Abstract The problem addressed in the present thesis is the utility of linguistic knowledge in one domain of language technology, word prediction. An important characteristic of any practical language technology application is its level of performance, and it is therefore essential to be able to measure this quantitatively. The main questions in the present thesis are the following: (1) how can a significant improvement in performance be obtained in practical language technology products, and (2) what is the cost of improved performance in terms of the sources of linguistic knowledge that should be incorporated in them? On a more general level, the major findings suggest that the practical utility of linguistic knowledge in language technology should generally be evaluated from at least three larger perspectives: (1) language, (2) technology, and (3) the user of the application. From these three perspectives, a variety of constraints can be identified which either increase or decrease the usefulness of linguistic knowledge in practical language technology applications. A statistical state-of-the-art word prediction system was developed and tested in the empirical part of this work, and testing the performance of a few prediction methods that utilise sources of linguistic knowledge showed that they can perform just as well as some existing state-of-the-art statistical prediction methods. When the syllable-initial characters of the words to be predicted were used, for example, the expected length of the search key in a running text with a prediction list of ten tokens was only 1.59 characters, while the use of information on the parts of speech of the word tokens to be predicted in a system with five lists representing five parts of speech resulted only in a three percent improvement in performance. One of the practical implications of these results for the field of language technology is that a significant improvement in the performance of a word prediction system may be achieved only incrementally. The simultaneous use of several techniques may in turn dilute the real-time operation of the prediction system, so that it is unable to suggest candidate words quickly enough for the user. It can also affect some performance aspects such as the average percentage of keystrokes/characters saved. / Abstrakti Tässä työssä tutkittiin lingvistisen tiedon hyödyllisyyttä kieliteknologian yhdellä sovellusalueella eli sanan ennakointia englannin kielessä. Sovellus pyrkii ennakoimaan sanan, jota käyttäjä kirjoittaa parhaillaan tai aikoo kirjoittaa seuraavaksi. Nämä sovellukset ovat hyödyllisiä esim. pienissä päätelaitteissa, joissa tekstin tuottaminen on hankalaa. Eräs kieliteknologiasovellusten tärkeimmistä ominaisuuksista on niiden tehokas toiminta ja suorituskyky, jonka tulisi olla kvantitatiivisesti mitattavissa. Oleellisin tutkimuskysymys on näin ollen: (1) miten käytännön kieliteknologiasovellusten suorituskykyä voidaan parantaa merkittävästi lingvistisen tiedon avulla ja (2) mitä tämä vaatii käytännössä? Yleisellä tasolla tutkimuksen tärkeimmät tulokset ovat seuraavat: lingvistisen tiedon käytännön hyödyllisyyttä pitäisi arvioida ainakin kolmesta näkökulmasta, jotka ovat: (1) kielen näkökulma, (2) teknologian näkökulma ja (3) sovelluksen käyttäjän näkökulma. Näiden kolmen näkökulman avulla voidaan määrittää joukko tekijöitä, jotka joko lisäävät tai vähentävät lingvistisen tiedon hyödyllisyyttä käytännön kieliteknologiasovelluksissa. Työn empiirisessä osassa kehitettiin tilastollinen sananennakointisovellus englannin kieleen hyödyntäen parhaiten toimivia ennakointitekniikoita yhdessä ja samassa järjestelmässä. Kehitetyssä järjestelmässä suorituskyky vastaa täysin aiempien järjestelmien suorituskykyä. Työssä testattiin myös joitakin uusia, lingvististä tietoa hyödyntäviä ennakointitekniikoita, joiden suorituskyky vastasi tiettyjen tilastollisten ennakointimenetelmien suorituskykyä. Tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä muun muassa, että sananennakointisovellusten suorituskykyä voidaan parantaa merkittävästi lingvistisen tiedon avulla vain käyttämällä samanaikaisesti useita lingvistisen tiedon lähteitä. Tämä taas saattaa hidastaa sovelluksen reaaliaikaista toimintaa ja vaikuttaa sovelluksen suorituskykyyn silloin kun se mitataan näppäinsäästönä merkkisäästön asemesta.

Abstract The starting point of this formal-theoretical thesis is the didactic dilemma of language immersion. This means the emphasis on linguistics in prevailing research tradition, as well as the lack of theoretical basis in teaching practice. The thesis in theory consists of two parts and a didactic model, presented in the end. The base of the thesis structure and content have been the didactic questions what, why and how. The realization of these questions varies in different parts of the thesis from subject related to general didactics. The thesis analyses the didactic image of Swedish language immersion and from this concludes a culture-oriented didactic model, cultural pedagogic model. The basic elements of language immersion (functionality, overall coherence of comprehending information, the aim to develop child's linguistic awareness) form a natural part of cultural pedagogic model. Of the basic elements of language immersion can be concluded the basic factors of the model – culture, language, information, and (social) behaviour – which need to be taken account of equally in order to implement educational teaching. In the background of cultural pedagogic approach there is a certain concept of the relationship between a community and an individual. On community level it is a question of an identity being formed as well as individual's identification on the essence of prevailing culture. The problems of identity include the varied and complex values of the environment, which present the individual with challenges to which school must be able to respond. School has to develop its aims to support child's identity and self perception, both from the content and the operational point of view. When we ask, referring to Dewey's (1916) views, where the