Abstract The present study focuses on the semantics of Finnish emotion words (e.g. joy, anger). My aim has been to investigate and describe what kinds of linguistic-semantic interpretations arise from an emotions vocabulary compiled using a questionnaire as a research instrument. Moreover, I was interested in finding out what kinds of emotions the Finns identify. The data used for the study consisted of the written responses of a hundred Finns of various ages to a questionnaire item, which asked them to name various emotions. Besides the two objectives above, male and female conceptual frameworks for emotions were compared in the study, as well as those of different age groups. Both a qualitative and a quantitative analysis of the data, which consists of 2020 responses, were carried out. The view of language adopted for this study draws from the basic notions of cognitive linguistics. I applied Anna Wierzbicka's ideas to the semantic grouping of emotion words. Moreover, the explanations given for the 51 most commonly used emotion words were based on Wierzbicka's idea of a natural semantic meta-language. I also used for the word descriptions the information provided by the Kielipankki newspaper corpus on the use of emotion words. The semantic contents of emotion words were explained as prototypical scenarios using the following semantic primitives: I, PERSON/SOMEONE, SOMETHING, THIS, OTHER, GOOD, BAD, THINK, KNOW, WANT, FEEL, CAN, DO, HAPPEN, THERE IS, WHEN, NOW, BEFORE, AFTER, A LONG TIME, A SHORT TIME, FOR SOME TIME, SOMETIMES, MIND, BODY, NEAR, INSIDE, NOT, TRUE, MAYBE, CAN, WOULD 'cond.', BECAUSE, IF, VERY, LIKE, MORE, SOME. The following semantic main categories were defined for emotion words: "Something good happened or will happen", "Something bad happened or will happen", "I want", "I don't want", "I think something about myself", "I think something about others", "I know / don't know". I investigated the status and significance of emotion words for the speakers of Finnish by using a cognitive significance index. The index has been developed by Urmas Sutrop particularly for the analysis of listing tasks. The cognitively most important emotion words for Finns were found to be: viha, ilo, rakkaus, suru, pelko, onnellisuus, kateus, ahdistus, väsymys, masennus, tuska, ihastus, tyytyväisyys, inho, jännitys, pettymys, kaipaus, rauhallisuus, ikävä, and toivo. According to this study, the emotions with the highest frequency of expression in the Finnish language are hatred, joy, love and sorrow. Women were found to have more words for emotions (23.0) than men (17.6). The emotion vocabulary includes more negative words (53%) than positive ones (43%). The findings of this study suggest that the Finns think more often good of other people than bad, and more often bad of themselves than good. / Tiivistelmä Tutkimukseni aiheena on suomen kielen tunteiden (esim. ilo, viha) semantiikka. Tavoitteenani on ollut tutkia ja kuvata, millainen lingvistinen semanttinen tulkinta tutkimukseni kyselyllä koostetusta tunnesanastosta muodostuu ja millaisia tunteita suomalaiset mieltävät olevan olemassa. Tutkimukseni perusaineiston muodostivat sadan eri-ikäisen suomalaisen kirjalliset vastaukset tehtävään, jossa he saivat vapaasti luetella tunteiden nimityksiä. Lisäksi olen vertaillut miesten ja naisten sekä eri ikäryhmien tunnekäsitteistyksiä. Tutkin saamaani 2 020 vastauksesta muodostunutta aineistoa sekä laadullisesti että määrällisesti. Työni kielinäkemys pohjautuu kognitiivisen kielentutkimuksen peruskäsityksiin. Sovelsin Anna Wierzbickan näkemyksiä tunnesanojen merkityksenmukaisessa ryhmittelyssä ja ajatusta luonnollisesta semanttisesta metakielestä 51 tyypillisimmän tunnesanan selittämisessä. Hyödynsin kuvauksissani myös Kielipankin lehtikorpusten antamaan tietoa tunnesanojen käytöstä. Selitin tunnesanojen merkityssisällöt prototyyppisinä skenaariona seuraavien semanttisten primitiivien avulla: MINÄ/ITSE, IHMINEN/HÄN/JOKU, ASIA/JOKIN, TÄMÄ, MUU/TOINEN, HYVÄ, PAHA/HUONO, AJATELLA, TIETÄÄ, HALUTA, TUNTEA, VOIDA, TEHDÄ, TAPAHTUA, OLLA / OLLA OLEMASSA, KUN, NYT, ENNEN, JÄLKEEN, KAUAN AIKAA, VÄHÄN AIKAA, JONKIN AIKAA, JOSKUS, MIELI, RUUMIS, LÄHELLÄ, SISÄLLÄ, EI/KIELTO, TOTTA, EHKÄ, SAATTAA, -ISI-, KOSKA/VUOKSI, JOS, HYVIN, KALTAISUUS, ENEMMÄN/LISÄÄ, VÄHÄN. Varsinaisista