Diss. / Teknillinen korkeakoulu, SimLab, Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, sosiaalipsykologian laitos. Myös paperimuodossa (ISBN 978-951-22-9200-4).

Abstract The aim of the present study was to work out how students of soloist music education construct their identities in their life stories and what they narrate about the meaning of significant persons, instrumental teachers and instrumental studies for the advancement of their studies. In addition, it was worked out what the soloist students narrate about their performances in music competitions and how recognition achieved in music competitions appears in their stories. Research problems were solved by using narrative-biographical approach and the data were collected by interviewing five students in the soloist department at the Sibelius Academy. Three of them were interviewed five times and two of them four times. The data were collected during the years 1999-2002. The analysis of the data has been done both horizontally (thematic analysis) and vertically (narrative analysis). In the present study the construction of identity is regarded both as a social identity project and as a personal identity project. Social interaction with significant persons and recognition achieved through successful studies and music competitions are regarded as essential factors in the construction of identity. So, the experiences achieved during the long process of instrumental studies are an important element in the construction of identity. The Finnish instrumental education system establishes the essential context in which the life stories of the students take place and the identities of the students are constructed. The students who participated in the present study have begun instrument playing early before starting school, but for a long time it has been one hobby among others. In many descriptions one particular instrumental teacher is regarded as a key person for the orientation of the studies. With the support of a teacher of this kind instrumental studies have become professional. At the beginning of soloist studies the main motivation for music studies is pleasure of playing, not any special professional mission. When the studies continue, the identity of a student begins to be constructed to be e.g. that of a chamber musician or a musician. In the present culture music competitions have become one of the most important ways of getting social respect and recognition for one?s talent in music society. The students who participated in this study have begun their competing at high school age. The present study reveals competitions to be very essential but also conflicting events in the lives of the students. Some students even regard competitions as the most important events from the point of view of orientating to professional studies. On the other hand, competitions and preparing for them during the studies may have been felt to be phases of extreme stress and to cause feelings of insufficiency. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten solistisen koulutuksen musiikinopiskelijat rakentavat identiteettiään omaa elämäänsä kuvaavissa kertomuksissa ja mitä he kertovat merkittävien ihmisten, soitonopettajien ja soitonopiskelun merkityksestä opintojensa etenemiselle. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, mitä musiikinopiskelijat kertovat osallistumisestaan musiikkikilpailuihin ja miten heidän kertomuksissaan tulee esiin kilpailuissa saatu tunnustus. Tutkimusongelmia selvitettiin narratiivis-elämäkerrallista tutkimusotetta käyttäen, ja aineistona oli viiden Sibelius-Akatemian solistisen koulutuksen opiskelijan haastattelut. Tutkimuksen kuluessa kolmea opiskelijaa haastateltiin viisi kertaa ja kahta opiskelijaa neljä kertaa. Tutkimusaineisto kerättiin vuosien 1999-2002 aikana. Aineiston analyysi tehtiin sekä horisontaalisesti (temaattisesti) että vertikaalisesti (narratiivinen analyysi). Tutkimuksessa identiteetin rakentumista tarkasteltiin sekä sosiaalisena että persoonallisena identiteettiprojektina. Identiteetin rakentumisessa pidetään osaltaan olennaisina sosiaalista vuorovaikutusta merkittävien ihmisten kanssa sekä opintosuoritusten ja kilpailujen kautta saatavaa tunnustusta. Opiskelijoiden identiteetin rakentumisessa merkityksellisiä ovatkin pitkän soitonopiskeluprosessin mukanaan tuomat kokemukset. Suomalainen soitonopetusjärjestelmä muodostaa sen keskeisen kontekstin, johon musiikinopiskelijoiden elämää kuvaavat kertomukset sijoittuvat ja jossa musiikinopiskelijoiden identiteetti rakentuu. Opiskelijat ovat aloittaneet soittamisen jo runsaasti ennen kouluikää, mutta soittaminen on ollut pitkään yksi harrastus muiden joukossa. Useissa kuvauksissa jotakuta tiettyä soitonopettajaa pidetään avainhenkilönä opintojen suuntautumisen kannalta. Tällaisen soitonopettajan johdolla, peruskoulun loppupuolella, opiskelijan opinnot ovat saaneet tavoitteellisen, ammattimaisuuteen suuntaavan käänteen. Solistisen koulutuksen opintojen alkaessa opiskelijoiden tärkeimpänä motivaationa opinnoissa on halu soittaa, ei niinkään minkään erityisen musiikin alan työtehtävän tavoittelu. Opintojen edetessä opiskelijoiden musiikki-identiteetti alkaa rakentua esimerkiksi kamarimuusikko-identiteetiksi tai muusikko-identiteetiksi. Musiikkikilpailuista on tullut nykykulttuurissa yksi merkittävimmistä sosiaalisen arvonannon saamisen välineistä musiikin alalla. Kilpailut ovat yhä huomattavampi tapa saada tunnustusta omille kyvyilleen ja parantaa asemaansa musiikkiyhteisössä. Musiikkikilpailuihin osallistuminen on tutkimuksen opiskelijoilla alkanut lukioikäisenä. Tutkimuksessa tulee esille, että kilpailujen merkitys on musiikinopiskelijoiden elämässä hyvin tärkeä mutta kilpailut aiheuttavat myös ristiriitaisia tunteita. Jotkut opiskelijat pitävät kilpailutilanteita jopa merkittävimpinä tapahtumina ammattiopintoihin suuntautumisen kannalta. Toisaalta kilpailut ja niihin valmistautuminen on voitu kokea äärimmäisen stressaavina, riittämättömyyden tunteita aiheuttavina vaiheina opintojen aikana.

