Abstract In this study, early bilingual language acquisition was explored from the age of 12 to 36 months in 10 hearing children of Deaf parents, KODAs (Kids of Deaf Adults). KODA children’s language acquisition is bimodal; they acquire simultaneously sign language in visual-gestural and spoken language in auditory-vocal modality. This study aimed to describe the developmental paths of early bilingual language acquisition and their interrelationships with language input. Additionally, the characteristics of children’s language use and their associations with the features of the linguistic environment, child’s language competence and contextual variables were examined. Information about the children’s linguistic environment was collected with parental interviews. Children’s linguistic development (productive vocabulary) was measured with the MacArthur Communicative Development Inventory (MCDI) in both Finnish Sign Language (FinSL) and the Finnish language between the ages of 12 to 30 months. Children’s development in the Finnish language was tested at the age of 36 months by using the Reynell Developmental Language Scales III. Additionally, the children’s interaction was video recorded twice a year between the ages of 12 to 36 months during three different play sessions: with their Deaf parent, with the Deaf parent and a hearing adult and with the hearing adult alone. A large variation was uncovered in both the amount and type of language input and the children’s bilingual developmental paths. According to the results of the MCDI, KODA children’s (N = 8) mean size of productive vocabulary in both languages separately was smaller when compared to the monolingual norms. However, in all but three children, their total vocabulary, which includes both productive vocabulary of FinSL and Finnish, was comparable with age peers. According to the Reynell test in Finnish, three children scored at age level, three within –1 SD and two children within –2 SD. Contextual variables clearly influenced the KODA children’s language use. KODA children, as young as 12 months old, accommodated their use of language and communication modes according to the language(s) of their interlocutor(s). Children preferred to code-mix when communicating with their Deaf parent by producing simultaneous, mainly semantically congruent signs and words. / Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa selvitettiin 10 KODA:n (Engl. Kids of Deaf Adults) eli kuuron vanhemman kuulevan lapsen varhaista kaksikielisyyden kehitystä ikävälillä 12 ja 36 kuukautta. KODA-lapset omaksuvat simultaanisesti kaksi modaliteetiltaan erilaista kieltä, viittomakielen ja puhutun kielen. Näin heidän kaksikielisyytensä perustuu kahden aistikanavan käyttöön. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata KODA-lasten varhaista kaksikielisyyden kehitystä sekä tarkastella kehitykseen yhteydessä olevia tekijöitä lasten kieliympäristössä. Lisäksi tavoitteena oli eritellä lasten kielten tuoton piirteitä ja tarkastella, miten kieliympäristöön, kielitaitoon ja eri kielenkäyttökonteksteihin liittyvät tekijät ovat niihin yhteydessä. Lasten kieliympäristön piirteistä kerättiin tietoa vanhempien haastattelujen avulla. KODA-lasten kielten kehitystä arvioitiin MCDI-lomakkeen (MacArthur Communicative Development Inventory) avulla ikävälillä 12 ja 30 kuukautta. Lisäksi suomen kielen taitoja arvioitiin Reynellin kielellisen kehityksen testillä silloin, kun lapset olivat 36 kuukauden ikäisiä. Videoaineisto kerättiin puolivuosittain videoimalla lasta aina kolmessa eri leikkitilanteessa: ensin kuuron vanhemman kanssa, sitten kuuron vanhemman ja kuulevan aikuisen kanssa ja lopuksi kuulevan kanssa. Sekä lasten kieliympäristön piirteissä että kaksikielisyyden kehityksessä oli laajaa yksilöllistä vaihtelua. MCDI:n tulokset osoittivat, että KODA lasten (N = 8) ryhmän leksikon koko jäi molemmissa kielissä ainoastaan suomen kieltä omaksuvien lasten normituloksia alhaisemmaksi, mutta tuottavan kokonaisleksikon suuruus (tuotettujen sanojen ja viittomien summa) silti vastasi suomen kieltä omaksuvien lasten normituloksia. Yksilöllinen vaihtelu tuloksissa oli kuitenkin suurta. Reynellin testin mukaan kolme lasta suoriutui testistä ikätason mukaisesti, kolmen lapsen suoritus oli yhden keskihajonnan ja kahden lapsen suoritus kahden keskihajonnan verran ikätasoa alhaisempi. Vuorovaikutuskumppani vaikutti KODA-lasten kielten käytön piirteisiin tilastollisesti merkitsevällä tasolla. KODA-lapset pystyivät jo 12 kuukauden iässä muuttamaan käyttämäänsä kieltä ja kommunikointimuotoa vuorovaikutuskumppanin mukaan. Lisäksi he yhdistivät kielten koodeja erityisesti kommunikoidessaan kuuron vanhemman kanssa tuottamalla useimmiten semanttiselta sisällöltään vastaavan viittoman ja sanan samanaikaisesti.