tunnesanoista hahmotin seuraavat päämerkitysryhmät: "Jotakin hyvää tapahtui tai tapahtuu", "Jotakin pahaa tapahtui tai tapahtuu", "Haluan", "En halua", "Ajattelen itsestäni jotain", "Ajattelen toisista jotain", "Tiedän / en tiedä". Selvitin aineistoni tunnesanojen asemaa ja tärkeyttä kielenpuhujien mielessä kognitiivisen tärkeyden indeksin avulla. Indeksin on kehitellyt Urmas Sutrop nimenomaan luettelointitehtävien analysointia varten. Suomalaisille kognitiivisesti tärkeimmiksi tunnesanoiksi osoittautuivat viha, ilo, rakkaus, suru, pelko, onnellisuus, kateus, ahdistus, väsymys, masennus, tuska, ihastus, tyytyväisyys, inho, jännitys, pettymys, kaipaus, rauhallisuus, ikävä, toivo. Tutkimukseni mukaan suomen kielen perustunteita ovat viha, ilo, rakkaus ja suru. Naisilla on runsaammin sanoja (23,0) tunteille kuin miehillä (17,6). Tunnesanastossa on enemmän negatiivisia (53 %) kuin positiivisia (43 %) sanoja. Tutkimukseni perusteella suomalaiset muun muassa ajattelevat toisista ihmistä enemmän hyvää kuin huonoa ja itsestä enemmän huonoa kuin hyvää.

Abstract Pervasive environments are physical spaces saturated with devices collecting data, controlling the environment, and interacting with users. These environments support human users in their everyday tasks so that the users can focus on their own tasks and access services and resources whenever and wherever they want. Such environments are also called smart spaces. Knowledge-based systems would enable realizing a variety of intelligent applications for pervasive environments. Generally, such systems recognize the situation in the environment from sensor data and utilize automated reasoning techniques to respond to the situation and the needs of the users. However, building knowledge-based systems for pervasive environments presents challenges. This dissertation focuses on the challenge of data and knowledge representations. Knowledge-based systems utilize expressive knowledge representations that are verbose and require sufficient resources in order to use them. Most devices in pervasive environments cannot handle these representations as the devices have limited resources for computation, storage, and communication. The main aim of this dissertation is to tackle this challenge. That is, on the one hand, pervasive environments demand data and knowledge representations that do not require many resources from the resource-constrained devices; and on the other hand, the representations should be compatible with the knowledge-based systems. Specifically, a general solution is required that enables many applications to use the same data with minimal effort from application developers. This dissertation presents a novel representation, Entity Notation (EN), to tackle these challenges. EN is designed as a general lightweight representation for data and knowledge. EN expresses entities, their properties, and property values. This structure resembles the triple structure of Resource Description Framework (RDF) and Web Ontology Language (OWL). Hence, sensor data in EN syntax can be transformed into common knowledge models in a straightforward manner and utilized with ease by knowledge-based systems. EN Schema is designed for transferring advanced knowledge models. Moreover, EN also offers an approach to shorten the format with templates and prefixes. This way, EN can be utilized by resource-constrained devices and environments. Our evaluation verifies that small devices can utilize EN to transfer data and knowledge to devices realizing intelligent functions, such as inference. Moreover, the expressive power of EN is comparable with the alternative representations. Finally, resource consumption is verified by prototypes. Based on the evaluation, we can conclude that EN can facilitate harnessing the full potential of pervasive environments. / Tiivistelmä Kaikkialla läsnäolevat ympäristöt ovat fyysisiä tiloja täynnä laitteita, jotka keräävät dataa, ohjaavat ympäristöä ja ovat vuorovaikutuksessa käyttäjien kanssa. Nämä ympäristöt tukevat ihmisiä päivittäisissä tehtävissä siten, että ihmiset voivat keskittyä tehtäviinsä sekä käyttää erilaisia palveluja ja resursseja ajanhetkestä ja paikasta riippumatta. Tällaisia ympäristöjä kutsutaan myös älykkäiksi tiloiksi. Tietämysjärjestelmät mahdollistavat monia