No description available.

Abstract The starting point of this formal-theoretical thesis is the didactic dilemma of language immersion. This means the emphasis on linguistics in prevailing research tradition, as well as the lack of theoretical basis in teaching practice. The thesis in theory consists of two parts and a didactic model, presented in the end. The base of the thesis structure and content have been the didactic questions what, why and how. The realization of these questions varies in different parts of the thesis from subject related to general didactics. The thesis analyses the didactic image of Swedish language immersion and from this concludes a culture-oriented didactic model, cultural pedagogic model. The basic elements of language immersion (functionality, overall coherence of comprehending information, the aim to develop child's linguistic awareness) form a natural part of cultural pedagogic model. Of the basic elements of language immersion can be concluded the basic factors of the model – culture, language, information, and (social) behaviour – which need to be taken account of equally in order to implement educational teaching. In the background of cultural pedagogic approach there is a certain concept of the relationship between a community and an individual. On community level it is a question of an identity being formed as well as individual's identification on the essence of prevailing culture. The problems of identity include the varied and complex values of the environment, which present the individual with challenges to which school must be able to respond. School has to develop its aims to support child's identity and self perception, both from the content and the operational point of view. When we ask, referring to Dewey's (1916) views, where the aim of the education is, answer is around us, in our environment. For this reason school should aim its operation to consider cultural factors. School operation should be both agreeable and significant. The basis needs to lie on considering the significant life functions in communication. Functionality as a word includes the possibility to pay attention to real individuality in education. Communication includes a concept of the essence of social behaviour. When we consider individual problems in supporting growth, it's a question of supporting child's inner personality, accepting child's essence. In practice adapting social and individual aspects in school life is enabled by uniting contents, such as in theme teaching. On functional level these culturally significant themes are implemented by means of project method. Making these didactically coherent curriculum themes concrete is the essential meaning of this thesis. / Tiivistelmä Tutkimuksen lähtökohtana on kielikylpyopetuksen didaktinen ongelma. Tällä tarkoitetaan vallitsevan tutkimustradition lingvistiikkapainotteisuutta sekä opetuksen käytäntöjen pedagogis-teoreettista perustelemattomuutta. Tutkimus on otteeltaan formaalis-teoreettinen ja se koostuu teoreettisesti kahdesta osasta sekä lopussa esitettävästä didaktisesta mallintamisesta. Tutkimuksen rakennetta jäsentävänä sekä sisältöä ohjaavana lähtökohtana ovat olleet didaktiset peruskysymykset mitä, miksi ja miten. Kysymysten konkretisointi työn eri osissa vaihtelee ainedidaktisesta yleisdidaktiseen. Tutkimuksessa jäsennetään teoreettisesti ruotsin kielen kielikylpyopetuksen didaktista kuvaa sekä johdetaan kulttuurisesti orientoitunut didaktinen malli, <b>kulttuuripedagoginen malli</b> . Kielikylpyopetuksen didaktiset peruselementit (toiminnallisuus, tiedonkäsityksen kokonaisvaltaisuus, lapsen kielellisen tietoisuuden kehittäminen) soveltuvat luontevasti osaksi kulttuuripedagogista ajattelutapaa. Näistä voidaan johtaa kulttuuripedagogisen mallin perustekijät – kulttuuri, kieli, tieto ja (sosiaalinen)toiminta – joiden tasapainoinen huomiointi opetuksessa mahdollistaa kasvattavan opetuksen toteuttamisen. Kulttuuripedagogisen ajattelutavan taustalla on tietty käsitys yhteisön ja yksilön välisestä suhteesta. Yhteisötasolla kyse on identiteetin muodostumisesta ja yksilön identifioitumisesta vallitsevan kulttuurin olemukseen. Identiteettiproblematiikkaan liittyy ympäristön moniarvoisuus ja kompleksisuus, jonka yksilölle so. lapselle asettamiin haasteisiin koulun on pystyttävä vastaaman. Koulun olisi kehitettävä sisällöllisiä ja toiminnallisia tavoitteitaan lapsen identiteettiä ja minuutta tukeviksi. Kun kysymme Deweyn (1916) näkemyksiin viitaten, missä kasvatuksen tavoite "sijaitsee", vastaus on ympärillämme, ympäristössämme. Siksi koulutoiminnan tulisi suuntautua kulttuuristen tekijöitten käsittelylle. Mielekkyyden lisäksi koulutoiminnan on oltava merkityksellistä. Sen on