Diss. -- Helsingin yliopisto.

Abstract The present study focuses on the semantics of Finnish emotion words (e.g. joy, anger). My aim has been to investigate and describe what kinds of linguistic-semantic interpretations arise from an emotions vocabulary compiled using a questionnaire as a research instrument. Moreover, I was interested in finding out what kinds of emotions the Finns identify. The data used for the study consisted of the written responses of a hundred Finns of various ages to a questionnaire item, which asked them to name various emotions. Besides the two objectives above, male and female conceptual frameworks for emotions were compared in the study, as well as those of different age groups. Both a qualitative and a quantitative analysis of the data, which consists of 2020 responses, were carried out. The view of language adopted for this study draws from the basic notions of cognitive linguistics. I applied Anna Wierzbicka's ideas to the semantic grouping of emotion words. Moreover, the explanations given for the 51 most commonly used emotion words were based on Wierzbicka's idea of a natural semantic meta-language. I also used for the word descriptions the information provided by the Kielipankki newspaper corpus on the use of emotion words. The semantic contents of emotion words were explained as prototypical scenarios using the following semantic primitives: I, PERSON/SOMEONE, SOMETHING, THIS, OTHER, GOOD, BAD, THINK, KNOW, WANT, FEEL, CAN, DO, HAPPEN, THERE IS, WHEN, NOW, BEFORE, AFTER, A LONG TIME, A SHORT TIME, FOR SOME TIME, SOMETIMES, MIND, BODY, NEAR, INSIDE, NOT, TRUE, MAYBE, CAN, WOULD 'cond.', BECAUSE, IF, VERY, LIKE, MORE, SOME. The following semantic main categories were defined for emotion words: "Something good happened or will happen", "Something bad happened or will happen", "I want", "I don't want", "I think something about myself", "I think something about others", "I know / don't know". I investigated the status and significance of emotion words for the speakers of Finnish by using a cognitive significance index. The index has been developed by Urmas Sutrop particularly for the analysis of listing tasks. The cognitively most important emotion words for Finns were found to be: viha, ilo, rakkaus, suru, pelko, onnellisuus, kateus, ahdistus, väsymys, masennus, tuska, ihastus, tyytyväisyys, inho, jännitys, pettymys, kaipaus, rauhallisuus, ikävä, and toivo. According to this study, the emotions with the highest frequency of expression in the Finnish language are hatred, joy, love and sorrow. Women were found to have more words for emotions (23.0) than men (17.6). The emotion vocabulary includes more negative words (53%) than positive ones (43%). The findings of this study suggest that the Finns think more often good of other people than bad, and more often bad of themselves than good. / Tiivistelmä Tutkimukseni aiheena on suomen kielen tunteiden (esim. ilo, viha) semantiikka. Tavoitteenani on ollut tutkia ja kuvata, millainen lingvistinen semanttinen tulkinta tutkimukseni kyselyllä koostetusta tunnesanastosta muodostuu ja millaisia tunteita suomalaiset mieltävät olevan olemassa. Tutkimukseni perusaineiston muodostivat sadan eri-ikäisen suomalaisen kirjalliset vastaukset tehtävään, jossa he saivat vapaasti luetella tunteiden nimityksiä. Lisäksi olen vertaillut miesten ja naisten sekä eri ikäryhmien tunnekäsitteistyksiä. Tutkin saamaani 2 020 vastauksesta muodostunutta aineistoa sekä laadullisesti että määrällisesti. Työni kielinäkemys pohjautuu kognitiivisen kielentutkimuksen peruskäsityksiin. Sovelsin Anna Wierzbickan näkemyksiä tunnesanojen merkityksenmukaisessa ryhmittelyssä ja ajatusta luonnollisesta semanttisesta metakielestä 51 tyypillisimmän tunnesanan selittämisessä. Hyödynsin kuvauksissani myös Kielipankin lehtikorpusten antamaan tietoa tunnesanojen käytöstä. Selitin tunnesanojen