Abstract The purpose of this study was to describe and interpret radiographers' safety culture in the medical use of radiation. Another objective was to yield new information and highlight inductively characteristics of radiographers' safety culture. The data were gathered from two different university hospitals and one central hospital. The data consisted of interviews (n=20), fieldwork (2 months in total), articles in a professional journal (n=457) and documents used by a radiographer in his work (n=21). The methodological basis of the study is that of interpretative and cognitive cultural studies. Focused ethnographic studies and discourse analysis were drawn on to interpret radiographers' shared meanings of safety culture. Radiographers' safety culture in the medical use of radiation consisted of four shared meanings: challenges of knowledge and skills structuring safety culture, dimensions of cooperation enabling safety culture, disorientation conditioning safety culture and multidimensional professionalism as the foundation of safety culture. The use of technology was considered an essential part of a radiographer's work, contributing to patient care. Traditional nursing was not considered to be part of a radiographer's tasks. The radiographers' varied assignments, their conventional opinions, the work and roles of both head radiographers' and physicians, and their responses to current social challenges in modern working life, all were seen as contributing to cooperation. The influx of new technology in radiographers' work demands continuous professional development. In relation to patients, other radiographers and operational environment, the Radiographer is a protector against radiation. Protection against radiation was understood to be an important part of the radiographer's standard activities. The significance of radiation protection was emphasized and it was considered to be essential factor in a radiographer's work. However radiographers were confused by the different directions and practices in implementing radiation protection. The results of the study can be used in developing and organizing radiographers' work and education. They may also clarify safety culture as a phenomenon and a concept in the medical use of radiation. Theoretical and methodological solutions can be applied also in other health related studies. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla ja tulkita röntgenhoitajien turvallisuuskulttuuria säteilyn lääketieteellisessä käytössä. Tavoitteena oli tuoda esille aineistolähtöisesti röntgenhoitajien turvallisuuskulttuurin erityispiirteet ja tuottaa uutta tietoa siitä. Aineisto kerättiin kahdesta eri yliopistosairaalan ja yhdestä keskussairaalan hoito-organisaatiosta. Aineisto koostuu tiedonantajien haastatteluista (n=20), kenttätyöstä (yhteensä 2 kuukautta), ammattilehtien artikkeleista (n=457) sekä röntgenhoitajien työssään käyttämistä dokumenteista (n=21). Turvallisuuskulttuurin jaettujen merkitysjärjestelmien tulkitsemiseksi sovellettiin tulkinnallisen ja kognitiivisen kulttuurintutkimuksen metodologisten lähtökohtien perustalta kohdennettua etnografista lähestymistapaa sekä diskurssianalyysia. Röntgenhoitajien turvallisuuskulttuuri säteilyn lääketieteellisessä käytössä muodostui neljästä jaetusta merkitysjärjestelmästä: osaamisen haasteet turvallisuuskulttuurin jäsentäjänä, yhteistyön ulottuvuudet turvallisuuskulttuurin mahdollistajana, hämmennys turvallisuuskulttuurin ehdollistajana sekä moniulotteinen ammatillisuus turvallisuuskulttuurin perustana. Tekniikan hyväksikäyttö nähtiin olennaiseksi osaksi röntgenhoitajan työtä, jolla vaikutetaan potilaan saamaan hoitoon. Perinteistä, sairaanhoitajan työhön perustuvaa hoitotyötä ei pidetty röntgenhoitajan omaan tehtävään kuuluvana. Yhteistyöhön vaikuttivat röntgenhoitajien monipuolistuneet tehtävät, perinteiset näkemykset röntgenhoitajien, osastonhoitajien ja lääkäreiden tehtävistä ja rooleista sekä vastaaminen nykyisen työelämän yhteiskunnallisiin haasteisiin. Uuden teknologian nopea tuleminen röntgenhoitajan työhön edellytti tietojen ja taitojen jatkuvaa ylläpitämistä ja kehittämistä. Röntgenhoitaja oli säteilysuojelijan roolissa suhteessa potilaisiin, muihin röntgenhoitajiin ja toimintaympäristöön. Säteilysuojelu nähtiin tärkeäksi osaksi röntgenhoitajan vastuullista toimintaa. Säteilysuojelun merkitystä korostettiin ja sitä pidettiin keskeisenä tekijänä röntgenhoitajan ammatissa. Röntgenhoitajia kuitenkin hämmensivät erilaiset ohjeistukset ja käytännöt säteilysuojelun toteuttamisessa. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää röntgenhoitajan työn kehittämisessä, koulutuksessa ja työn organisoinnissa. Tulokset voivat auttaa myös selkeyttämään turvallisuuskulttuuria ilmiönä ja käsitteenä säteilyn lääketieteellisessä käytössä. Tutkimuksen teoreettisia ja metodologisia ratkaisuja voidaan soveltaa myös muissa terveystieteellisissä tutkimuksissa.