perustuttava kulttuurisesti merkityksellisten elämäntoimintojen käsittelyyn yksilöitten välisessä kommunikaatiossa. Toiminnallisuus sanana sisältää mahdollisuuden todellisen yksilöllisyyden huomiointiin opetuksessa. Kommunikaatio puolestaan sisältää käsityksen sosiaalisen toiminnan olemuksesta. Kun pohdimme yksilön problematiikkaa kasvun tukemisessa, kyse on lapsen sisäisen olemuksellisuuden tukemisesta, lapsen essentian hyväksymisestä. Kulttuuripedagogisen näkemyksen mukaan yhteiseen tavoitteeseen pyrkiminen, kulttuurisesti merkityksellisten elämäntoimintojen parissa, aidossa sosiaalisessa toiminnassa, antaa jokaiselle mahdollisuuden oman olemuksellisuuden toteuttamiseen. Käytännössä sosiaalisen ja yksilöllisyyden yhteensovittamisen koulun toiminnoissa mahdollistuu opetuksen sisällöllisen eheyttämisen, kuten teemakokonaisuuksien avulla. Toiminnallisesti näiden kulttuurisesti merkityksellisten teemojen toteuttaminen tapahtuu projektimetodin avulla. Tämän didaktisesti kokonaisvaltaisen ja opetussuunnitelmallisen tematiikan konkretisointi on tutkimuksen keskeinen tarkoitus.

Abstract This work studies how ninth grade students of Finnish secondary school interpret sentences using the tools offered by school grammar. My research maps out the ability of students to analyse the content and structure of the sentences. The study is also part of text skills research. Both reading and writing are part of text skills. In order to acquire these, knowledge of language and grammar are required. The material used for the research has been the written tests and interviews of ninth grade secondary school students. I have combined the material acquired by a written test and interviews and I will use them as complimentary forms of material. The written test was taken by hundred students and twenty students were interviewed. The analysis of the material shows that ninth grade secondary school students are able to analyse sentences both in a syntactic and semantic form. They are able to use the knowledge they have learned at school in their interpretations. They however base their interpretations on the general contextual knowledge of the world. Their natural sense of language is also clearly combined into thinking about the semantic and syntactic structure of the sentences. The study also reveals how different models of grammar and researchers have offered different kinds of solutions to sentence analysis and that there are no simple answers to these problems. This diversity and duality is also apparent in pedagogic grammar. The research puts an emphasis on the dialogic approach in teaching and learning of knowledge of language. In order for the student to be able to use the acquired knowledge of language, he or she should be able to use it by application and discussion. This way he or she would learn to analyse and separate texts and would be habituated into a critical reader. / Tiivistelmä Tarkastelen tutkimuksessani sitä, miten peruskoulun yhdeksännen luokan oppilaat tulkitsevat lauseita koulukieliopin tarjoamien välineiden avulla. Tutkimukseni kartoittaa oppilaiden kykyä analysoida lauseiden sisältöjä ja rakenteita. Liitän aiheen myös osaksi tekstitaitojen tutkimusta. Tekstitaitoihin kuuluvat sekä hyvä kirjoitus- että lukutaito. Näiden saavuttaminen puolestaan edellyttää sekä kielen että kieliopin tuntemusta. Tutkimusaineistona ovat peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten tekemät kirjalliset testit ja heidän haastattelut. Olen yhdistänyt kirjallisen testin ja haastattelun avulla kerätyn aineiston ja käytän niitä toisiaan täydentävinä aineistomuotoina. Kirjallisen testin on tehnyt 100 oppilasta ja haastatteluun on osallistunut 20 oppilasta. Aineistoni analyysi osoittaa, että peruskoulun yhdeksännen luokan oppilaat kykenevät analysoimaan lauseita sekä syntaktisesti että semanttisesti. He osaavat käyttää koulussa oppimaansa tietoa hyväksi tulkinnoissaan. Oppilaat kuitenkin nojautuvat tulkinnoissaan yleiseen kontekstuaaliseen tietoonsa maailmasta. Lisäksi heidän luontainen kielitajunsa yhdistyy selkeästi lauseiden semantiikasta ja syntaktisesta rakenteesta lähtevään pohdiskeluun. Tutkimukseni tuo esiin myös sen, miten eri kielioppimallit ja tutkijat ovat päätyneet erilaisiin ratkaisuihin lauseiden analyysissa ja miten yksiselitteisiä vastauksia lauseanalyysin ongelmiin ei ole. Tämä kirjavuus ja kaksijakoisuus näkyvät myös pedagogisessa kieliopissa. Tutkimuksessani korostuu keskusteleva ote kielitiedon opettamisessa ja oppimisessa. Jotta oppilas pystyisi parhaiten hyödyntämään oppimaansa kielitietoa, hänen pitäisi saada käyttää sitä soveltaen ja keskustellen. Näin hän itse oppisi analysoimaan ja erittelemään tekstejä ja harjaantuisi kriittiseksi lukijaksi.

