Abstract In this study, early bilingual language acquisition was explored from the age of 12 to 36 months in 10 hearing children of Deaf parents, KODAs (Kids of Deaf Adults). KODA children’s language acquisition is bimodal; they acquire simultaneously sign language in visual-gestural and spoken language in auditory-vocal modality. This study aimed to describe the developmental paths of early bilingual language acquisition and their interrelationships with language input. Additionally, the characteristics of children’s language use and their associations with the features of the linguistic environment, child’s language competence and contextual variables were examined. Information about the children’s linguistic environment was collected with parental interviews. Children’s linguistic development (productive vocabulary) was measured with the MacArthur Communicative Development Inventory (MCDI) in both Finnish Sign Language (FinSL) and the Finnish language between the ages of 12 to 30 months. Children’s development in the Finnish language was tested at the age of 36 months by using the Reynell Developmental Language Scales III. Additionally, the children’s interaction was video recorded twice a year between the ages of 12 to 36 months during three different play sessions: with their Deaf parent, with the Deaf parent and a hearing adult and with the hearing adult alone. A large variation was uncovered in both the amount and type of language input and the children’s bilingual developmental paths. According to the results of the MCDI, KODA children’s (N = 8) mean size of productive vocabulary in both languages separately was smaller when compared to the monolingual norms. However, in all but three children, their total vocabulary, which includes both productive vocabulary of FinSL and Finnish, was comparable with age peers. According to the Reynell test in Finnish, three children scored at age level, three within –1 SD and two children within –2 SD. Contextual variables clearly influenced the KODA children’s language use. KODA children, as young as 12 months old, accommodated their use of language and communication modes according to the language(s) of their interlocutor(s). Children preferred to code-mix when communicating with their Deaf parent by producing simultaneous, mainly semantically congruent signs and words. / Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa selvitettiin 10 KODA:n (Engl. Kids of Deaf Adults) eli kuuron vanhemman kuulevan lapsen varhaista kaksikielisyyden kehitystä ikävälillä 12 ja 36 kuukautta. KODA-lapset omaksuvat simultaanisesti kaksi modaliteetiltaan erilaista kieltä, viittomakielen ja puhutun kielen. Näin heidän kaksikielisyytensä perustuu kahden aistikanavan käyttöön. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata KODA-lasten varhaista kaksikielisyyden kehitystä sekä tarkastella kehitykseen yhteydessä olevia tekijöitä lasten kieliympäristössä. Lisäksi tavoitteena oli eritellä lasten kielten tuoton piirteitä ja tarkastella, miten kieliympäristöön, kielitaitoon ja eri kielenkäyttökonteksteihin liittyvät tekijät ovat niihin yhteydessä. Lasten kieliympäristön piirteistä kerättiin tietoa vanhempien haastattelujen avulla. KODA-lasten kielten kehitystä arvioitiin MCDI-lomakkeen (MacArthur Communicative Development Inventory) avulla ikävälillä 12 ja 30 kuukautta. Lisäksi suomen kielen taitoja arvioitiin Reynellin kielellisen kehityksen testillä silloin, kun lapset olivat 36 kuukauden ikäisiä. Videoaineisto kerättiin puolivuosittain videoimalla lasta aina kolmessa eri leikkitilanteessa: ensin kuuron vanhemman kanssa, sitten kuuron vanhemman ja kuulevan aikuisen kanssa ja lopuksi kuulevan kanssa. Sekä lasten kieliympäristön piirteissä että kaksikielisyyden kehityksessä oli laajaa yksilöllistä vaihtelua. MCDI:n tulokset osoittivat, että KODA lasten (N = 8) ryhmän leksikon koko jäi molemmissa kielissä ainoastaan suomen kieltä omaksuvien lasten normituloksia alhaisemmaksi, mutta tuottavan kokonaisleksikon suuruus (tuotettujen sanojen ja viittomien summa) silti vastasi suomen kieltä omaksuvien lasten normituloksia. Yksilöllinen vaihtelu tuloksissa oli kuitenkin suurta. Reynellin testin mukaan kolme lasta suoriutui testistä ikätason mukaisesti, kolmen lapsen suoritus oli yhden keskihajonnan ja kahden lapsen suoritus kahden keskihajonnan verran ikätasoa alhaisempi. Vuorovaikutuskumppani vaikutti KODA-lasten kielten käytön piirteisiin tilastollisesti merkitsevällä tasolla. KODA-lapset pystyivät jo 12 kuukauden iässä muuttamaan käyttämäänsä kieltä ja kommunikointimuotoa vuorovaikutuskumppanin mukaan. Lisäksi he yhdistivät kielten koodeja erityisesti kommunikoidessaan kuuron vanhemman kanssa tuottamalla useimmiten semanttiselta sisällöltään vastaavan viittoman ja sanan samanaikaisesti.

