<p>ABSTRACT</p><p>The aim with this paper was to study and describe how the congruence in 1. P Sg, 1. P Pl and 3. P Pl (mä luen, me luetaan, ne lukee) appear in spoken Sweden Finnish among Sweden Finns teenagers.</p><p>The study was based on a radio interview with 17 upper secondary school students from Huddinge, south of Stockholm. Some comparative data was also provided for in studies of congruence between spoken Sweden Finnish and Finnish in Finland.</p><p>In addition to this, a discussion about the influence of Swedish on the congruence in Sweden Finnish, and the difference in congruence between boys and girls were included. The study method was descriptive and quantitative, but also qualitative observations were made.</p><p>The result of the study implied that the congruence in 1. P Sg among the informants was around 99 %. The proportion of congruent forms appeared to the same extent among boys and girls. 0.5 % of all cases was constituted by incongruence in 1. P Sg.</p><p>The incongruence in 1. P Pl was 100 % among the informants. The incongruent form was the Passive "me luetaan" or "ø luetaan". The girls used the pronoun "me" 20 % more than the boys did.</p><p>The incongruence in 3. P Pl among the informants was about 99 %. The verb in 3. P Pl was in the form 3. P Sg "ne lukee" or "ø lukee". The incongruent forms appeared to the same extent among boys and girls.</p><p>The differences in the congruence in spoken Sweden Finnish were small between the Sweden Finns and Finnish teenagers. The congruent form of standard Finnish in Sweden Finnish was used very seldom in either of the groups.</p><p>The conclusions were that the Sweden Finns may deliberately want to avoid standard Finnish forms in spoken Finnish. An inadequate education in standard Finnish in Sweden may also influence spoken Sweden Finnish. Swedish is an analytical language, and could therefore influence Sweden Finnish in a way that it becomes more analytical than spoken Finnish in Finland.</p>

ABSTRACT The aim with this paper was to study and describe how the congruence in 1. P Sg, 1. P Pl and 3. P Pl (mä luen, me luetaan, ne lukee) appear in spoken Sweden Finnish among Sweden Finns teenagers. The study was based on a radio interview with 17 upper secondary school students from Huddinge, south of Stockholm. Some comparative data was also provided for in studies of congruence between spoken Sweden Finnish and Finnish in Finland. In addition to this, a discussion about the influence of Swedish on the congruence in Sweden Finnish, and the difference in congruence between boys and girls were included. The study method was descriptive and quantitative, but also qualitative observations were made. The result of the study implied that the congruence in 1. P Sg among the informants was around 99 %. The proportion of congruent forms appeared to the same extent among boys and girls. 0.5 % of all cases was constituted by incongruence in 1. P Sg. The incongruence in 1. P Pl was 100 % among the informants. The incongruent form was the Passive "me luetaan" or "ø luetaan". The girls used the pronoun "me" 20 % more than the boys did. The incongruence in 3. P Pl among the informants was about 99 %. The verb in 3. P Pl was in the form 3. P Sg "ne lukee" or "ø lukee". The incongruent forms appeared to the same extent among boys and girls. The differences in the congruence in spoken Sweden Finnish were small between the Sweden Finns and Finnish teenagers. The congruent form of standard Finnish in Sweden Finnish was used very seldom in either of the groups. The conclusions were that the Sweden Finns may deliberately want to avoid standard Finnish forms in spoken Finnish. An inadequate education in standard Finnish in Sweden may also influence spoken Sweden Finnish. Swedish is an analytical language, and could therefore influence Sweden Finnish in a way that it becomes more analytical than spoken Finnish in Finland.