Abstract This study explores the degree of preparedness for studying at Universities of Applied Sciences that is provided by the content of mathematics curricula in upper secondary schools from the viewpoint of engineering students. The theoretical framework is based on learning objectives and a view of mathematics. I categorized mathematical contents in upper secondary school from the point of view of engineering studies. Students defined important knowledge and skills as learning objectives and evaluated how well they were achieved in upper secondary schools from the standpoint of engineering studies. The view of mathematics is based on students’ descriptions of their experiences with mathematics and of themselves as students of mathematics in upper secondary school with respect to engineering studies. The empirical data consist of surveys (N = 222), initial mapping of attitudes (N = 65) and thematic interviews (N = 14). The research problem was approached through mixed research methods. The quantitative data were analyzed with basic statistical methods and students’ accounts of their experiences were examined using a qualitative narrative research method. The narratives were analyzed holistically and categorically focusing on content. According to the engineering students, they felt they should learn how to apply basic algebra and geometry, differential calculus and also equations - the so-called key components of upper secondary school syllabi. These learning objectives were accomplished well in compulsory mathematics courses in the advanced syllabus, but not as well in the basic syllabus. Students experienced mathematics in upper secondary school as instrumentalist and formal. The advanced mathematics syllabus demanded more work with numerous procedures, whereas the basic syllabus required a better understanding of word problems. Even a portion of advanced mathematics provided a good foundation for engineering studies. Supplementing compulsory courses in the basic syllabus with specialized or applied courses created an opportunity to succeed. By combining the advanced and basic syllabi and adding more practical problems, upper secondary school mathematics could provide an even better base for engineering studies. This study can be used for expanding the curricula, designing students’ high school learning paths and supporting teachers’ pedagogical work. / Tiivistelmä Tutkimuksessa tarkastellaan, millaista osaamista lukion matematiikan oppisisältöjen pohjalta rakentuu ammattikorkeakoulujen insinööriopiskelijoille. Teoreettinen viitekehys muodostuu oppimistavoitteista ja matematiikkakuvasta. Luokittelin lukion matematiikan oppisisältöjä ammattikorkeakoulujen tekniikan ja liikenteen alan matematiikan opetussuunnitelmien kautta. Insinööriopiskelijat määrittivät kokemustensa perusteella ammattikorkeakouluopintojen kannalta tärkeitä matematiikan tietoja ja taitoja – oppimistavoitteita – sekä arvioivat niiden toteutumista lukiossa. Insinööriopiskelijat kertoivat lukion matematiikkakokemuksistaan sekä arvioivat itseään matematiikan oppijana lukiossa ja osaajana ammattikorkeakoulussa. Näiden pohjalta rakentui insinööriopiskelijan matematiikkakuva. Empiirinen aineisto koostuu insinööriopiskelijoille suunnatusta survey-tutkimuksesta (N = 222), asenteiden alkukartoituksesta (N = 65) sekä teemahaastatteluista (N = 14). Sovelsin mixed methods -tutkimusta. Analysoin kvantitatiivisen aineiston tilastollisten perusmenetelmien avulla. Sovelsin opiskelijoiden kokemuksiin liittyvien kertomusten tarkastelussa narratiivista tutkimusmetodia. Tarkastelin narratiiveja holistisesti sekä kategorisesti keskittymällä sisältöön. Insinööriopiskelijoiden mukaan lukion matematiikassa pitäisi oppia soveltamaan avainsisältöjä (perusalgebra ja -geometria, differentiaalilaskenta sekä yhtälöoppi). Lukion matematiikassa tunnistettiin instrumentalistis-formaalin oppiaineen piirteitä. Pitkä oppimäärä koettiin työläänä proseduurien muistamisena. Lyhyessä oppimäärässä tarvittiin paljon sanallisten tehtävien ratkaisemista, mistä oli hyötyä insinööriopinnoissa. Pitkän oppimäärän osittainenkin suorittaminen näytti muodostavan hyvän pohjan insinööriopintoihin, mutta myös täydentämällä lyhyen oppimäärän pakollisia kursseja syventävillä tai soveltavilla kursseilla oli mahdollista onnistua. Käytännönläheisyyttä lisäämällä ja molempia oppimääriä yhdistämällä oppisisällöistä muodostuisi vieläkin parempi pohja insinööriopintoihin. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää opetussuunnitelmia kehitettäessä, opiskelijan matemaattisen lukiopolun suunnittelussa sekä opettajan pedagogisen työn tukena.

