Abstract The main research aim was to examine work and quality in a medium-sized construction company. My ambition was to find out how the top brass, middle managers and workers consider quality within construction. In this study I search for answers to questions as why these groups treat quality as they do and why they act in the labour process as they act. The study is qualitative with strong connections to ontological and epistemological commitments of critical management studies. In the theoretical part of the study I examine quality management, work, the history and significance of work to the individual and the change of work from the juxtaposition of the modern times to the flexible temporary work of postmodernity. I examine the effects of the changes in working life on the subjectivity of the individuals now when identities are changing constantly and autonomy as a value has replaced solidarity. I examine the product quality originating from the labour process as a manifestation of individuals’ conception of reality and structural changes in the society. I have carried out the empirical part as a single case study. The most significant data consists of the interviews of the top brass, middle management and workers. The study proves that every group in the examined organization creates its own discourse regarding the work in the labour process and the resulting quality. The top brass appreciates quality as operational quality – in other words as an undisturbed and economical progression of the labour process. The discourse of the top brass underlines substantial economical result achieved with technocratic and, above all, normative control. The top brass tries to make its view hegemonic and its patriarchal view motivates the other groups to generate their own discourses. The subjectivity of the middle management is based on an entrepreneurial attitude with a concern to product’s suitability to the customer. Its discourse shows an effort to create freedom for its own quality perception. The workers experience that the work has changed into routine assembling without respect to professional skills. They feel insecure about the future of the employment and they constantly have to consider their usefulness. The study proves also that management cannot be commanding from the top, but craftsmanship and occupational ethics have to be set as the starting point of management. Work should not be considered a negative, juxtapositive and restraining process but such a part of life where one can fulfil oneself in many ways. An individual has to get a possibility to enhance and develop his/her knowledge and competence. He/She also has to get a possibility to belong to a stable institution which provides life with stability and perspective. / Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa analysoin erään keskisuuren rakennusyrityksen toimintaa. Tavoitteenani on selvittää, miten kohdeorganisaation ylin johto, keskijohto ja työntekijät suhtautuvat rakentamisen laatuun. Tutkimuksellani etsin vastausta siihen, miksi nämä henkilöstöryhmät suhtautuvat laatuun niin kuin suhtautuvat ja miksi he toimivat yrityksensä rakennustoiminnan työprosessissa niin kuin toimivat. Tutkimus on laadullinen ja kytkeytyy vahvasti kriittisen organisaatiotutkimuksen ontologisiin ja epistemologisiin sitoumuksiin. Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa tarkastelen laadun johtamista, työtä ja työn historiaa sekä sen merkitystä yksilölle. Perehdytän lukijan myös työn muuttumiseen modernin aikakauden vastakkainasettelusta postmodernin ajan joustavaksi pätkätyöksi. Tuon näkyviin työelämän muutosten vaikutuksia tekijöiden subjektiviteettiin, nyt kun identiteetit ovat jatkuvassa muutoksessa ja autonomia arvona on korvannut yhteisöllisyyden. Tarkastelen työprosessin tuloksena syntyvää tuotteen laatua yksilöiden todellisuuskäsityksen ja yhteiskunnan rakennemuutosten ilmentymänä. Olen toteuttanut empiirisen osan yhden tapauksen tapaustutkimuksena. Merkittävin aineisto koostuu kohdeorganisaation ylimmän johdon, keskijohdon ja suorittavan tason työntekijöiden haastatteluista. Tutkimus osoittaa, että jokainen yllä mainittu tutkittavan organisaation henkilöstöryhmä muodostaa oman diskurssinsa työprosessissa tehtävän työn ja tuloksena syntyvän laadun suhteen. Ylin johto kokee laadun toiminnan laatuna – siis työprosessin häiriöttömänä ja taloudellisena etenemisenä. Ylimmän johdon diskurssi korostaa hyvää taloudellista tulosta, joka saavutetaan työprosessin teknokraattisella ja ennen kaikkea normatiivisella kontrollilla. Ylin johto pyrkii saamaan oman näkemyksensä hegemoniseksi, ja sen patriarkaalinen näkemys saa muut henkilöstöryhmät kehittämään omat diskurssinsa. Keskijohdon subjektiviteetti lähtee yrittäjämäisestä asenteesta, jossa kannetaan huolta tuotteen kelpaamisesta asiakkaalle. Sen diskurssissa näkyy pyrkimys kehittää toimintavapautta omalle laatunäkemykselleen. Suorittava taso kokee työnteon muuttuneen mekaaniseksi kokoonpanoksi, jossa sen ammattitaitoa ei arvosteta. Se kokee epävarmuutta työsuhteensa jatkuvuudesta ja joutuu jatkuvasti punnitsemaan hyödyllisyyttään. Tutkimus osoittaa myös, että johtaminen ei voi olla ylhäältä alaspäin tapahtuvaa käskyttämistä, vaan ammattiosaaminen ja ammattietiikka on asetettava organisaation johtamisen lähtökohdaksi. Työtä ei tule nähdä negatiivisena, vastakkainasettelun ja tukahduttamisen prosessina vaan sellaisena osana elämää, jossa yksilö voi toteuttaa itseään monella tavalla. Hänelle on annettava mahdollisuus kerryttää ja kehittää tietoaan sekä osaamistaan. Hänelle on myös annettava mahdollisuus kuulua pysyvyyttä edustavaan instituutioon, joka antaa hänen elämälleen vakautta ja näköalaa.