Uutta ruotsinsuomalaista sanastoa kehittyy pääasiassa kahdella tavalla. Eniten uutta sanastoa syntyy epävirallisissa keskustelutilanteissa, mutta sanastoa luodaan myös tietoisesti, kun Kielenja kansanperinteen tutkimuslaitos antaa suosituksia esimerkiksi Ruotsin viranomaisten nimienkääntämisestä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia suomen yleiskielestä poikkeavia suomen sanoja Ruotsissa käytetään, ketkä niitä käyttävät sekä millaisia asenteitatällaisen sanaston käyttöön liittyy. Ruotsinsuomalaiselle vähemmistölle on tärkeää, että heidän kieltään tutkitaan, sillä siten voidaan kartuttaa tietoa vähemmistöstä, saada heidän käyttämästään kielestä tutkimukseen perustuvaa tietoa ja vahvistaa heidän ruotsinsuomalaista identiteettiään. Tutkimuksen empiirisenä aineistona on toisaalta Ruotsin radion suomenkielisen toimituksenvuosina 2016–2023 järjestämissä Vuoden ruotsinsuomalainen sana -äänestyksissä ehdotetut sanat ja toisaalta ruotsinsuomalaisten sanojen käyttöä ja sanoihin liittyviä asenteita kartoittava verkkokysely. Olen lajitellut äänestyksissä ehdotetut sanat lainasanatyypin, sanaluokan jaaihepiirin mukaan. Kyselytutkimuksessa olen analysoinut sekä määrällisen tiedon että vastauksia täydentävät vapaamuotoiset perustelut. Vuoden ruotsinsuomalainen sana -äänestysten aineistosta tehty tutkimus osoittaa, että suurin osa aineistossa esiintyvistä ruotsinsuomen sanoista on niin kutsuttuja erityislainoja eli ruotsistasuomen kieliasuun mukautettuja lainasanoja. Sanojen aihepiirit kuvastavat etupäässä kielenkäyttäjien arkeen liittyviä teemoja. Ruotsissa asuvien suomen puhujien keskuudessa toteutettu kyselytutkimus osoittaa, että ruotsinsuomen sanoja käytetään eniten puheessa mutta melko paljon myös vapaamuotoisessa kirjoituksessa. Nuoremmat ikäryhmät käyttävät tämäntyyppisiä sanoja vanhempia ikäryhmiä enemmän ja myös suhtautuvat niiden käyttöön myönteisemmin. / Nya sverigefinska ord skapas i huvudsak på två olika sätt. De flesta av de nya orden bildas iinformella diskussionssituationer, men ord och termer skapas också medvetet när Institutet förspråk och folkminnen ger rekommendationer om till exempel översättning av svenska myndigheters namn till finska. Syftet med denna studie är att ta reda på vilken typ av finska ordsom inte ingår i standardfinska som används i Sverige, vilka som använder dessa ord samt vilka attityder som förknippas med användningen av sådana ord. För den sverigefinska minoriteten är det viktigt att deras språk studeras. På så sätt kan man öka kunskapen om minoriteten, få fram forskningsbaserad information om det språk minoriteten använder samt stärka dess sverigefinska identitet. Det empiriska materialet i undersökningen utgörs dels av de föreslagna orden i omröstningarna Årets sverigefinska ord som Sveriges Radios finskspråkiga redaktion har arrangerat under åren 2016–2023, och dels av en webbenkät som kartlägger användningen av sverigefinska ord samt attityder förknippade med användningen av dessa. Jag har kategoriserat de i omröstningarna föreslagna orden efter typ av lånord, ordklass och ämnesområde. I enkätundersökningen har jag analyserat både kvantitativa uppgifter och de fritt formulerade motiveringarna som kompletterar svaren. Undersökningen av de sverigefinska orden som förekommer i omröstningarna Årets sverigefinska ord visar att de flesta orden är så kallade främmande ord, det vill säga lånord från svenska till finska som är anpassade till finskans ortografi. Ordens ämnesområden speglar främst språkbrukarnas vardag. Enkätundersökningen bland talare av finska i Sverige visar att sverigefinska ord används mest i tal men relativt mycket även i informella texter. Yngre åldersgrupper använder denna typ av ord mer än äldre åldersgrupper och förhåller sig också mer positiva till användningen av dem. / Sweden Finnish vocabulary is developed mainly in two ways. Most of the new vocabulary is created in situations of informal communication, but vocabulary is also consciously created when Language Advisors of Finnish at the Institute for Language and Folklore make recommendations on, for example, translation of names of Swedish authorities into Finnish. The purpose of this study is to examine what types of Finnish words deviating from the Finnish standard language that are used in Sweden, who uses them, and what kind of attitudes are involved in the use of such vocabulary. For the Sweden Finnish minority, it is important that their language is studied, as this will contribute to a wider knowledge of the minority, further research-based knowledge about the language they use, and strengthen their Sweden Finnish identity. The empirical material used for the study is, on the one hand, the words proposed in the Sweden Finnish Word of the Year votes organised by the Swedish Radio in 2016 to 2023, and, on the other hand, an on-line survey on the use of Sweden Finnish words and attitudes related to these. I have analysed the words proposed in the votes by type of loan word, word class and subject matter. For the survey, I have analysed both the quantitative data and the respondents’ arguments supporting their answers. The study of the words proposed in the Sweden Finnish Word of the Year votes indicates that most of the words are so-called special loans, i.e. loan words adapted to the Finnish language structure. The topics of the words mainly reflect the everyday life of language users. A survey among Finnish speakers living in Sweden shows that Sweden Finnish words are used mostly in speech but quite often also in informal writing. Younger speakers use these types of words more than older speakers and also show more positive attitudes towards the use of these words.