Abstract The context of the research was a project carried out by preparatory education teachers following a three-phased TriPod-model in their school instruction. The three phases of instruction were: orientation in the classroom, field trip outside school and thirdly, reflection on the acquired experiences back at school. The instruction carried out according to the TriPod model was mainly based on principles of experiential and collaborative learning. Authentic learning environments outside of school were utilized systematically 8–9 times per academic year during the project which lasted three and half years. The main purpose of the research was to study the development of preparatory education teachers’ practical knowledge during the project. Secondly, the aim was to investigate the preparatory education teachers’ views about the suitability of the TriPod model in migrant students’ instruction and integration into their new home country. The epistemological starting point was social constructivism. The methodological approach of the study was qualitative showing features of action research, ethnography and phenomenography. The empirical data consisted mainly of thematic interviews with nine preparatory education teachers and the data was analysed by applying abductive qualitative content analysis. To conclude the results of the study, it can be maintained that the preparatory education teachers created their own “learning environment” where their practical knowledge was developed through individual and collaborative reflection. During the project, didactics for preparatory education was developed with a strong focus on authentic learning environments. Preparatory education teachers found the curriculum supportive in the implementation of the project’s principles and practices, which in turn contributed to the integration of theory and practice. The study also suggests that teachers in school, and the experts outside school in particular should adjust their speech to better suit the students’ level of Finnish language skills. The preparatory education teachers are fully aware of the significance of their role in advancing their students’ integration into society through the means of education. As a further result of the study, an updated model of teachers’ practical theory was constructed; it offers a well-grounded perspective on the educational challenges caused by societal changes which raise the need to re-consider both pre- and in service teacher education. / Tiivistelmä Tutkimuksen konteksti on perusopetukseen valmistavan opetuksen projekti, jota opettajat toteuttivat kolmivaiheisen TriPod-mallin mukaisesti. Opetuksen kolme vaihetta olivat luokassa toteutettava orientaatio, opintovierailu koulun ulkopuolelle ja siinä saatujen kokemusten reflektointi koulussa. TriPod-mallin mukainen opetus perustui ensisijaisesti kokemuksellisen ja yhteisöllisen oppimisen periaatteille ja siinä hyödynnettiin systemaattisesti koulun ulkopuolisia autenttisia oppimisympäristöjä 8–9 kertaa lukuvuodessa kolmen ja puolen vuoden aikana. Tutkimukseni tavoitteena oli tutkia valmistavan opetuksen opettajien (valo-opettajien) osaamisen kehittymistä projektin aikana. Toisessa tutkimusongelmassa tutkittiin TriPod-mallin mukaisen opetuksen soveltuvuutta maahanmuuttajataustaisten valo-oppilaiden opetuksessa ja kotoutumisen edistämisessä. Tutkimukseni tietoteoreettisena lähtökohtana on sosiaalinen konstruktivismi. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka metodologinen viitekehys sisälsi piirteitä toimintatutkimuksesta sekä etnografisesta ja fenomenografisesta tutkimustraditiosta. Tutkimuksen aineisto hankittiin pääosin yhdeksältä valo-opettajalta teemahaastattelun avulla ja analysoitiin abduktiivisen laadullisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että valo-opettajille muodostui oma ”oppimisympäristö”, jossa osaaminen kehittyi sekä subjektiivisen että yhteisöllisen reflektoinnin kautta. Projektin aikana kehitettiin valmistavan opetuksen didaktiikkaa, johon liittyi kiinteästi koulun ulkopuolisten oppimisympäristöjen hyödyntäminen. Valo-opettajat kokivat opetussuunnitelman tukevan projektissa toteutettuja periaatteita ja käytäntöjä, mikä puolestaan vahvisti käytännön ja teorian integroitumista. Tutkimuksessa nousi esille tarve sopeuttaa valo-opettajien ja erityisesti vierailukohteiden asiantuntijoiden opetuspuhetta vastaamaan valo-oppilaiden suomen kielen taitotasoa. Valo-opettajat tiedostivat työnsä yhteiskunnallisen merkityksen kotoutumista edistävien opetuskäytänteiden toteuttajina. Tutkimuksen tuloksena kehitettiin uusi sovellus opettajan käytännön teoriasta; se tarjoaa yhden perustellun näkökulman yhteiskunnallisten muutosten edellyttämiin opetuksellisiin haasteisiin, jotka tulisi ottaa huomioon opettajankoulutuksessa ja opettajien täydennyskoulutuksessa.