Abstract The diffusion of information technologies (ITs) throughout the globe provides both opportunities and challenges for information systems (IS) researchers and practitioners. New perspectives on culture that reflect our global society has prompted significant research of the role of culture in IS innovation. Research in this area has contributed knowledge and understanding of how culture mediates organizational innovation with IT. While IT adoption and implementation dominate the research stream, emerging studies have drawn our attention to the frequently ignored pre-adoption phase of IS innovation –“comprehension”. Organizations interested in adopting IT must first understand its context of use. To accomplish this, they must acquire knowledge and make sense of IT through various modes of interaction and across diverse cultural contexts. Theoretical and empirical research on the comprehension of IS innovation with a cultural perspective are lacking in the research stream. The goal of this thesis is to contribution theoretical and empirical knowledge to this area and to IS innovation research in general. Theoretically, this thesis contributes, (1) a contemporary conceptualization of culture, (2) an explanation of the cultural challenges facing innovators with IT, and (3) a deeper understanding of culture’s mediating effects on IS innovation. Guided by the theoretical contributions, the empirical investigations focused on the comprehension phase with a cultural perspective. The results contribute knowledge through the study of three contemporary contexts of comprehension– active, passive and virtual. The findings revealed that in an active mode of comprehension, locally driven collaboration across cultures aided innovators overcome IT knowledge deficits. In a passive mode of comprehension, normative culture values were identified that were instrumental in shaping IT discourse. In a virtual mode of comprehension, unique taken-for-granted methods of interaction were shown to facilitate effective cross-cultural knowledge sharing that improved comprehension of IT innovations. Collectively the findings provide knowledge that can aid organizational innovators with IT act proactively by improving their understanding of the mediating effect of culture on IS innovation. / Tiivistelmä Informaatioteknologian (IT) globaali levittäytyminen luo mahdollisuuksia ja haasteita tietojärjestelmäalan tutkijoille ja ammattilaisille. Uudet globalisaatiolle perustuvat kulttuuriset näkökulmat ovat mahdollistaneet uusia merkittäviä tutkimuksia kulttuurin roolista tietojärjestelmäinnovaatioissa. Aiemmat tutkimukset ovat paljastaneet kulttuurin merkityksen organisaatioiden tietojärjestelmäinnovaatioissa. Tietojärjestelmien hankinta ja toteutus -teemat dominoivat alan tutkimusta, tosin uusimmat tutkimukset käsittelevät hankintaa edeltäviä vaiheita tietojärjestelmäinnovaatioissa. Jos organisaatio aikoo hankkia IT:tä, ensin IT:n käytön konteksti on ymmärrettävä. Jotta tämä saavutettaisiin, yritysten täytyy hankkia tietoa ja ymmärrystä IT:n suhteesta kulttuurilliseen kontekstiin. Tämän tutkimuksen teoreettiset ja empiiriset tulokset lisäävät tieteellistä tietoa tällä tutkimussuunnalla. Tämän tutkimuksen kirjallisuuskatsaus lisää ymmärrystä (1) kulttuurin käsitteellistämisestä, (2) IT innovaatioiden kehittäjien kohtaamista kulttuurisista haasteista, (3) kulttuurin välittävästä roolista tietojärjestelmäinnovaatioissa. Kirjallisuuskatsauksen perusteella työn empiirinen osuus keskittyi käsittelemään IT innovaatioita kulttuurin näkökulmasta. Tulokset lisäävät ymmärrystä kolmesta IT innovaatioiden käsitystyylistä, aktiivinen, passiivinen ja virtuaalinen tyyli: Aktiivisen tyylin mukaan yhteistyö, jossa on mukana paikallisia ja globaaleja toimijoita, auttaa saavuttamaan yhteisymmärryksen IT:n käytöstä. Passiivisen tyylin mukaan normatiivisten kulttuuristen elementtien paljastaminen IT-diskurssista voi johtaa kehittyneempään ymmärrykseen IT:n arvoista. Virtuaalisen tyylin mukaan itsestään selviltä vaikuttavien vuorovaikutusmenetelmien käyttäminen mahdollistaa tehokkaan tietämyksen jaon. Kokonaisuutena tulokset tarjoavat tietoa, jonka avulla organisaatioiden innovaatioiden kehittäjät voivat proaktiivisesti tunnistaa kulttuuriin liittyviä näkökulmia.

