Abstract Audio-oral speech and visuo-manual sign language as used by the Deaf community are two very different realizations of the human linguistic communication system. Sign language is not only used by the hearing impaired but also by different groups of hearing individuals. To date, there is a great discrepancy in scientific knowledge about signed and spoken languages. Particularly little is known about the integration of the two systems, even though the vast majority of deaf and hearing signers also have a command of some form of speech. This neurolinguistic study aimed to achieve basic knowledge about semantic integration mechanisms across speech and sign language in hearing native and non-native signers. Basic principles of sign processing as reflected in electrocortical brain activation and behavioral decisions were examined in three groups of study participants: Hearing native signers (children of deaf adults, CODAs), hearing late learned signers (professional sign language interpreters), and hearing non-signing controls. Event-related brain potentials (ERPs) and behavioral response frequencies were recorded while the participants performed a semantic decision task for priming lexeme pairs. The lexeme pairs were presented either within speech (spoken prime-spoken target) or across speech and sign language (spoken prime-signed target). Target-related ERP responses were subjected to temporal principal component analyses (tPCA). The neurocognitive basis of semantic integration processes were assessed by analyzing different ERP components (N170, N400, late positive complex) in response to the antonymic and unrelated targets. Behavioral decision sensitivity to the target lexemes is discussed in relation to the measured brain activity. Behaviorally, all three groups of study participants performed above chance level when making semantic decisions about the primed targets. Different result patterns, however, hinted at three different processing strategies. As the target-locked electrophysiological data was analyzed by PCA, for the first time in the context of sign language processing, objectively allocated ERP components of interest could be explored. A little surprisingly, the overall study results from the sign-naïve control group showed that they performed in a more content-guided way than expected. This suggested that even non-experts in the field of sign language were equipped with basic skills to process the cross-linguistically primed signs. Behavioral and electrophysiological study results together further brought up qualitative differences in processing between the native and late learned signers, which raised the question: can a unitary model of sign processing do justice to different groups of sign language users? / Tiivistelmä Kuuloaistiin ja ääntöelimistön motoriikkaan perustuva puhe ja kuurojen yhteisön käyttämä, näköaistiin ja käsien liikkeisiin perustuva viittomakieli ovat kaksi varsin erilaista ihmisen kielellisen viestintäjärjestelmän toteutumismuotoa. Viittomakieltä käyttävät kuulovammaisten ohella myös monet kuulevat ihmisryhmät. Tähänastinen tutkimustiedon määrä viittomakielistä ja puhutuista kielistä eroaa huomattavasti. Erityisen vähän on tiedetty näiden kahden järjestelmän yhdistämisestä, vaikka valtaosa kuuroista ja kuulevista viittomakielen käyttäjistä hallitsee myös puheen jossain muodossa. Tämän neurolingvistisen tutkimuksen tarkoituksena oli hankkia perustietoja puheen ja viittomakielen välisistä semanttisista yhdistämismekanismeista kuulevilla, viittomakieltä äidinkielenään tai muuna kielenä käyttävillä henkilöillä. Viittomien prosessoinnin perusperiaatteita, jotka ilmenevät aivojen sähköisen toiminnan muutoksina ja valintapäätöksinä, tutkittiin kolmessa koehenkilöryhmässä: kuulevilla viittomakieltä äidinkielenään käyttävillä henkilöillä (kuurojen aikuisten kuulevilla ns. CODA-lapsilla, engl. children of deaf adults), kuulevilla viittomakielen myöhemmin oppineilla henkilöillä (viittomakielen ammattitulkeilla) sekä kuulevilla viittomakieltä osaamattomilla verrokkihenkilöillä. Tapahtumasidonnaiset herätepotentiaalit (ERP:t) ja käyttäytymisvasteen frekvenssit rekisteröitiin koehenkilöiden tehdessä semanttisia valintoja viritetyistä (engl. primed) lekseemipareista. Lekseemiparit esitettiin joko puheena (puhuttu viritesana – puhuttu kohdesana) tai puheen ja viittomakielen välillä (puhuttu viritesana – viitottu kohdesana). Kohdesidonnaisille ERP-vasteille tehtiin temporaaliset pääkomponenttianalyysit (tPCA). Semanttisten yhdistämisprosessien neurokognitiivista perustaa arvioitiin analysoimalla erilaisia ERP-komponentteja (N170, N400, myöhäinen positiivinen kompleksi) vastineina antonyymisiin ja toisiinsa liittymättömiin kohteisiin. Käyttäytymispäätöksen herkkyyttä kohdelekseemeille tarkastellaan suhteessa mitattuun aivojen aktiviteettiin. Käyttäytymisen osalta kaikki kolme koehenkilöryhmää suoriutuivat satunnaistasoa paremmin tehdessään semanttisia valintoja viritetyistä kohdelekseemeistä. Erilaiset tulosmallit viittaavat kuitenkin kolmeen erilaiseen prosessointistrategiaan. Kun kohdelukittua elektrofysiologista dataa analysoitiin pääkomponenttianalyysin avulla ensimmäistä kertaa viittomakielen prosessoinnin yhteydessä, voitiin tutkia tarkkaavaisuuden objektiivisesti allokoituja ERP-komponentteja. Oli jossain määrin yllättävää, että viittomakielellisesti natiivin verrokkiryhmän tulokset osoittivat sen jäsenten toimivan odotettua sisältölähtöisemmin. Tämä viittaa siihen, että viittomakieleen perehtymättömilläkin henkilöillä on perustaidot lingvistisesti ristiin viritettyjen viittomien prosessointiin. Yhdessä käyttäytymisperäiset ja elektrofysiologiset tutkimustulokset toivat esiin laadullisia eroja prosessoinnissa viittomakieltä äidinkielenään puhuvien henkilöiden ja kielen myöhemmin oppineiden henkilöiden välillä. Tämä puolestaan johtaa kysymykseen, voiko yksi viittomien prosessointimalli soveltua erilaisille viittomakielen käyttäjäryhmille?