Abstract This dissertation focuses on global education (GE) and on its implementation in lower level basic education in Finland. The aim of my research was to investigate the present position of GE in basic education schools; identify the practices and problem areas in the implementation of GE; find practical solutions to facilitate the implementation; and consequently, to contribute to subsequent decision making regarding successful integration of GE in national basic education in Finland. The research may best be described as a pragmatic, qualitative dominant mixed research study that also had at the beginning features of action research. GE has served as my theoretical foundation and social learning theory has been used for studying teaching and learning from GE perspective. The main research methods were content analysis of the National Core Curriculum for Basic Education (2004) and the GE 2010 programme and research questionnaires that were sent to basic education principals, teachers, and pupils to collect data from the field. A study on textbook research has also been conducted and representatives of the two main textbook publishers in Finland were interviewed for the research. The main findings of the research suggest that GE is not systematically implemented in basic education schools in Finland even though many of the areas of GE are considered important. The main problems in implementation were seen to be the lack of conceptual clarity and the fact that GE was perceived as an additional burden for the schools rather than as an integral part of all school activities. As GE was not an explicit part of the official curriculum, it was not considered mandatory and the schools were not sufficiently resourced for teaching it. All in all, the findings focus on discussing the operational culture of schools and the role of diverse transactions in realising the aims of GE. The role of educational policy documents and the relationship between national and local curricula is found to be complex on many levels. Efficient policy implementation needs attention. This dissertation also gives suggestions on how to improve the current situation. These include clarifying the GE concept, including GE explicitly in the curriculum, defining the short-term objectives and assessment policies, training teachers and principals, resourcing the schools and teachers appropriately to teach GE. / Tiivistelmä Tämän väitöskirjatutkimuksen aiheena on globaalikasvatus ja sen täytäntöönpano suomalaisen perusopetuksen alakouluissa. Tutkimuksen tavoitteena oli kartuttaa tietoa globaalikasvatuksen teoreettisesta perustasta ja nykyisistä käytännöistä erityisesti Suomen kontekstissa. Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää perusopetuksen globaalikasvatuksen tila, tunnistaa ongelmakohdat globaalikasvatuksen täytäntöönpanossa, löytää käytännön ratkaisuja täytäntöönpanon helpottamiseksi sekä täten myötävaikuttaa päätöksentekoon, jolla globaalikasvatus saadaan onnistuneesti yhdistettyä kansalliseen perusopetukseen Suomessa. Tutkimusta voi parhaiten kuvailla pragmaattisena, pääasiallisesti kvalitatiivisena ”mixed research” -tutkimuksena, jossa alussa oli myös toimintatutkimuksen piirteitä. Globaalikasvatus muodostaa työni teoreettisen perustan ja sosiaalisen oppimisen teoriaa on käytetty tutkittaessa opettamista ja oppimista globaalikasvatuksen näkökulmasta. Pääasiallisina tutkimusmetodeina on käytetty sisällönanalyysia, jolla on analysoitu Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita 2004 ja Kansainvälisyyskasvatus 2010 -ohjelmaa sekä tutkimuskyselyitä, joilla kerättiin tietoa perusopetusta antavien koulujen rehtoreilta, opettajilta ja oppilailta. Lisäksi tutkimusta varten on haastateltu kahden suurimman oppikirjavalmistajan edustajia sekä analysoitu tutkimuksia, joita on tehty Suomen perusopetuksen oppikirjoista. Tutkimuksen päätulokset osoittavat, että globaalikasvatusta ei ole systemaattisesti huomioitu Suomen perusopetusta antavissa kouluissa, vaikka monia globaalikasvatukseen kuuluvia aihealueita pidetäänkin perusopetukselle tärkeinä. Suurimmiksi ongelmiksi kentällä nähdään käsitteen tuntemattomuus ja epämääräisyys sekä se, että globaalikasvatusta ei liitetä kiinteästi kaikkeen koulun toimintaan. Sen sijaan se nähdään ylimääräisenä satunnaisena lisänä, jolla ei ole keskeistä roolia kouluissa. Koska globaalikasvatus ei eksplisiittisesti ole osa virallista opetussuunnitelmaa, sitä ei pidetty ensisijaisen velvoittavana eikä globaalikasvatuksen toteuttamiseen katsottu olevan riittävästi resursseja. Kaiken kaikkiaan tuloksissa pohditaan kouluyhteisön toimintakulttuuria ja moninaisten vuorovaikutusten roolia globaalikasvatuksen tavoitteiden saavuttamisessa. Tärkeäksi muodostuu myös koulutuspoliittisten asiakirjojen asema sekä valtakunnallisen ja koulukohtaisesti toteutetun opetussuunnitelman suhde globaalikasvatuksen toteuttamisessa. Tässä väitöskirjassa esitetään tilanteeseen parannusehdotuksia. Ehdotuksiin sisältyy käsitteen avaaminen, kiinteän yhteyden rakentaminen opetussuunnitelman ja käytännön välille, globaalikasvatuskompetenssien ja niihin liittyvien arviointiperiaatteiden määritteleminen, opettajankoulutuksen ja koulun johtajien koulutuksen kehittäminen sekä koulujen ja opettajien varustaminen globaalikasvatusta varten.