sovellusskenaarioita näihin ympäristöihin. Nämä järjestelmät tunnistavat ympäristössä vallitsevan tilanteen sensoridatan avulla ja hyödyntävät automaattista päättelyä reagoidakseen tilanteeseen ja käyttäjien tarpeisiin. Tietämysjärjestelmien kehitys näihin ympäristöihin on kuitenkin haasteellista. Tämä väitöskirja keskittyy datan ja tiedon esitystavan haasteisiin. Tietämysjärjestelmät käyttävät ilmaisuvoimaisia tietämyksen esitysmalleja, joiden monimuotoisuus puolestaan edellyttää riittäviä resursseja. Monet laitteet eivät pysty käsittelemään näitä esitysmalleja koska niillä ei ole riittäviä laskenta-, kommunikaatio- ja tallennusresursseja. Väitöskirjan päätavoite on ratkaista tämä haaste: Toisaalta dataa ja tietämyksen esitysmalleja on voitava käsitellä niukoilla resursseilla; toisaalta esitysmallien on oltava yhteensopivia erilaisten tietämysjärjestelmien kanssa. Erityisesti tarvitaan yleisratkaisu, joka voidaan yhdistää useaan sovellukseen vähäisellä sovelluskehitystyöllä. Tämä väitöskirja esittää ratkaisuksi uuden datan ja tietämyksen esitystavan, Entity Notation -mallin (EN). EN on suunniteltu yleiseksi ja kevyeksi tiedon ja tietämyksen esitystavaksi. EN ilmaisee entiteettejä sekä niiden ominaisuus-arvopareja. Tämä rakenne muistuttaa RDF-kuvauskieltä sekä OWL-ontologiakieltä. Täten sensoridata EN-kielessä voidaan muuttaa suoraviivaisesti yleisiksi tietämysmalleiksi ja hyödyntää helposti tietämysjärjestelmissä. EN Schema on suunniteltu tietämysmallien siirtämiseen. EN tarjoaa myös tavan lyhentää muotoa mallineilla ja etuliitteillä. Näin EN-esitystapaa voidaan hyödyntää resurssirajoitteisissa laitteissa ja ympäristöissä. Tehdyt kokeet osoittavat, että pienet laitteet voivat käyttää EN-esitystapaa tiedon ja tietämyksen siirtämiseen älykkäitä toimintoja toteuttaviin laitteisiin. Lisäksi EN-esitystavan ilmaisuvoimaisuus on verrattavissa vaihtoehtoisiin esitystapoihin. Prototyyppien avulla tarkistettiin resurssien tehokas käyttö. Kokeiden perusteella voidaan todeta, että EN-esitystapa helpottaa läsnäolevien ympäristöjen täyden potentiaalin hyödyntämistä.

Abstract This work studies how ninth grade students of Finnish secondary school interpret sentences using the tools offered by school grammar. My research maps out the ability of students to analyse the content and structure of the sentences. The study is also part of text skills research. Both reading and writing are part of text skills. In order to acquire these, knowledge of language and grammar are required. The material used for the research has been the written tests and interviews of ninth grade secondary school students. I have combined the material acquired by a written test and interviews and I will use them as complimentary forms of material. The written test was taken by hundred students and twenty students were interviewed. The analysis of the material shows that ninth grade secondary school students are able to analyse sentences both in a syntactic and semantic form. They are able to use the knowledge they have learned at school in their interpretations. They however base their interpretations on the general contextual knowledge of the world. Their natural sense of language is also clearly combined into thinking about the semantic and syntactic structure of the sentences. The study also reveals how different models of grammar and researchers have offered different kinds of solutions to sentence analysis and that there are no simple answers to these problems. This diversity and duality is also apparent in pedagogic grammar. The research puts an emphasis on the dialogic approach in teaching and learning of knowledge of language. In order for the student to be able to use the acquired knowledge of language, he or she should be able to use it by application and discussion. This way he or she would learn to analyse and separate texts and would be habituated into a critical reader. / Tiivistelmä Tarkastelen tutkimuksessani sitä, miten peruskoulun yhdeksännen luokan oppilaat tulkitsevat lauseita koulukieliopin tarjoamien välineiden avulla. Tutkimukseni kartoittaa oppilaiden kykyä analysoida lauseiden sisältöjä ja rakenteita. Liitän aiheen myös osaksi tekstitaitojen tutkimusta. Tekstitaitoihin kuuluvat sekä hyvä kirjoitus- että lukutaito. Näiden saavuttaminen puolestaan edellyttää sekä