Abstract The thesis deals with how Estonians learn Finnish, especially their choices of verbs and rections, and how these are influenced by mother tongue, time spent on study, and the properties of certain verbs. The research data consist of translations given in a language test by 111 Estonian-speaking and 15 Russian-speaking learners of Finnish. In the test they had to translate 175 sentences from Estonian into Finnish. The Estonian-speaking testees’ materials contain 19,425 verb and rection choices, and the Russian-speaking testees’ materials contain 2,625 verb and rection choices. I also attempt to examine the L2 production process, and especially the editions of answers made by learners by the help of Scriptlog data. The data analyses show that the Finnish verb and rection choices are challenging also to advanced Estonian language learners. They get better results in the verb and rection choice test than Russian-speaking testees, but they have problems especially when the verb is infrequent, or when the Estonian and Finnish verbs have different forms or meaning. The rection choice of verbs that have a different case in Estonian and Finnish are also challenging. The learning process of a verb is influenced by frequency, time spent on study, equivalence of the word shape and on certain conditions equivalence of meaning. The learning of rections is influenced by time spent on study, rection case, and on certain conditions, the frequency of the verb. The similarity of the source and target language help the learner, but frequent verbs are, however, easier for the learner despite any other characteristics they have. In teaching, attention should be paid to frequent exposure of the verbs to be learned. Systematic information on the frequency of the verb in communicative situations ought to be collected to support actual teaching and teaching materials. The research shows that the L1 transfer is remarkably more useful than the L2 transfer. Nevertheless, the learner whose mother tongue is Estonian finds learning the precise semantic differences of the meaning of Finnish verbs challenging, because the indirect negative L1 transfer of the Estonian language makes the whole process more difficult. In the teaching of cognate languages, the difference should be made between lexical and semantic development of the vocabulary. / Tiivistelmä Tarkastelen virolaisten suomen kielen oppimista, erityisesti verbin- ja rektionvalintoja sekä oppijan lähtökielen, opiskeluajan ja verbin tiettyjen ominaisuuksien vaikutusta niihin. Tutkimusaineistona ovat 111 vironkielisen ja 15 venäjänkielisen suomenoppijan tuotokset käännöstestissä, jossa tuli kääntää virosta suomeen 175 testilausetta. Vironkielisten aineisto sisältää 19 425 ja venäjänkielisten 2625 verbin- ja rektionvalintaa. Pyrin tarkastelemaan myös toisen kielen tuottamisprosessia ja erityisesti oppijoiden tekemiä vastausten editointeja Scriptlog-aineiston avulla. Aineiston analyysi osoittaa, että suomen kielen verbin- ja rektionvalinnat ovat haastavia myös edistyneille virolaisille kielenoppijoille. He saavat verbin- ja rektionvalintatestissä venäjänkielisiä paremmat tulokset, mutta heillä on vaikeuksia erityisesti silloin, kun verbi on harvinainen tai viron ja suomen verbit ovat muodoltaan tai merkitykseltään erilaisia. Haasteellisia ovat myös sellaisten verbien rektionvalinnat, joilla on virossa ja suomessa eri rektiosija. Verbien oppimiseen vaikuttavat taajuus, opiskeluaika, sanahahmon vastaavuus ja tietyin ehdoin merkitysvastaavuus. Rektioiden oppimiseen vaikuttavat opiskeluaika ja rektiosija sekä tietyin ehdoin verbin taajuus. Lähtö- ja kohdekielen järjestelmien samankaltaisuus helpottaa oppijaa, mutta kielenoppijalle helpoimpia ovat kuitenkin frekventit verbit huolimatta siitä, millaisia muita ominaisuuksia niillä on. Opetuksessa tulisikin kiinnittää huomiota siihen, että opeteltavat sanat kohdataan usein. Viestintätilanteissa käytettyjen sanojen frekvenssistä tulisi kerätä systemaattista tietoa opetuksen ja oppimateriaalin laadinnan tueksi. Tutkimus osoittaa, että L1-transfer on huomattavasti L2-transferia tuloksellisempaa. Siitä huolimatta myös äidinkieleltään vironkielisille oppijoille suomen kielen verbien merkitysten tarkkojen semanttisten erojen oppiminen on haasteellista, koska viron kielen epäsuora negatiivinen L1-transfer vaikeuttaa sitä. Lähisukukielen opetuksessa tulisikin huomioida ero sanaston leksikaalisen ja semanttisen kehityksen välillä.

