Abstract This dissertation, and the three original articles on which it is based, explore the nature of teaching physical skills in the particular context of three budo sports: judo, Brazilian jiu-jitsu, and aikido. In particular, this dissertation examines the way demonstrations of budo techniques are conducted in collaboration between the teachers, their partners and the students. Particular focus is on ‘whole class demonstrations’, situations where all the participants in the class are gathered in a shared participation framework, either to observe the demonstration or perform in it. This dissertation reveals how and by whom demonstrations are conducted by examining their depictive, supportive and annotative aspects. By using video recordings of naturally-occurring budo demonstrations and employing a multimodal conversation analytic method, the ‘demonstration’ is defined as a social event comprising of a physical depiction and context-establishing interactional aspects. The three original articles introduce and examine interactional phenomena directly related to the aforementioned three aspects. The first article explores the employment of communicative moves necessary to establish the physical, temporal and participatory space for the demonstration. The second article explores the way in which the teacher and the partner can facilitate easier observation of the technique through interactional parsing, the return-practice and phase-clarifying actions. The third article explores the interaction between the teacher and the partner, by illustrating the different modalities in which the partner can be guided through the demonstration. / Tiivistelmä Tämä väitöskirja, sekä kolme alkuperäistä tutkimusartikkelia joihin se perustuu, tutkivat fyysisten taitojen opetusta kolmen budolajin, judon, Brasilialaisen jujutsun ja aikidon kontekstissa. Väitöskirja perehtyy multimodaalisiin ja kollaboratiivisiin tapoihin, joilla budo-opettajat, heidän partnerinsa, ja oppilaansa esittelevät budotekniikoita koko luokan kattavissa demonstraatiossa, eli tilanteissa, joissa jokainen osallistuja on osa yhteistä osallistujuuskehikkoa, joko tekniikka suorittamassa tai seuraamassa. Väitöskirja paljastaa kuinka, ja kenen toimesta demonstraatiot toteutetaan tarkastelemalla niiden esittäviä, tukevia, ja selvittäviä piirteitä. Väitöskirja hyödyntää multimodaalisen keskustelunanalyysin tutkimusmetodia ja määrittää ’demonstraation’ sosiaalisena tapahtumana, joka muodostuu kehollisesta näytöstä ja kontekstia-rakentavista vuorovaikutuksellista piirteistä. Väitöskirjan kolme alkuperäistä tutkimusartikkelia tarkastelevat yllämainittuihin kolmeen demonstraation piirteeseen liittyviä vuorovaikutuksen ilmiötä. Ensimmäinen artikkeli tarkastelee kommunikatiivisia siirtoja, joita hyödynnetään, kun luodaan demonstraatioiden vaatima fyysinen ja ajallinen tila sekä osallistumiskonfiguraatio. Toinen artikkeli tutkii opettajien ja heidän partnereidensa hyödyntämiä budotekniikan tarkkailua helpottavia vuorovaikutuksellisia ilmiötä: vuorovaikutuksellista jäsentämistä, paluu-käytännettä, sekä budotekniikan vaiheita selventäviä toimintoja. Kolmas artikkeli perehtyy erityisesti opettajan ja tämän partnerin väliseen vuorovaikutukseen paljastamalla eri modaliteetit, joilla partneria voidaan ohjata demonstraation aikana.