kielen että kieliopin tuntemusta. Tutkimusaineistona ovat peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten tekemät kirjalliset testit ja heidän haastattelut. Olen yhdistänyt kirjallisen testin ja haastattelun avulla kerätyn aineiston ja käytän niitä toisiaan täydentävinä aineistomuotoina. Kirjallisen testin on tehnyt 100 oppilasta ja haastatteluun on osallistunut 20 oppilasta. Aineistoni analyysi osoittaa, että peruskoulun yhdeksännen luokan oppilaat kykenevät analysoimaan lauseita sekä syntaktisesti että semanttisesti. He osaavat käyttää koulussa oppimaansa tietoa hyväksi tulkinnoissaan. Oppilaat kuitenkin nojautuvat tulkinnoissaan yleiseen kontekstuaaliseen tietoonsa maailmasta. Lisäksi heidän luontainen kielitajunsa yhdistyy selkeästi lauseiden semantiikasta ja syntaktisesta rakenteesta lähtevään pohdiskeluun. Tutkimukseni tuo esiin myös sen, miten eri kielioppimallit ja tutkijat ovat päätyneet erilaisiin ratkaisuihin lauseiden analyysissa ja miten yksiselitteisiä vastauksia lauseanalyysin ongelmiin ei ole. Tämä kirjavuus ja kaksijakoisuus näkyvät myös pedagogisessa kieliopissa. Tutkimuksessani korostuu keskusteleva ote kielitiedon opettamisessa ja oppimisessa. Jotta oppilas pystyisi parhaiten hyödyntämään oppimaansa kielitietoa, hänen pitäisi saada käyttää sitä soveltaen ja keskustellen. Näin hän itse oppisi analysoimaan ja erittelemään tekstejä ja harjaantuisi kriittiseksi lukijaksi.

Abstract The theme of this doctoral thesis is the relationship between gender, language, and cognition. The research object are Swedish suffix derived feminine nouns (feminine derivations) and their Finnish and German equivalents. The focus lies on their semantic and conceptual structures. The main material source constitutes of unilingual Swedish, Finnish, and German dictionaries. I this study the meaning descriptions of the feminine derivations are regarded as semantic structures which are called omskrivnings. An omskrivning expresses the meaning of a word by “re-writing” it with other words. The theoretical frame of reference is cognitive linguistics that is combined with gender studies. Linguistic structures reflect conceptual structures and symbolize a certain perspective to the phenomenon they refer to (here: gender). This is called conceptualization. The starting point of this study is that meanings (semantic structures) and concepts behind them (conceptual structures) constitute of components that stand in certain relationships to each other. The components in the conceptual structure are called schemes. Four different patterns of omskrivning can be found in unilingual dictionaries. These patterns represent four types of semantic and conceptual structures and thus four ways to conceptualize gender: as a primary, secondary, overlapping, or relational scheme. In this study the conceptualizations are also related to the external reality. The relationship between the conceptualizations and the external reality is studied in terms of how and if Swedish, Finnish and German feminine derivations are used in communication. The use of feminine derivation varies in different languages. Every one of the four semantic and conceptual types has its own characteristic conceptualization that implies whether feminine suffixation is facultative or obligatory – i.e. if it’s possible to choose between a feminine derivation and a corresponding masculine or gender neutral word. Alongside conceptualization the facultativity and obligation are also influenced by the external reality. The external reality constitutes of three factors concerning each language: language typology, strategy for equal language, and gender culture. They can possibly explain why there are differences and similarities in the use of feminine derivations between Swedish, Finnish, and German. / Tiivistelmä Tämän väitöskirjan aiheena on sukupuolen, kielen ja kognition välinen suhde. Tutkimuskohteena ovat ruotsalaiset suffiksijohdetut feminiiniset henkilönimikkeet (feminiinijohdokset) ja niiden suomalaiset ja saksalaiset ekvivalentit. Tarkoitus on tutkia sanojen semanttisia ja käsitteellisiä rakenteita. Tärkeimpänä lähdeaineistona ovat yksikieliset ruotsalaiset, suomalaiset ja saksalaiset sanakirjat. Tutkimuksessa feminiinijohdosten sanakirjamääritelmät katsotaan semanttisiksi rakenteiksi, joista