aim of the education is, answer is around us, in our environment. For this reason school should aim its operation to consider cultural factors. School operation should be both agreeable and significant. The basis needs to lie on considering the significant life functions in communication. Functionality as a word includes the possibility to pay attention to real individuality in education. Communication includes a concept of the essence of social behaviour. When we consider individual problems in supporting growth, it's a question of supporting child's inner personality, accepting child's essence. In practice adapting social and individual aspects in school life is enabled by uniting contents, such as in theme teaching. On functional level these culturally significant themes are implemented by means of project method. Making these didactically coherent curriculum themes concrete is the essential meaning of this thesis. / Tiivistelmä Tutkimuksen lähtökohtana on kielikylpyopetuksen didaktinen ongelma. Tällä tarkoitetaan vallitsevan tutkimustradition lingvistiikkapainotteisuutta sekä opetuksen käytäntöjen pedagogis-teoreettista perustelemattomuutta. Tutkimus on otteeltaan formaalis-teoreettinen ja se koostuu teoreettisesti kahdesta osasta sekä lopussa esitettävästä didaktisesta mallintamisesta. Tutkimuksen rakennetta jäsentävänä sekä sisältöä ohjaavana lähtökohtana ovat olleet didaktiset peruskysymykset mitä, miksi ja miten. Kysymysten konkretisointi työn eri osissa vaihtelee ainedidaktisesta yleisdidaktiseen. Tutkimuksessa jäsennetään teoreettisesti ruotsin kielen kielikylpyopetuksen didaktista kuvaa sekä johdetaan kulttuurisesti orientoitunut didaktinen malli, <b>kulttuuripedagoginen malli</b> . Kielikylpyopetuksen didaktiset peruselementit (toiminnallisuus, tiedonkäsityksen kokonaisvaltaisuus, lapsen kielellisen tietoisuuden kehittäminen) soveltuvat luontevasti osaksi kulttuuripedagogista ajattelutapaa. Näistä voidaan johtaa kulttuuripedagogisen mallin perustekijät – kulttuuri, kieli, tieto ja (sosiaalinen)toiminta – joiden tasapainoinen huomiointi opetuksessa mahdollistaa kasvattavan opetuksen toteuttamisen. Kulttuuripedagogisen ajattelutavan taustalla on tietty käsitys yhteisön ja yksilön välisestä suhteesta. Yhteisötasolla kyse on identiteetin muodostumisesta ja yksilön identifioitumisesta vallitsevan kulttuurin olemukseen. Identiteettiproblematiikkaan liittyy ympäristön moniarvoisuus ja kompleksisuus, jonka yksilölle so. lapselle asettamiin haasteisiin koulun on pystyttävä vastaaman. Koulun olisi kehitettävä sisällöllisiä ja toiminnallisia tavoitteitaan lapsen identiteettiä ja minuutta tukeviksi. Kun kysymme Deweyn (1916) näkemyksiin viitaten, missä kasvatuksen tavoite "sijaitsee", vastaus on ympärillämme, ympäristössämme. Siksi koulutoiminnan tulisi suuntautua kulttuuristen tekijöitten käsittelylle. Mielekkyyden lisäksi koulutoiminnan on oltava merkityksellistä. Sen on perustuttava kulttuurisesti merkityksellisten elämäntoimintojen käsittelyyn yksilöitten välisessä kommunikaatiossa. Toiminnallisuus sanana sisältää mahdollisuuden todellisen yksilöllisyyden huomiointiin opetuksessa. Kommunikaatio puolestaan sisältää käsityksen sosiaalisen toiminnan olemuksesta. Kun pohdimme yksilön problematiikkaa kasvun tukemisessa, kyse on lapsen sisäisen olemuksellisuuden tukemisesta, lapsen essentian hyväksymisestä. Kulttuuripedagogisen näkemyksen mukaan yhteiseen tavoitteeseen pyrkiminen, kulttuurisesti merkityksellisten elämäntoimintojen parissa, aidossa sosiaalisessa toiminnassa, antaa jokaiselle mahdollisuuden oman olemuksellisuuden toteuttamiseen. Käytännössä sosiaalisen ja yksilöllisyyden yhteensovittamisen koulun toiminnoissa mahdollistuu opetuksen sisällöllisen eheyttämisen, kuten teemakokonaisuuksien avulla. Toiminnallisesti näiden kulttuurisesti merkityksellisten teemojen toteuttaminen tapahtuu projektimetodin avulla. Tämän didaktisesti kokonaisvaltaisen ja opetussuunnitelmallisen tematiikan konkretisointi on tutkimuksen keskeinen tarkoitus.

Abstract The speech and language abilities of preterm and low birthweight children were studied at the age of 8 in the northern Finland 1-year birth cohort for 1985 - 86. The language abilities of 42 8-year-old preterm children with birthweight &lt; 1750 g were studied with four different language tests: the Illinois Test of Psycholinguistic Abilities (ITPA), the Token Test for Children (TTC), the Morphological Test for Finnish speaking children (MT) and the Peabody Picture Vocabulary Test (PPVT). Full-term control children with birthweight ≥ 2500 g (n = 42) from the same birth cohort matched individually with their preterm pairs for age, sex, twinship, mother's education, place of residence, birth order and family type were also studied. In addition, linguistic and motor abilities of low birthweight (LBW, &lt; 2500 g) 8-year-old children (n = 279) were studied using parental (n = 8370, 90 %) and teacher (n = 8525, 92 %) evaluations by mailed questionnaire. The results showed that the 8-year-old preterm (&lt; 1750 g) children scored significantly poorer than their controls in visual subtests measured by ITPA and that the poor performance in visual tests was associated with neonatal infections, continuous positive airway pressure (CPAP) and patent ductus arteriosus (PDA). In addition, the preterm children with minor neurodevelopmental dysfunction (MND) scored worst and differed significantly from their matched controls in verbal comprehension measured by TTC. They also differed significantly from other preterm groups, namely healthy preterm and preterm children with cerebral palsy (CP) in TTC. Periventricular leukomalasia (PVL) findings in magnetic resonance imaging (MRI) were not associated with the performance in the language ability tests. The parents evaluated the LBW (&lt; 2500 g) children to have more problems in speech and language than the normal birth-weight (NBW, ≥ 2500 g) children. The LBW boys were the poorest in linguistic and motor skills compared with the NBW boys or any of the groups of girls. There was also a clear relationship between speech/linguistic and motor