merkityssisällöt prototyyppisinä skenaariona seuraavien semanttisten primitiivien avulla: MINÄ/ITSE, IHMINEN/HÄN/JOKU, ASIA/JOKIN, TÄMÄ, MUU/TOINEN, HYVÄ, PAHA/HUONO, AJATELLA, TIETÄÄ, HALUTA, TUNTEA, VOIDA, TEHDÄ, TAPAHTUA, OLLA / OLLA OLEMASSA, KUN, NYT, ENNEN, JÄLKEEN, KAUAN AIKAA, VÄHÄN AIKAA, JONKIN AIKAA, JOSKUS, MIELI, RUUMIS, LÄHELLÄ, SISÄLLÄ, EI/KIELTO, TOTTA, EHKÄ, SAATTAA, -ISI-, KOSKA/VUOKSI, JOS, HYVIN, KALTAISUUS, ENEMMÄN/LISÄÄ, VÄHÄN. Varsinaisista tunnesanoista hahmotin seuraavat päämerkitysryhmät: "Jotakin hyvää tapahtui tai tapahtuu", "Jotakin pahaa tapahtui tai tapahtuu", "Haluan", "En halua", "Ajattelen itsestäni jotain", "Ajattelen toisista jotain", "Tiedän / en tiedä". Selvitin aineistoni tunnesanojen asemaa ja tärkeyttä kielenpuhujien mielessä kognitiivisen tärkeyden indeksin avulla. Indeksin on kehitellyt Urmas Sutrop nimenomaan luettelointitehtävien analysointia varten. Suomalaisille kognitiivisesti tärkeimmiksi tunnesanoiksi osoittautuivat viha, ilo, rakkaus, suru, pelko, onnellisuus, kateus, ahdistus, väsymys, masennus, tuska, ihastus, tyytyväisyys, inho, jännitys, pettymys, kaipaus, rauhallisuus, ikävä, toivo. Tutkimukseni mukaan suomen kielen perustunteita ovat viha, ilo, rakkaus ja suru. Naisilla on runsaammin sanoja (23,0) tunteille kuin miehillä (17,6). Tunnesanastossa on enemmän negatiivisia (53 %) kuin positiivisia (43 %) sanoja. Tutkimukseni perusteella suomalaiset muun muassa ajattelevat toisista ihmistä enemmän hyvää kuin huonoa ja itsestä enemmän huonoa kuin hyvää.

Abstract In my research I look at sound structure variation and change in the Viena dialect of two Karelian villages Jyskyjärvi and Kalevala. I explore how the final syllable A-ending vowel combinations (iA, eA, UA and OA) and long vowels aa and ää are represented in modern Viena dialects and how vowel clusters have changed in pronunciation over a period of thirty years. I study the change in language in real-time: I compare recorded interviews made between 1967–1971 and 2001. Methodologically my research stems from the sociolinguistic research tradition as well as language contact research. The central question is how the closely related Finnish language has perhaps begun to affect the Viena Karelian language. Looking at linguistic changes, one aim is to test morphological and lexical diffusion theories and strive to advance said theories. As regards idiolectic variation, I explore how the language attitudes of the informants affect their language variation and how a social network and its structure can explain the differences in idiolectic variation. The results show that there is a significant amount of variation in Viena Karelian's final syllable A-ending vowel clusters. This may have been affected by the minority position and endangered status of the Karelian language as well as the great changes in the society. Variation and linguistic change is affected by, among other things, morphological factors, frequency of lexemes, and the attempt at symmetry of the vowel clusters. In certain vowel clusters the typical variant of Viena dialects has become more common. However, in certain vowel clusters, a contact-initiated variant has increased in popularity. The data also show changes, which seem to have been affected by reasons external to the language (language contact) and reasons internal to the language (emergent systemic change). In this study, the testing of the diffusion theories shows that contact-initiated variants are becoming more common often in the order of an inverted morphotactic hierarchy and more easily taking hold of broad-frequency form groups. Contrary to my expectations, changes spreading from below have not in my data always progressed in the order of morphotactic hierarchy. The progression of language change may be mixed up by the transformation in the nature of the language change. The changes in the lexicon, on