käytetään nimitystä omskrivning. Omskrivning ilmaisee sanan merkityssisällön ”uudelleenkirjoittamalla” sen toisia sanoja käyttäen. Teoreettisena viitekehyksenä on kognitiivinen kielitiede yhdistettynä sukupuolentutkimuksen näkökulmaan. Kielen rakenteet heijastavat käsitteellisiä rakenteita ja symboloivat tiettyä näkökulmaa siihen ilmiöön, johon ne viittaavat (tässä: sukupuoli). Tätä kutsutaan käsitteistykseksi. Tutkimuksen lähtökohtana on se, että sekä merkitykset (semanttiset rakenteet) että käsitteet niiden takana (käsitteelliset rakenteet) koostuvat komponenteista, joiden välillä on erilaisia suhteita. Käsitteellisen rakenteen komponentteja kutsutaan skeemoiksi. Yksikielisissä sanakirjoissa esiintyy neljä omskrivning-mallia. Omskrivning-mallit edustavat neljää semanttisen ja käsitteellisen rakenteen tyyppiä ja siten neljää erilaista tapaa käsitteistää sukupuoli: primäärinä, sekundäärisenä, limittäisenä tai suhteellisena skeemana. Tutkimuksessa käsitteistykset liitetään myös ulkoiseen todellisuuteen. Suhdetta käsitteistysten ja ulkoisen todellisuuden välillä tarkastellaan sen avulla, miten ruotsalaisia, suomalaisia ja saksalaisia feminiinijohdoksia käytetään kommunikaatiossa. Feminiinijohdosten käyttö vaihtelee eri kielissä. Jokaisella neljällä semanttisella ja käsitteellisellä tyypillä on oma tunnusomainen käsitteistyksensä, joka implikoi, onko feminiinisuffiksaatio valinnainen vai pakollinen, ts. onko mahdollista valita feminiinijohdoksen ja vastaavan maskuliinisen tai sukupuolineutraalin sanan välillä. Käsitteistyksen ohella valinnaisuuteen ja pakollisuuteen vaikuttaa myös ulkoinen todellisuus. Ulkoinen todellisuus koostuu kolmesta tekijästä jokaisen kielen kohdalla: kielityyppi, tasa-arvoisen kielenkäytön strategiat ja sukupuolikulttuuri. Näiden avulla voidaan selittää miksi feminiinijohdosten käytössä on eroja ja yhtäläisyyksiä ruotsin, suomen ja saksan välillä. / Abstrakt Temat i denna doktorsavhandling är förhållandet mellan kön, språk och kognition. Undersökningsobjektet är svenska suffixavledda feminina personbeteckningar (femininavledningar) och deras finska och tyska ekvivalenter. Syftet är att studera beteckningarnas semantiska och begreppsliga strukturer. De viktigaste materialkällorna utgörs av svenska, finska och tyska enspråkiga ordböcker. I denna undersökning tolkas femininavledningarnas betydelsebeskrivningar som semantiska strukturer vilka kallas omskrivningar. En omskrivning uttrycker ordets betydelseinnehåll genom att ”skriva om” det med andra ord. Den teoretiska referensramen utgörs av kognitiv lingvistik som kombineras med en genusvetenskaplig synvinkel. Språkets strukturer avspeglar begreppsliga strukturer och symboliserar ett visst perspektiv på den företeelse som de syftar på (här: kön). Detta kallas konceptualisering. Undersökningen utgår från att både betydelser (semantiska strukturer) och begrepp bakom dem (begreppsliga strukturer) består av komponenter och att komponenterna står i vissa förhållanden till varandra. Komponenterna i den begreppsliga strukturen kallas scheman. I enspråkiga ordböcker förekommer fyra olika omskrivningsmönster. Omskrivningsmönstren representerar fyra semantiska och begreppsliga strukturer och därmed fyra sätt att konceptualisera könet: som primärt, sekundärt, överlappande eller relationellt schema. I denna undersökning relateras konceptualiseringarna även till den utomstående verkligheten. Förhållandet mellan konceptualiseringarna och den utomstående verkligheten beaktas inom ramen för hur och om svenska, finska och tyska femininavledningar används i språkbruket. Användningen av femininavledningar varierar i olika språk. Var och en av de fyra semantiska och begreppsliga typerna har sin kännetecknande konceptualisering som implicerar huruvida femininsuffixeringen är fakultativ eller obligatorisk, d.v.s. huruvida man kan välja mellan en femininavledning och en motsvarande maskulin eller könsneutral beteckning. Vid sidan av konceptualiseringen påverkas fakultativiteten och obligatoriet också av den utomstående verkligheten som utgörs av tre faktorer för varje språks del: språktyp, strategi för jämställt språk och könskultur. Med hjälp av dem är det möjligt att förklara varför det finns skillnader och likheter i användningen av femininavledningar mellan svenska, finska och tyska.

