No description available.

Diss. : / Nimeke PDF-nimiösivulta. Myös painettuna ISBN 978-952-10-4954-5.

Diss. -- Helsingin yliopisto. / Myös verkkojulkaisuna.

The aim of this essay is to study and describe the spoken Finnish. The study describes the language of the informants and specially the incorrect use of the language. The aim is to find out what mistakes the informants make and whether they make the same kind of mistakes. One aim is to find out whether their language is influenced by Swedish and whether it is influenced to the same extent. Another aim is to find out whether Tornedalen Finnish (Meänkieli), the local variant of the Finnish language influences their language. The study is based on eight interviews done with Swedish teenagers from Pajala, and the study method is qualitative and descriptive. The study includes morphology, syntax and semantics. The result of the study shows that the influence of Swedish is noticed mainly in the syntax. The influence is not noticed to the same extent in the language of all the informants. The influence of Tornedalen Finnish is noticed mainly in the vocabulary, personal pronouns and morphology. Tornedalen Finnish is not used by all informants and not to the same extent by all of them.

Syftet med studien är att undersöka hur den finska passiven översätts till svenska. Materialet består av tre moderna finska skönlitterära romaner och deras svenska översättningar. Ur dessa excerperas de 100 först förekommande finska passiverna i varje roman tillsammans med deras svenska översättningsmotsvarigheter. Passiverna analyseras med utgångspunkt i de översättningsstrategier och -procedurer som ingår i modellen jämförande stilistik (Vinay & Darbelnet, 1995). Av resultaten framkommer att den finska passiven oftast översätts till svenska genom olika omskrivningsstrategier, varav närmare två tredjedelar resulterar i en aktiv sats i svenska. Av den tredjedel som översätts till passiv i svenska är den stora merparten s-passiver. Resultaten visar också att definita subjekt, såsom vi och de, är vanligare i de svenska aktiva satserna än indefinita subjekt, såsom man. Slutsatsen är att den finska passiven i översättning till svenska uppvisar en betydligt större variation än vad som framkommer i tidigare forskning och finska grammatikor.

Denna studie fokuserar på tvåspråkighetens existens i en unik tvåspråkig högstadieskola för att dra slutsatser om språkliga normer och maktförhållanden mellan de två språken, svenska och finska på den aktuella skolan. Den aktuella skolan ligger vid gränsen mellan två nationer och denna studie bidrar även till att dokumentera den unika skolans tvåspråkiga miljö då skolsamarbetet mellan gränskommunerna är på väg att upphöra. Skolans tvåspråkiga profil kommer dock att bestå. Studien utgår från ett teoretiskt perspektiv på makt utifrån vilket temana språk och placering och visuell kommunikation samt tillgänglighet formulerats för att dra slutsatser om maktförhållanden. Datainsamlingsmetoden utgörs av en visuell etnografi där tvåspråkighetens utformning observerades genom att fotografera skolans miljö. Materialet har sedan bearbetats med hjälp av en datadriven innehållsanalys. Resultatet har visat att språken kommer till uttryck i skolans miljö främst genom skilda språkliga tecken, på skilda platser, olika mycket och sällan tillsammans där samma information delas på båda språken. Hur skolan väljer att representera elevernas språkliga repertoarer har betydelse för vilka signaler och attityder skolan sänder ut om språk och språkanvändning. Det är viktigt att en lärmiljö på en skola med ett elevunderlag där elever är bosatta i både Finland och Sverige uppmuntrar till en tvåspråkig språkanvändning. / Tämä tutkimus keskittyy kaksikielisyyden olemassaoloon ainutlaatuisessa kaksikilisessä yläastekoulussa. Tutkimuksen tavoitteena on tehdä johtopäätöksiä kielisistä normeista ja valtasuhteista ruotsin ja suomen kielen välillä kyseisessä koulussa. Kyseinen koulu sijaitsee kahden valtion rajalla ja tutkimus myös osaltaan dokumentoi koulun ainutlaatuista kaksikielistä ympäristöä rajakuntien välisen yhteistyön päättyessä. Koulun kaksikielinen profiili säilyy kuitenkin. Tutkimuksen teoreettinen näkökulma on valtaperspektiivi minkä perusteella teemat kieli ja