Abstract This thesis examines how co-present participants manage intervening courses of action in social interaction. It is comprised of a summary and three original papers, which focus on 1) activity suspensions, in which participants temporarily suspend an ongoing activity in favour of an emergent, intervening course of action, and 2) activity resumptions, in which participants resume the suspended activity once the intervention has been dealt with. Using video-recorded, everyday interactions in English and Finnish as data and conversation analysis as the method, this study explores the complex relations between linguistic form, sequence organisation and body behaviour, and how these may work together to constitute activity suspensions and resumptions in interaction. The thesis identifies recurrent multimodal practices that participants use and orient to when they negotiate transitions into, and out of, intervening courses of action in two different environments, namely in conversational (story)tellings and in ‘multiactivity’ situations (in which participants become involved in more than one activity at the same time). Importantly, the study shows how the body provides a powerful resource for projecting and negotiating these transitions subtly and flexibly, thus enabling participants to maintain a smooth flow of interaction and activities and to avoid overt interactional conflicts in the face of discontinuities and abrupt changes in unfolding interaction. The study provides new information on the construction of activity suspensions and resumptions in interaction by describing them holistically, as linguistic, prosodic and embodied accomplishments. It also sheds new light on some of the practices involved in how participants coordinate their activities and involvements in situations in which multiple relevancies may be at stake. / Tiivistelmä Tutkimuksessani tarkastelen vuorovaikutuksen keinoja, joiden avulla osallistujat käsittelevät keskeytyksiä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tutkimus koostuu yhteenveto-osuudesta ja kolmesta artikkelista, jotka tarkastelevat kahta siirtymäkohtaa: 1) keskeyttävien toimintajaksojen aloitusta, eli meneillään olevan toimintalinjan keskeytymistä toisen vuoksi, ja 2) keskeytyneeseen toimintaan paluuta sen jälkeen kun kilpaileva toimintalinja on saatettu päätökseen. Aineisto koostuu videoiduista englannin- ja suomenkielisistä arkikeskusteluista, joita tutkin keskustelunanalyyttista menetelmää käyttäen. Kuvaan työssäni kielellisen muodon, toimintajaksojen ja kehonkäytänteiden välisiä kompleksisia suhteita ja yhteispeliä keskeytymisen ja paluun rakentumisessa. Aineistossa esiintyy systemaattisia, multimodaalisia käytänteitä, joiden avulla osallistujat neuvottelevat ja merkitsevät meneillään olevan ja keskeyttävän toimintalinjan välisiä siirtymiä kahdessa eri kontekstissa: kerrontavuoroissa ja monitoimintatilanteissa, eli tilanteissa, joissa on meneillään useampi yhtäaikainen toimintajakso. Yksi keskeisimmistä havainnoistani on, että kehon resurssit ovat tärkeässä roolissa näissä siirtymissä, sillä ne mahdollistavat osallistujien välisen neuvottelun hienovaraisin keinoin ja tulevaa siirtymää ennakoiden ja pitävät näin yllä sujuvaa vuorovaikutuksen kulkua myös disjunktiivisten ja ennakoimattomien toimintalinjojen lomassa. Tutkimukseni tuottaa uutta tietoa keskeyttävistä toimintajaksoista ja paluukäytänteistä holistisella lähestymistavallaan eli tarkastelemalla niitä kielellisesti, prosodisesti ja kehollisesti rakentuvina kokonaisuuksina. Lisäksi se tarjoaa uuden näkökulman osallistujien neuvottelukäytänteisiin tilanteissa, joissa nämä koordinoivat toimintaansa ja osallistujuuttaan useamman meneillään olevan toimintalinjan kesken.