Abstract The starting point of this formal-theoretical thesis is the didactic dilemma of language immersion. This means the emphasis on linguistics in prevailing research tradition, as well as the lack of theoretical basis in teaching practice. The thesis in theory consists of two parts and a didactic model, presented in the end. The base of the thesis structure and content have been the didactic questions what, why and how. The realization of these questions varies in different parts of the thesis from subject related to general didactics. The thesis analyses the didactic image of Swedish language immersion and from this concludes a culture-oriented didactic model, cultural pedagogic model. The basic elements of language immersion (functionality, overall coherence of comprehending information, the aim to develop child's linguistic awareness) form a natural part of cultural pedagogic model. Of the basic elements of language immersion can be concluded the basic factors of the model – culture, language, information, and (social) behaviour – which need to be taken account of equally in order to implement educational teaching. In the background of cultural pedagogic approach there is a certain concept of the relationship between a community and an individual. On community level it is a question of an identity being formed as well as individual's identification on the essence of prevailing culture. The problems of identity include the varied and complex values of the environment, which present the individual with challenges to which school must be able to respond. School has to develop its aims to support child's identity and self perception, both from the content and the operational point of view. When we ask, referring to Dewey's (1916) views, where the aim of the education is, answer is around us, in our environment. For this reason school should aim its operation to consider cultural factors. School operation should be both agreeable and significant. The basis needs to lie on considering the significant life functions in communication. Functionality as a word includes the possibility to pay attention to real individuality in education. Communication includes a concept of the essence of social behaviour. When we consider individual problems in supporting growth, it's a question of supporting child's inner personality, accepting child's essence. In practice adapting social and individual aspects in school life is enabled by uniting contents, such as in theme teaching. On functional level these culturally significant themes are implemented by means of project method. Making these didactically coherent curriculum themes concrete is the essential meaning of this thesis. / Tiivistelmä Tutkimuksen lähtökohtana on kielikylpyopetuksen didaktinen ongelma. Tällä tarkoitetaan vallitsevan tutkimustradition lingvistiikkapainotteisuutta sekä opetuksen käytäntöjen pedagogis-teoreettista perustelemattomuutta. Tutkimus on otteeltaan formaalis-teoreettinen ja se koostuu teoreettisesti kahdesta osasta sekä lopussa esitettävästä didaktisesta mallintamisesta. Tutkimuksen rakennetta jäsentävänä sekä sisältöä ohjaavana lähtökohtana ovat olleet didaktiset peruskysymykset mitä, miksi ja miten. Kysymysten konkretisointi työn eri osissa vaihtelee ainedidaktisesta yleisdidaktiseen. Tutkimuksessa jäsennetään teoreettisesti ruotsin kielen kielikylpyopetuksen didaktista kuvaa sekä johdetaan kulttuurisesti orientoitunut didaktinen malli, <b>kulttuuripedagoginen malli</b> . Kielikylpyopetuksen didaktiset peruselementit (toiminnallisuus, tiedonkäsityksen kokonaisvaltaisuus, lapsen kielellisen tietoisuuden kehittäminen) soveltuvat luontevasti osaksi kulttuuripedagogista ajattelutapaa. Näistä voidaan johtaa kulttuuripedagogisen mallin perustekijät – kulttuuri, kieli, tieto ja (sosiaalinen)toiminta – joiden tasapainoinen huomiointi opetuksessa mahdollistaa kasvattavan opetuksen toteuttamisen. Kulttuuripedagogisen ajattelutavan taustalla on tietty käsitys yhteisön ja yksilön välisestä suhteesta. Yhteisötasolla kyse on identiteetin muodostumisesta ja yksilön identifioitumisesta vallitsevan kulttuurin olemukseen. Identiteettiproblematiikkaan liittyy ympäristön moniarvoisuus ja kompleksisuus, jonka yksilölle so. lapselle asettamiin haasteisiin koulun on pystyttävä vastaaman. Koulun olisi kehitettävä sisällöllisiä ja toiminnallisia tavoitteitaan lapsen identiteettiä ja minuutta tukeviksi. Kun kysymme Deweyn (1916) näkemyksiin viitaten, missä kasvatuksen tavoite "sijaitsee", vastaus on ympärillämme, ympäristössämme. Siksi koulutoiminnan tulisi suuntautua kulttuuristen tekijöitten käsittelylle. Mielekkyyden lisäksi koulutoiminnan on oltava merkityksellistä. Sen on perustuttava kulttuurisesti merkityksellisten elämäntoimintojen käsittelyyn yksilöitten välisessä kommunikaatiossa. Toiminnallisuus sanana sisältää mahdollisuuden todellisen yksilöllisyyden huomiointiin opetuksessa. Kommunikaatio puolestaan sisältää käsityksen sosiaalisen toiminnan olemuksesta. Kun pohdimme yksilön problematiikkaa kasvun tukemisessa, kyse on lapsen sisäisen olemuksellisuuden tukemisesta, lapsen essentian hyväksymisestä. Kulttuuripedagogisen näkemyksen mukaan yhteiseen tavoitteeseen pyrkiminen, kulttuurisesti merkityksellisten elämäntoimintojen parissa, aidossa sosiaalisessa toiminnassa, antaa jokaiselle mahdollisuuden oman olemuksellisuuden toteuttamiseen. Käytännössä sosiaalisen ja yksilöllisyyden yhteensovittamisen koulun toiminnoissa mahdollistuu opetuksen sisällöllisen eheyttämisen, kuten teemakokonaisuuksien avulla. Toiminnallisesti näiden kulttuurisesti merkityksellisten teemojen toteuttaminen tapahtuu projektimetodin avulla. Tämän didaktisesti kokonaisvaltaisen ja opetussuunnitelmallisen tematiikan konkretisointi on tutkimuksen keskeinen tarkoitus.