the other hand, have primarily progressed according to the hypothesis that changes spreading from below first affect the most frequently used vocabulary and changes spreading from above first affect the less used part of the vocabulary. The results of individual differences in variation show that the wide spread use of certain variants can be explained by the structure of the social network and the network members' influence on each other. However, social networks alone cannot be used to explain language change. Instead, the results of the study show that attitudes towards language and a person's ethnic loyalty affect the language choices made. Contact-induced shifts are generally more frequent in those informants' language to whom Finnish is a more enticing prestige language than Karelian. / Tiivistelmä Tarkastelen tutkimuksessani kahdessa karjalaiskylässä, Jyskyjärvellä ja Kalevalassa, puhuttavan vienalaismurteen äännerakenteen variaatiota ja muuttumista. Selvitän, miten jälkitavujen A-loppuiset vokaaliyhtymät (iA, eA, UA ja OA) sekä kaksoisvokaalit aa ja ää edustuvat nykyvienalaismurteissa ja miten vokaalijonojen edustus on muuttunut 30 vuodessa. Kielen muuttumista tutkin reaaliajassa: vertailen toisiinsa 1970-luvun taitteessa ja 2000-luvun taitteessa tallennettujen haastattelujen kieltä. Lähtökohdiltaan työni liittyy sekä sosiolingvistiseen tutkimusperinteeseen että kielikontaktitutkimukseen. Keskeinen kysymys on, miten vienankarjalan läheinen sukukieli, suomi, vaikuttaa nykyvienankarjalaan. Kielenmuutosten seuraamisessa yksi tavoite on myös testata morfologisen ja leksikaalisen diffuusion teorioita sekä pyrkiä kehittämään mainittuja teorioita eteenpäin. Variaation idiolekteittaisen tarkastelun kohdalla selvitän, miten informanttien kieliasenteet vaikuttavat heidän kielelliseen variaatioonsa ja pystyvätkö sosiaalinen verkko ja sen rakenne selittämään variaation idiolekteittaisia eroja. Tulokset osoittavat, että variaatio vienankarjalan jälkitavujen A-loppuisissa vokaalijonoissa on erittäin runsasta. Tähän lienevät vaikuttaneet karjalan kielen vähemmistöasema ja uhanalaisuus sekä suuret yhteiskunnalliset muutokset. Variaatiota ja kielenmuutoksia ovat säädelleet muun muassa morfologiset tekijät, lekseemien taajuus sekä jälkitavujen vokaalijonojen pyrkimys symmetriaan. Eräissä vokaalijonoissa vienalaismurteiden tyypillisin variantti on alkanut yleistyä, ja eräissä vokaalijonoissa taas kontaktilähtöinen variantti on lisännyt suosiotaan. Aineistossani on havaittavissa myös muutoksia, joihin lienevät vaikuttaneet sekä kielenulkoiset syyt (kielikontakti) että kielensisäiset syyt (orastava systeeminmuutos). Tässä työssä diffuusioteorioiden testaaminen on osoittanut, että kontaktilähtöiset variantit yleistyvät kielessä usein käänteisessä morfotaktisen hierarkian mukaisessa järjestyksessä ja tarttuvat herkemmin suurtaajuisiin muotoryhmiin. Sitä vastoin alhaalta leviävät muutokset eivät ole aineistossani aina edenneet morfotaktisen hierarkian mukaisessa järjestyksessä, kuten olen olettanut. Muutoksen muotoryhmittäistä etenemistä saattaakin "sekoittaa" muutoksen luonteen muuttuminen. Lekseemeittäin muutokset ovat edenneet pääosin hypoteesini mukaisesti: alhaalta leviävät muutokset ovat tarttuneet ensin sanaston suurtaajuiseen osaan ja ylhäältä leviävät muutokset ensin sanaston pientaajuiseen osaan. Tulokset variaation yksilöllisistä eroista osoittavat, että eräiden varianttien taaja käyttö selittyy sosiaalisen verkon rakenteesta ja verkon jäsenten vaikutuksesta mutta sosiaaliset verkot yksinään eivät pysty kielen vaihtelua selittämään. Sen sijaan tulokset viittaavat siihen, että kieliasenteet ja ihmisen etninen lojaalisuus vaikuttavat siihen, millaisia kielellisiä valintoja hän tekee. Kontaktilähtöiset innovaatiot ovat monin kohdin yleisempiä sellaisten informanttien kielessä, joille suomi on karjalaa vetovoimaisempi prestiisikieli.