sijainti sekä visuaalinen kommunikointi ja saatavuus muotoiltiin, jotta olisi mahdollista tehdä johtopäätöksiä valtasuhteista. Tiedonkeruutapa koostuu visuaalisesta etnografiasta, jonka kautta kaksikielisyyttä havainnoitiin valokuvaamalla koulun ympäristöä. Materiaali on tämän jälkeen käsitelty käyttämällä aineistolähtöistä sisältöanalyysiä. Tutkimuksen tulokset näyttävät, että kielet ilmaistaan koulun ympäristössä pääosin erilaisten kielellisten merkkien kautta, eri paikoissa, eri määreissä ja harvoin yhdessä, jolloin molemmilla kielillä jaetaan samaa tietoa. Se, miten koulu valitsee edustaa oppilaiden kielellistä repertuaaria, on tärkeä sen kannalta, mitä signaaleja ja asenteitta koulu lähettää eri kielistä ja kielenkäytöstä. On tärkeä, että oppimisympäristö koulussa, jonka oppilaat asuvat sekä Ruotsissa että Suomessa, kannustaa kaksikielistä kielenkäyttöä. / This study focuses on the existence of bilingualism in a bilingual upper secondary school to draw conclusions about linguistic norms and power relations between the two languages Swedish and Finnish at the school. The school in question is located on the boarder between two nations and this study also contributes to documenting the unique bilingual environment of the school as the school cooperation between the border municipalities is about to end. However, the school’s bilingual profile will remain. The theoretical perspective this study takes is a perceptive of power based on which the themes languages and location and visual communication and availability are formulated to draw conclusions about power relations. The data collection method consists of a visual ethnography where the existence of bilingualism was observed by photographing the environment in the school. The material has then been processed through a deductive content analysis. The results show that the languages mainly are expressed in the school environment through different linguistic signs, in different places, different amounts and rarely together where the same information is shared in both languages. How the school chooses to represent students’ linguistic repertoires is important for which signals and attitudes the school sends out about the languages and language use. It is important that the learning environment at a school with a student base where students come from both Sweden and Finland, encourages bilingual language use.

Declining union memberships are a fact in both Sweden and Finland. At the same time, the autonomous labour market parties and the high membership rates are the most significant factors for the two countries compared to Europe and the rest of the world. These two factors have in turn been developed and strengthened since the beginning of the twentieth century. By autonomous labour market parties I refer to the fact that the labour market parties themselves through collective bargaining are agreeing on the labour market conditions, without interference from the government. This paper is therefore taking it's stance in the question of what happens with the autonomous labour market parties when the membership rates are in decline.   With this in mind, this paper describes the judicial development, the collective agreement and labour market structures, the legal consequences of collective agreements and the opportunities of industrial and sympathy action in both Sweden and Finland. The two countries' systems of labour law have caught some negative attention, hence two of the most discussed cases of recent years are given some attention as well.   The collective judicial conditions are very similar in both Sweden and Finland regarding the labour market main actors' collaboration, the collective agreement structures and legal consequences and the opportunities of industrial and sympathy action. The Finnish regulations regarding industrial action are somewhat more unconstrained compared to the Swedish ones. The Swedish opportunities of sympathy action are on the other hand more intricate and contain more exceptions. The Finnish union density is almost as high as in Sweden, although the Finnish employees are more willing to use industrial action. The labour market structures are relatively similar between the countries and so are the effects of the legislation