Päättötyöni on kvalitatiivinen kartoitus kymmenestä Ruotsin peruskoulussa vuosiluokilla 1–5 suomen kielen opetuksessa käytetystä oppikirjasta. Kartoitusten lisäksi olen haastatellut kolmea opettajaa ja saanut vastauksia kyselykaavakkeisiin 11 opettajalta heidän mielipiteistään oppikirjoista. Aihe, suomen kielen oppikirjojen kartoitus ja mielipidekysely kirjoista, on tarpeellinen , sillä suomen kieli on ollut yksi Ruotsin viidestä virallisesta, kansallisesta vähemmistökielestä vuodesta 2000 ja peruskouluasetuksen mukaan kaikilla oppilailla on Ruotsin peruskouluissa oikeus oppia ja kehittää suomen kieltä, jos heillä on ennestään perustava kielitaito. Vaikka suomi on ollut virallinen vähemmistökieli jo kymmenen vuotta ja koululainmuutos, jonka mukaan suomen kielen ei enää tarvitse olla aktiivinen kotikieli, on ollut voimassa kaksi vuotta, vasta tämän syksyn aikana painettiin ruotsinsuomalaisia varten ensimmäinen oppikirjasarja 20 vuoteen. 1970- ja 80-luvuilla teetettiin kolme kirjasarjaa, mutta sen jälkeen opettajat ovat joutuneet käyttämään Suomessa tuotettuja ja suomalaisia oloja varten suunniteltuja kirjoja, eivätkä kirjat tutkimukseni mukaan täytä kaikkia ruotsalaisen kurssisuunnitelman tavoitteita. Suomen kielen opettajat ovat kuitenkin tyytyväisiä oppikirjoihinsa, vaikka niissä on puutteita; niiden suurin heikkous on, että ne sisältävät ruotsinsuomalaisille liian vaikeita sanoja ja lauseita / Mitt examensarbete är en kvalitativ kartläggning med fokus på 10 skolböcker som idag används i finskundervisningen i den svenska grundskolan i årskurserna ett till fem. Som komplement till kartläggningen har tre lärare intervjuats och 11 lärare har besvarat ett frågeformulär med åsikter om de böcker som de använder. Uppsatsens ämne är relevant eftersom finskan sedan år 2000 är ett av Sveriges fem officiella, nationella minoritetsspråk. Enligt grundskoleförordningen har alla elever med grundläggande kunskaper i finska rätt att lära sig och att utveckla språket i skolan. Finskan har varit ett officiellt minoritetsspråk i tio år och ändringen i skollagen, att finskan inte längre behöver vara ett aktivt hemspråk för att ge rätt till modersmålsundervisning, kom för två sedan. Ändå är det först nu i höst som de första skolböckerna på 20 år för sverigefinska elever tryckts. På 1970- och 80-talen trycktes tre bokserier, men sedan dess har lärarna fått förlita sig på böcker producerade i Finland som enligt min forskning inte uppfyller alla kursplanens kriterier. Modersmålslärarna är nöjda med sina böcker även om de har brister. Deras största svaghet är, att de innehåller för svåra ord och meningar för sverigefinska elever. / My degree project is a qualitative survey of 10 books used in Swedish primary schools in Finnish teaching. As a complement to the survey I interviewed three teachers and handed out questionnaires to eleven more, asking for their opinions of the school books they are using. The subject is relevant, as Finnish has been one of the five official minority languages in Sweden since the year 2000. According to the Compulsory School Ordinance on the nine-year compulsory school all students with a basic knowledge of Finnish have the right to learn and develop the language in school. Finnish has been a national minority language for ten years and two years ago a change in the school law was introduced, which entitles pupils to classes in Finnish even when Finnish is not an active language at their home. Nevertheless, it was only this autumn that, for the first time in 20 years, school books were printed for Finns in Sweden. In the 1970s and 1980s three book series were printed, but since then teachers have had to rely on books produced in Finland, which, according to the findings of my degree project, do not meet all the criteria of the Swedish course syllabus. The teachers of Finnish are satisfied with the books, although the books have weaknesses; the biggest weakness is that they have too advanced words and sentences for Swedish Finnish pupils.