Abstract This study examines stories as they appear in everyday conversation, focusing on the high degree of parallelism observed in them. Such parallelism is shown to be a vehicle of stance taking in interaction. Stance taking is here viewed as a highly intersubjective and interactive, public, multi-layered activity, which involves words, linguistic structures, voices, the body and the surrounding environment, and is embedded in the sequential organisation of social interaction. Stance taking involves various types of resonance between two interaction participants and also between the interactional turns of one participant. The concept of resonance is treated as the process of activating affinity across dialogic turns of talk within a telling or a series of tellings. The present study uses both audio and video recordings of naturally-occuring everyday interactions as data. The study first shows that voiced direct reported speech (DRS) utterances displaying a shared stance are an appropriate response to prior voiced DRS utterances and that a sequence of subsequent resonant voiced DRS utterances is an orderly phenomenon in interaction and a sequentially relevant practice of stance taking. Secondly, the study explicates the way in which participants use resonant words, structures, voicing and embodiment, and implicate the surrounding environment in constructing a reporting space. The reporting space enables and invites active participation in the form of multimodal enactments from all the participants of the telling event to the overall stance-taking activity within the storytelling sequence. Thirdly, the study details the use of resonating formal storytelling elements functioning as a resource for stance taking, e.g. the preface of a second telling by second tellers ties back to the preface and the high point of a prior telling. Finally, the study examines the way in which multiple actions, such as troubles telling, delivering news, giving an explanation and requesting advice, are accomplished via repeated tellings of a story in different interactional contexts. Similar structural units of such tellings resonate in form, whereas some lexico-syntactic details of these units vary according to the social actions that are being accomplished via the tellings, according to the engagement of the recipient in the telling and to the physical circumstances of the telling. / Tiivistelmä Tutkimus tarkastelee arkikertomuksissa ilmeneviä parallellismin muotoja ja sitä miten nämä rakentavat vuorovaikutuksellista asennoitumistoimintaa. Asennoituminen nähdään monisäikeisenä intersubjektiivisena ja interaktiivisena toimintana, joka rakentuu puhujien sanojen, kielellisten rakenteiden, äänen ja kehon keinoin. Samanaikaisesti se rakentuu vuorovaikutuksen sosiaalisten toimintojen ja niiden sekventiaalisen järjestyksen tuloksena. Asennoitumistoimintaa ilmentää eriasteinen resonanssi pääasiassa eri puhujien mutta myös yhden puhujan eri vuorojen välillä: Puhujan resonoiva vuoro sitoo sen edellisen arkikertomuksen tai arkikertomussarjan vuoroihin aktivoiden näin yhtäläisyyden vuorojen välillä. Ilmiöitä tarkastellaan vuorovaikutuslingvistiikan ja keskustelunanalyysin menetelmin. Tutkimuksen aineisto koostuu englannin- ja suomenkielisistä äänitetyistä ja videoiduista arkikeskusteluista. Tutkimus osoittaa, että kertomistapahtumaan osallistuvat puhujat tuottavat kertomusten huippukohdissa kohosteisia referointivuoroja vastauksina aiempien kertojien kohosteisiin referointivuoroihin. Puhujat ilmaisevat tällä tavalla asennoitumistaan yhtäältä kerronnan sisältöön ja toisaalta edeltävien vuorojen ilmentämään asennoitumistoimintaan. Tutkimuksessa kartoitetaan myös sitä, miten puhujat rakentavat asennoitumista sanojen, kielellisten rakenteiden, prosodian ja kehollisten keinojen avulla. Kertomusten huippukohdissa puhujat referoivat roolihenkilöitä puheen lisäksi myös kehollisin keinoin, mitä tutkimuksessa kutsutaan roolissa toimimiseksi. Vastaanottajat voivat vastata asettumalla itsekin rooliin. He osoittavat ymmärtävänsä kertojan näkökulman tuottamalla kertomuksen sisältöön ja kertojan ilmentämiin asenteisiin sopivia samanlinjaisia lisävuoroja. Edelleen tutkimus kuvailee nk. toisen kertomuksen kielellisiä, prosodisia ja kehollisia elementtejä, jotka resonoivat edeltävän kertomuksen vuorojen elementtien kanssa ja joiden avulla asennoitumistoiminta rakentuu. Kertojat viittaavat toisen kertomuksen vuoroillaan edellisen kertomuksen vuoroihin aktivoiden yhtäläisyyksiä yhtäältä kyseisten resonoivien vuorojen ja toisaalta edeltävän ja toisen kertomuksen asennoitumistoimintojen välillä. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan samansisältöisiä peräkkäisiä arkikertomuksia, jotka on tuotettu eri vastaanottajille. Kertoja tuottaa samansisältöisten kertomusten avulla eri toimintoja vastaanottajasta ja vuorovaikutusympäristöstä riippuen. Kertomusten välillä on resonoivia rakenteellisia yhtäläisyyksiä, mutta ne myös poikkeavat toisistaan sosiaalisen toiminnon sekä vastaanottajan sitoutumisen asteen ja ympäröivien olosuhteiden mukaan.