and traditions surrounding them. The differences are found in the larger gender pay gaps present in Finland. While the differences are also present in Sweden, they are smaller. The similarities are found in the effects of the labour market structures and the labour market main actors' collaboration. Both are contributing to strengthening the present conditions. / Gemensamt för Sverige och Finland är att medlemstalen i de fackliga organisationerna minskar. Samtidigt är det den fackliga autonomin och den höga anslutningsgraden som i jämförelse med Europa och resten av världen är utmärkande för de båda länderna. Dessa två faktorer har i de båda länderna utvecklats och befästs sedan början av 1900-talet. Den fackliga autonomin bygger på att de centrala parterna utan inblandning från staten själva kommer överens om arbetsmarknadens villkor. Uppsatsen utgår därför från den övergripande frågan om vad som händer med den fackliga autonomin när medlemstalen minskar.   Med detta i åtanke redogör uppsatsen för Sveriges och Finlands rättsliga utveckling, deras kollektivavtals- och arbetsmarknadsstrukturer, kollektivavtalens bindningsmekanism och rättsverkningar samt möjligheten till strids- och sympatiåtgärder. De båda ländernas arbetsrättsliga system har heller inte undgått kritik, varför två av de mest omtalade rättsfallen på senare tid också ges en redogörelse.   Sveriges och Finlands kollektiva arbetsrättsliga system är mycket lika, både avseende de centrala parternas samrådsförfaranden, kollektivavtalens bindningsmekanism, rättsverkningar och arbetskonfliktsreglering. Den finska regleringen kring stridsåtgärder är dock något friare, medan den svenska innehåller fler intrikata undantag. De finska arbetstagarna är medlemmar i fackliga organisationer i nästan lika hög grad som de svenska. De finska arbetstagarna är dock betydligt mer benägna att ta till arbetsstrid. Arbetsmarknadsstrukturerna i Sverige och Finland är relativt lika och likaså effekterna av dem. Skillnaden ligger i de stora löneskillnader mellan män och kvinnor som föreligger i Finland. Även i Sverige förekommer det skillnader, om än något mindre. Effekterna, som är liknande i de båda länderna, består i att befintliga särfördelningar av löne- och anställningsvillkor befästs genom rådande arbetsrättsliga reglering och huvudavtalsparternas samrådsförfaranden. / Yhteistä Ruotsin ja Suomen ammattiliitoille on jäsenmäärän supistuminen. Samanaikaisesti ammattiliittojen itsenäisyys ja korkea järjestäytymisaste ovat ominaisia molemmille maille verrattuna Eurooppaan ja muuhun maailmaan. Nämä kaksi tekijää ovat molemmissa maissa kehittyneet ja vahvistuneet 1900-luvun alusta alkaen.   Ammattiyhdistysten itsenäisyys rakentuu sille että keskeiset osapuolet ilman valtiovallan sekaantumista sopivat itse työmarkkinoiden ehdoista. Opinnäytteen lähtökohta on mitä tapahtuu ammattiyhdistysten itsenäisyydelle jäsenmäärän supistuessa.   Opinnäyte selvittää Ruotsin ja Suomen yhteiskuntien oikeudellista kehitystä, työehtosopimus- ja työmarkkinarakennetta, työehtosopimusten sitomismekanismia ja oikeudellisia vaikutuksia sekä mahdollisuuksia työtaistelu- ja myötätuntotoimenpiteisiin. Molempien maiden työoikeudellinen järjestelmä ei ole välttynyt arvostelulta, josta syystä aineisto sisältää selostuksen kahdesta viime aikojen puhutuimmasta oikeustapauksesta.   Ruotsin ja Suomen työoikeudellinen järjestelmä on hyvin samankaltainen sekä keskeisten osapuolten kuulemismenettelyn, työehtosopimusten sitomismekanismin, oikeudellisten vaikutusten että työtaistelujen säätelyn osalta. Suomalainen työtaistelusäätely on jonkunverran vapaampi, ruotsalainen sisältää useita monimutkaisia poikkeuksia. Suomalaiset työntekijät ovat ammattiliitojen jäseniä melkein yhtä usein kuin ruotsalaiset. Suomalaiset työntekijät ovat kuitenkin paljon useammin mukana työtaisteluissa Työmarkkinoiden rakenne Ruotsissa ja Suomessa ovat suhteellisen samanlaisia kuten myös niiden vaikutukset. Erot ovat Suomen suurissa palkkaeroissa miesten ja naisten kesken. Myös Ruotsissa on eroja, joskin pienempiä. Vaikutukset jotka ovat samanlaisia molemmissa maissa, koostuvat vallitsevan jaon palkka- ja palkkaamisehtojen vahvistamisesta vallitsevasta työoikeudellisesta sääntelystä ja pääsopijaosapuolten kuulemismenettelystä.

