<p>Suomen kieli on yksi Ruotsin vähemmistökielistä. Lain mukaan kaikki lapset, joilla on suomenkielinen tausta ja perustavat taidot suomen kielessä, ovat oikeutettuja suomenkielen opetukseen.</p><p>Tämä opinnäytetyö on pieni muotoinen kvalitatiivinen kartoitus Ruotsin peruskoulun suomen kielen opetuksesta. Teoria perustuu Ruotsin lakiin ja Ruotsin suomen kielen opetushistoriaan. Empiirinen osuus koostuu suomen kielen opettajien ja suomea opiskelevien oppilaiden haastatteluista sekä ruotsinsuomalaisen vapaakoulun rehtorin ja suomalaistaustaisen vanhemman kanssa käymistäni keskusteluista. Olen myös kysynyt usealta kunnalta suomen kielen opetuksen järjestelyistä ja sen toteuttamisesta.</p><p>Työn tavoitteena on kartoittaa suomen kielen opetuksen tämänhetkinen tilanne Ruotsin peruskoulussa. Eräs tutkimustulokseni osoittaa, että kunta ei tiedota tarpeeksi suomen kielen opetuksesta. Olen saanut myös selville, että pätevistä suomen kielenopettajista on pulaa Ruotsissa. Lisäksi olen todennut, että suomen kielen oppituntien pituus ei joissakin kunnissa yllä edes yhteen tuntiin. Kiertävien suomen opettajien työolot ovat stressaavia ja työpäivät koostuvat lähes pelkästään opetustunneista.</p><p>Kaikesta tästä olen tehnyt johtopäätöksen: suomen kielen opetuksen tilaa on parannettava laadukkailla opetustunneilla ja pätevillä opettajilla, joilla on hyväksyttävät työolot. Lisäksi opetuksen määrää täytyisi lisätä.</p> / <p>Finska är ett av Sveriges nationella minoritetsspråk. Enligt svensk lag har barn som har finsk bakgrund och grundläggande kunskaper i finska språket rätt till att få undervisning i finska.</p><p>I detta examensarbete presenterar jag en kort kvalitativ kartläggning av undervisningen i finska i den svenska grundskolan. Teoridelen bygger på förordningstexter och andra styrdokument samt litteratur om den historiska bakgrunden till dagens finskundervising i Sverige. Den empiriska informationen består av intervjuer av finska lärare och elever som läser finska samt diskussioner med en rektor i en sverigefinsk friskola och en förälder till ett barn som har ansökt om finskundervisning. Jag har även frågat flera kommuner om deras sätt att organisera och genomföra finskundervisning.</p><p>Syftet med detta examensarbete är att kartlägga finska språkets situation i dagens svenska grundskola. Ett av mina resultat är att kommunen inte informerar tillräckligt om finskundervisningen. Jag har också fått reda på att det råder brist på behöriga finska lärare i Sverige. Jag har även kommit fram till att finska lektioner i vissa kommuner är kortare än en timma. Ambulerande lärarna har stressiga arbetsförhållanden och arbetsdagarna består nästan endast av undervisningstillfällen.</p><p>Med hjälp av allt detta har jag kommit fram till följande slutsats: man måste förbättra villkoren för finskundervisningen med hjälp av högkvalitativ undervisning och behöriga lärare, som arbetar under acceptabla arbetsförhållanden. Dessutom bör undervisningstiden utökas.</p> / <p>Finnish is one of the Swedish minority languages. According to Swedish law children who have a Finnish background and basic knowledge of the Finnish language have a right to Finnish education.</p><p>In this Degree Project I present a short qualitative survey of the field of teaching of Finnish in Swedish primary schools. The theoretical frame work is based on Swedish law and the literature on the history of Finnish teaching in Sweden. The empirical data consist of interviews with Finnish teachers and their pupils and some discussions with a principal of the Sweden Finnish independent school and a parent for a child who had applied for Finnish education. In addition, several municipalities were surveyed about their plans forteaching Finnish.</p><p>The purpose of this study is to document the situation of the Finnish language in Swedish primary schools today. One of my findings is that municipalities do not provide adequate information about teaching in Finnish. A further finding is that there is a shortage of competent Finnish teachers in Sweden. I have also established that in some Swedish states schools the Finnish lessons are not even an hour long. The travelling teachers have stressful circumstances at work and workdays consist almost only of lessons.</p><p>From this my conclusion is that we have to improve conditions for Finnish language teaching with high qualitative teaching and with competent teachers who have acceptable working conditions. Furthermore teaching time should be increased.</p>