disabilities. Multivariate logistic regression analyses showed that the lower birthweight and some sociodemographic factors, for example mother's younger age (20 - 24y), having more than four children in the family, a reconstructed family, as well as hearing impairment and male gender were the most important determinants of poor speech and language abilities at 8 years of age, with and without adjustment for neonatal risk factor. Smallness for gestational age was also a risk factor for poor speech and language skills. Preterm birth was associated with poor skills only after removal of the neonatal risk factor from the model. Brain auditory evoked potential (BAEP) findings did not associate to poor language abilities of preterm children. To conclude, the preterm (&lt; 1750 g) and the LBW children experienced speech and language disabilities at 8 years of age more than their full-term mates with NBW. Problems in speech production and especially in speech perception were more frequent among them both in clinical studies and parental evaluations.The visual problems were typical for preterm children (&lt; 1750 g), which should be taken into account also in speech therapy. A closer and regular follow-up of language development in the preterm children with MND is important. Parental and teachers evaluations are useful in studying children's speech and language abilities. / Tiivistelmä Pohjoissuomalaisen vuoden 1985 - 86 syntymäkohortin ennenaikaisina ja pienipainoisina syntyneiden lasten puheen- ja kielenkehitystä tutkittiin heidän ollessaan 8-vuotiaita. Aluksi testattiin 42 ennenaikaisena ja alle 1750 g syntyessään painanutta 8-vuotiasta lasta sekä heidän 42 täysiaikaisina syntynyttä ja ≥ 2500 g painanutta kontrollipariaan neljällä kielellisellä testillä, nimittäin Illinois Test of Psycholinguistic Abilities -testillä (ITPA), Lasten Token testillä, Morfologiatestillä ja Peabody Picture Vocabulary Test nimisellä sanavarastotestillä (PPVT). Kontrollilapset valittiin samasta kohortista ja kaltaistettiin ennenaikaisina syntyneiden lasten kanssa iän, sukupuolen, kaksosuuden, äidin koulutuksen, asuinpaikan, syntymäjärjestyksen ja perhetyypin perusteella. Koko syntymäkohortin kaikkien pienipainoisina (LBW, &lt; 2500 g) syntyneiden 8-vuotiaiden lasten (n=279) kielellisiä ja motorisia taitoja tutkittiin lisäksi vanhemmille (n = 8370, 90 %) ja opettajille (n = 8525, 92 %) osoitetun kyselyn perusteella. Tulokset osoittivat, että ennenaikaisina (&lt; 1750 g) syntyneet lapset saivat merkitsevästi heikommat pisteet kuin heidän kontrollinsa ITPA:n visuaalisissa tehtävissä. Heikko visuaalinen suoriutuminen oli yhteydessä neonataalikauden infektioihin, ylipainehoitoon (CPAP) ja avoimeen valtimotiehyeen (PDA). Lisäksi ne ennenaikaisina syntyneet lapset, joilla oli lievää neurologista toiminnan häiriötä (MND) saivat puheen ymmärtämistä mittaavasta Token testistä heikommat pisteet kuin kontrollinsa. MND-lapset erosivat myös merkitsevästi muista ennenaikaisina syntyneistä lapsista, terveistä ja CP-vammaisista, Token testillä mitattuna. Periventrikulaarisen leukomalasian (PVL) löydökset aivojen magneettikuvauksessa (MRI) eivät olleet yhteydessä suoriutumiseen kielellisissä testeissä. Vanhempien arvioiden perusteella LBW lapsilla oli enemmän ongelmia puheessa ja kielessä kuin normaalipainoisina (NBW, ≥ 2500 g) syntyneillä kahdeksan vuoden iässä. LBW-pojat olivat heikompia kielellisissä ja motorisissa taidoissa kuin NBW-pojat tai kummatkaan tyttöjen ryhmät. Tutkimuksen perusteella puheen ja kielellisten taitojen sekä motoriikan välillä oli selvä yhteys. Monimuuttujaisen logistisen regressioanalyysin perusteella matala syntymäpaino sekä tietyt sosiodemografiset tekijät, kuten äidin nuori ikä (20 - 24 v.), perheen yli neljän menevä lapsimäärä, uusperhe sekä kuulovika ja poikasukupuoli olivat lasten keskeisimpiä heikkoon puheen- ja kielenkehitykseen liittyviä riskitekijöitä 8 vuoden iässä riippumatta siitä, oliko analyysissa mukana neonataalikauden riskitekijä vai ei. Pienipainoisuus raskauden kestoon nähden oli myös riski heikolle puheen ja kielen kehitykselle. Ennenaikaisuus oli yhteydessä heikkoon puheen ja kielen kehitykseen, kun neonataalikauden riskitekijä poissuljettiin analyysista. Aivorunkoaudiometrian (BAEP) löydökset puolestaan eivät olleet yhteydessä kielenkehityksen ongelmiin. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan esittää, että ennenaikaisina (&lt; 1750 g) syntyneillä ja LBW-lapsilla oli enemmän ongelmia kuin täysiaikaisina syntyneillä NBW-lapsilla puheen- ja kielenkehityksessään 8 vuoden iässä. Ongelmat puheen tuotossa ja erityisesti vastaanotossa olivat heillä yleisempiä sekä kliinisen tutkimuksen että vanhempien arvion perusteella. Visuaalisen hahmottamisen vaikeudet olivat tyypillisiä ennenaikaisina (&lt; 1750 g) syntyneille lapsille, mikä olisi hyvä huomioida myös puheterapiassa. Tutkimuksen perusteella ennenaikaisina syntyneiden MND-lasten kielenkehityksen tarkka ja säännöllinen seuranta on tärkeää. Vanhempien ja opettajien arviot ovat hyödyllinen lisä lasten puheen- ja kielenkehityksen tutkimuksessa. / Čoahkkáigeassu Davvisuopmelaš jagi 1985-86 riegadankohortta ovdaláigge ja menddo geahpasin riegádan mánáid hupman- ja giellaovdaneapmi dutkojuvvui go mánát ledje 8-jahkáččat. Álggos testejuvvojedje 42 riegádettiin vuollái 1750 g deaddán 8-jahkásaš máná ja sin 42 dievasáigge šaddan ja ≥2500g deaddán kontrollapára njeljiin giellateasttain, namalassii ITP:ain (Illinois Test of Psycolinguistic Abilities), Mánáid Toke-teasttain, Morfologiijateasttain ja Peabody Picture Vocabulary Test-sátnerádjoteasttain (= PPTV). Kontrollapárat válljejuvvojedje seamma kohorttas ja dahkkojuvvojedje seammaláganin čuovvovaš áššiid ektui: ahki, sohkabealli,jumešvuohta,eatni skuvlejupmi,orrunbáiki,riegádanortnet ja bearaštiipa. Riegádankohortta menddo geahpasin (&lt; 2500) riegádan 8-jahkásaš mánáid (n = 279) gielalaš ja motora dáiddut dutkojuvvojedje dasa lassin váhnemiid ja oahpaheaddjiid árvvoštallamiid vuođul. Mánáid váhnemiin 8370 (90%) ja oahpaheaddjiin 8525 (92%) vástidedje jearahallamii. Bohtosat čájehedje, ahte ovdaláigge riedágan mánát