Abstract The starting point of this formal-theoretical thesis is the didactic dilemma of language immersion. This means the emphasis on linguistics in prevailing research tradition, as well as the lack of theoretical basis in teaching practice. The thesis in theory consists of two parts and a didactic model, presented in the end. The base of the thesis structure and content have been the didactic questions what, why and how. The realization of these questions varies in different parts of the thesis from subject related to general didactics. The thesis analyses the didactic image of Swedish language immersion and from this concludes a culture-oriented didactic model, cultural pedagogic model. The basic elements of language immersion (functionality, overall coherence of comprehending information, the aim to develop child's linguistic awareness) form a natural part of cultural pedagogic model. Of the basic elements of language immersion can be concluded the basic factors of the model – culture, language, information, and (social) behaviour – which need to be taken account of equally in order to implement educational teaching. In the background of cultural pedagogic approach there is a certain concept of the relationship between a community and an individual. On community level it is a question of an identity being formed as well as individual's identification on the essence of prevailing culture. The problems of identity include the varied and complex values of the environment, which present the individual with challenges to which school must be able to respond. School has to develop its aims to support child's identity and self perception, both from the content and the operational point of view. When we ask, referring to Dewey's (1916) views, where the aim of the education is, answer is around us, in our environment. For this reason school should aim its operation to consider cultural factors. School operation should be both agreeable and significant. The basis needs to lie on considering the significant life functions in communication. Functionality as a word includes the possibility to pay attention to real individuality in education. Communication includes a concept of the essence of social behaviour. When we consider individual problems in supporting growth, it's a question of supporting child's inner personality, accepting child's essence. In practice adapting social and individual aspects in school life is enabled by uniting contents, such as in theme teaching. On functional level these culturally significant themes are implemented by means of project method. Making these didactically coherent curriculum themes concrete is the essential meaning of this thesis. / Tiivistelmä Tutkimuksen lähtökohtana on kielikylpyopetuksen didaktinen ongelma. Tällä tarkoitetaan vallitsevan tutkimustradition lingvistiikkapainotteisuutta sekä opetuksen käytäntöjen