Abstract The current study discusses the pedagogical development work of two teachers from the viewpoint of listening and being heard. The study was implemented using the methods of narrative action research, and the data consist mainly of the teachers’ professional biographies, video materials, and shared pedagogical diary. The data was gathered in the course of a single school year as part of the inclusive physical education. In this context, inclusion refers to the merger of the groups of children in special and mainstream education. The studied group of pupils was taught simultaneously by a primary teacher and a special teacher. The study is theoretically based on the ethic of pedagogical love. In the data, moments of being heard were encouraged by a commitment to ethical core values as teachers’ practical morality, respect for students’ freedom of choice, sufficient availability of time, the possibility to anticipate teaching, assessment of the interfacing of privacy and closeness, as well as giving individual attention. Based on the individual moments of being heard emerging from the data, a conscious manner of teaching and supervision was developed and subsequently named the pedagogy of being heard. This study describes the development of the pedagogy of being heard in the context of physical education. First the study discusses the elements of interaction that allowed for moments of being heard, second the supporting of students in physical education by means of the pedagogy of being heard, and third the fulfillment of being heard in the relationship between the teachers contributing to the research process. At the core of the pedagogy of being heard are relations of caring and interaction between all the group members both in teacher-student relationships and in peer relationships between students, as well as in relationships between the adults in the group. Central to the pedagogy of being heard is every individual’s right to be respected and accepted as him- or herself. The quality of interaction and relationships is seen as a core factor in supporting students in physical education. Teachers employing the pedagogy of being heard need constantly to redirect their pedagogical implementation by way of active listening. / Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kahden opettajan pedagogista kehittämistyötä kuuntelemisen ja kuulluksi tulemisen näkökulmasta. Tutkimus on toteutettu narratiivisena toimintatutkimuksena, ja aineisto koostuu pääasiassa opettajien ammatillisista elämäkerroista, videomateriaalista ja yhteisesti tuotetusta pedagogisesta päiväkirjasta. Aineisto on tuotettu yhden lukuvuoden aikana osana inklusiivisen opetusryhmän liikunnanopetusta. Tässä yhteydessä inklusiivisuudella tarkoitetaan erityisopetuksen ja yleisopetuksen opetusryhmien yhteensulauttamista. Opetusryhmää opetettiin luokanopettajan ja erityisluokanopettajan samanaikaisopettajuutena. Tutkimus nojaa teoreettisesti pedagogisen rakkauden etiikkaan. Eettiseen arvopohjaan sitoutuminen opettajien käytännön moraalina, oppilaiden valinnanvapauden kunnioittaminen, kiireettömyys, mahdollisuus ennakoida opetusta, yksityisyyden ja läheisyyden rajapintojen arvioiminen sekä yksilöllisen huomion antaminen synnyttivät aineistoon kuulluksi tulemisen hetkiä. Aineistosta nostetuista yksittäisistä kuulluksi tulemisen hetkistä kehitettiin tietoinen opettamisen ja ohjaamisen tapa, joka on nimetty kuulluksi tulemisen pedagogiikaksi. Tässä tutkimuksessa kuvataan kuulluksi tulemisen pedagogiikan kehittämistä koululiikunnan kontekstissa. Tutkimuksessa tarkastellaan 1. niitä vuorovaikutuksen elementtejä, jotka mahdollistivat kuulluksi tulemisen hetken syntymisen, 2. oppilaan tukemista koululiikunnassa kuulluksi tulemisen pedagogiikan keinoin, ja 3. kuuntelemista tutkimuksessa mukana olleiden opettajien välisessä suhteessa. Kuulluksi tulemisen pedagogiikan ytimessä ovat välittävät ja vastavuoroiset vuorovaikutussuhteet kaikkien ryhmän jäsenten välillä niin opettaja–oppilassuhteissa kuin oppilaiden välisissä vertaissuhteissa ja ryhmän aikuisten välisissä suhteissa. Kuulluksi tulemisen pedagogiikassa keskeistä on jokaisen yksilön oikeus olla arvostettu ja hyväksytty omana itsenään. Vuorovaikutussuhteiden laatu nähdään keskeisenä tekijänä oppilaan tukemisessa koululiikunnassa. Kuulluksi tulemisen pedagogiikkaa toteuttavien opettajien tulee jatkuvasti suunnata pedagogista toteutustaan aktiivisen kuuntelemisen avulla.