ožžo statistihkalaččat mearkkašahtti heajut čuoggaid go sin kontrollapárat ITPA visuála bargguin. Heajos visuála návccain lei oktavuohta neonatála-áiggi infekšuvnnaide, alladeaddodikšui (CPAP) ja rabas váibmosutnii (PDA). Dasa lassin ovdaláigge riegádan mánát, geain ledje muhtun veardde neurologalaš doaibmanváttut(MND) ožžo Toke-teasttas, mainna mihtidit hupmama ipmirdeapmi,heajut čuoggáid go sin kontrollapárat. MND-mánát sierranedje maiddái mearkkašahtti veardde Toke-teasttas eará ovdaláigge riegádan mánáin, sihke dearvasiin ja CP-váttogiin. Periventikuláralaš leukomasiija (PVL) gávdnosiin ii lean oktavuohta gielalaš teasttain birgemii. Periventikuláralaš leukomasiija (PVL) gávdnosiin magnehtagovvideamis(MRI) ii lean oktavuohta gielalaš teasttain birgemii. Váhnemiid árvvoštallama mielde menddo geahpasin riegádan mánáin ledje eambbo váttisvuođat hupmamis go normáladeattogin riegádan mánáin. Menddo geahpasin riegádan bártnit ledje heajubut gielalaš ja ja motora dáidduid ektui go normáladeattogin riegádan bártnit dahje goabbáge nieddaid joavkkuin. Dutkamuša vuođul hupmama ja gielalaš dáidduid ja motoriikka gaskkas lea čielga oktavuohta. Logistihkalas regreššuvdna-analiissa,mas ledje máŋga rievdi, vuođul menddo geahppa riegádandeaddu ja dihto sosiodemográfalaš dahkkit, dego eatni ahki (20-24 j.), mánáid lohku > 4 bearrašis, ođđabearaš ja lossa gullu ja bárdnesohkabealli ledje mánáid deaháleamos heajos hupmama ja giela ovdaneami einnosteaddjit 8 jagi agis, fuolakeahttá das, leigo analiissas mielde neonatála-áiggi várradahkki vai ii. Menddo geahppa riegádandeaddu ohkeagi ektui lasihii maiddái vára ahte mánná hupmagoahtá heajut ja su giella ovdana funet. Ovdaláigge riegádeamis lei oktavuohta heajos hupmama ja giela ovdaneapmái, go neonatála-áigge várradahkki ii váldojuvvon vuhtii analiissas. BAEP-gávdnosiin ii lean fas lean oktavuohta giela heajos ovdaneapmái. Dutkamuša jurddaboađusin sáhttá buktit ovdan,ahte ovdaláigge ja menddo geahpasin riegádan mánáin ledje 8- jahkásažžan eambbo váttisvuođat hupmama ja giela ovdaneamis go ollesáigge ja normáladeattogin riegádan mánáin. Maiddái hupmama ipmirdeamis ledje eambbo váttisvuođat. Heajos visuála návccat ledje sidjiide mihtilmaččat ja dan galggašii váldit vuhtii maid hupmanterapiijas.Dutkamuša vuođul MND-mánáid giellaovdaneami dárkilit ja regulára čuovvun lea deahálaš. Váhnemiid ja oahpaheaddjiid árvvoštallamat sáhttet leat ávkkalaččat mánáid hupmama ja giela ovdameami dutkamis.

Abstract I study language discourses of Japan Finns: the ways they talk about languages. This research is a part of the language-in-motion studies. Informants are native Finns who are born in Finland and have moved to Japan. There are 14 informants in this study, and the recorded data consists of fourteen interviews and seven pair conversations. The amount of data is about 24 hours altogether. Firstly, the aim is to find out what kind of roles and meanings informants give to Finnish, Japanese and English respectively. In other words, what kind of language discourses they construct. Secondly, I study, whether corpus assisted discourse analysis is suitable for analyzing Finnish spoken data. In the context of globalization, languages are no longer tightly connected to time and space but they move along with people. Globalization changes views about languages and multilingualism, hence new concepts are needed to describe them. I observe language discourses in the context of globalization as well as in the social and language ideological context of Japan. Discourses construct reality and I understand them as social and shared entities. In the analysis, corpus methods and discourse analysis are combined: clusters and semantic preference help me to detect how discourses consist of linguistic features. Cluster analysis reveals different roles of languages. Finnish is a language of identity, Japanese is described as a skill and English as a tool. Clusters create contrasts, voices and estrangements, that tell about relations between languages and speakers’ relationship with a language. Semantic preference shows, how language choices and language identity are context bound. Possibility of change is seen in discourses, though self-expression and emotions and importance of language are preserved in migration. / Tiivistelmä Tutkin väitöskirjassani japaninsuomalaisten kielidiskursseja eli kielistä puhumisen tapoja. Työni on osa liikkuvuuden sosiolingvistiikkaa käsittelevää tutkimusta. Informanttini ovat Suomessa syntyneitä ja Japaniin muuttaneita suomalaisia. Aineistona on 14 haastattelua ja 7 parikeskustelua eli yhteensä noin 24 tuntia nauhoitetta. Selvitän ensinnäkin, millaisia tehtäviä ja merkityksiä informantit antavat kielille – suomelle, japanille ja englannille – eli millaisia kielidiskursseja he rakentavat. Toiseksi tarkastelen, miten puhutun suomenkielisen aineiston korpusavusteinen analyysi toimii ja millaisen kuvan se antaa kielidiskursseista. Kielet eivät globalisaation myötä ole aikaan ja paikkaan sidottuja vaan liikkuvat ihmisten mukana. Globalisaatio muuttaa käsitystä kielistä ja monikielisyydestä, joten nykyistä monikielisyyttä luonnehtimaan tarvitaan uusia käsitteitä. Tarkastelen informanttieni kielidiskursseja paitsi globalisaation näkökulmasta myös Japanin yhteiskunnallisessa ja kieli-ideologisessa kontekstissa. Diskurssinäkemykseni pohjautuu siihen näkökulmaan, että kieli rakentaa todellisuutta, ja näen diskurssit sosiaalisina ja jaettuina. Menetelmäni on diskursseja ja korpustutkimusta yhdistävä: klustereiden ja semanttisen preferenssin avulla hahmotan, mistä lingvistisistä osista diskurssit koostuvat. Klusterianalyysi paljastaa kielten työnjakoja. Suomi on identiteetin kieli, mutta japanista puhutaan kielitaidon ja englannista välineellisyyden kautta. Klustereissa luodaan kontrasteja, ääniä ja etäännytyksiä, jotka kertovat kielten välisistä suhteista sekä puhujan suhteesta kieliin. Semanttisen preferenssin analyysissa näkyy kielivalintojen ja -identiteettien kontekstisidonnaisuus. Diskursseissa on läsnä muutoksen mahdollisuus, mutta itseilmaisu, tunteet ja kielen merkitys säilyvät siirtolaisuudessa.