Syftet med studien är att undersöka hur den finska passiven översätts till svenska. Materialet består av tre moderna finska skönlitterära romaner och deras svenska översättningar. Ur dessa excerperas de 100 först förekommande finska passiverna i varje roman tillsammans med deras svenska översättningsmotsvarigheter. Passiverna analyseras med utgångspunkt i de översättningsstrategier och -procedurer som ingår i modellen jämförande stilistik (Vinay & Darbelnet, 1995). Av resultaten framkommer att den finska passiven oftast översätts till svenska genom olika omskrivningsstrategier, varav närmare två tredjedelar resulterar i en aktiv sats i svenska. Av den tredjedel som översätts till passiv i svenska är den stora merparten s-passiver. Resultaten visar också att definita subjekt, såsom vi och de, är vanligare i de svenska aktiva satserna än indefinita subjekt, såsom man. Slutsatsen är att den finska passiven i översättning till svenska uppvisar en betydligt större variation än vad som framkommer i tidigare forskning och finska grammatikor.

Denna uppsats undersöker hur finskspråkiga texter om covid-19 skiljer sig mellan den svenska Folkhälsomyndigheten (FHM) och det finländska Institutet för hälsa och välfärd (THL). Uppsatsens hypotes är att FHM:s svenska källspråkstexter bör ha påverkat de finskspråkiga texterna i Sverige, med risk för att informationen senare skulle kunna tolkas felaktigt av den sverigefinska minoritetsgruppen. Inledningsvis ges en teoretisk beskrivning av översättningsteorin, med fokus på de fyra grundaspekterna struktur, stil, semantik och pragmatik. Därefter följer en redogörelse av översättningsstrategier vid imperativa och informativa texter samt en metodbeskrivning för hur en jämförande innehållsanalys bedrivs, som också är den valda forskningsmetoden. Från de båda myndigheterna har sedan fyra texter undersökts; två imperativa och två informativa med utgångspunkt i de tidigare nämnda grundaspekterna. Resultatet visar att texterna framtagna av FHM följer finskans konventioner väl, men att språkbruket tenderar att vara något mer komplicerat än nödvändigt. En slutsats är därför att det skulle kunna leda till att informationsmaterialet förstås felakigt av de sverigefinska läsarna, då de inte lika ofta kommer i kontakt med denna typ av text som Finlands inhemska befolkning. / Tämä tutkielma tarkastelee suomenkielisiä tekstejä koronaviruksesta ja analysoi sitä mitä eroja teksteissä on ruotsalaisen Kansanterveysviraston (FHM) ja suomalaisen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) välillä. Tutkielman hypoteesi on, että FHM:n ruotsinkieliset lähdetekstit vaikuttavat suomenkielisiin teksteihin Ruotsissa. Tämä voisi johtaa siihen, että ruotsinsuomalainen vähemmistö tulkitsee tietoja väärin. Tutkielmassa kuvaillaan aluksi käännösteoriaa, joka keskittyy neljään perusnäkökohtaan rakenne, tyyli, semantiikka ja pragmatiikka. Sitten esittelen käännösstrategioita, joita ylensä käytetään imperatiivisen ja informatiivisen tekstien kääntämisessä. Menetelmäosiossa kuvaan sitä, miten valittu tutkimusmenetelmä, vertaileva sisällönanalyysi, toteutetaan. Molemmilta viranomaisilta on tutkittu neljä tekstiä; kaksi imperatiivista ja kaksi informatiivista. Analyysi perustuu edellä mainittuihin perusnäkökohtiin. Tulos osoittaa, että FHM:n valmistamat tekstit seuraavat suomen kielen konventioita hyvin, mutta kielenkäyttö on yleensä monimutkaisempaa kuin on tarpeen. On siis perusteltua päätellä, että tämä voisi johtaa siihen, että tiedotusmateriaalia suomenkieliselle lukijoille ymmäretään väärin. Tämä johtuu siitä, että he eivät ole kosketuksissa tällaisten tekstien kanssa harvemmin kuin suomalaiset.