Abstract The thesis deals with how Estonians learn Finnish, especially their choices of verbs and rections, and how these are influenced by mother tongue, time spent on study, and the properties of certain verbs. The research data consist of translations given in a language test by 111 Estonian-speaking and 15 Russian-speaking learners of Finnish. In the test they had to translate 175 sentences from Estonian into Finnish. The Estonian-speaking testees’ materials contain 19,425 verb and rection choices, and the Russian-speaking testees’ materials contain 2,625 verb and rection choices. I also attempt to examine the L2 production process, and especially the editions of answers made by learners by the help of Scriptlog data. The data analyses show that the Finnish verb and rection choices are challenging also to advanced Estonian language learners. They get better results in the verb and rection choice test than Russian-speaking testees, but they have problems especially when the verb is infrequent, or when the Estonian and Finnish verbs have different forms or meaning. The rection choice of verbs that have a different case in Estonian and Finnish are also challenging. The learning process of a verb is influenced by frequency, time spent on study, equivalence of the word shape and on certain conditions equivalence of meaning. The learning of rections is influenced by time spent on study, rection case, and on certain conditions, the frequency of the verb. The similarity of the source and target language help the learner, but frequent verbs are, however, easier for the learner despite any other characteristics they have. In teaching, attention should be paid to frequent exposure of the verbs to be learned. Systematic information on the frequency of the verb in communicative situations ought to be collected to support actual teaching and teaching materials. The research shows that the L1 transfer is remarkably more useful than the L2 transfer. Nevertheless, the learner whose mother tongue is Estonian finds learning the precise semantic differences of the meaning of Finnish verbs challenging, because the indirect negative L1 transfer of the Estonian language makes the whole process more difficult. In the teaching of cognate languages, the difference should be made between lexical and semantic development of the vocabulary. / Tiivistelmä Tarkastelen virolaisten suomen kielen oppimista, erityisesti verbin- ja rektionvalintoja sekä oppijan lähtökielen, opiskeluajan ja verbin tiettyjen ominaisuuksien vaikutusta niihin. Tutkimusaineistona ovat 111 vironkielisen ja 15 venäjänkielisen suomenoppijan tuotokset käännöstestissä, jossa tuli kääntää virosta suomeen 175 testilausetta. Vironkielisten aineisto sisältää 19 425 ja venäjänkielisten 2625 verbin- ja rektionvalintaa. Pyrin tarkastelemaan myös toisen kielen tuottamisprosessia ja erityisesti oppijoiden tekemiä vastausten editointeja Scriptlog-aineiston avulla. Aineiston analyysi osoittaa, että suomen kielen verbin- ja rektionvalinnat ovat haastavia myös edistyneille virolaisille kielenoppijoille. He saavat verbin- ja rektionvalintatestissä venäjänkielisiä paremmat tulokset, mutta heillä on vaikeuksia erityisesti silloin, kun verbi on harvinainen tai viron ja suomen verbit ovat muodoltaan tai merkitykseltään erilaisia. Haasteellisia ovat myös sellaisten verbien rektionvalinnat, joilla on virossa ja suomessa eri rektiosija. Verbien oppimiseen vaikuttavat taajuus, opiskeluaika, sanahahmon vastaavuus ja tietyin ehdoin merkitysvastaavuus. Rektioiden oppimiseen vaikuttavat opiskeluaika ja rektiosija sekä tietyin ehdoin verbin taajuus. Lähtö- ja kohdekielen järjestelmien samankaltaisuus helpottaa oppijaa, mutta kielenoppijalle helpoimpia ovat kuitenkin frekventit verbit huolimatta siitä, millaisia muita ominaisuuksia niillä on. Opetuksessa tulisikin kiinnittää huomiota siihen, että opeteltavat sanat kohdataan usein. Viestintätilanteissa käytettyjen sanojen frekvenssistä tulisi kerätä systemaattista tietoa opetuksen ja oppimateriaalin laadinnan tueksi. Tutkimus osoittaa, että L1-transfer on huomattavasti L2-transferia tuloksellisempaa. Siitä huolimatta myös äidinkieleltään vironkielisille oppijoille suomen kielen verbien merkitysten tarkkojen semanttisten erojen oppiminen on haasteellista, koska viron kielen epäsuora negatiivinen L1-transfer vaikeuttaa sitä. Lähisukukielen opetuksessa tulisikin huomioida ero sanaston leksikaalisen ja semanttisen kehityksen välillä.