Abstract The purpose of this study was to describe perceptions and explain background factors relating to the clinical learning environment and mentoring of culturally and linguistically diverse nursing students. The study included two phases: instrument development and a cross-sectional study. The instrument development phase consisted of a conceptualization process, which included two systematic reviews with thematic synthesis; generation of items for two new instruments, Cultural and Linguistic Diversity scale and Cultural and Linguistic Diversity in Mentoring scale, and psychometric testing of these newly developed scales. The cross-sectional phase was completed by collecting data from: (a) students (n = 329) studying in English-language nursing degree programmes from eight Finnish universities of applied sciences during autumn 2015 and spring 2016; and (b) mentors (n = 323) of culturally and linguistically diverse students from five Finnish university hospitals during spring 2016. In addition to the two newly developed instruments, two commonly used instruments Clinical Learning Environment, Supervision and Nurse Teacher scale and Mentors’ Competence Instrument were used for the main data collection. The data was analyzed using descriptive statistics, a nonparametric test and a binary logistic regression analysis. The psychometric properties of the instruments had good validity and reliability. Students’ perceptions on the level of their clinical learning environment and mentoring were lower than their mentors’ perceptions of their own mentoring competence. The level of language was the most common factor relating to the outcomes of culturally and linguistically diverse students’ clinical learning environment and mentoring. Future studies on culturally and linguistically diverse nursing students in the clinical environment should have a marked emphasis on improving proficiency in the native language, which should be implemented in the organizational structure of the clinical placements. This should include providing additional education for clinical mentors to enhance their mentoring competence with culturally and linguistically diverse students. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selittää eri kulttuureista ja kielellisistä taustoista tulevien hoitotyön opiskelijoiden kliinistä oppimisympäristöä ja ohjausta. Tutkimuksessa oli kaksi vaihetta: mittarin kehittäminen ja poikkileikkaustutkimus. Mittarin kehittämiseksi ilmiö käsitteellistettiin, mikä toteutettiin kahtena systemaattisena katsauksena. Katsausaineistot analysoitiin temaattisella synteesillä. Tämän jälkeen muodostettiin mittarit operationalisoimalla käsitteet väittämiksi. Mittareita kehitettiin kaksi: Kulttuurinen ja kielellinen monimuotoisuus- mittari sekä Kulttuurinen ja kielellinen monimuotoisuus opiskelijaohjauksessa -mittari. Mittareiden kehittämisvaiheessa niiden psykometriset ominaisuudet testattiin. Poikkileikkaustutkimus toteutettiin keräämällä kyselyaineisto (a) opiskelijoilta, jotka opiskelivat englannin kielellä opetettavissa sairaanhoidon tutkinto-ohjelmissa kahdeksassa suomalaisessa ammattikorkeakoulussa syksyn 2015 ja kevään 2016 aikana (n = 329); sekä (b) eri kulttuureista tulevien opiskelijoiden ohjaajilta viidestä suomalaisesta yliopistosairaalasta kevään 2016 aikana (n = 323). Aineistot kerättiin ensimmäisessä vaiheessa kehitetyillä mittareilla sekä kahdella yleisessä käytössä olevalla mittarilla, Terveysalan koulutukseen liittyvän harjoittelun ohjauksen laatu -mittarilla sekä Opiskelijanohjausosaaminen -mittarilla. Aineisto analysoitiin käyttämällä kuvailevaa tilastoanalyysiä, ei-parametrisiä testejä ja binääristä logistista regressioanalyysiä. Tutkimuksessa kehitettyjen mittareiden psykometriset ominaisuudet olivat hyvät. Opiskelijoiden ohjaajat arvioivat oman osaamisensa korkeammalle kuin opiskelijat. Opiskelijat arvioivat sekä heidän kliinisen oppimisympäristönsä että ohjauksensa tason ohjaajien arvioita alhaisemmaksi. Kielitaito oli yleisin tekijä, joka vaikutti opiskelijoiden näkemyksiin kliinisestä oppimisympäristöstä ja ohjauksesta. Englannin kielellä opetettavissa tutkinto-ohjelmissa tulisi painottaa opiskelijoiden riittävää paikallisen kielen kielitaitoa. Tämän lisäksi kliinisen harjoittelun ohjaajien tulisi saada koulutusta eri kulttuurillisista taustoista tulevien opiskelijoiden ohjaukseen.