Abstract Audio-oral speech and visuo-manual sign language as used by the Deaf community are two very different realizations of the human linguistic communication system. Sign language is not only used by the hearing impaired but also by different groups of hearing individuals. To date, there is a great discrepancy in scientific knowledge about signed and spoken languages. Particularly little is known about the integration of the two systems, even though the vast majority of deaf and hearing signers also have a command of some form of speech. This neurolinguistic study aimed to achieve basic knowledge about semantic integration mechanisms across speech and sign language in hearing native and non-native signers. Basic principles of sign processing as reflected in electrocortical brain activation and behavioral decisions were examined in three groups of study participants: Hearing native signers (children of deaf adults, CODAs), hearing late learned signers (professional sign language interpreters), and hearing non-signing controls. Event-related brain potentials (ERPs) and behavioral response frequencies were recorded while the participants performed a semantic decision task for priming lexeme pairs. The lexeme pairs were presented either within speech (spoken prime-spoken target) or across speech and sign language (spoken prime-signed target). Target-related ERP responses were subjected to temporal principal component analyses (tPCA). The neurocognitive basis of semantic integration processes were assessed by analyzing different ERP components (N170, N400, late positive complex) in response to the antonymic and unrelated targets. Behavioral decision sensitivity to the target lexemes is discussed in relation to the measured brain activity. Behaviorally, all three groups of study participants performed above chance level when making semantic decisions about the primed targets. Different result patterns, however, hinted at three different processing strategies. As the target-locked electrophysiological data was analyzed by PCA, for the first time in the context of sign language processing, objectively allocated ERP components of interest could be explored. A little surprisingly, the overall study results from the sign-naïve control group showed that they performed in a more content-guided way than expected. This suggested that even non-experts in the field of sign language were equipped with basic skills to process the cross-linguistically primed signs. Behavioral and electrophysiological study results together further brought up qualitative differences in processing between the native and late learned signers, which raised the question: can a unitary model of sign processing do justice to different groups of sign language users? / Tiivistelmä Kuuloaistiin ja ääntöelimistön motoriikkaan perustuva puhe ja kuurojen yhteisön käyttämä, näköaistiin ja käsien liikkeisiin perustuva viittomakieli ovat kaksi varsin erilaista ihmisen kielellisen viestintäjärjestelmän toteutumismuotoa. Viittomakieltä käyttävät kuulovammaisten ohella myös monet kuulevat ihmisryhmät. Tähänastinen tutkimustiedon määrä viittomakielistä ja puhutuista kielistä eroaa huomattavasti. Erityisen vähän on tiedetty näiden kahden järjestelmän yhdistämisestä, vaikka valtaosa kuuroista ja kuulevista viittomakielen käyttäjistä hallitsee myös puheen jossain muodossa. Tämän neurolingvistisen tutkimuksen tarkoituksena oli hankkia perustietoja puheen ja viittomakielen välisistä semanttisista yhdistämismekanismeista kuulevilla, viittomakieltä äidinkielenään tai muuna kielenä käyttävillä henkilöillä. Viittomien prosessoinnin perusperiaatteita, jotka ilmenevät aivojen sähköisen toiminnan muutoksina ja valintapäätöksinä, tutkittiin kolmessa koehenkilöryhmässä: kuulevilla viittomakieltä äidinkielenään käyttävillä henkilöillä (kuurojen aikuisten kuulevilla ns. CODA-lapsilla, engl. children of deaf adults), kuulevilla viittomakielen myöhemmin oppineilla henkilöillä (viittomakielen ammattitulkeilla) sekä kuulevilla viittomakieltä osaamattomilla verrokkihenkilöillä. Tapahtumasidonnaiset herätepotentiaalit (ERP:t) ja käyttäytymisvasteen frekvenssit rekisteröitiin koehenkilöiden tehdessä semanttisia valintoja viritetyistä (engl. primed) lekseemipareista. Lekseemiparit esitettiin joko puheena (puhuttu viritesana – puhuttu kohdesana) tai puheen ja viittomakielen välillä (puhuttu viritesana – viitottu kohdesana). Kohdesidonnaisille ERP-vasteille tehtiin temporaaliset pääkomponenttianalyysit (tPCA). Semanttisten yhdistämisprosessien neurokognitiivista perustaa arvioitiin analysoimalla erilaisia ERP-komponentteja (N170, N400, myöhäinen positiivinen kompleksi) vastineina antonyymisiin ja toisiinsa liittymättömiin kohteisiin. Käyttäytymispäätöksen herkkyyttä kohdelekseemeille tarkastellaan suhteessa mitattuun aivojen aktiviteettiin. Käyttäytymisen osalta kaikki kolme koehenkilöryhmää suoriutuivat satunnaistasoa paremmin tehdessään semanttisia valintoja viritetyistä kohdelekseemeistä. Erilaiset tulosmallit viittaavat kuitenkin kolmeen erilaiseen prosessointistrategiaan. Kun kohdelukittua elektrofysiologista dataa analysoitiin pääkomponenttianalyysin avulla ensimmäistä kertaa viittomakielen prosessoinnin yhteydessä, voitiin tutkia tarkkaavaisuuden objektiivisesti allokoituja ERP-komponentteja. Oli jossain määrin yllättävää, että viittomakielellisesti natiivin verrokkiryhmän tulokset osoittivat sen jäsenten toimivan odotettua sisältölähtöisemmin. Tämä viittaa siihen, että viittomakieleen perehtymättömilläkin henkilöillä on perustaidot lingvistisesti ristiin viritettyjen viittomien prosessointiin. Yhdessä käyttäytymisperäiset ja elektrofysiologiset tutkimustulokset toivat esiin laadullisia eroja prosessoinnissa viittomakieltä äidinkielenään puhuvien henkilöiden ja kielen myöhemmin oppineiden henkilöiden välillä. Tämä puolestaan johtaa kysymykseen, voiko yksi viittomien prosessointimalli soveltua erilaisille viittomakielen käyttäjäryhmille?