Suomen kieli on yksi Ruotsin vähemmistökielistä. Lain mukaan kaikki lapset, joilla on suomenkielinen tausta ja perustavat taidot suomen kielessä, ovat oikeutettuja suomenkielen opetukseen. Tämä opinnäytetyö on pieni muotoinen kvalitatiivinen kartoitus Ruotsin peruskoulun suomen kielen opetuksesta. Teoria perustuu Ruotsin lakiin ja Ruotsin suomen kielen opetushistoriaan. Empiirinen osuus koostuu suomen kielen opettajien ja suomea opiskelevien oppilaiden haastatteluista sekä ruotsinsuomalaisen vapaakoulun rehtorin ja suomalaistaustaisen vanhemman kanssa käymistäni keskusteluista. Olen myös kysynyt usealta kunnalta suomen kielen opetuksen järjestelyistä ja sen toteuttamisesta. Työn tavoitteena on kartoittaa suomen kielen opetuksen tämänhetkinen tilanne Ruotsin peruskoulussa. Eräs tutkimustulokseni osoittaa, että kunta ei tiedota tarpeeksi suomen kielen opetuksesta. Olen saanut myös selville, että pätevistä suomen kielenopettajista on pulaa Ruotsissa. Lisäksi olen todennut, että suomen kielen oppituntien pituus ei joissakin kunnissa yllä edes yhteen tuntiin. Kiertävien suomen opettajien työolot ovat stressaavia ja työpäivät koostuvat lähes pelkästään opetustunneista. Kaikesta tästä olen tehnyt johtopäätöksen: suomen kielen opetuksen tilaa on parannettava laadukkailla opetustunneilla ja pätevillä opettajilla, joilla on hyväksyttävät työolot. Lisäksi opetuksen määrää täytyisi lisätä. / Finska är ett av Sveriges nationella minoritetsspråk. Enligt svensk lag har barn som har finsk bakgrund och grundläggande kunskaper i finska språket rätt till att få undervisning i finska. I detta examensarbete presenterar jag en kort kvalitativ kartläggning av undervisningen i finska i den svenska grundskolan. Teoridelen bygger på förordningstexter och andra styrdokument samt litteratur om den historiska bakgrunden till dagens finskundervising i Sverige. Den empiriska informationen består av intervjuer av finska lärare och elever som läser finska samt diskussioner med en rektor i en sverigefinsk friskola och en förälder till ett barn som har ansökt om finskundervisning. Jag har även frågat flera kommuner om deras sätt att organisera och genomföra finskundervisning. Syftet med detta examensarbete är att kartlägga finska språkets situation i dagens svenska grundskola. Ett av mina resultat är att kommunen inte informerar tillräckligt om finskundervisningen. Jag har också fått reda på att det råder brist på behöriga finska lärare i Sverige. Jag har även kommit fram till att finska lektioner i vissa kommuner är kortare än en timma. Ambulerande lärarna har stressiga arbetsförhållanden och arbetsdagarna består nästan endast av undervisningstillfällen. Med hjälp av allt detta har jag kommit fram till följande slutsats: man måste förbättra villkoren för finskundervisningen med hjälp av högkvalitativ undervisning och behöriga lärare, som arbetar under acceptabla arbetsförhållanden. Dessutom bör undervisningstiden utökas. / Finnish is one of the Swedish minority languages. According to Swedish law children who have a Finnish background and basic knowledge of the Finnish language have a right to Finnish education. In this Degree Project I present a short qualitative survey of the field of teaching of Finnish in Swedish primary schools. The theoretical frame work is based on Swedish law and the literature on the history of Finnish teaching in Sweden. The empirical data consist of interviews with Finnish teachers and their pupils and some discussions with a principal of the Sweden Finnish independent school and a parent for a child who had applied for Finnish education. In addition, several municipalities were surveyed about their plans forteaching Finnish. The purpose of this study is to document the situation of the Finnish language in Swedish primary schools today. One of my findings is that municipalities do not provide adequate information about teaching in Finnish. A further finding is that there is a shortage of competent Finnish teachers in Sweden. I have also established that in some Swedish states schools the Finnish lessons are not even an hour long. The travelling teachers have stressful circumstances at work and workdays consist almost only of lessons. From this my conclusion is that we have to improve conditions for Finnish language teaching with high qualitative teaching and with competent teachers who have acceptable working conditions. Furthermore teaching time should be increased.