Abstract The purpose of this study was to describe perceptions and explain background factors relating to the clinical learning environment and mentoring of culturally and linguistically diverse nursing students. The study included two phases: instrument development and a cross-sectional study. The instrument development phase consisted of a conceptualization process, which included two systematic reviews with thematic synthesis; generation of items for two new instruments, Cultural and Linguistic Diversity scale and Cultural and Linguistic Diversity in Mentoring scale, and psychometric testing of these newly developed scales. The cross-sectional phase was completed by collecting data from: (a) students (n = 329) studying in English-language nursing degree programmes from eight Finnish universities of applied sciences during autumn 2015 and spring 2016; and (b) mentors (n = 323) of culturally and linguistically diverse students from five Finnish university hospitals during spring 2016. In addition to the two newly developed instruments, two commonly used instruments Clinical Learning Environment, Supervision and Nurse Teacher scale and Mentors’ Competence Instrument were used for the main data collection. The data was analyzed using descriptive statistics, a nonparametric test and a binary logistic regression analysis. The psychometric properties of the instruments had good validity and reliability. Students’ perceptions on the level of their clinical learning environment and mentoring were lower than their mentors’ perceptions of their own mentoring competence. The level of language was the most common factor relating to the outcomes of culturally and linguistically diverse students’ clinical learning environment and mentoring. Future studies on culturally and linguistically diverse nursing students in the clinical environment should have a marked emphasis on improving proficiency in the native language, which should be implemented in the organizational structure of the clinical placements. This should include providing additional education for clinical mentors to enhance their mentoring competence with culturally and linguistically diverse students. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selittää eri kulttuureista ja kielellisistä taustoista tulevien hoitotyön opiskelijoiden kliinistä oppimisympäristöä ja ohjausta. Tutkimuksessa oli kaksi vaihetta: mittarin kehittäminen ja poikkileikkaustutkimus. Mittarin kehittämiseksi ilmiö käsitteellistettiin, mikä toteutettiin kahtena systemaattisena katsauksena. Katsausaineistot analysoitiin temaattisella synteesillä. Tämän jälkeen muodostettiin mittarit operationalisoimalla käsitteet väittämiksi. Mittareita kehitettiin kaksi: Kulttuurinen ja kielellinen monimuotoisuus- mittari sekä Kulttuurinen ja kielellinen monimuotoisuus opiskelijaohjauksessa -mittari. Mittareiden kehittämisvaiheessa niiden psykometriset ominaisuudet testattiin. Poikkileikkaustutkimus toteutettiin keräämällä kyselyaineisto (a) opiskelijoilta, jotka opiskelivat englannin kielellä opetettavissa sairaanhoidon tutkinto-ohjelmissa kahdeksassa suomalaisessa ammattikorkeakoulussa syksyn 2015 ja kevään 2016 aikana (n = 329); sekä (b) eri kulttuureista tulevien opiskelijoiden ohjaajilta viidestä suomalaisesta yliopistosairaalasta kevään 2016 aikana (n = 323). Aineistot kerättiin ensimmäisessä vaiheessa kehitetyillä mittareilla sekä kahdella yleisessä käytössä olevalla mittarilla, Terveysalan koulutukseen liittyvän harjoittelun ohjauksen laatu -mittarilla sekä Opiskelijanohjausosaaminen -mittarilla. Aineisto analysoitiin käyttämällä kuvailevaa tilastoanalyysiä, ei-parametrisiä testejä ja binääristä logistista regressioanalyysiä. Tutkimuksessa kehitettyjen mittareiden psykometriset ominaisuudet olivat hyvät. Opiskelijoiden ohjaajat arvioivat oman osaamisensa korkeammalle kuin opiskelijat. Opiskelijat arvioivat sekä heidän kliinisen oppimisympäristönsä että ohjauksensa tason ohjaajien arvioita alhaisemmaksi. Kielitaito oli yleisin tekijä, joka vaikutti opiskelijoiden näkemyksiin kliinisestä oppimisympäristöstä ja ohjauksesta. Englannin kielellä opetettavissa tutkinto-ohjelmissa tulisi painottaa opiskelijoiden riittävää paikallisen kielen kielitaitoa. Tämän lisäksi kliinisen harjoittelun ohjaajien tulisi saada koulutusta eri kulttuurillisista taustoista tulevien opiskelijoiden ohjaukseen.

Abstract The thesis presents a case-study through which the linguistic purpose and historical and social context of the University of London Holiday Course in English Language for Foreign Teachers, is analysed and interpreted. The study foregrounds the context, content and development of one of the smallest academic units, a four-week short course, to contribute to our understanding of how international students of English language were taught and assessed in a particular university context in the early 20th century. The period from 1903 to 1952 is examined in order to understand why the course was successful and the impact of the work of Walter Ripman (1869-1947) who directed the course until 1939. Ripman is better known as a teacher of German and a significant figure in the German Reform Movement, which originated in 19th century Germany, but his approach to culture, phonetics and vocabulary acquisition in English language teaching and learning is less well known. The study goes beyond a history of his methodology to investigate and critically assess the formula that Ripman developed for the design of the short, university English language course and compares it with a similar course run at University College London by Daniel Jones. The changes that were made to the content and purpose of the course, following Ripman’s retirement in 1939, are examined as to how far they reflected the effects of war and the continued desire to internationalise the University itself by aligning the content of the courses more closely to the University programmes. The nature and importance of the web of relationships between staff in the success and longevity of the course are analysed and in particular the contribution of women to better understand their role in the learned world at that time. / Tiivistelmä Tässä tapaustutkimuksessa analysoidaan ja tulkitaan Lontoon yliopiston ulkomaisille opettajille suunnatun englannin kielen lomakurssin kielellisiä tavoitteita sekä historiallista ja sosiaalista kontekstia. Tutkimus nostaa tarkastelun kohteeksi yhden pienimmistä akateemisista opintokoko-naisuuksista eli neliviikkoisen lyhytkurssin ja sen kontekstin, sisällön ja kehityksen. Tavoitteena on syventää ymmärrystä siitä, kuinka kansainvälisiä englannin kielen opiskelijoita opetettiin ja arvioitiin tässä yliopistokontekstissa 1903–1952. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miksi kurssi oli menestyksekäs ja mikä rooli tässä oli Walter Ripmanilla (1869–1947), joka johti kurssia vuoteen 1939 asti. Ripman tunnetaan saksan kielen opettajana ja tärkeänä hahmona kieltenopetuksen uudistustyössä, joka alkoi 1800-luvulla Saksassa, mutta hänen englannin opetukseen ja oppimiseen liittyvät näkemyksensä kulttuurista, fonetiikasta ja sanaston oppimisesta ovat vähemmän tunnettuja. Tutkimuksessa tarkastellaan Ripmanin metodologian historiaa mutta arvioidaan myös kriittisesti yliopistollisen englannin kielen lyhytkurssin toimintamallia, jota hän kehitti. Mallia verrataan vastaavaan kurssiin, jota Daniel Jones johti Lontoon University Collegessa. Työssä tutkitaan niitä muutoksia, joita tehtiin kurssin sisältöön ja tavoitteisiin sodan jälkeen, kun Ripman oli jo siirtynyt eläkkeelle. Muutoksia tarkastellaan suhteessa yliopiston kansainvälistämispyrki¬myksiin ja toiveisiin suunnata kurssisisältöä yliopiston tutkinto-ohjelmien mukaisesti. Lisäksi tutkimuksessa kiinnitetään huomiota henkilökunnan keskinäisten verkostojen luonteeseen ja merkitykseen kurssin menestykselle ja pitkäikäisyydelle sekä erityisesti naisten panokseen ajan akateemisessa maailmassa.