<p>Declining union memberships are a fact in both Sweden and Finland. At the same time, the autonomous labour market parties and the high membership rates are the most significant factors for the two countries compared to Europe and the rest of the world. These two factors have in turn been developed and strengthened since the beginning of the twentieth century. By autonomous labour market parties I refer to the fact that the labour market parties themselves through collective bargaining are agreeing on the labour market conditions, without interference from the government.</p><p>This paper is therefore taking it's stance in the question of what happens with the autonomous labour market parties when the membership rates are in decline.</p><p> </p><p>With this in mind, this paper describes the judicial development, the collective agreement and labour market structures, the legal consequences of collective agreements and the opportunities of industrial and sympathy action in both Sweden and Finland. The two countries' systems of labour law have caught some negative attention, hence two of the most discussed cases of recent years are given some attention as well.</p><p> </p><p>The collective judicial conditions are very similar in both Sweden and Finland regarding the labour market main actors' collaboration, the collective agreement structures and legal consequences and the opportunities of industrial and sympathy action. The Finnish regulations regarding industrial action are somewhat more unconstrained compared to the Swedish ones. The Swedish opportunities of sympathy action are on the other hand more intricate and contain more exceptions. The Finnish union density is almost as high as in Sweden, although the Finnish employees are more willing to use industrial action. The labour market structures are relatively similar between the countries and so are the effects of the legislation and traditions surrounding them. The differences are found in the larger gender pay gaps present in Finland. While the differences are also present in Sweden, they are smaller. The similarities are found in the effects of the labour market structures and the labour market main actors' collaboration. Both are contributing to strengthening the present conditions.</p> / <p>Gemensamt för Sverige och Finland är att medlemstalen i de fackliga organisationerna minskar. Samtidigt är det den fackliga autonomin och den höga anslutningsgraden som i jämförelse med Europa och resten av världen är utmärkande för de båda länderna. Dessa två faktorer har i de båda länderna utvecklats och befästs sedan början av 1900-talet.</p><p>Den fackliga autonomin bygger på att de centrala parterna utan inblandning från staten själva kommer överens om arbetsmarknadens villkor. Uppsatsen utgår därför från den övergripande frågan om vad som händer med den fackliga autonomin när medlemstalen minskar.</p><p> </p><p>Med detta i åtanke redogör uppsatsen för Sveriges och Finlands rättsliga utveckling, deras kollektivavtals- och arbetsmarknadsstrukturer, kollektivavtalens bindningsmekanism och rättsverkningar samt möjligheten till strids- och sympatiåtgärder. De båda ländernas arbetsrättsliga system har heller inte undgått kritik, varför två av de mest omtalade rättsfallen på senare tid också ges en redogörelse.</p><p> </p><p>Sveriges och Finlands kollektiva arbetsrättsliga system är mycket lika, både avseende de centrala parternas samrådsförfaranden, kollektivavtalens bindningsmekanism, rättsverkningar och arbetskonfliktsreglering. Den finska regleringen kring stridsåtgärder är dock något friare, medan den svenska innehåller fler intrikata undantag. De finska arbetstagarna är medlemmar i fackliga organisationer i nästan lika hög grad som de svenska. De finska arbetstagarna är dock betydligt mer benägna att ta till arbetsstrid. Arbetsmarknadsstrukturerna i Sverige och Finland är relativt lika och likaså effekterna av dem. Skillnaden ligger i de stora löneskillnader mellan män och kvinnor som föreligger i Finland. Även i Sverige förekommer det skillnader, om än något mindre. Effekterna, som är liknande i de båda länderna, består i att befintliga särfördelningar av löne- och anställningsvillkor befästs genom rådande arbetsrättsliga reglering och huvudavtalsparternas samrådsförfaranden.