Abstract Focusing on Swedish as the second official language of Finland, this study has two overarching aims. Firstly, it strives to outline and describe what is understood by the so-called Swedish for civil service, i.e., the written and spoken communication skills in the Swedish language laid down by the Act and Decree on State Civil Servants. A second aim involves establishing to what extent proficiency requirements are achieved through compulsory courses at Finnish institutions of higher education. By a government decree issued in 1987, university degrees came to include official recognition of the graduates' Swedish language skills. Thus, universities took on the responsibility of ascertaining whether their students have the skills required by the decree. In this work, the conceptualization and implementation of Swedish teaching are investigated by charting course design, implementation, testing, assessment and grading on a range of courses. A practical framework for this undertaking is provided by language policy legislation, analysis of teacher cognition and proficiency assessments. For evaluation of the results, I have used the CIPP curriculum evaluation model. The Discussion Section presents some suggestions for further measures relating to the acquisition and demonstration of public service Swedish language skills as part of a tertiary level degree. Empirical research material was collected using an e-mail survey sent to Swedish teachers at universities (n = 24) and polytechnics (n = 19), and the thus acquired data were complemented by personal interviews (n = 8). The focus of the survey was on elucidating, first of all, what the respondents understood by the terms Swedish for specific purposes and civil service language proficiency and, secondly, how they assessed goal attainment. Working at universities and polytechnics across the country, the respondents comprised a representative sample. Their responses were analyzed both from a qualitative and quantitative perspective, complemented by phenomenographic methods and content analysis. On the basis of the results, it is evident that responsibility for course planning rests largely with individual teachers or institutions. Moreover, making a clear distinction between Swedish for civil service and Swedish for specific purposes is difficult to the extent that, in terms of teaching and course examinations, many teachers view them as practically synonymous. As a result, testing and assessing whether students have acquired the competence level required by the act rarely conforms to the guidelines of the civil service language proficiency examination. Reading and listening comprehension skills, for example, are not examined by separate standardized tests. Each year, about 20% of students who pass the examinations for the courses do not in reality possess the B1 skill level of the Common European Framework of Reference for Languages (CEF), which is required by the civil service examination. These results confirm the assertion that increasing numbers of secondary school graduates who have passed the course of study laid down for B-level Swedish actually have such low language skills that, as degree students, they are unable to reach the proficiency level stipulated by the civil service examination. Follow-up measures to lower the proficiency requirements will be presented in the Discussion Section. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selostaa ja kuvata, mitä valtionhallinnossa vaadittavalla ruotsin kielen suullisella ja kirjallisella kielitaidolla, virkamiesruotsilla, tarkoitetaan ja miten virkamiesruotsin taitotasovaatimus toteutuu korkeakoulututkintoon kuuluvissa pakollisissa ruotsin kielen opintojaksoissa. Vuonna 1987 korkeakouluopiskelijoiden virkamiesruotsin taidon osoittaminen liitettiin asetuksella korkeakoulututkintoihin. Sen jälkeen virkamiesruotsin riittävän taitotason toteaminen on ollut korkeakoulujen itsensä vastuulla. Virkamiesruotsin merkityssisältöjä ja toteutumista tutkittiin kartoittamalla eri koulutusohjelmien ruotsin kielen opintojaksojen suunnittelua, opetuksen toteuttamista, opiskelijoiden kielitaidon testaamista, kielitaidon arviointia ja arvosanan määräytymistä. Tarkastelun viitekehyksen muodostivat kielilainsäädäntö, opettajan ajattelun hyödyntäminen tutkimuksessa sekä kielitaidon arviointi. Tutkimustulosten arvioinnin apuna käytettiin opetussuunnitelmien arviointiin tarkoitettua CIPP-mallia. Lisäksi tutkimuksen pohdintaosassa esitetään korkeakoulututkintoon kuuluvia virkamiehen kielitaitoa ja sen osoittamista koskevia jatkotoimenpide-ehdotuksia. Empiirinen aineisto kerättiin sähköpostitse kyselylomakkeilla yliopistojen kielikeskusten ruotsinopettajilta (n = 24), ja ammattikorkeakoulujen ruotsinopettajilta (n = 19) sähköpostitse kyselytutkimuksilla ja aineistoa täydennettiin henkilökohtaisilla haastatteluilla (n = 8). Kyselytutkimuksessa selvitettiin korkeakoulujen ruotsinopettajien käsityksiä erityisalojen ruotsin ja virkamiesruotsin merkityssisällöistä ja taitotasovaatimusten toteutumisesta. Eri puolilla Suomea sijaitsevat kielikeskukset ja ammattikorkeakoulut olivat hyvin edustettuina tutkimusaineistossa. Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusotetta. Aineiston analyysissa on fenomenografisen tutkimuksen ja sisällön analyysin sovellusta. Tulosten mukaan korkeakoulututkintoon kuuluvien ruotsinopintojen suunnittelu oli etupäässä opettaja- tai oppilaitoskohtaista. Virkamiesruotsia ja erityisalojen ruotsia oli vaikea erottaa toisistaan, ja ne tarkoittivat monien ruotsinopettajien mielestä samaa asiaa opintojakson opetuksessa ja sen loppukokeissa. Näin ollen virkamiesruotsin taidon testaaminen ja kielitaidon arviointi olivat hyvin harvoin valtionhallinnon kielitutkintoja koskevan ohjeistuksen mukaisia. Korkeakouluissa virkamiesruotsin osuuteen kuuluvaa luetun ja puhutun ymmärtämistä ei testattu erillisillä standardikokeilla. Vuosittain vähintään 20 % korkeakouluopiskelijoista sai tutkintotodistuksiinsa merkinnän virkamiesruotsin hyväksytystä kielitaidosta, jonka taitotaso ei todellisuudessa vastannut säädettyä Eurooppalaisen viitekehyksen mukaista vähimmäistaitotasoa B1. Tutkimustulokset tukivat käsitystä siitä, että yhä useampien lukion B-ruotsin oppimäärän suorittaneiden korkeakouluopiskelijoiden kielellinen lähtötaso oli niin alhainen, että he eivät saavuttaneet korkeakoulututkintoon kuuluvien pakollisten ruotsinopintojensa aikana virkamiesruotsiin vaadittavaa taitotasoa. Pohdintaosassa esitetään jatkotoimenpiteitä korkeakoulututkintoon kuuluvan virkamiesruotsin taitotasovaatimuksen madaltamiseksi.