Denna studie syftar till att synliggöra material som kan främja flerspråkighet i förskolans fysiska miljö. Forskningsfrågorna som besvaras handlar om vad som framställs i miljön för att stödja flerspråkighet, för vem miljön är tillgänglig ur ett flerspråkigt perspektiv samt vilka språk somframträder i miljön och hur ofta dessa förekommer. Studien utgår från den sociokulturella teorin och genomfördes på två förskolor. En kvalitativ metod tillämpades i studien och datainsamlingen baserades på visuella fältanteckningar i form av fotografier samt skriftliga fältanteckningar. Vidbearbetning och tolkning av materialet användes en kvalitativ analys. Resultatet visar att materialsom kan främja flerspråkighet framställs i förskolans fysiska miljö genom alternativa kommunikationssätt som bilder och tecken. Flerspråkighet synliggörs även genom flaggor och textpå olika språk, samt böcker. / The study aims to make visible material that can support multilingualism in the physical environment of the preschool. The research questions that this study aims to answer are what is presented in the environment to support multilingualism, for whom the environment is available from a multilingual perspective and which languages appear in the environment and how often these occur. The study is based on a sociocultural theory and was conducted at two preschools. A qualitative method was used and the collection of data consists of visual fieldnotes in the form of photographs and written fieldnotes. When processing and reading the material, a qualitative analysis was used. The result shows that material that can support multilingualism is represented in the physical environment of the preschool through alternative communication such as pictures and signs. Multilingualism has also been made visible through flags, texts and books. / Tämän tutkimuksen tarkoitus on tuoda esille materiaalia joka voi tukea monikielisyyttä varhaiskasvatuksen fyysisessä ympäristössä. Tutkimuskysymykset koskevat mitä monikielisyyttätukevaa materiaalia ympäristössä esiintyy, kenelle ympäristö on suunnattu monikielisestä näkökulmasta sekä mitkä kielet esiintyvät ympäristössä ja kuinka usein. Tutkimuksen lähtökohtana oli sosiokulttuurinen teoria ja se toteutettiin kahdessa varhaiskasvatuksen yksikössä kvalitatiivisella menetelmällä. Materiaali kerättiin valokuvien ja muistiinpanojen avulla. Työstö jatulkinta toteutettiin käyttäen kvalitatiivista analyysia. Tulokset näyttävät että materiaali joka voi tukea monikielisyyttä esitetään varhaiskasvatuksen fyysisessä ympäristössä vaihtoehtoisten kommunikaatiomenetelmien kuten kuvien ja viittomien avulla. Monikielisyys esiintyy myöslipuissa, teksteissä ja kirjoissa.

Denna uppsats undersöker hur finskspråkiga texter om covid-19 skiljer sig mellan den svenska Folkhälsomyndigheten (FHM) och det finländska Institutet för hälsa och välfärd (THL). Uppsatsens hypotes är att FHM:s svenska källspråkstexter bör ha påverkat de finskspråkiga texterna i Sverige, med risk för att informationen senare skulle kunna tolkas felaktigt av den sverigefinska minoritetsgruppen. Inledningsvis ges en teoretisk beskrivning av översättningsteorin, med fokus på de fyra grundaspekterna struktur, stil, semantik och pragmatik. Därefter följer en redogörelse av översättningsstrategier vid imperativa och informativa texter samt en metodbeskrivning för hur en jämförande innehållsanalys bedrivs, som också är den valda forskningsmetoden. Från de båda myndigheterna har sedan fyra texter undersökts; två imperativa och två informativa med utgångspunkt i de tidigare nämnda grundaspekterna. Resultatet visar att texterna framtagna av FHM följer finskans konventioner väl, men att språkbruket tenderar att vara något mer komplicerat än nödvändigt. En slutsats är därför att det skulle kunna leda till att informationsmaterialet förstås felakigt av de sverigefinska läsarna, då de inte lika ofta kommer i kontakt med denna typ av text som Finlands inhemska befolkning. / Tämä tutkielma tarkastelee suomenkielisiä tekstejä koronaviruksesta ja analysoi sitä mitä eroja teksteissä on ruotsalaisen Kansanterveysviraston (FHM) ja suomalaisen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) välillä. Tutkielman hypoteesi on, että FHM:n ruotsinkieliset lähdetekstit vaikuttavat suomenkielisiin teksteihin Ruotsissa. Tämä voisi johtaa siihen, että ruotsinsuomalainen vähemmistö tulkitsee tietoja väärin. Tutkielmassa kuvaillaan aluksi käännösteoriaa, joka keskittyy neljään perusnäkökohtaan rakenne, tyyli, semantiikka ja pragmatiikka. Sitten esittelen käännösstrategioita, joita ylensä käytetään imperatiivisen ja informatiivisen tekstien kääntämisessä. Menetelmäosiossa kuvaan sitä, miten valittu tutkimusmenetelmä, vertaileva sisällönanalyysi, toteutetaan. Molemmilta viranomaisilta on tutkittu neljä tekstiä; kaksi imperatiivista ja kaksi informatiivista. Analyysi perustuu edellä mainittuihin perusnäkökohtiin. Tulos osoittaa, että FHM:n valmistamat tekstit seuraavat suomen kielen konventioita hyvin, mutta kielenkäyttö on yleensä monimutkaisempaa kuin on tarpeen. On siis perusteltua päätellä, että tämä voisi johtaa siihen, että tiedotusmateriaalia suomenkieliselle lukijoille ymmäretään väärin. Tämä johtuu siitä, että he eivät ole kosketuksissa tällaisten tekstien kanssa harvemmin kuin suomalaiset.