Abstract This work focuses on the Stone Age of north-eastern Europe between 5500 and 1800 calBC. Called the Neolithic in Finland and the Neolithic and Eneolithic in north-western Russia, the period and its research are characterized both by the encounters and separations between ‘the East’ and ‘the West’. Still, despite more than 100 years of archaeological research, few inter-regional studies exist. This dissertation aims to provide an overview of the basic concepts of the terminology and periodization and outline a general (absolute) chronological framework of the area. In addition, a historical research review of the present state of affairs is provided. Four case studies aspire to illustrate the varying (east–west-directed) contact networks that existed in the area during the Neolithic. The second central topic of this work is the Neolithic itself. The research area is located on the border of two major traditions defining the period either based on the appearance of productive livelihoods (west) or pottery technology (east). However, the purely Eurocentric and techno-economical views of the Neolithic have been recently challenged. An evaluation of the used terms and criteria are presented here in the context of north-eastern Europe. The Finnish-Russian border and national prehistories have affected and still affect the study of prehistory in north-eastern Europe. They have prevented studying many prehistoric phenomena to their full extent and have restricted the understanding of inter-regional interaction — during much of the Neolithic, the research area was not the last outpost of the western world but rather the north-western part of a vast Eurasian contact zone. The traditional definitions of the Neolithic have placed north-eastern Europe in an anomalous and peripheral position, but understanding the development as genuinely varying and multipolar would facilitate a more holistic and value-free examination of the period. / Tiivistelmä Koillis-Euroopan kivikautta aikavälillä 5500–1800 eKr. kutsutaan Suomessa neoliittiseksi, mutta Luoteis-Venäjällä se jaetaan neoliittiseen ja eneoliittiseen kauteen. Ajanjaksoa ja sen tutkimusta luonnehtivatkin ‘idän’ ja ‘lännen’ kohtaamiset ja erot. Huolimatta yli sadan vuoden tutkimushistoriasta on molempien alueiden aineistoja yhdisteleviä esityksiä olemassa vain niukasti. Tämän väitöskirjatyön tavoitteena on tarjota katsaus terminologian ja periodisaation keskeisiin käsitteisiin sekä hahmotella yleistä (absoluuttista) kronologiaa tutkimusalueella. Lisäksi työ esittelee nykytilanteen tutkimushistoriallisen taustan. Työhön kuuluu neljä tapaustutkimusta, joissa käsitellään Koillis-Euroopassa neoliittisella kivikaudella esiintyneitä (itä–länsi-suuntaisia) yhteysverkostoja. Työn toinen keskeinen teema on neoliittisen kivikauden käsite. Tutkimusalue sijaitsee kahden tutkimustradition rajalla, joista läntinen määrittelee aikakauden tuottavien elinkeinojen, itäinen keramiikan käyttöönoton perusteella. Puhtaasti Eurooppa-keskeinen ja teknologis-taloudellinen kuva neoliittisesta kivikaudesta on kuitenkin äskettäin kyseenalaistettu. Työssä esitellään yleistä terminologiaa ja pohditaan määritelmien käyttökelpoisuutta Koillis-Euroopassa. Suomen ja Venäjän välinen raja ja kansallinen esihistoriankirjoitus ovat vaikuttaneet merkittävästi kuvaan menneisyydestä. Ne ovat rajoittaneet ilmiöiden tutkimista niiden koko laajuudessa ja hämärtäneet alueiden välisiä yhteyksiä — suuren osan kivikautta tutkimusalue oli pohjoisella havumetsävyöhykkeellä vallinneiden verkostojen luoteisin osa, ei niinkään lännen viimeinen etuvartioasema. Perinteiset neoliittisen kivikauden määrittelykriteerit ovat asettaneet Koillis-Euroopan poikkeavaan ja perifeeriseen asemaan, mutta kehityksen ymmärtäminen aidosti varioivana ja moninapaisena mahdollistaisi periodin kokonaisvaltaisen ja ennakkoasenteista vapaan käsittelyn myös tällä alueella. / Аннотация Работа посвящена каменному веку северо-восточной Европы от 5500 до 1800 лет до н.