Päättötyöni on kvalitatiivinen kartoitus kymmenestä Ruotsin peruskoulussa vuosiluokilla 1–5 suomen kielen opetuksessa käytetystä oppikirjasta. Kartoitusten lisäksi olen haastatellut kolmea opettajaa ja saanut vastauksia kyselykaavakkeisiin 11 opettajalta heidän mielipiteistään oppikirjoista. Aihe, suomen kielen oppikirjojen kartoitus ja mielipidekysely kirjoista, on tarpeellinen , sillä suomen kieli on ollut yksi Ruotsin viidestä virallisesta, kansallisesta vähemmistökielestä vuodesta 2000 ja peruskouluasetuksen mukaan kaikilla oppilailla on Ruotsin peruskouluissa oikeus oppia ja kehittää suomen kieltä, jos heillä on ennestään perustava kielitaito. Vaikka suomi on ollut virallinen vähemmistökieli jo kymmenen vuotta ja koululainmuutos, jonka mukaan suomen kielen ei enää tarvitse olla aktiivinen kotikieli, on ollut voimassa kaksi vuotta, vasta tämän syksyn aikana painettiin ruotsinsuomalaisia varten ensimmäinen oppikirjasarja 20 vuoteen. 1970- ja 80-luvuilla teetettiin kolme kirjasarjaa, mutta sen jälkeen opettajat ovat joutuneet käyttämään Suomessa tuotettuja ja suomalaisia oloja varten suunniteltuja kirjoja, eivätkä kirjat tutkimukseni mukaan täytä kaikkia ruotsalaisen kurssisuunnitelman tavoitteita. Suomen kielen opettajat ovat kuitenkin tyytyväisiä oppikirjoihinsa, vaikka niissä on puutteita; niiden suurin heikkous on, että ne sisältävät ruotsinsuomalaisille liian vaikeita sanoja ja lauseita / Mitt examensarbete är en kvalitativ kartläggning med fokus på 10 skolböcker som idag används i finskundervisningen i den svenska grundskolan i årskurserna ett till fem. Som komplement till kartläggningen har tre lärare intervjuats och 11 lärare har besvarat ett frågeformulär med åsikter om de böcker som de använder. Uppsatsens ämne är relevant eftersom finskan sedan år 2000 är ett av Sveriges fem officiella, nationella minoritetsspråk. Enligt grundskoleförordningen har alla elever med grundläggande kunskaper i finska rätt att lära sig och att utveckla språket i skolan. Finskan har varit ett officiellt minoritetsspråk i tio år och ändringen i skollagen, att finskan inte längre behöver vara ett aktivt hemspråk för att ge rätt till modersmålsundervisning, kom för två sedan. Ändå är det först nu i höst som de första skolböckerna på 20 år för sverigefinska elever tryckts. På 1970- och 80-talen trycktes tre bokserier, men sedan dess har lärarna fått förlita sig på böcker producerade i Finland som enligt min forskning inte uppfyller alla kursplanens kriterier. Modersmålslärarna är nöjda med sina böcker även om de har brister. Deras största svaghet är, att de innehåller för svåra ord och meningar för sverigefinska elever. / My degree project is a qualitative survey of 10 books used in Swedish primary schools in Finnish teaching. As a complement to the survey I interviewed three teachers and handed out questionnaires to eleven more, asking for their opinions of the school books they are using. The subject is relevant, as Finnish has been one of the five official minority languages in Sweden since the year 2000. According to the Compulsory School Ordinance on the nine-year compulsory school all students with a basic knowledge of Finnish have the right to learn and develop the language in school. Finnish has been a national minority language for ten years and two years ago a change in the school law was introduced, which entitles pupils to classes in Finnish even when Finnish is not an active language at their home. Nevertheless, it was only this autumn that, for the first time in 20 years, school books were printed for Finns in Sweden. In the 1970s and 1980s three book series were printed, but since then teachers have had to rely on books produced in Finland, which, according to the findings of my degree project, do not meet all the criteria of the Swedish course syllabus. The teachers of Finnish are satisfied with the books, although the books have weaknesses; the biggest weakness is that they have too advanced words and sentences for Swedish Finnish pupils.