</p> / <p>Yhteistä Ruotsin ja Suomen ammattiliitoille on jäsenmäärän supistuminen. Samanaikaisesti ammattiliittojen itsenäisyys ja korkea järjestäytymisaste ovat ominaisia molemmille maille verrattuna Eurooppaan ja muuhun maailmaan. Nämä kaksi tekijää ovat molemmissa maissa kehittyneet ja vahvistuneet 1900-luvun alusta alkaen.</p><p> </p><p>Ammattiyhdistysten itsenäisyys rakentuu sille että keskeiset osapuolet ilman valtiovallan sekaantumista sopivat itse työmarkkinoiden ehdoista. Opinnäytteen lähtökohta on mitä tapahtuu ammattiyhdistysten itsenäisyydelle jäsenmäärän supistuessa.</p><p> </p><p>Opinnäyte selvittää Ruotsin ja Suomen yhteiskuntien oikeudellista kehitystä, työehtosopimus- ja työmarkkinarakennetta, työehtosopimusten sitomismekanismia ja oikeudellisia vaikutuksia sekä mahdollisuuksia työtaistelu- ja myötätuntotoimenpiteisiin. Molempien maiden työoikeudellinen järjestelmä ei ole välttynyt arvostelulta, josta syystä aineisto sisältää selostuksen kahdesta viime aikojen puhutuimmasta oikeustapauksesta.</p><p> </p><p>Ruotsin ja Suomen työoikeudellinen järjestelmä on hyvin samankaltainen sekä keskeisten osapuolten kuulemismenettelyn, työehtosopimusten sitomismekanismin, oikeudellisten vaikutusten että työtaistelujen säätelyn osalta. Suomalainen työtaistelusäätely on jonkunverran vapaampi, ruotsalainen sisältää useita monimutkaisia poikkeuksia. Suomalaiset työntekijät ovat ammattiliitojen jäseniä melkein yhtä usein kuin ruotsalaiset. Suomalaiset työntekijät ovat kuitenkin paljon useammin mukana työtaisteluissa Työmarkkinoiden rakenne Ruotsissa ja Suomessa ovat suhteellisen samanlaisia kuten myös niiden vaikutukset. Erot ovat Suomen suurissa palkkaeroissa miesten ja naisten kesken. Myös Ruotsissa on eroja, joskin pienempiä. Vaikutukset jotka ovat samanlaisia molemmissa maissa, koostuvat vallitsevan jaon palkka- ja palkkaamisehtojen vahvistamisesta vallitsevasta työoikeudellisesta sääntelystä ja pääsopijaosapuolten kuulemismenettelystä.</p>

Skogen är en förnyelsebar energikälla som möjliggör för ett minskat beroende av fossila bränslen. Ur ett politiskt perspektiv minskar såväl klimatpåverkan som beroendet av importerad energi från oroliga delar av världen genom att ta tillvara skogsbränsle lokalt. I Sverige är sågverkens biprodukter fullt utnyttjade och därför har skogsbränsle i from av grot (GRenar Och Toppar) en av de största potentialerna till ökat uttag. Barrträdens barr är en omstridd fråga i samband med tillvaratagandet av grot. Barren står för en liten del av biomassan, men för en stor del av näringen i ett bestånd. Därför är det önskvärt att så mycket som möjligt av barren lämnas på föryngringsytan. Om barrandel i färsk grot är känd kan den även användas för att beräkna hur mycket barr som egentligen lämnas kvar på hygget. Den energiomvandlande industrin vill inte heller ha för mycket barr i bränslet, då de anses skapa problem i förbränningen. Studien är ett fältexperiment genomförd på tio olika hyggen i södra Sverige under mars och april 2015. En grothög lastades på ett personbilssläp och transporterades till företaget Skogsbränsle Smålands flishugg för sönderdelning. Provmaterialet bearbetades sedan på Linnéuniversitetet där bl.a. fukthalt och barrandel bestämdes. Resultatet i denna studie genomförd i södra Sverige pekar på att medelvärdet för barrandelen i färsk grot från gran är 22,2 %, men där variationen mellan olika hygge kan variera stort (17,5–32,4 %). Medelvärdet ligger dock i nedre delen av det vedertagna intervallet motsvarande 20–30 %. Studien visade på ett medelvärde för fukthalt på 38,7 %, vilket är lägre än vad tidigare studier fastställt. Barrträd har lägst fukthalt under vårvintern, dvs. under genomförandet av denna studie vilket kan förklara en relativt låg fukthalt som annars generellt brukar vara 50–55 %. Denna studie har konstaterat att