Abstract The study focuses on the t-ending infinitive in North Saami and the first infinitive short form in Finnish in the context of the verbs leat ’be’ and olla ’be’, respectively. The study compares the use of the infinitives in structures that are the same in both languages and structures that occur in one language but have no equivalent in the other. The same structure may also have divergent meanings in the two languages. The study investigates the grammatical structure of infinitives as well as the use and meaning of infinitival phrases in the following environments: 1) infinitival phrases as subjects, 2) basic infinitives in the context of nouns and adjectives, 3) cases of the lei/oli infinitive (a variant of the conditional perfect in Saami and a structure that implicates 'being close' in Finnish), 4) the relative infinitive and 5) the supine structure in Saami. The material for the study comes from North-Saami and Finnish fiction that was published in 1979–1997: it comprises texts from 18 authors in both languages. The study is qualitative. It moves from Saami to Finnish and also vice versa, being thus of bidirectional character. Its emphasis, however, is on Saami. The data include original texts in both languages as well as translations from Saami into Finnish by the researcher. The study examines infinitive structures in North Saami and Finnish, separately as well as together, and reports on their similarities and differences based either on syntactic analysis, semantic analysis or both. / Tiivistelmä Tutkimuksen kohteena on pohjoissaamen ja suomen perusinfinitiivimuoto yhdessä saamen leat ’olla’-verbin ja suomen olla-verbin kanssa. Tutkimuksessa verrataan kielten perusinfinitiivin käyttöä rakenteissa, jotka ovat kummassakin kielessä samoja, ja rakenteissa, joilla ei ole vastinetta toisessa kielessä. Sama rakenne voi olla kielissä myös merkitykseltään erilainen. Tarkastelun kohteena on infinitiivin kieliopillinen rakenne ja infinitiivilausekkeen käyttö sekä merkitys seuraavissa tapauksissa: 1) infinitiivilauseke subjektina 2) perusinfinitiivi substantiivin ja adjektiivin yhteydessä 3) lei/oli infinitiivi -tapaukset (saamen konditionaalin perfektin variantti ja suomen ’lähellä olemista’ merkitsevä rakenne) 4) relatiivi-infinitiivi ja 5) saamen supiinirakenne. Tutkimusmateriaali on peräisin vuosina 1979–1997 ilmestyneestä pohjoissaamen- ja suomenkielisestä kaunokirjallisuudesta: mukana ovat 18 kirjoittajan tekstit kummastakin kielestä. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen. Se etenee saamesta suomeen ja välillä päinvastoin ja on luonteeltaan kaksisuuntaista. Tutkimuksen painotus on kuitenkin saamen kielessä. Molempien kielten tutkimusaineisto on originaalitekstiä, mutta tutkimusaineisto sisältää myös tutkijan omia käännöksiä saamesta suomeen. Tutkimus tarkastelee infinitiivirakenteita yhdessä ja erikseen pohjoissaamessa ja suomessa ja raportoi kielten yhtäläisyyksistä ja eroista joko syntaktisen tai semanttisen analyysin tai molempien perusteella.

The aim of this essay is to study and describe the spoken Finnish. The study describes the language of the informants and specially the incorrect use of the language. The aim is to find out what mistakes the informants make and whether they make the same kind of mistakes. One aim is to find out whether their language is influenced by Swedish and whether it is influenced to the same extent. Another aim is to find out whether Tornedalen Finnish (Meänkieli), the local variant of the Finnish language influences their language. The study is based on eight interviews done with Swedish teenagers from Pajala, and the study method is qualitative and descriptive. The study includes morphology, syntax and semantics. The result of the study shows that the influence of Swedish is noticed mainly in the syntax. The influence is not noticed to the same extent in the language of all the informants. The influence of Tornedalen Finnish is noticed mainly in the vocabulary, personal pronouns and morphology. Tornedalen Finnish is not used by all informants and not to the same extent by all of them.