Abstract This thesis discusses the Veps indefinite pronoun system and its development. I show how the long lasting contact effect of Russian can be perceived in the Veps indefinite pronoun system. The approach I have adopted in this study combines insights from multilingualism and linguistic typology. The study is concerned mainly with the synchronic level of the language, but I have also examined the diachrony of the system. The data of this study consist of both sociolinguistic and language data, quantitative and qualitative data, old and new data, and data representing both written as well as spoken registers. The study consists of four separate publications. The first of them is a collaborative publication, Veps in Russia: ELDIA Case-Specific Report. The publication has a sociolinguistic viewpoint: it enlightens the linguistic situation of the Vepsians. In the article The Implicational Semantic Map for Veps Indefinite Pronouns, I describe the Veps indefinite pronouns by means of the semantic map methodology. I show that, despite the numerous similarities between the Russian and Veps pronominal series, the Veps indefinite pronouns actually constitute a distinctive system. In the article Borrowing Morphology: The Influence of Russian on the Veps System of Indefinite Pronouns, I classify the Veps indefiniteness markers as MAT (morpheme transfer) loans or PAT (morphological pattern transfer) loans, according to the manner in which they have been acquired from Russian. I show that the Veps indefinite pronominal system has undergone obvious contact-induced morphological changes. In the article Vepsän kielen paljaiden interrogatiivien indefiniittinen käyttö, I show that in addition to the interrogative-derived indefinite pronouns the use of bare interrogatives as indefinites is common in Veps. I have divided this use into nine different clause and phrase structures. In the study, I show that the diachronically unstable system of indefinite pronouns has undergone many changes in Veps, due to language contact with Russian. From the individual speaker’s mind and speech, the effect of Russian has gradually spread as a part of the linguistic system of the Veps speech community. Thus, the contacts of the Veps and Russian speech communities have resulted in changes in the Veps indefinite pronoun system. / Tiivistelmä Tarkastelen tutkimuksessani vepsän kielen indefiniittipronominijärjestelmää ja sen kehitystä. Osoitan, miten venäjän vuosisatoja jatkunut kontaktivaikutus näkyy vepsän indefiniittipronominien järjestelmässä. Tarkastelun näkökulmat olen omaksunut kontaktilingvistiikasta, monikielisyystutkimuksesta ja typologisesta kielentutkimuksesta. Tutkimus koskee pääosin kielen synkronista tasoa, mutta olen ottanut kantaa myös järjestelmän diakroniseen kehitykseen. Tutkimuksen aineistokokonaisuuteen kuuluu sekä sosiolingvististä että kieliaineistoa, kvantitatiivista ja kvalitatiivista aineistoa, uutta ja vanhaa aineistoa sekä niin kirjoitettua kuin puhuttuakin kieltä. Tutkimus koostuu neljästä erillisestä osajulkaisusta. Ensimmäinen niistä on yhteisjulkaisu, Veps in Russia: ELDIA Case-Specific Report. Julkaisu on näkökulmaltaan sosiolingvistinen: se valottaa vepsäläisten kielellistä tilannetta. Artikkelissa The Implicational Semantic Map for Veps Indefinite Pronouns kuvaan vepsän indefiniittipronomineja semanttisten karttojen metodologian avulla. Osoitan, että lukuisista venäjän ja vepsän kielen pronominisarjojen yhtäläisyyksistä huolimatta vepsän indefiniittipronominit muodostavat omaleimaisen järjestelmänsä. Artikkelissa