barrandelen för färsk grot från gran i södra Sverige är lägre än vedertaget intervall för hela Sverige. Det har även kunnat konstateras att det förekommer stora lokala avvikelser i barrandel, varför slutsatsen dras att det inte är rätt att anta ett generellt värde för barrandelen. Ett generellt antagande innebär t.ex. att bedömningen av hur mycket barr som lämnats kvar på föryngringsytan blir missvisade. Den ursprungliga barrandelen har en stor inverkan på hur mycket barr som lämnas kvar. Vidare har denna studie fastställt att fukthalten för grot från gran är lägre under vårvintern. / The forest is a renewable source of energy, enabling a reduction in dependence on fossil fuels. From a political point of view both climate impact as the dependence on imported energy from troubled parts of the world can be reduced by making use of forest fuel locally. In Sweden sawmill byproducts are fully exploited and therefore there is a potential to increase the proportion of forest fuels, particularly the removal of logging residues in form of branches and tops. Needles is a contentious issue in connection with the utilization of logging residues. The needles accounts for a small proportion of the biomass, but for a large part of the nutrients in a forest stand. Therefore, it is desirable that as much needles as possible is left in the harvesting area. If the needle proportion in fresh logging residues is known, it can also be used to calculate how much needles actually is left in the harvesting area. The energy converting industry does not want too much needles in the fuel, as it seems to create problems with combustion. The study is a field experiment conducted on 10 different harvesting areas in southern Sweden during March and April 2015. A pile of logging residues were loaded on a car trailer and then transported to Skogsbränsle Småland's chipper for decomposition. The test material was then processed at Linnaeus University, where needle and moisture content was determined. The results of this study conducted in the south of Sweden indicate that the average value of the needle content in fresh logging residues from spruce in southern Sweden is 22.2 %. The variation between different harvesting areas can vary greatly (17,5–32,4 %). This study showed a mean moisture content of fresh logging residues from spruce in southern Sweden of 38.7 %, which is lower than previous studies found. Softwood has the lowest moisture during early spring, during the implementation of this study, which may explain a relatively low moisture content which otherwise generally tend to be 50–55 %. This study found that the needle content in fresh logging residues from spruce in the south of Sweden is lower than the established range of 20–30 %. It has also been noted that there are large local variations in the needle content, therefore concluded that it is not right to adopt an overall value of the needle content. A general adoption of the needle content means e.g. that the assessment of how much needles left on the harvesting area becomes misleading. The needle content in fresh logging residues has a great impact on how much needles is left. Furthermore, this study found that the moisture content of logging residues from spruce is lower during early spring. / Metsä on uusiutuva energianlähde, jolla on mahdollista vähentää riippuvuutta fossiili polttoaineista. Poliittisesta näkökulmasta metsäpolttoaine vähentää sekä ilmastovaikutusta kuin tuontienergian riippuvaisuutta peräisin levottomista osista maailmaa. Ruotsissa sahan sivutuotteita hyödynnetään täysimääräisesti, siksi on iso mahdollisuus nostaa metsäpolttoaineiden osuutta, erityisesti hakkuutähteiden oksia ja latvoja. Havupuiden neulaset on kiistanalainen kysymys. Neulasten osuus on pieni osa metsän biomassasta, mutta suuri osa ravinteesta. On toivottavaa että niin paljon neulasia kuin mahdollista jätetään hakkuupaikalle. Energiateollisuus ei halua neulasia polttoaineeseen, koska se näyttää luovan ongelmia poltossa. Osuus neulasia tuoreissa hakkuutähteissä käytetään arvioimaan kuinka paljon neulasia todellisuudessa jää hakkuupaikalle. Tutkimus on kenttäkoe suoritettu kymmenellä eri hakkuupaikalla Etelä-Ruotsissa maalis-huhtikuun aikana 2015. Yksi kasa hakkuutähteitä lastattiin auton perävaunuun ja kuljetettiin Skogsbränsle Småland:in hakkurille hajottamista varten. Testimateriaali käsiteltiin sitten Linnaeus yliopistossa, jossa muun muassa osuus neulasia ja kosteuspitoisuus määritettiin. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että osuus neulasia tuoreissa hakkuutähteissä kuusesta Etelä-Ruotsissa on 22,2 %, mutta osuus eri hakkuupaikoilla vaihtelee suuresti (17,5–32,4 %). Yleinen arvo Ruotsissa on 20–30 %. Tämä tutkimus osoittaa myös, että kosteuspitoisuus tuoreissa hakkuutähteissä kuusesta Etelä-Ruotsissa on 38,7 %, joka on vähemmän kuin aiemmissa tutkimuksissa todettu. Havupuilla on alhaisin kosteus kevättalvella, samaan aikaan kun tämän tutkimuksen kenttätyö. Tämä voi selittää suhteellisen alhaisen kosteuspitoisuuden, joka muutoin yleensä pyrkii olemaan 50–55 %. Tutkimuksessa todettiin, että osuus neulasia tuoreissa hakkuutähteissä kuusesta Etelä-Ruotsissa on alempi kuin koko Ruotsin yleinen arvo. On myös todettu, että on olemassa suuria paikallisia vaihteluja hakkutähteiden neulasten osuudessa. Siksi päätellään, ettei ole oikein käyttää yleistä arvoa. Alkuperäisellä neulasosuudella on suuri vaikutus siihen, miten paljon neulasia on jätetty. Lisäksi tässä tutkimuksessa todettiin, että kuusen hakkutähteiden kosteuspitoisuus on alhaisempi kevättalvella.

Abstract Focusing on Swedish as the second official language of Finland, this study has two overarching aims. Firstly, it strives to outline and describe what is understood by the so-called Swedish for civil service, i.e., the written and spoken communication skills in the Swedish language laid down by the Act and Decree on State Civil Servants. A second aim involves establishing to what extent proficiency requirements are achieved through compulsory courses at Finnish institutions of higher education. By a government decree issued in 1987, university degrees came to include official recognition of the graduates' Swedish language skills. Thus, universities took on the responsibility of ascertaining whether their students have the skills required by the decree. In this work, the conceptualization and implementation of Swedish teaching are investigated by charting course design, implementation, testing, assessment and grading on a range of courses. A practical framework for this undertaking is provided by language policy legislation, analysis of teacher cognition and proficiency assessments. For evaluation of the results, I have used the CIPP curriculum evaluation model. The Discussion Section presents some suggestions for further measures relating to the acquisition and demonstration of public service Swedish language skills as part of a tertiary level degree. Empirical research material was collected using an e-mail survey sent to Swedish teachers at universities (n = 24) and polytechnics (n = 19), and the thus acquired data were complemented by personal interviews (n = 8). The focus of the survey was on elucidating, first of all, what the respondents understood by the terms Swedish for specific purposes and civil service language proficiency and, secondly, how they assessed goal attainment. Working at universities and polytechnics across the country, the respondents comprised a representative sample. Their responses were analyzed both from a qualitative and quantitative perspective, complemented by phenomenographic methods and content analysis. On the basis of the results, it is evident that responsibility for course planning rests largely with individual teachers or institutions. Moreover, making a clear distinction between Swedish for civil service and Swedish for specific purposes is difficult to the extent that, in terms of teaching and course examinations, many teachers view them as practically synonymous. As a result, testing and assessing whether students have acquired the competence level required by