pedagogis-teoreettista perustelemattomuutta. Tutkimus on otteeltaan formaalis-teoreettinen ja se koostuu teoreettisesti kahdesta osasta sekä lopussa esitettävästä didaktisesta mallintamisesta. Tutkimuksen rakennetta jäsentävänä sekä sisältöä ohjaavana lähtökohtana ovat olleet didaktiset peruskysymykset mitä, miksi ja miten. Kysymysten konkretisointi työn eri osissa vaihtelee ainedidaktisesta yleisdidaktiseen. Tutkimuksessa jäsennetään teoreettisesti ruotsin kielen kielikylpyopetuksen didaktista kuvaa sekä johdetaan kulttuurisesti orientoitunut didaktinen malli, <b>kulttuuripedagoginen malli</b> . Kielikylpyopetuksen didaktiset peruselementit (toiminnallisuus, tiedonkäsityksen kokonaisvaltaisuus, lapsen kielellisen tietoisuuden kehittäminen) soveltuvat luontevasti osaksi kulttuuripedagogista ajattelutapaa. Näistä voidaan johtaa kulttuuripedagogisen mallin perustekijät – kulttuuri, kieli, tieto ja (sosiaalinen)toiminta – joiden tasapainoinen huomiointi opetuksessa mahdollistaa kasvattavan opetuksen toteuttamisen. Kulttuuripedagogisen ajattelutavan taustalla on tietty käsitys yhteisön ja yksilön välisestä suhteesta. Yhteisötasolla kyse on identiteetin muodostumisesta ja yksilön identifioitumisesta vallitsevan kulttuurin olemukseen. Identiteettiproblematiikkaan liittyy ympäristön moniarvoisuus ja kompleksisuus, jonka yksilölle so. lapselle asettamiin haasteisiin koulun on pystyttävä vastaaman. Koulun olisi kehitettävä sisällöllisiä ja toiminnallisia tavoitteitaan lapsen identiteettiä ja minuutta tukeviksi. Kun kysymme Deweyn (1916) näkemyksiin viitaten, missä kasvatuksen tavoite "sijaitsee", vastaus on ympärillämme, ympäristössämme. Siksi koulutoiminnan tulisi suuntautua kulttuuristen tekijöitten käsittelylle. Mielekkyyden lisäksi koulutoiminnan on oltava merkityksellistä. Sen on perustuttava kulttuurisesti merkityksellisten elämäntoimintojen käsittelyyn yksilöitten välisessä kommunikaatiossa. Toiminnallisuus sanana sisältää mahdollisuuden todellisen yksilöllisyyden huomiointiin opetuksessa. Kommunikaatio puolestaan sisältää käsityksen sosiaalisen toiminnan olemuksesta. Kun pohdimme yksilön problematiikkaa kasvun tukemisessa, kyse on lapsen sisäisen olemuksellisuuden tukemisesta, lapsen essentian hyväksymisestä. Kulttuuripedagogisen näkemyksen mukaan yhteiseen tavoitteeseen pyrkiminen, kulttuurisesti merkityksellisten elämäntoimintojen parissa, aidossa sosiaalisessa toiminnassa, antaa jokaiselle mahdollisuuden oman olemuksellisuuden toteuttamiseen. Käytännössä sosiaalisen ja yksilöllisyyden yhteensovittamisen koulun toiminnoissa mahdollistuu opetuksen sisällöllisen eheyttämisen, kuten teemakokonaisuuksien avulla. Toiminnallisesti näiden kulttuurisesti merkityksellisten teemojen toteuttaminen tapahtuu projektimetodin avulla. Tämän didaktisesti kokonaisvaltaisen ja opetussuunnitelmallisen tematiikan konkretisointi on tutkimuksen keskeinen tarkoitus.