Borrowing Morphology: The Influence of Russian on the Veps System of Indefinite Pronouns luokittelen vepsän venäjän kielestä lainatut indefiniittisyyden tunnukset niiden lainaustavan mukaan joko MAT- tai PAT-lainoiksi. MAT-lainoissa kielelliset segmentit toisinnetaan toisessa kielessä, PAT-lainoissa funktionaaliset mallit. Osoitan, että vepsän indefiniittipronominien järjestelmässä on tapahtunut selviä kontaktilähtöisiä morfologisia muutoksia. Artikkelissa Vepsän kielen paljaiden interrogatiivien indefiniittinen käyttö osoitan, että tunnuksisten indefiniittipronominien lisäksi käytetään vepsässä yleisesti myös paljaita interrogatiiveja. Olen jaotellut niiden esiintymisympäristöt yhdeksäksi erilaiseksi lause- ja lausekerakenteeksi. Tutkimuksessa osoitan, että indefiniittipronominien diakronisesti epästabiili järjestelmä on vepsässä kokenut venäjän kontaktivaikutuksesta monia muutoksia. Yksittäisen kielenpuhujan mielestä ja puheesta venäjän vaikutus on vähitellen levinnyt osaksi vepsäläisen kieliyhteisön kielen järjestelmää. Näin vepsäläisen ja venäläisen puhujayhteisön kontaktit ovat johtaneet vepsän kielen indefiniittipronominien systeemin muutokseen. / Lühenduz Ičein dissertacijas minä tarkištelen vepsän kelen indefinitižiden pronominoiden sistemad i sen kehitoitust. Ozutan, kut äjad voz’sadad olijad kontaktad tuleba sil’mnägubale vepsän kelen indefinitižiden pronominoiden sistemas. Tedotön perspektivaks olen otnu ičelein kontaktkel’oppindan, äikeližuz’oppindan i tipologižuz’oppindan pirdoid. Tedotö om tobjimalaz sinhronine, no olen tarkištanu mugažo erasid problemoid diahronižen kehitoitusen sistemaspäi. Tedotön lähtematerialoihe mülüb sociolingivistižid materialoid, kel’materialoid, kvantitativižid i kvalitativižid materialoid, uzid i vanhoid materialoid paginkelespäi i kirjutadud kelespäi. Neciš tedotös om nel’l’ erilašt kirjutest. Ezmäine niišpäi, Veps in Russia: ELDIA Case-Specific Report, om ühthižkirjutez. Necen kirjutesen nägemuz om sociolingvistine. Sen päazj om tedištada i ezitada vepsän kelen i vepsläižiden oloid nügüd’aigas. Kirjuteses The Implicational Semantic Map for Veps Indefinite Pronouns kuvadan vepsän indefinitižid pronominoid semantižiden kartoiden metodologian abul. Ozutan, miše hot’ venän i vepsän kelen indefinitižiden pronominoiden affiksoiden kogomused oma karthižed, vepsän indefinitižiden pronominoiden sistem om kaiken-se originaline. Kirjuteses Borrowing Morphology: The Influence of Russian on the Veps System of Indefinite Pronouns tarkištan venäkelespäi vepsän kel’he ottud affiksad MAT- i PAT- velgmaneran mödhe. MAT-velg znamoičeb, miše ühten kelen kel’material kopiruidas toižehe kel’he, a PAT-velgoiš kopiruidas vaiše znamoičendoid. Ozutan, miše vepsän indefinitižiden pronominoiden sistemas om sündunu morfologižid vajehtesid, miččed oma sel’ktad kel’kontaktoiden jäl’ged. Kirjuteses Vepsän kielen paljaiden interrogatiivien indefiniittinen käyttö ozutan, miše indefinitižiden pronominoiden ližaks vepsän keles voib kävutada interrogativižid pronominoid indefinitižiden pronominoiden sijas. Olen tarkištanu virkehid, kus nene azjad ezineba i olen mülütanu niid ühesandehe erazvuiččehe gruppaha. Indefinitižiden pronominoiden sistem ei ole diahronijan polespäi seižui. Ičein oppindas ozutan, miše vepsän kelen sistem om lujas vajehtanus venäkelen kontaktpainandan tagut. Ühten kelen pagižijan melespäi i paginaspäi om venäkelen painastuz aigan sirttes levitanus vepsän kelen sistemaha. Muga oma vepsän i venän pagižijoiden keskeižed kosketused vajehtanuded vepsän kelen indefinitižiden pronominoiden sistemad.