the act rarely conforms to the guidelines of the civil service language proficiency examination. Reading and listening comprehension skills, for example, are not examined by separate standardized tests. Each year, about 20% of students who pass the examinations for the courses do not in reality possess the B1 skill level of the Common European Framework of Reference for Languages (CEF), which is required by the civil service examination. These results confirm the assertion that increasing numbers of secondary school graduates who have passed the course of study laid down for B-level Swedish actually have such low language skills that, as degree students, they are unable to reach the proficiency level stipulated by the civil service examination. Follow-up measures to lower the proficiency requirements will be presented in the Discussion Section. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selostaa ja kuvata, mitä valtionhallinnossa vaadittavalla ruotsin kielen suullisella ja kirjallisella kielitaidolla, virkamiesruotsilla, tarkoitetaan ja miten virkamiesruotsin taitotasovaatimus toteutuu korkeakoulututkintoon kuuluvissa pakollisissa ruotsin kielen opintojaksoissa. Vuonna 1987 korkeakouluopiskelijoiden virkamiesruotsin taidon osoittaminen liitettiin asetuksella korkeakoulututkintoihin. Sen jälkeen virkamiesruotsin riittävän taitotason toteaminen on ollut korkeakoulujen itsensä vastuulla. Virkamiesruotsin merkityssisältöjä ja toteutumista tutkittiin kartoittamalla eri koulutusohjelmien ruotsin kielen opintojaksojen suunnittelua, opetuksen toteuttamista, opiskelijoiden kielitaidon testaamista, kielitaidon arviointia ja arvosanan määräytymistä. Tarkastelun viitekehyksen muodostivat kielilainsäädäntö, opettajan ajattelun hyödyntäminen tutkimuksessa sekä kielitaidon arviointi. Tutkimustulosten arvioinnin apuna käytettiin opetussuunnitelmien arviointiin tarkoitettua CIPP-mallia. Lisäksi tutkimuksen pohdintaosassa esitetään korkeakoulututkintoon kuuluvia virkamiehen kielitaitoa ja sen osoittamista koskevia jatkotoimenpide-ehdotuksia. Empiirinen aineisto kerättiin sähköpostitse kyselylomakkeilla yliopistojen kielikeskusten ruotsinopettajilta (n = 24), ja ammattikorkeakoulujen ruotsinopettajilta (n = 19) sähköpostitse kyselytutkimuksilla ja aineistoa täydennettiin henkilökohtaisilla haastatteluilla (n = 8). Kyselytutkimuksessa selvitettiin korkeakoulujen ruotsinopettajien käsityksiä erityisalojen ruotsin ja virkamiesruotsin merkityssisällöistä ja taitotasovaatimusten toteutumisesta. Eri puolilla Suomea sijaitsevat kielikeskukset ja ammattikorkeakoulut olivat hyvin edustettuina tutkimusaineistossa. Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusotetta. Aineiston analyysissa on fenomenografisen tutkimuksen ja sisällön analyysin sovellusta. Tulosten mukaan korkeakoulututkintoon kuuluvien ruotsinopintojen suunnittelu oli etupäässä opettaja- tai oppilaitoskohtaista. Virkamiesruotsia ja erityisalojen ruotsia oli vaikea erottaa toisistaan, ja ne tarkoittivat monien ruotsinopettajien mielestä samaa asiaa opintojakson opetuksessa ja sen loppukokeissa. Näin ollen virkamiesruotsin taidon testaaminen ja kielitaidon arviointi olivat hyvin harvoin valtionhallinnon kielitutkintoja koskevan ohjeistuksen mukaisia. Korkeakouluissa virkamiesruotsin osuuteen kuuluvaa luetun ja puhutun ymmärtämistä ei testattu erillisillä standardikokeilla. Vuosittain vähintään 20 % korkeakouluopiskelijoista sai tutkintotodistuksiinsa merkinnän virkamiesruotsin hyväksytystä kielitaidosta, jonka taitotaso ei todellisuudessa vastannut säädettyä Eurooppalaisen viitekehyksen mukaista vähimmäistaitotasoa B1. Tutkimustulokset tukivat käsitystä siitä, että yhä useampien lukion B-ruotsin oppimäärän suorittaneiden korkeakouluopiskelijoiden kielellinen lähtötaso oli niin alhainen, että he eivät saavuttaneet korkeakoulututkintoon kuuluvien pakollisten ruotsinopintojensa aikana virkamiesruotsiin vaadittavaa taitotasoa. Pohdintaosassa esitetään jatkotoimenpiteitä korkeakoulututkintoon kuuluvan virkamiesruotsin taitotasovaatimuksen madaltamiseksi.