Abstract The study examines ‘recovery through repetition’, investigating how speakers repeat their own utterances in order to return to prior talk. The phenomenon comprises instances of everyday, casual conversation in which speakers indicate that their utterance was either not taken up at all or not taken up to an adequate degree. By repeating the utterance more or less word-for-word, speakers suggest to their recipients that a (different type of) response is relevant and offer the utterance for re-consideration. The data consist of American-English and Finnish conversations. The segments come from the Santa Barbara Corpus of Spoken American English and from the Corpus of Conversational Finnish that is maintained by the Department of Finnish Language and Literature at the University of Helsinki (Keskusteluntutkimuksen arkisto). The theoretical and methodological framework of the study is based on interactional linguistics and conversation analysis. First, the study details the typical composition and position of recovery through repetition and discusses the interactional implications that the repeated utterances may have. The study focuses on the functions of recovery through repetition and their implications for stance taking. Two overall interactional environments are identified: speakers employ recovery through repetition either to seek the attention of recipients and to take a stance towards an activity in progress, or to redirect the attention of recipients and to take a stance towards a recipient response. The different functions of recovery through repetition in the two environments are further examined. Moreover, the study contrasts repetition with other means of recovery and suggests that the different means have divergent implications for stance taking. Finally, the study concludes that recovery through repetition provides speakers with a means of negotiating the input of their utterances and simultaneously taking a stance towards an aspect of the ongoing interaction. / Tiivistelmä Tutkimus tarkastelee toistoa elvytyskeinona keskustelussa eli sitä, kuinka puhuja toistaa oman lausumansa palatakseen aiempaan puheeseen. Ilmiö muodostuu arkisista, epämuodollisista keskustelutilanteista, joissa puhuja osoittaa, että jotakin hänen lausumaansa ei ole joko otettu lainkaan huomioon tai sitä ei ole käsitelty asianmukaisesti. Toistamalla lausuman lähes sanatarkasti puhuja ilmaisee keskustelukumppaneilleen, että jonkinlainen (tai mahdollisesti tietyntyyppinen) vastaanotto olisi odotuksenmukainen, ja tarjoaa lausumaansa käsiteltäväksi uudelleen. Tutkimuksen aineisto koostuu amerikanenglannin- ja suomenkielisistä keskusteluista, jotka ovat peräisin Santa Barbaran puhutun amerikanenglannin kokoelmasta (Santa Barbara Corpus of Spoken American English) ja Helsingin yliopiston suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitoksen Keskusteluntutkimuksen arkistosta. Tutkimuksen teoreettisen ja menetelmällisen viitekehyksen muodostavat vuorovaikutuslingvistiikka ja keskustelunanalyysi. Aluksi tutkimuksessa kartoitetaan yksityiskohtaisesti elvyttävän toiston tyypillistä rakennetta ja paikkaa sekä pohditaan toistettujen lausumien mahdollisia vuorovaikutuksellisia seuraamuksia. Tutkimus keskittyy elvyttävän toiston tehtäviin ja niiden merkitykseen asennoitumiselle. Tutkimuksessa tunnistetaan kaksi yleistä esiintymisympäristöä: puhujat käyttävät elvyttävää toistoa joko hakeakseen vastaanottajien huomiota ja ottaakseen kantaa meneillään olevaan toimintaan tai ohjatakseen vastaanottajien huomiota ja ottaakseen kantaa edeltävään vastaanottajan vuoroon. Elvyttävän toiston tehtäviä näissä kahdessa ympäristössä eritellään tutkimuksessa tarkemmin. Lisäksi tutkimuksessa verrataan toistoa muihin elvytyskeinoihin keskustelussa ja esitetään, että eri elvytyskeinoilla rakennetaan asennoitumista eri tavoin. Tutkimus osoittaa, että elvyttävä toisto tarjoaa keskustelijoille keinon neuvotella sanomansa merkityksestä ja samalla rakentaa asennoitumistaan meneillään olevaan vuorovaikutustilanteeseen.

Different perspectives has been explored with the intention that the project will lead to innovation for the language culture. Traditions need to be developed over time and language modernized, for youth to be able to identify themselfs with language and therefore pass on meänkieli to the next generation of speakers. The project means to break with tradition around the minority-language meänkieli through graphic design. The range of litterature for youth is thin, today are most books for children or adults. The culture around meänkieli is often build with old traditions, which contributes to the lack of innovations. To understand how graphic design can raise language the background and relevant theories about graphic design needs to be explained. / Olika perspektiv har utforskats med intentionen att projektet ska leda till innovationer för språkets kultur. Traditioner bör utvecklas över tid och språk moderniseras, för att ungdomar ska kunna identifiera sig med språk och därmed också föra meänkieli vidare till nästa generation av talare. Projektet menar att bryta traditioner kring minoritetsspråket meänkieli genom grafisk design. Utbudet av litteratur för ungdomar är tunt, i dagens läge finns flest böcker för barn eller äldre. Kulturen kring meänkieli är ofta uppbyggd på gamla traditioner, vilket bidrar till avsaknaden av innovationer. För att förstå hur grafisk design kan lyfta språket behöver bakgrunden och relevant teori om grafisk design förklaras.