Abstract The central goal of this study was to study how contrastive accent is realised phonetically in three regional varieties of Standard Spoken Finnish. Speakers from the Oulu, Turku and Tampere regions produced unaccented and contrastively accented versions of the target words. Fundamental frequencies and segment durations were measured in all the target words, and in the contrastively accented versions also the temporal distance of the F0 peak from word onset. In the unaccented words, F0 fluctuations were very small, indicating once more that in Finnish, too, mere word stress is not realised tonally. In the words with CV.CV(X) structure, the lengthening of segment durations due to stress was restricted to the initial syllable in Tampere, whereas in Oulu and Turku the lengthening extended to the second syllable. The width of the fall-rise F0 pattern realising contrastive accent was in all word structures widest in the Oulu variety, and the narrowest in the Tampere variety. In the Turku variety CV.CV(X) words, the F0 peak occurred further away from word onset than in any other words investigated. The differences in segment durations among the varieties were similar in the unaccented words and in the contrastively accented ones, with one exception: the duration of V1 in the unaccented CV.CV(X) words was the same across the varieties, but in the contrastively accented CV.CV(X) words the duration of V1 was shorter in the Turku variety than in the other varieties. The durational ratio of V1 and V2 in the Turku variety – as in the Oulu variety – was different from the durational ratio in the Tampere variety: in Turku and Oulu V2 had a longer duration than V1, whereas in Tampere V1 had a longer duration than V2. This confirms earlier observations that Turku and Oulu belong to regions in which the V2 of CV.CV(X) words is half-long (longer than V1), but Tampere does not. However, the present study shows that the relative half-long duration of the V2 of CV.CV(X) words is achieved differently in Turku and Oulu: in Turku through the short duration of V1, but in Oulu through the long duration of V2. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen keskeisin tavoite oli selvittää, miten kontrastiivinen aksentti toteutuu foneettisesti kolmelta eri suomen murrealueelta kotoisin olevien yleiskielisessä puheessa. Oulun, Turun ja Tampereen seuduilta kotoisin olevat koehenkilöt tuottivat tutkimuksen jokaisesta kohdesanasta sekä aksentoimattoman että kontrastiivisesti aksentoidun esiintymän. Tuotetuista kohdesanoista mitattiin perustaajuuksia, äännesegmenttien kestot sekä kontrastiivisesti aksentoituiduista sanoista F0:n huipun etäisyys sanan alusta. Aksentoimattomissa sanoissa F0:n muutokset olivat kaikissa tutkituissa suomen varieteeteissa erittäin vähäisiä, mikä taas kerran todisti, ettei suomessakaan pelkkä sanapaino toteudu tonaalisesti. Sanapainon toteutumisessa kestojen avulla oli varieteettien välisiä eroja CV.CV(X)-rakenteisissa sanoissa: Tampereen varieteetissa sanapainon toteutumisala rajoittui ensimmäiseen tavuun, mutta Turun ja Oulun varieteeteissa se ulottui myös toiseen tavuun. Kontrastiivista aksenttia toteuttavan F0:n nousu–lasku-kuvion laajuus oli kaiken rakenteisissa kohdesanoissa suurin Oulun varieteetissa, pienempi Turun varieteetissa ja kaikkein pienin Tampereen varieteetissa. Muutoin kontrastiivisen aksentin toteutumisessa F0:n avulla oli huomattavia varieteettien välisiä eroja vain CV.CV(X)-rakenteisissa sanoissa: Turun varieteetin CV.CV(X)-sanoissa F0:n huippukohta sijaitsi kauempana sanan alusta kuin kaikissa muissa tutkituissa sanoissa, eli kauempana kuin muun rakenteisissa Turun varieteetin sanoissa ja kaiken rakenteisissa Oulun ja Tampereen varieteettien sanoissa. Varieteettien väliset segmenttien kestoerot olivat samat aksentoimattomissa ja kontrastiivisesti aksentoiduissa sanoissa, lukuun ottamatta sitä, että CV.CV(X)-rakenteisten sanojen V1:n kestossa ei aksentoimattomissa sanoissa ollut varieteettien välisiä eroja, mutta kontrastiivisesti aksentoiduissa sanoissa kyseisen segmentin kesto oli lyhempi Turun varieteetissa kuin muissa varieteeteissa. Tällä tavoin Turun varieteetin kontrastiivisesti aksentoiduissa CV.CV(X)-sanoissa toteutui V1:n ja V2:n kestosuhde, joka – samoin kuin Oulun varieteetin vastaava kestosuhde – poikkeaa Tampereen varieteetin vastaavasta kestosuhteesta: Turussa ja Oulussa V2 on V1:tä pitempikestoinen, Tampereella päinvastoin V1:n kesto on V2:n kestoa suurempi. Tämä vahvistaa ne aiempien tutkimusten tulokset, että Turku ja Oulu ovat ns. puolipidennysmurteiden aluetta, mutta Tampere ei. Kuitenkin tämä tutkimus osoitti, että kontrastiivisesti aksentoitujen sanojen puolipidennys saadaan Turun varieteetissa aikaan pikemminkin lyhytkestoisen V1:n kuin pitkäkestoisen V2:n avulla, kun taas Oulun varieteetissa puolipidennys syntyy nimenomaan pitkäkestoisen V2:n avulla. Kaiken kaikkiaan suurin osa tutkimuksessa todetuista varieteettien välisistä selvistä perustaajuus- ja kestoeroista koski CV.CV(X)-rakenteisia sanoja, jotka ovatkin erikoinen suomen sanatyyppi yksimoraisen ensi tavunsa vuoksi.