э. Этот временной промежуток соответствует периоду неолита по финской периодизации, или периодам неолита и энеолита для древностей Северо-Запада России. Для рассматриваемого периода характерны как сходства, так и различия в археологическом материале между западной и восточной частями региона, и, так же, наличие и сходств, и различий между «западной» и «восточной» научными школами в понимании этого периода и в подходах к его исследованию. Несмотря на более чем 100-летнюю историю археологических исследований, лишь в нескольких работах данная проблематика рассматривается на межрегиональном уровне. В диссертации представлен обзор основных существующих понятий и хронологических схем, очерчены общие (абсолютные) хронологические рамки периода неолита рассматриваемой территории. Кроме того, рассмотрена история формирования современного состояния изучаемого вопроса. На примере четырёх конкретных исследований проиллюстрированы варианты систем коммуникаций (между востоком и западом), существовавших на рассматриваемой территории в неолите. Другая основная тема исследования — неолит как таковой. Изучаемая территория является пограничной для двух основных научных традиций определения неолита, использующих в качестве главного критерия либо появление производящего хозяйства («западная школа»), либо распространение технологии изготовления глиняной посуды («восточная школа»). Однако в последнее время наметилась ревизия евроцентричных и исключительно технологических и экономических подходов к пониманию неолита. В работе приведён критический анализ понятий и терминов, используемых в исследованиях по северо-востоку Европы. Финляндско-российская граница и различия между национальными концепциями доистории оказывали и продолжают оказывать влияние на изучение доистории северо-восточной Европы. Они ограничивают исследование многих явлений доисторического прошлого во всей их полноте, в том числе процессы межрегионального взаимодействия. Ведь в действительности на протяжении большей части периода неолита рассматриваемая территория являлась не крайним аванпостом западного мира, а, скорее, северо-западной частью обширной зоны евразийских контактов. При традиционном понимании неолитической эпохи северо-восток Европы оказывается периферийной территорией с отличным от «нормального» ходом культурного развития. Однако понимание развития как действительно вариативного и полицентричного процесса способствует более целостному и непредвзятому изучению рассматриваемого периода. (Translation: D.V. Gerasimov)

Abstract The purpose of the study was to create a comprehensive view and add understanding about the childcare practice of children sleeping outdoors in the context of Northern Finnish winter. A general view of the topic was described, the thermal insulation of clothing of infants sleeping outdoors in northern winter climate was evaluated and the relationships among thermal environment, infants’ skin temperatures and daytime outdoor sleep duration were described. Mixed methods research design was used. A questionnaire was distributed to the parents (n=116) of children under 2 years of age in the city of Oulu. Skin temperatures of about three-month-old infants were recorded from seven skin sites throughout a daytime sleep outdoors (n=34) and indoors (n=33) in the families’ homes. The duration of the infant’s sleep was observed and air temperature and velocity of the outdoor environment were recorded. Clothing data of infants were collected and microclimate temperatures and humidity inside middle wear measured. The insulation of clothing ensembles was measured by using a baby-size thermal manikin. The required clothing insulation was estimated according to ISO 11079. Mothers (n=21) from Northern Finland were interviewed. A fit can be found between family – cultural outdoor sleeping childcare practice – and Northern Finnish winter environment, but also factors that decreased the fit existed. Winter environment was seen as an affordance for the child to sleep outdoors. Infants usually slept outdoors in the daytime once a day in different kinds of environments, the best temperature being -5&#160;&#176;C. Outdoor sleeping was a self-evident and