Abstract The Iijoki series is an autobiography consisting of 26 novels in which the author Kalle Päätalo depicts his life from the childhood until becoming a writer. Päätalo has documented his own regional dialect, the language he had grown up with, described other dialects, dialectal perceptions, attitudes and language ideologies. The Iijoki series can be recognised as the language biography of the protagonist. The turning points are linked by a specific thematic plot that carries the narrative through difficulties, contradictions, insights and adaptations towards the culmination of the novel series, where the protagonist has sufficient linguistic resources as a writer. In the study of the language biography the different trends in sociolinguistics cross over: studies in language variation, folk linguistics, and multilingualism studies. The focus of research is metalanguage. Two levels of metalanguage can be brought forth in the text: metalanguage 1, which depicts language and its phenomena, such as language patterns, features and speech, and metalanguage 2, which includes language-related values and language attitudes. The research has utilized the concepts and perspectives of literary research. The interdisciplinary approach is mainly visible at the level of interpretation. The research consists of four articles. In the first article, I demonstrate that the variation of speech places great importance in describing the most essential relationship in the novel series. In the second article, I specify protagonist's perceptions and attitudes of dialects and look at their functions as a medium of various human emotions. In the third article, I present the turning points of the protagonist’s language biography and point out how different language ideologies create tension around the most significant theme of the novel series. The fourth article looks at the linguistic stancetaking of the protagonist of the Iijoki series in relation to the changes in social status. / Tiivistelmä Iijoki-sarja on 26-osainen omaelämäkerrallinen teossarja, jossa kirjailija Kalle Päätalo kertoo omat vaiheensa lapsuudesta kirjailijaksi ryhtymiseen saakka. Päätalo on tallentanut kirjoihinsa kotiseutunsa kieltä sekä kuvannut monia muita suomen murteita, murrekäsityksiä ja -asenteita sekä kieli-ideologisia asetelmia. Iijoki-sarjaa voi lukea päähenkilön kielielämäkertana. Kielielämäkerran käännekohtia yhdistää juonen kannalta keskeinen temaattinen säie. Ne kuljettavat tarinaa kieleen liittyvien vaikeuksien, ristiriitojen, oivallusten ja sopeutumisten kautta kohti romaanisarjan huipennusta, jossa päähenkilöllä on kirjailijan työtä ajatellen riittävät kielelliset resurssit käytettävissään. Kielielämäkerran tutkimuksessa risteävät sosiolingvistiikan eri suuntaukset: variaationtutkimus, kansanlingvistinen tutkimus sekä monikielisyyden tutkimus. Tutkimuksen keskiössä on metakieli. Tekstistä on nostettavissa esiin kahden eri tason metakieltä: metakieli 1:tä, joka kuvaa kieltä ja sen ilmiöitä, kuten kielimuotoja, kielenpiirteitä ja puhetapaa, sekä metakieli 2:ta, joka sisältää kieleen liittyvän arvomaailman ja kielenkäyttöä ohjailevat asenteet. Tutkimuksessa on hyödynnetty kirjallisuudentutkimuksen käsitteitä ja näkökulmia. Poikkitieteellinen lähestymistapa näkyy erityisesti tulkintojen tasolla. Tutkimus koostuu neljästä artikkelista. Artikkelissa I osoitan, että puhekielen variaatiolla on merkittävä rooli romaanisarjan keskeisimmän ihmissuhteen kuvauksessa. Toisessa artikkelissa erittelen päähenkilön murrehavaintoja ja -asenteita sekä tarkastelen niiden funktioita erilaisten tunnetilojen välittäjänä. Artikkelissa III esittelen päähenkilön kielielämäkerralliset käännekohdat ja osoitan, kuinka erilaiset kieli-ideologiat luovat jännitteen Iijoki-sarjan merkittävimmän teeman ympärille. Neljännessä artikkelissa tarkastelen Iijoki-sarjan päähenkilön kielellistä asemoitumista suhteessa sosiaalisen aseman muutokseen.

Abstract The two rhetorical approaches to Finnish Lapland are the mythical and the miserable produced in the realms of tourism and politics respectively. The locals comply with neither. In this research the notion of beauty is used in seeking to understand how life is perceived as good-enough by particular villagers of a remote northern village. The scope of this research is novel theoretically and methodologically. The combination of everyday life aesthetics and education outside of institutional art education is rare and the method of data collection, collective correspondence, is created for the purposes of this research. Education is approached in this research as our perpetual growing in everyday life. Education and aesthetics receive support from sociology and human geography as well as environmental ethics. The theoretical frame leans on Ludwig Wittgenstein's notions of language use: language is woven into the actions of ordinary life, used not only to describe but to act on and transform the world. The objectives of this research in brief are to 1) complement art-centered definitions of the notion of beauty, 2) argue for the significance of diversity of habitable places, and 3) to contribute positively to the prevailingly negative research rhetoric on life in northern Finnish villages. These objectives are tackled with research tasks unfolding as descriptive, interpretative and methodological respectively: 1) of what kind is perceived beauty in everyday life led in a small northern village? 