Abstract The objectives of this study are to describe and analyse upper secondary school teachers’ views on education and teaching directed at drug use prevention. The aims of the study are to identify the different ways in which teachers perceive drug prevention in upper secondary school education, as well as to examine different meanings given to different perceptions and the variation of such perceptions in order to give a holistic view on the phenomenon. Drug prevention and the related teaching and education were approached by analysing the teachers’ common understanding on intoxicants, drugs in particular, and their methods of drug use prevention. The approach chosen was the phenomenographic method. Teachers’ views and their characteristics were compiled into clearly separated categories. The data were collected by interviewing the same teachers twice. The interview started with selected key questions and was thus semi-structured in nature. The objective of the interview was to give the teachers an opportunity to present their own views on their own lifeworld. The analysis of empirical data focussed on the variation in the ways teachers experience drug prevention. The teachers’ views were studied by means of direct and indirect intentionality, and the critical aspects of their view as well as the knowledge contained in them were examined. The study includes descriptions on the teachers’ knowledge on the issue and content of their drug prevention methods collected by means of ‘what’ questions. ‘How’ questions were used to obtain information on their actions and behaviour as teachers and educators. The study is based on the variation theory in the context of upper secondary school. The study creates several concept categories and explicitly describes their meanings. The meanings related to the critical aspects of different concept categories on drug prevention teaching and education open new horizons and provide teachers with tools for comparing different concepts and creating new links to the world. The study created tools for changing one’s opinions and extending one’s horizons, which in turn permits qualitative changes in one’s perceptions. The tools can be used and finalised in practical drug use prevention teaching and education. The study gives us a more profound understanding of the upper secondary school teachers’ views on drug prevention in teaching and education. It also provides us with better understanding of, and commitment in, phenomenographic research and qualitative change in drug prevention teaching and education. / Tiivistelmä Tutkimuksessa kuvataan ja analysoidaan lukion opettajien käsityksiä ehkäisevästä huumetyöstä ja siihen liittyvästä koulukasvatuksesta ja opetuksesta. Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa opettajien erilaisia tapoja ymmärtää ilmiö ja paljastaa käsityksiin liittyvät merkitykset sekä kuvata käsitysten vaihtelut kokonaiskuvan muodostamiseksi ilmiöstä. Ehkäisevää huumetyötä ja siihen suuntautuvaa opetus- ja kasvatustoimintaa lähestyttiin mm. tutkimalla opettajien arkiymmärrystä päihteistä ja heidän tapojaan toteuttaa ehkäisevää huumetyötä. Tutkittavaa ilmiötä lähestyttiin fenomenografisen metodin kautta. Käsitykset ja niiden ominaispiirteet tiivistettiin selkeästi toisistaan erottuviin käsitystyyppeihin. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla lukion opettajia kaksi kertaa. Samat opettajat osallistuivat molempiin haastatteluihin. Haastattelun alussa käytettiin avainkysymyksiä, jolloin siinä oli piirteitä puolistrukturoidusta haastattelusta. Haastattelutilanteessa oli tavoitteena, että opettajat voisivat esittää omaa ajatteluaan omasta elämismaailmastaan. Empiirisen aineiston analysoinnissa keskityttiin tarkastelemaan ilmiöön liittyviä opettajien käsitysten vaihteluita. Opettajien käsityksiä tutkittiin intentionaalisuuden suoran ja epäsuoran aspektin kautta ja paljastettiin käsitysten kriittiset aspektit ja niihin sisältyvä tieto. Tutkimuksessa on kuvauksia opettajien tietoperustasta, mitä-kysymysten avulla tuotettua sisältötietoa ehkäisevästä huumetyöstä ja miten-kysymysten avulla tuotettua tietoa toiminnasta ja tavasta olla opettajana tai koulukasvattajana. Tutkimuksen taustalla on variaatioteoriaa, johon kontekstin kautta liittyy lukion opetus- ja kasvatustoiminta. Tutkimuksessa tunnistettiin useita käsitystyyppejä ja paljastettiin niihin liittyviä merkityksiä eksplisiittisesti. Käsitystyyppien kriittisiin aspekteihin liittyvät merkitykset ehkäisevän huumetyön opetuksesta ja koulukasvatuksesta avaavat uusia perspektiivejä ja mahdollistavat opettajille käsitysten vertailut ja uusien suhteiden muodostamisen maailmaan. Tutkimus tuotti välineitä käsitysten muutoksiin sekä maailman laajenemiseen mahdollistaen näin osaltaan ajatusten laadullisen muutoksen. Välineitä voidaan käyttää ja jalostaa käytännössä ehkäisevän huumetyön opetus- ja kasvatustyössä. Tämän tutkimuksen myötä ymmärrämme paremmin lukion opettajien erilaisia käsityksiä ehkäisevän huumetyön opetuksesta ja koulukasvatuksesta. Tämän tutkimuksen kautta ymmärrämme myös osaltaan paremmin tavan sitoutua fenomenografiseen tutkimukseen ja laadulliseen muutokseen opetuksessa.