common culturally bound custom. Guidelines and encouragement were given to mothers from different sources, and by sharing their own experiences, mothers participated in the cultural knowledge-building processes. The outdoor sleeping practice was commonly accepted collective behavior. Many risk factors also existed, but when all security perspectives were first taken into account it promoted family well-being by creating rhythm and strengthening the fluency of everyday life. The optimal thermal insulation was difficult to adjust systematically and both cooling and sweating existed. When ambient temperature decreased, the cooling rate of Tsk increased. Children slept longest outdoors when the cooling rate of Tsk was minimal. The basic idea was that outdoor sleeping promoted children’s health. A comprehensive view of the phenomenon was gathered into the evaluation model, which can be utilized in nursing practice. The findings give detailed information that is utilized when updating guidelines. This study also creates ground for international comparative studies. / Tiivistelmä Tutkimuksen tavoitteena oli muodostaa kokonaiskuva ja lisätä ymmärrystä lasten ulkona nukuttamiskäytännöstä pohjoissuomalaisessa talvikontekstissa lasten ja perheiden hyvinvoinnin lisäämiseksi. Tarkoituksena oli kuvata lasten ulkona nukuttamiskäytäntöä, ympäristön ja ihon lämpötilojen sekä unen pituuden yhteyttä ja arvioida vaatetuksen lämmöneristävyyttä. Tutkimuksessa käytettiin mixed methods -lähestymistapaa monipuolisen kokonaiskuvan tavoittamiseksi. Pilottikysely tehtiin alle 2-vuotiaiden lasten vanhemmille (n=116) Oulun alueella. Ihon lämpötiloja mitattiin seitsemästä eri kehon osasta noin kolmen kuukauden ikäisiltä lapsilta (n=34) heidän nukkuessaan kotona päiväuniaan sisällä ja ulkona Pohjois-Suomessa talvella. Unen pituutta havainnoitiin ja ympäristön lämpötilaa ja tuulen nopeutta mitattiin. Lasten talvivaatetuksesta kerättiin tietoa ja lämpötiloja mitattiin vaatetuksen eri kerroksista sekä kosteutta välivaatetuksen alta. Vaatetuksen lämmöneristävyyksiä mitattiin lasten kokoa vastaavalla lämpönukella. Vaadittava lämmöneristävyys arvioitiin ISO 11079 – standardin mukaisesti. Pohjoissuomalaisia lapsiperheiden äitejä (n=21) haastateltiin kulttuurisen tiedon esille tuomiseksi. Yhteensopivuus perheen, kulttuurisen ulkona nukuttamiskäytännön ja pohjoisen talviympäristön välillä voidaan saavuttaa, mutta toisaalta myös tasapainoa vähentäviä tekijöitä löytyi. Talviympäristö nähtiin tarjoumana lapsen rauhalliselle nukkumiselle sen puhtaan ja raikkaan ilman ja luonnon sekä hiljaisuuden ja rauhallisuuden takia. Talvinen sää vaihteli auringon paisteesta kovaan lumipyryyn ja lämpötila muutamista lämpöasteista lähes kolmenkymmenen asteen pakkaseen lasten nukkuessa vaunuissaan. Paras lämpötila ulkona nukkumiselle oli -5&#160; &#176;C. Ulkona nukuttamista pidettiin itsestään selvänä kulttuurisena tapana. Äidit saivat ohjeita ja kannustusta lasten ulkona nukuttamiseen eri lähteistä. Vertailemalla ja jakamalla kokemuksiaan he osallistuivat myös itse kulttuurisen tiedon rakenteluun. Lasten ulkona nukuttaminen talvella osoittautui yleisesti hyväksytyksi kollektiiviseksi käyttäytymiseksi, joka toisinaan aiheutti paineita äideille. Lapsen ulkona nukkumiseen liittyi monia riskitekijöitä, mutta kaikki turvallisuusnäkökohdat ensin huomioon ottamalla se edisti perheen hyvinvointia luomalla säännöllistä rytmiä ja vahvistamalla arjen sujuvuutta. Optimaalisen vaatetuksen lämmöneristävyyden löytäminen systemaattisesti eri lämpötiloissa oli vaikeaa; sekä jäähtymistä että hikoilua esiintyi. Ympäristön lämpötilan laskiessa keskimääräisen ihon lämpötilan jäähtymisnopeus lisääntyi. Lapset nukkuivat ulkona pisimpään silloin, kun ihon lämpötilan jäähtyminen oli hitainta. Ensisijaisesti ulkona nukkumisen ajateltiin edistävän lapsen terveyttä. Lasten ulkona nukuttamisen arviointimallia voidaan hyödyntää käytännössä ohjauksen yhteydessä ja tutkimuksen tuottamaa yksityiskohtaista tietoa ohjeistusten päivittämisessä. Tutkimus antaa lähtökohtia kansainväliselle vertailevalle tutkimukselle.