Abstract My thesis discusses the semantic and syntactic properties of Finnish verbless expressions of events in the light of two examples, the SOURCE construction (e.g. Oikeusasiamieheltä huomautus lit. ‘From the ombudsman a complaint’) and the GOAL construction (e.g. Pakistanille rangaistus lit. ‘For Pakistan a punishment’). I show that they express dynamic events in a way comparable to finite constructions. However, they are not elliptic structures but genuinely verbless constructions. The study is founded on Cognitive Construction Grammar and frame semantics, and the analysis is based on two types of data and two methods. First, I collected three sets of 500 newspaper headlines mostly from the Finnish Language Bank (the SOURCE construction, the GOAL construction, and several different verbless constructions), and analyzed them intuitively. Second, I collected paraphrases of 15 instances of the SOURCE construction and 20 instances of the GOAL construction in order to obtain information on how other native speakers of Finnish construe the data which I analyzed intuitively by myself. As a result of this experimental semantic test, I had 169–215 paraphrases per instance of the SOURCE construction and 133–165 paraphrases per instance of the GOAL construction. I then analyzed these paraphrases both semantically and syntactically. The thesis comprises four articles. In the article A case in search of an independent life: The semantics of the initial allative in a Finnish verbless construction, I show that the GOAL construction is polysemous and define eight senses for it. With the help of the established senses, I also justify analyzing the construction as an independent argument structure construction and not as an elliptic structure. The article Elävä LÄHDE: Alkuasemaisen ablatiivin merkitystyypit verbittömässä konstruktiossa is a similar treatment of the SOURCE construction for which I define four senses. In the article Mihin verbittömien konstruktioiden merkitystyypit perustuvat? Skemaattiset ja polyseemiset tapahtumanilmaukset, I connect the previous results explicitly with my theoretical framework. I provide an explanation for these constructions’ polysemy and mechanisms of expressing events. Usually, both of these properties of argument structure constructions are associated with verbs. In the joint article Semantic roles and verbless constructions: A Finnish challenge for verb-centered approaches written with Seppo Kittilä, the discussion is extended to cover also other Finnish verbless constructions. The article provides a more theoretical perspective on the topic: we link the dynamic meanings of the constructions to the concept of semantic roles and argue for the view that the concept should be divided into the concepts of argument roles and participant roles. / Tiivistelmä Käsittelen tutkimuksessani suomen kielen verbittömien tapahtumanilmausten semanttisia ja syntaktisia ominaisuuksia kahden esimerkkitapauksen avulla: LÄHDE-konstruktion (esim. Oikeusasiamieheltä huomautus) ja KOHDE-konstruktion (esim. Pakistanille rangaistus). Osoitan, että ne ilmaisevat dynaamisia tapahtumia siinä missä verbilliset konstruktiotkin mutta eivät kuitenkaan ole elliptisiä rakenteita vaan aidosti verbittömiä. Tutkimukseni rakentuu kognitiivisen konstruktiokieliopin ja kehyssemantiikan sekä kahdenlaisen aineiston ja menetelmän varaan. Ensinnäkin koostin pääasiassa Kielipankin osakokoelmista mutta osin myös muista lähteistä kolme 500 otsikon kokoista toteutuma-aineistoa (LÄHDE-konstruktio, KOHDE-konstruktio ja useat erilaiset verbittömät konstruktiot). Niiden analyysi perustuu intuitiiviseen semanttiseen luokitteluun. LÄHDE- ja KOHDE-konstruktiosta käytössäni olivat lisäksi kokeellisen semantiikan tuottamat parafraasiaineistot: selvitin, miten koehenkilöt tulkitsevat 15 LÄHDE-konstruktion ja 20 KOHDE-konstruktion intuitiivisesti analysoimaani toteutumaa. LÄHDE-konstruktion testi tuotti 169–215 parafraasia otsikkoa kohden, KOHDE-konstruktion 133–165. Analysoin ne sekä semanttisesti että syntaktisesti. Tutkimukseni koostuu neljästä artikkelista. Artikkelissa A case in search of an independent life. The semantics of the initial allative in a Finnish verbless construction esitän, että KOHDE-konstruktio on polyseeminen. Määrittelen sille kahdeksan merkitystyyppiä, joiden avulla myös perustelen, miksi kyseessä on itsenäinen argumenttirakennekonstruktio eikä elliptinen rakenne. Artikkelissa Elävä LÄHDE. Alkuasemaisen ablatiivin merkitystyypit verbittömässä konstruktiossa käsittelen vastaavasti LÄHDE-konstruktiota, jolle määrittelen neljä merkitystyyppiä. Artikkelissa Mihin verbittömien konstruktioiden merkitystyypit perustuvat? Skemaattiset ja polyseemiset tapahtumanilmaukset kytken tulokset selvemmin teoreettiseen viitekehykseeni. Selitän, miksi tarkastelemani konstruktiot ilmaisevat tapahtumia ja ovat polyseemisia, vaikka niissä ei ole verbiä, johon sekä tapahtuman ilmaiseminen että argumenttirakennekonstruktion polyseemisyys yleensä yhdistetään. Seppo Kittilän kanssa kirjoittamassani yhteisartikkelissa Semantic roles and verbless constructions. A Finnish challenge for verb-centered approaches laajennamme suomen verbittömien konstruktioiden tarkastelun LÄHDE- ja KOHDE-konstruktion ulkopuolelle ja yhä teoreettisemmalle tasolle. Liitämme verbittömien konstruktioiden tapahtumamerkitykset semanttisen roolin käsitteeseen sekä perustelemme, miksi se pitäisi jakaa argumentti- ja osallistujaroolin käsitteiksi.