2) What is the significance of considering beauty in everyday life? 3) What kind of data does correspondence yield on perceived beauty? There are four women participating in this research. They exchanged letters on the topic of everyday beauty once a month for a year. Together they comprise a group that varies in ages, education, employment, family structures and the length of stay in the village. What they share is a view of their home village as a good-enough place to live in. The main data consists of 44 letters supplemented by 10 interviews. The letters have been read as one correspondence and as four individual sets of letters. Recurring themes, the temporal and spatial evolving of them as well as the performative aspects of writing have been addressed. Beauty has been found to reside in an iterative linguistic process rather than fixed in objects or even themes. Beauty articulates condensations of significant relations the perceiving individual holds in her life. As such beauty in everyday life is relational, active and pertains to steering of one's life. The ability to relate to the environment in which you live in a personally meaningful and creative way is found to be facilitated by an environment of diversity. Rather than keeping the rural North habited I argue for ensuring that it is habitable for those who wish to live there. This means realizing that people craft good-enough lives in different ways relative to their everyday life environments. / Tiivistelmä Lapista puhutaan kahdella tavalla, joista kumpikaan ei tavoita täysin lappilaisten itsensä arkikokemusta: Lappia värittää paikkana joko myyttisyys tai kurjuus. Näitä kahta kuvaa ylläpitävät pääasiassa turismi ja politiikka. Tässä tutkimuksessa käytetään ilmausta "kaunis" yritettäessä ymmärtää elämää pohjoisessa pienkylässä riittävän hyväksi koettuna. Tutkimus on sekä teoreettisesti että metodologisesti monitieteinen ja uutta luova. Arjen estetiikan ja kasvatustieteen yhdistäminen taidekasvatuksen sisältöalueen ulkopuolella on harvinaista. Tutkimuksessa on käytetty aineistonkeruumenetelmänä kirjeenvaihtoa, ja erityisesti sen kollektiivista muotoa, joka on kehitetty tätä tutkimusta varten. Tutkimuksessa tarkastellaan kasvatustieteen avulla arkeen kietoutuvaa kasvua ihmisenä. Sosiologia, kulttuurimaantiede ja ympäristöetiikka täydentävät kasvatustiedettä ja estetiikkaa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys nojaa Ludwig Wittgensteinin huomioihin kielen käytöstä arjessa. Kieli on kietoutunut arjen toimintoihin ja on käytössä paitsi maailman kuvaamisessa myös sen muuttamisessa. Tutkimuksen tavoitteet ovat lyhyesti: 1) laajentaa "kauniin" taidemaailmaan nojautuvaa määrittelyä, 2) argumentoida ihmisen elinympäristöjen monimuotoisuuden puolesta sekä 3) täydentää lähtökohtaisesti positiivisella tutkimusotteella pohjoisen pienkylien elämästä tuotettua pääosin negatiivista tutkimusretoriikkaa. Tavoitteita lähestytään kolmella tutkimustehtävällä, jotka jakaantuvat kuvailevaksi, tulkinnalliseksi ja metodologiseksi. Tutkimustehtävät ovat: 1) minkälaista on kaunis pohjoisen pienkylän arjessa? 2) Mitä merkitystä on kauniin pohtimisella arjessa? 3) Minkälaista aineistoa kirjeenvaihto tuottaa kauneudesta? Tutkimukseen on osallistunut neljä naista. Jokainen heistä on kirjoittanut kirjeitä kauneudesta arjessaan ja vaihtanut kirjeitä kerran kuussa vuoden ajan. Naisten iät, koulutustaustat, työllisyystilanteet, perherakenteet sekä kylässä asuttu aika vaihtelevat. Heitä yhdistää näkemys kotikylästään riittävän hyvänä asuinpaikkana. Tutkimuksen pääasiallinen aineisto koostuu 44 kirjeestä, joita täydentää kymmenen haastattelua. Kirjeaineisto on luettu sekä yhtenä kirjeenvaihtona että neljänä osana, kunkin osallistujan kirjeet erikseen. Kirjeistä on tavoiteltu toistuvia teemoja ja näiden ajallista ja tilallista muotoutumista. Lisäksi kirjoituksia on pohdittu harkittuina esityksinä. Kaunis on todettu jatkuvaksi itseään korjaavaksi kielelliseksi prosessiksi sen sijaan, että se olisi paikantunut kiinteästi esineisiin, asioihin tai edes teemoihin. Arjen kaunis kiinnittyy kunkin elämässä merkityksellisiin suhteisiin. Kielellisenä prosessina kaunis ilmentää aktiivista ja luovaa toimijuutta ja liittyy elämän ohjailemiseen. Monimuotoisuus tukee kykyä muodostaa ja tiedostaa merkityksellisiä ja luovia suhteita elinympäristöön. Sen sijaan, että tutkimuksessa argumentoitaisiin pohjoisten kylien asuttamisen puolesta tutkimus esittää että pienkylien asuttavuus tulisi turvata sellaisille jotka haluavat asua kylissä. Tämä edellyttää ymmärrystä siitä, että ihmiset tekevät elämästään riittävän hyvää laadullisesti eri tavoilla erilaisissa ympäristöissä.