Abstract This thesis investigated the national culture of the construction labourers in a migrant country and empirically found the impact of cultural behavior on the performance of construction projects and labourers while practicing the decent work indicators. The study culminates by helping to form a migration policy by both the sending and the receiving countries of migrants that would economically and socially benefit both the migrant labourer and his family at the individual level. This thesis therefore helps by adding to the theoretical knowledge and also in the successful completion of projects and successful temporary migration. The research involved multi-research methods, starting with the narratives of the construction labourers. The research methodology was further augmented through a case study approach with the participant observation method. The data were coded according to grounded theory into national cultural dimensions. Re-confirmation and cross-checking interviews were also conducted to confirm the correctness of the coding. The qualitative data collected were quantified to give meaning to the data collection through triangulation in data analysis. After introducing national cultures in the construction projects of the UAE, the national culture of the construction labourers within Geert Hofstede’s framework was identified, while observing the decent work practices indicators. This was achieved through narratives, observations and semi-structured interviews. The thesis investigates decent work practices indicators specific to the culture of migrant construction labourers from Indian, Pakistani, Bangladeshi and Chinese labourers in the UAE. The thesis reveals that the national culture of the migrant construction labourers in the UAE is not the same as that identified by Hofstede some four decades ago. Indian construction labourers revealed high Uncertainty Avoidance Index (UAI), Pakistani labourers showed high Masculinity (MAS), Bangladeshi labourers revealed low Long Term Orientation (LTO) and Individualism (IND) and Chinese construction labourers showed high IND and LTO. The study suggests that the management of cultural differences could help the successful completion of projects, which could be beneficial for both the migrant sending country and the host country and also for the individual migrant and his family. The study further investigated the difference in decent work practices in the UAE and the national culture (as seen in cultural behavior) of the migrant construction labourers in the UAE. Studying this difference in practice and learning about the cultural behavior of the construction labourers has economic and social implications for construction labourers, migrant receiving and sending countries. / Tiivistelmä Tässä väitöskirjassa tutkittiin toiseen maahan muuttaneiden rakennustyöntekijöiden kansallista kulttuuria ja todettiin empiirisiä tutkimusmenetelmiä käyttäen, kuinka kulttuurinen käyttäytyminen vaikuttaa rakennushankkeiden toteuttamiseen ja työntekijöiden työsuoritukseen, kun sovelletaan ihmisarvoisen työn indikaattoreita. Maahanmuuttajien lähtö- ja tulomaa voivat käyttää tämän tutkimuksen tuloksia apuna laatiessaan maahanmuuttopolitiikkaa, joka hyödyttäisi taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti siirtotyöläistä ja tämän perhettä. Tämä väitöskirja auttaa toisin sanoen lisäämään teoreettista tietämystä ja sujuvaa tilapäistä maahanmuuttoa sekä saattamaan hankkeet onnistuneesti päätökseen. Tutkimuksessa käytettiin useita eri tutkimusmenetelmiä, ja lähtökohtana olivat rakennustyöntekijöiden omat kertomukset. Tutkimusmetodologiaa täydennettiin lisäksi tapaustutkimuksella käyttäen osallistuvan havainnoinnin menetelmää. Tutkimustiedot koodattiin käyttäen grounded theory -lähestymistavan mukaisia kansallisten kulttuurien ulottuvuuksia. Haastatteluille tehtiin lisäksi ristiintarkistus ja ne vahvistettiin uudelleen, jotta voitiin varmistua koodauksen paikkansapitävyydestä. Kerätty kvalitatiivinen aineisto ilmaistiin määrällisenä, jotta kerättyjä tietoja voitiin analysoida triangulaation avulla. Tutkimuksessa esiteltiin aluksi, miten kansalliset kulttuurit liittyvät Yhdistyneiden arabiemiirikuntien rakennushankkeisiin, minkä jälkeen määritettiin rakennustyöntekijöiden kansallinen kulttuuri käyttäen Geert Hofsteden teoriaa ja noudattaen ihmisarvoisen työn käytäntöjä koskevia indikaattoreita. Apuna käytettiin kertomuksia, havaintoja ja puolistrukturoituja haastatteluja. Väitöskirjassa tutkittiin rakennustyöntekijöitä, jotka olivat muuttaneet Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin Intiasta, Pakistanista, Bangladeshista ja Kiinasta. Tutkimuksessa todettiin, että ihmisarvoisen työn käytäntöjä koskevat indikaattorit ovat kytköksissä työntekijöiden omaan kulttuuriin. Väitöskirja paljastaa lisäksi, että Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin muuttaneiden rakennustyöntekijöiden kansallinen kulttuuri ei vastaa Hofsteden neljä vuosikymmentä sitten määrittämää kansallista kulttuuria. Intialaisilla rakennustyöntekijöillä havaittiin voimakasta epävarmuuden välttämistä, pakistanilaisilla työntekijöillä voimakasta maskuliinisuutta, bangladeshilaisilla työntekijöillä vähäistä pitkän tähtäimen orientaatiota ja individualismia ja kiinalaisilla rakennustyöntekijöillä puolestaan havaittiin voimakasta individualismia ja pitkän tähtäimen orientaatiota. Tutkimus osoittaa, että kulttuurieroja hallitsemalla voitaisiin edesauttaa hankkeiden viemistä onnistuneesti päätökseen, mikä puolestaan hyödyttäisi maahanmuuttajien lähtömaata ja isäntämaata sekä itse maahanmuuttajia ja heidän perheitään. Tutkimuksessa tutkittiin lisäksi, miten ihmisarvoisen työn käytännöt eroavat Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa ja maahan muuttaneiden rakennustyöntekijöiden kansallisessa kulttuurissa (mikä puolestaan ilmenee kulttuurisessa käyttäytymisessä). Tämän eroavaisuuden ja rakennustyöntekijöiden kulttuurisen käyttäytymisen tutkimisella on taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia rakennustyöntekijöihin sekä maahanmuuttajien lähtö- ja tulomaihin.