Abstract The aim of the present study was to examine the simultaneous acquisition of Estonian and Finnish in Finland by two children, M and H, siblings in a bilingual family in which the parents practise a one person / one language strategy. The study focused on the nature and frequency of language mixing between the ages of 1;2 and 4;0 both in monologues and in monolingual interaction with the parents in the two languages. The basic questions were: how do subjects acquire two languages side by side, how do the languages differentiate, and what kind of language mixing takes place? There are many studies on child bilingualism, but none on Estonian-Finnish bilingualism. Estonian and Finnish are genetically and typologically closely related members of the Finno-Ugric language family. Both languages are agglutinative-inflectional, with rich morphological systems. Despite their numerous similarities, however, Estonian and Finnish are two distinct languages that have become separated through historical development. The prosodic systems of Estonian and Finnish are quite different, resulting in variable locations of primary word stress and differences in the interplay between quantity features and stress patterns. These differences are manifested as a higher overall and a more variable fundamental frequency of speech in Estonian. The other learning problems are related to the differences in consonant gradation, the ways of expressing negation, and the government of cases. The two languages are morphologically similar, but with shortening, lack or fusion of suffixes in Estonian. Mixed forms first appeared before the age 1;10. The results show that language mixing by M and H was more extensive and the mixing stage was longer than in the case of bilingualism involving less similar languages. M and H did not differentiate between the prosodic systems of their two languages at age 4;0. The similarities between Estonian and Finnish probably caused problems rather than facilitated acquisition. / Tiivistelmä Väitöstyöni on pitkittäistutkimus kahden sisaruksen, M:n ja H:n, viron ja suomen rinnakkaisesta omaksumisesta Suomessa kaksikielisessä perheessä, jossa lasten vanhemmat käyttävät yksi kieli - yksi henkilö-menetelmää. Tutkimuksessani keskityn lasten ikävaiheen 1.2 - 4.0 koodien yhdistymisen laadun ja määrän tutkimiseen. Aineistonani on sekä lasten monologeja että dialogeja. Dialogeissa lapsi juttelee joko viroa tai suomea puhuvan aikuisen kanssa. Peruskysymykseni on selvittää, miten kielenoppaani omaksuvat kaksi kieltään rinnakkain, miten kielet eriytyvät ja millaista koodien yhdistymistä esiintyy. Vaikka lasten kaksikielisyydestä on monia tutkimuksia, virolais-suomalaista kaksikielisyyttä ei ole juuri tutkittu. Viro ja suomi suomalais-ugrilaisina kielinä ovat geneettisesti ja typologisesti läheisiä sukukieliä. Molemmat kielet ovat agglutinoivia suffiksikieliä, joissa on runsas morfologia. Vaikka virossa ja suomessa on monia samankaltaisuuksia, ne ovat kaksi eri kieltä, jotka ovat etääntyneet toisistaan historiallisen kehityksensä aikana. Viron ja suomen prosodiset järjestelmät eroavat toisistaan: pääpaino voi esiintyä eri paikoissa ja keston ja painon keskinäiset suhteet ovat erilaisia. Nämä erot ilmenevät viron vaihtelevampana ja korkeampana sävelkulkuna suomen tasaisempaan ja matalampaan verrattuna. Toinen kielten ominaispiirteistä johtuva oppimisongelma ilmenee astevaihtelun, kiellon ilmaisemisen ja rektioiden eroissa. Kielten morfologiassa on myös samankaltaisuuksia, vaikka viro eroaakin suffiksien lyhenemisen, puuttumisen tai sulautumisen takia. Koodien yhdistyminen ilmaantui kielioppaitteni tuotoksiin ennen ikää 1.10. Tutkimustulokseni osoittavat, että M:llä ja H:lla koodien yhdistyminen oli runsasta ja pitkäaikaista verrattuna erityyppisiä kieliä omaksuvien kaksikielisten lasten tutkimustuloksiin. M:n ja H:n prosodinen järjestelmä ei ollut vielä eriytynyt iässä 4.0. Ilmeisesti viron ja suomen samankaltaisuudet aiheuttavat myös ongelmia kielten omaksumisessa eivätkä aina edistä omaksumista.