Abstract This thesis discusses the Veps indefinite pronoun system and its development. I show how the long lasting contact effect of Russian can be perceived in the Veps indefinite pronoun system. The approach I have adopted in this study combines insights from multilingualism and linguistic typology. The study is concerned mainly with the synchronic level of the language, but I have also examined the diachrony of the system. The data of this study consist of both sociolinguistic and language data, quantitative and qualitative data, old and new data, and data representing both written as well as spoken registers. The study consists of four separate publications. The first of them is a collaborative publication, Veps in Russia: ELDIA Case-Specific Report. The publication has a sociolinguistic viewpoint: it enlightens the linguistic situation of the Vepsians. In the article The Implicational Semantic Map for Veps Indefinite Pronouns, I describe the Veps indefinite pronouns by means of the semantic map methodology. I show that, despite the numerous similarities between the Russian and Veps pronominal series, the Veps indefinite pronouns actually constitute a distinctive system. In the article Borrowing Morphology: The Influence of Russian on the Veps System of Indefinite Pronouns, I classify the Veps indefiniteness markers as MAT (morpheme transfer) loans or PAT (morphological pattern transfer) loans, according to the manner in which they have been acquired from Russian. I show that the Veps indefinite pronominal system has undergone obvious contact-induced morphological changes. In the article Vepsän kielen paljaiden interrogatiivien indefiniittinen käyttö, I show that in addition to the interrogative-derived indefinite pronouns the use of bare interrogatives as indefinites is common in Veps. I have divided this use into nine different clause and phrase structures. In the study, I show that the diachronically unstable system of indefinite pronouns has undergone many changes in Veps, due to language contact with Russian. From the individual speaker’s mind and speech, the effect of Russian has gradually spread as a part of the linguistic system of the Veps speech community. Thus, the contacts of the Veps and Russian speech communities have resulted in changes in the Veps indefinite pronoun system. / Tiivistelmä Tarkastelen tutkimuksessani vepsän kielen indefiniittipronominijärjestelmää ja sen kehitystä. Osoitan, miten venäjän vuosisatoja jatkunut kontaktivaikutus näkyy vepsän indefiniittipronominien järjestelmässä. Tarkastelun näkökulmat olen omaksunut kontaktilingvistiikasta, monikielisyystutkimuksesta ja typologisesta kielentutkimuksesta. Tutkimus koskee pääosin kielen synkronista tasoa, mutta olen ottanut kantaa myös järjestelmän diakroniseen kehitykseen. Tutkimuksen aineistokokonaisuuteen kuuluu sekä sosiolingvististä että kieliaineistoa, kvantitatiivista ja kvalitatiivista aineistoa, uutta ja vanhaa aineistoa sekä niin kirjoitettua kuin puhuttuakin kieltä. Tutkimus koostuu neljästä erillisestä osajulkaisusta. Ensimmäinen niistä on yhteisjulkaisu, Veps in Russia: ELDIA Case-Specific Report. Julkaisu on näkökulmaltaan sosiolingvistinen: se valottaa vepsäläisten kielellistä tilannetta. Artikkelissa The Implicational Semantic Map for Veps Indefinite Pronouns kuvaan vepsän indefiniittipronomineja semanttisten karttojen metodologian avulla. Osoitan, että lukuisista venäjän ja vepsän kielen pronominisarjojen yhtäläisyyksistä huolimatta vepsän indefiniittipronominit muodostavat omaleimaisen järjestelmänsä. Artikkelissa Borrowing Morphology: The Influence of Russian on the Veps System of Indefinite Pronouns luokittelen vepsän venäjän kielestä lainatut indefiniittisyyden tunnukset niiden lainaustavan mukaan joko MAT- tai PAT-lainoiksi. MAT-lainoissa kielelliset segmentit toisinnetaan toisessa kielessä, PAT-lainoissa funktionaaliset mallit. Osoitan, että vepsän indefiniittipronominien järjestelmässä on tapahtunut selviä kontaktilähtöisiä morfologisia muutoksia. Artikkelissa Vepsän kielen paljaiden interrogatiivien indefiniittinen käyttö osoitan, että tunnuksisten indefiniittipronominien lisäksi käytetään vepsässä yleisesti myös paljaita interrogatiiveja. Olen jaotellut niiden esiintymisympäristöt yhdeksäksi erilaiseksi lause- ja lausekerakenteeksi. Tutkimuksessa osoitan, että indefiniittipronominien diakronisesti epästabiili järjestelmä on vepsässä kokenut venäjän kontaktivaikutuksesta monia muutoksia. Yksittäisen kielenpuhujan mielestä ja puheesta venäjän vaikutus on vähitellen levinnyt osaksi vepsäläisen kieliyhteisön kielen järjestelmää. Näin vepsäläisen ja venäläisen puhujayhteisön kontaktit ovat johtaneet vepsän kielen indefiniittipronominien systeemin muutokseen. / Lühenduz Ičein dissertacijas minä tarkištelen vepsän kelen indefinitižiden pronominoiden sistemad i sen kehitoitust. Ozutan, kut äjad voz’sadad olijad kontaktad tuleba sil’mnägubale vepsän kelen indefinitižiden pronominoiden sistemas. Tedotön perspektivaks olen otnu ičelein kontaktkel’oppindan, äikeližuz’oppindan i tipologižuz’oppindan pirdoid. Tedotö om tobjimalaz sinhronine, no olen tarkištanu mugažo erasid problemoid diahronižen kehitoitusen sistemaspäi. Tedotön lähtematerialoihe mülüb sociolingivistižid materialoid, kel’materialoid, kvantitativižid i kvalitativižid materialoid, uzid i vanhoid materialoid paginkelespäi i kirjutadud kelespäi. Neciš tedotös om nel’l’ erilašt kirjutest. Ezmäine niišpäi, Veps in Russia: ELDIA Case-Specific Report, om ühthižkirjutez. Necen kirjutesen nägemuz om sociolingvistine. Sen päazj om tedištada i ezitada vepsän kelen i vepsläižiden oloid nügüd’aigas. Kirjuteses The Implicational Semantic Map for Veps Indefinite Pronouns kuvadan vepsän indefinitižid pronominoid semantižiden kartoiden metodologian abul. Ozutan, miše hot’ venän i vepsän kelen indefinitižiden pronominoiden affiksoiden kogomused oma karthižed, vepsän indefinitižiden pronominoiden sistem om kaiken-se originaline. Kirjuteses Borrowing Morphology: The Influence of Russian on the Veps System of Indefinite Pronouns tarkištan venäkelespäi vepsän kel’he ottud affiksad MAT- i PAT- velgmaneran mödhe. MAT-velg znamoičeb, miše ühten kelen kel’material kopiruidas toižehe kel’he, a PAT-velgoiš kopiruidas vaiše znamoičendoid. Ozutan, miše vepsän indefinitižiden pronominoiden sistemas om sündunu morfologižid vajehtesid, miččed oma sel’ktad kel’kontaktoiden jäl’ged. Kirjuteses Vepsän kielen paljaiden interrogatiivien indefiniittinen käyttö ozutan, miše indefinitižiden pronominoiden ližaks vepsän keles voib kävutada interrogativižid pronominoid indefinitižiden pronominoiden sijas. Olen tarkištanu virkehid, kus nene azjad ezineba i olen mülütanu niid ühesandehe erazvuiččehe gruppaha. Indefinitižiden pronominoiden sistem ei ole diahronijan polespäi seižui. Ičein oppindas ozutan, miše vepsän kelen sistem om lujas vajehtanus venäkelen kontaktpainandan tagut. Ühten kelen pagižijan melespäi i paginaspäi om venäkelen painastuz aigan sirttes levitanus vepsän kelen sistemaha. Muga oma vepsän i venän pagižijoiden keskeižed kosketused vajehtanuded vepsän kelen indefinitižiden pronominoiden sistemad.