Abstract The aim of the present study was to examine the simultaneous acquisition of Estonian and Finnish in Finland by two children, M and H, siblings in a bilingual family in which the parents practise a one person / one language strategy. The study focused on the nature and frequency of language mixing between the ages of 1;2 and 4;0 both in monologues and in monolingual interaction with the parents in the two languages. The basic questions were: how do subjects acquire two languages side by side, how do the languages differentiate, and what kind of language mixing takes place? There are many studies on child bilingualism, but none on Estonian-Finnish bilingualism. Estonian and Finnish are genetically and typologically closely related members of the Finno-Ugric language family. Both languages are agglutinative-inflectional, with rich morphological systems. Despite their numerous similarities, however, Estonian and Finnish are two distinct languages that have become separated through historical development. The prosodic systems of Estonian and Finnish are quite different, resulting in variable locations of primary word stress and differences in the interplay between quantity features and stress patterns. These differences are manifested as a higher overall and a more variable fundamental frequency of speech in Estonian. The other learning problems are related to the differences in consonant gradation, the ways of expressing negation, and the government of cases. The two languages are morphologically similar, but with shortening, lack or fusion of suffixes in Estonian. Mixed forms first appeared before the age 1;10. The results show that language mixing by M and H was more extensive and the mixing stage was longer than in the case of bilingualism involving less similar languages. M and H did not differentiate between the prosodic systems of their two languages at age 4;0. The similarities between Estonian and Finnish probably caused problems rather than facilitated acquisition. / Tiivistelmä Väitöstyöni on pitkittäistutkimus kahden sisaruksen, M:n ja H:n, viron ja suomen rinnakkaisesta omaksumisesta Suomessa kaksikielisessä perheessä, jossa lasten vanhemmat käyttävät yksi kieli - yksi henkilö-menetelmää. Tutkimuksessani keskityn lasten ikävaiheen 1.2 - 4.0 koodien yhdistymisen laadun ja määrän tutkimiseen. Aineistonani on sekä lasten monologeja että dialogeja. Dialogeissa lapsi juttelee joko viroa tai suomea puhuvan aikuisen kanssa. Peruskysymykseni on selvittää, miten kielenoppaani omaksuvat kaksi kieltään rinnakkain, miten kielet eriytyvät ja millaista koodien yhdistymistä esiintyy. Vaikka lasten kaksikielisyydestä on monia tutkimuksia, virolais-suomalaista kaksikielisyyttä ei ole juuri tutkittu. Viro ja suomi suomalais-ugrilaisina kielinä ovat geneettisesti ja typologisesti läheisiä sukukieliä. Molemmat kielet ovat agglutinoivia suffiksikieliä, joissa on runsas morfologia. Vaikka virossa ja suomessa on monia samankaltaisuuksia, ne ovat kaksi eri kieltä, jotka ovat etääntyneet toisistaan historiallisen kehityksensä aikana. Viron ja suomen prosodiset järjestelmät eroavat toisistaan: pääpaino voi esiintyä eri paikoissa ja keston ja painon keskinäiset suhteet ovat erilaisia. Nämä erot ilmenevät viron vaihtelevampana ja korkeampana sävelkulkuna suomen tasaisempaan ja matalampaan verrattuna. Toinen kielten ominaispiirteistä johtuva oppimisongelma ilmenee astevaihtelun, kiellon ilmaisemisen ja rektioiden eroissa. Kielten morfologiassa on myös samankaltaisuuksia, vaikka viro eroaakin suffiksien lyhenemisen, puuttumisen tai sulautumisen takia. Koodien yhdistyminen ilmaantui kielioppaitteni tuotoksiin ennen ikää 1.10. Tutkimustulokseni osoittavat, että M:llä ja H:lla koodien yhdistyminen oli runsasta ja pitkäaikaista verrattuna erityyppisiä kieliä omaksuvien kaksikielisten lasten tutkimustuloksiin. M:n ja H:n prosodinen järjestelmä ei ollut vielä eriytynyt iässä 4.0. Ilmeisesti viron ja suomen samankaltaisuudet aiheuttavat myös ongelmia kielten omaksumisessa eivätkä aina edistä omaksumista.