Abstract In my thesis, I have studied Tampere as a Swedish language island from a sociolinguistic perspective with Bernard Spolsky’s approach to language sociology as the theoretical framework. By language policy I mean language planning efforts and various forms of both conscious and unconscious linguistic practices which become visible as practices in everyday life on different levels of society. Of all the approximately twenty Swedish clubs, associations and institutions in Tampere, I have focused on two important spaces, namely the institutions Svenska samskolan i Tammerfors (the Swedish school) and Tammerfors svenska församling (the Swedish congregation). The aim of the study is to find out what kinds of practices, processes and choices are negotiated in these language island communities. I examine the communities both on an institutional and an individual level. My goal is to describe the kind of a language policy the institutions and individuals create and apply in their daily activities. The study is descriptive and aims to illustrate the sociocultural reality of the Swedish language on both the macro and micro levels in a Finnish-speaking majority context. In the study, I have applied triangulation on the levels of both method and material. I have used various types of data such as questionnaires, field notes, documents, written works, webpages and thematic interviews due to the varying types of the institutions and focus groups. The different materials studied required the application of both quantitative and qualitative methods of analysis. In the case of open questions and thematic interviews I have applied content analysis, leading to a process of abstraction. The results of the study show that the Swedish institutions Svenska samskolan i Tammerfors and Tammerfors svenska församling have over the course of time gone through a change in language policy. This has led to the application of varied linguistic practices in everyday life. Characteristic for the language policy in the Swedish school in the 2010s is language awareness and openness. Characteristic for both institutions studied is interaction between language maintenance efforts and continuous accommodation between Swedish and Finnish in various communicative practices. / Tiivistelmä Väitöskirjassani olen tutkinut Tamperetta ruotsalaisena kielisaarekkeena kielisosiologisesta perspektiivistä käyttämällä teoreettisena viitekehyksenä Bernard Spolskyn kolmea kielipoliittista komponenttia. Kielipolitiikalla tarkoitan tietoisia kielen suunnitteluun liittyviä panostuksia sekä erilaisia tietoisia ja tiedostamattomia kielellisiä toimintoja, jotka näyttäytyvät erilaisina arjen käytäntöinä yhteiskunnan eri tasoilla. Runsaasta kahdestakymmenestä ruotsinkielisestä kerhosta, yhdistyksestä ja instituutiosta olen tarkastellut kahta merkittävää ruotsinkielistä tilaa, nimittäin Tampereen ruotsalaista koulua (Svenska samskolan i Tammerfors) ja Tampereen ruotsalaista seurakuntaa (Tammerfors svenska församling). Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia kielellisiä käytänteitä, prosesseja ja valintoja näissä kielisaarekeyhteisöissä muodostuu. Tarkastelen yhteisöjä instituution ja yksilön tasolla. Kiinnostukseni kohteena on se, millaista kielipolitiikkaa sekä instituutiot että yksilöt luovat ja soveltavat päivittäisessä toiminnassaan. Tutkimus on deskriptiivinen ja sen tarkoituksena on kuvailla ruotsinkielistä sosiokulttuurista todellisuutta makro- ja mikrotasolla suomenkielisessä enemmistökontekstissa. Olen soveltanut tutkimuksessa sekä menetelmä- että aineistotriangulaatiota. Tutkimuskohteiden erilaisuudesta johtuen olen käyttänyt tutkimusaineistoina kyselylomakkeita, kenttämuistiinpanoja, asiakirjoja, kirjallisia teoksia, verkkosivuja ja teemahaastatteluja. Aineistot edellyttivät sekä kvantitatiivisten että kvalitatiivisten analyysimenetelmien käyttöä. Avoimiin kysymyksiin sekä teemahaastatteluihin olen soveltanut sisällönanalyysiä ja abstrahointia. Tutkimustulokset osoittavat, että ruotsalaiset instituutiot Svenska samskolan i Tammerfors ja Tammerfors svenska församling ovat kielipolitiikan näkökulmasta tarkasteltuina muuttuneet aikojen saatossa. Tämä on johtanut vaihteleviin kielellisiin käytänteihin, joita arjessa sovelletaan. Kielitietoisuus ja avoimuus ovat ominaisia piirteitä Svenska samskolanin kielipolitiikalle 2010-luvulla. Tunnusomaista molemmille instituutioille on vuorovaikutus, joka vallitsee yhtäältä kielen säilyttämiseen liittyvien panostusten ja toisaalta erilaisissa viestinnällisissä tilanteissa tapahtuvan ruotsin ja suomen kielen akkommodaation välillä. / Abstrakt I denna avhandling har jag granskat Tammerfors som svensk språkö i ett språksociologiskt perspektiv enligt Bernard Spolskys tre komponenter av språkpolicy som teoretisk referensram. Med språkpolicy avser jag medvetna språkplaneringsinsatser och olika former av både medvetna och omedvetna språkliga handlingar som avtecknas som praktiker i vardagen på olika nivåer i samhället. Av de ett drygt tjugotal svenska klubbar, föreningar och institutioner har jag lagt fokus på två betydande svenska rum, nämligen institutionerna Svenska samskolan i Tammerfors och Tammerfors svenska församling. Mitt syfte är att utreda vad som är kännetecknande för de språkliga praktiker, processer och val som konstrueras i dessa språkögemenskaper. Dels studerar jag gemenskaperna som institutioner och dels individerna. Jag är intresserad av hurdan språkpolicy institutionerna och individerna skapar och tillämpar i sin dagliga verksamhet. Forskningen är deskriptiv och syftar således till att beskriva den sociokulturella verkligheten gällande svenska språket på makro- och mikronivå i en finskspråkig majoritetskontext. I undersökningen har jag tillämpat både metod- och materialtriangulering. På grund av institutionernas och fokusgruppernas olika karaktär har jag använt mig av olika delmaterial som frågeformulär, fältanteckningar, handlingar, skriftliga verk, webbsidor och temaintervjuer. Det varierande materialet gav upphov till tillämpning av både kvantitativa och kvalitativa analysmetoder. På de öppna frågorna har jag tillämpat innehållsanalys som jag också använt i analysen av temaintervjuerna där jag tillämpat abstrahering. Undersökningsresultaten visar att de svenska institutionerna, Svenska samskolan i Tammerfors och Tammerfors svenska församling har förändrats genom tiderna i fråga om språkpolicy som lett till varierande språkliga praktiker som tillämpas i verksamheten. Svenska samskolans språkpolicy på 2010-talet präglas av språkmedvetenhet och öppenhet. Kännetecknande för båda institutionerna är ett samspel mellan å ena sidan språkbevarande insatser och å andra sidan ackommodation mellan finska och svenska i olika kommunikativa praktiker.

Abstract Audio-oral speech and visuo-manual sign language as used by the Deaf community are two very different realizations of the human linguistic communication system. Sign language is not only used by the hearing impaired but also by different groups of hearing individuals. To date, there is a great discrepancy in scientific knowledge about signed and spoken languages. Particularly little is known about the integration of the two systems, even though the vast majority of deaf and hearing signers also have a command of some form of speech. This neurolinguistic study aimed to achieve basic knowledge about semantic integration mechanisms across speech and sign language in hearing native and non-native signers. Basic principles of sign processing as reflected in electrocortical brain activation and behavioral decisions were examined in three groups of study participants: Hearing native signers (children of deaf adults, CODAs), hearing late learned signers (professional sign language interpreters), and hearing non-signing controls. Event-related brain potentials (ERPs) and behavioral response frequencies were recorded while the participants performed a semantic decision task for priming lexeme pairs. The lexeme pairs were presented either within speech (spoken prime-spoken target) or across speech and sign language (spoken prime-signed target). Target-related ERP responses were subjected to temporal principal component analyses (tPCA). The neurocognitive basis of semantic integration processes were assessed by analyzing different ERP components (N170, N400, late positive complex) in response to the antonymic and unrelated targets. Behavioral decision sensitivity to the target lexemes is discussed in relation to the measured brain activity. Behaviorally, all three groups of study participants performed above chance level when making semantic decisions about the primed targets. Different result patterns, however, hinted at three different processing strategies. As the target-locked electrophysiological data was analyzed by PCA, for the first time in the context of sign language processing, objectively allocated ERP components of interest could be explored. A little surprisingly, the overall study results from the sign-naïve control group showed that they performed in a more content-guided way than expected. This suggested that even non-experts in the field of sign language were equipped with basic skills to process the cross-linguistically primed signs. Behavioral and electrophysiological study results together further brought up qualitative differences in processing between the native and late learned signers, which raised the question: can a unitary model of sign processing do justice to different groups of sign language users? / Tiivistelmä Kuuloaistiin ja ääntöelimistön motoriikkaan perustuva puhe ja kuurojen yhteisön käyttämä, näköaistiin ja käsien liikkeisiin perustuva viittomakieli ovat kaksi varsin erilaista ihmisen kielellisen viestintäjärjestelmän toteutumismuotoa. Viittomakieltä käyttävät kuulovammaisten ohella myös monet kuulevat ihmisryhmät. Tähänastinen tutkimustiedon määrä viittomakielistä ja puhutuista kielistä eroaa huomattavasti. Erityisen vähän on tiedetty näiden kahden järjestelmän yhdistämisestä, vaikka valtaosa kuuroista ja kuulevista viittomakielen käyttäjistä hallitsee myös puheen jossain muodossa. Tämän neurolingvistisen tutkimuksen tarkoituksena oli hankkia perustietoja puheen ja viittomakielen välisistä semanttisista yhdistämismekanismeista kuulevilla, viittomakieltä äidinkielenään tai muuna kielenä käyttävillä henkilöillä. Viittomien prosessoinnin perusperiaatteita, jotka ilmenevät aivojen sähköisen toiminnan muutoksina ja valintapäätöksinä, tutkittiin kolmessa koehenkilöryhmässä: kuulevilla viittomakieltä äidinkielenään käyttävillä henkilöillä (kuurojen aikuisten kuulevilla ns. CODA-lapsilla, engl. children of deaf adults), kuulevilla viittomakielen myöhemmin oppineilla henkilöillä (viittomakielen ammattitulkeilla) sekä kuulevilla viittomakieltä osaamattomilla verrokkihenkilöillä. Tapahtumasidonnaiset herätepotentiaalit (ERP:t) ja käyttäytymisvasteen frekvenssit rekisteröitiin koehenkilöiden tehdessä semanttisia valintoja viritetyistä (engl. primed) lekseemipareista. Lekseemiparit esitettiin joko puheena (puhuttu viritesana – puhuttu kohdesana) tai puheen ja viittomakielen välillä (puhuttu viritesana – viitottu kohdesana). Kohdesidonnaisille ERP-vasteille tehtiin temporaaliset pääkomponenttianalyysit (tPCA). Semanttisten yhdistämisprosessien neurokognitiivista perustaa arvioitiin analysoimalla erilaisia ERP-komponentteja (N170, N400, myöhäinen positiivinen kompleksi) vastineina antonyymisiin ja toisiinsa liittymättömiin kohteisiin. Käyttäytymispäätöksen herkkyyttä kohdelekseemeille tarkastellaan suhteessa mitattuun aivojen aktiviteettiin. Käyttäytymisen osalta kaikki kolme koehenkilöryhmää suoriutuivat satunnaistasoa paremmin tehdessään semanttisia valintoja viritetyistä kohdelekseemeistä. Erilaiset tulosmallit viittaavat kuitenkin kolmeen erilaiseen prosessointistrategiaan. Kun kohdelukittua elektrofysiologista dataa analysoitiin pääkomponenttianalyysin avulla ensimmäistä kertaa viittomakielen prosessoinnin yhteydessä, voitiin tutkia tarkkaavaisuuden objektiivisesti allokoituja ERP-komponentteja. Oli jossain määrin yllättävää, että viittomakielellisesti natiivin verrokkiryhmän tulokset osoittivat sen jäsenten toimivan odotettua sisältölähtöisemmin. Tämä viittaa siihen, että viittomakieleen perehtymättömilläkin henkilöillä on perustaidot lingvistisesti ristiin viritettyjen viittomien prosessointiin. Yhdessä käyttäytymisperäiset ja elektrofysiologiset tutkimustulokset toivat esiin laadullisia eroja prosessoinnissa viittomakieltä äidinkielenään puhuvien henkilöiden ja kielen myöhemmin oppineiden henkilöiden välillä. Tämä puolestaan johtaa kysymykseen, voiko yksi viittomien prosessointimalli soveltua erilaisille viittomakielen käyttäjäryhmille?