Abstract The aim was to describe the narratives unfolding in cooperative team meetings in acute psychiatric care. The cooperative team meeting is based on cooperative care, in which power and responsibility are shared between the participants. The participants in cooperative team meeting are the patient, her/his significant others and health care professionals. The aim of these meetings is defined based on the patient's need for care. The purpose of the study was to produce new knowledge about cooperative team meetings in psychiatric care. The results can be used to develop psychiatric care and the processes of learning and studying to nurse. The study approach was narrative, and it was focused on narratives in the cooperative team storytelling process. The data consisted of 11 videotaped cooperative team meeting in two acute psychiatric wards. The participants in each case consisted of a voluntary patient, his/her significant others, primary physicians, nurses and other experts. The research was a process. The spoken narratives in cooperative team meetings were approached using the methods of "Categorical-Content" reading and dialogue analysis based on a narrative approach. The unspoken narratives were unfolded using the QRS NVivo computer program and the "Holistic-Content" reading method. In the first phase, the silent narrative "shame" was found. In the second phase, the narratives "active" and "passive participation" based on cooperative care were found. In the third phase, the spoken and unspoken combined narrative "Shared-rhythm cooperation" was found. According to the results, the cooperative team meeting consisted of unspoken narratives. The cooperative team meeting was based on cooperative care if the participants defined and shared the topic of discussion and had eye contact and the authoritarian participant gave space for expression. The cooperative team meetings required open-ended and reasonable questions by the health care professionals. Furthermore, the interpretation was to be based on the patient's or the significant other's narratives and the meanings the events had had for them. The participants were able to introduce their narratives to the storytelling process if they had enough time. Shared understanding was possible if all participants' narratives were in interaction with each other. The cooperative team meeting was expert-initiative, if the storytelling was based on the professionals' narratives. The expert-initiative storytelling consisted of control, monologue, unreadable faces and immobility. The main goal was to elicit information of the patient, and the role of the patient and his/her significant others was to be a passive recipient. / Tiivistelmä Tutkimuksessa kuvataan psykiatrisen yhteistyöneuvottelun keskustelussa rakentuvia kertomuksia. Yhteistyöneuvottelu perustuu yhteistoiminnallisen hoidon lähtökohtiin, jossa valta ja vastuu ovat jaettu siihen osallistuvien kesken. Siten yhteistyöneuvottelu on psykiatrisen potilaan, hänen määrittelemiensä läheisten ja hänen hoitoonsa osallistuvien asiantuntijoiden potilaan tilanteeseen perustuva tapaaminen. Tutkimuksessa on tuotettu uutta tietoa yhteistoiminnallisesta yhteistyöneuvottelusta psykiatrisessa hoidossa. Tulosten perustella voidaan kehittää hoitotyön käytäntöä ja koulutusta. Tutkimuksen lähestymistapa oli narratiivinen ja tutkimuksen kohteena oli yhteistyöneuvottelun kertomistilanteessa rakentuvat kertomukset. Tutkimusaineisto muodostui 11 videoidusta yhteistyöneuvottelusta kahdelta psykiatriselta akuuttiosastolta. Näihin yhteistyöneuvotteluihin osallistuvat olivat vapaaehtoisia potilaita, hänen nimeämiään läheisiä, lääkäreitä, hoitajia ja muita asiantuntijoita. Tutkimus eteni prosessina. Yhteistyöneuvottelun sanallisia kertomuksia rakennettiin narratiivisella "Categorical-Content" - ja dialogianalyysi lukutavoilla. Sanattomia kertomuksia rakennettiin QRS NVivo-tietokoneohjelmalla ja " Holistic-Content"- lukutavalla. Prosessin ensimmäisessä vaiheessa löydettiin yhteistyöneuvottelun kertomaton kertomus "häpeä". Prosessin toisessa vaiheessa rakentui yhteistoiminnallisuutta kuvaavat "aktiivinen-" ja "passiivinen osallistuja"- kertomukset. Kolmannessa vaiheessa rakentui sanallisen ja sanattoman kertomisen yhdistävä "jaettu rytminen yhteistyö"-kertomus. Tulosten mukaan psykiatrinen yhteistyöneuvottelu sisälsi kertomatonta kertomusta. Psykiatrinen yhteistyöneuvottelu oli yhteistoiminnallista, jos siihen osallistujat määrittelivät ja jakoivat yhteisen kertomisen kohteen, osallistujilla oli katsekontakti ja auktoriteetti antoi tasapuolisesti tilaa kaikille osallistujille. Yhteistoiminnallisuus edellytti asiantuntijoilta avoimia ja perusteltuja kysymyksiä. Lisäksi se edellytti, että asiantuntija vahvisti kertomisen seurauksena syntyvän tulkinnan potilaalta. Yhteistoiminnallinen hoito edellytti myös aikaa, jotta kaikki voivat tuoda näkökulmansa yhteisen kertomuksen rakentamiseen. Jaettu ymmärrys potilaan tilanteesta mahdollistui, jos kaikkien osallistujien kertomukset olivat vuorovaikutuksessa keskenään. Psykiatrinen yhteistyöneuvottelu oli asiantuntijalähtöistä, jos yhteistyöneuvottelun sisältöä rakennettiin asiantuntijoiden kertomuksista ja asiantuntijat pitäytyivät omissa kertomuksissaan. Asiantuntijalähtöinen kertominen sisälsi kontrollointia, monologia, ilmeettömyyttä ja eleettömyyttä. Asiantuntijalähtöisen kertomuksen pääpaino oli tietojen keruussa, tällöin potilaan ja hänen läheisensä tehtävänä oli tiedon antaminen.

Abstract This thesis examines radio resource management techniques for multicell multi-input single-output (MISO) downlink networks. Specifically, the thesis focuses on developing linear transmit beamforming techniques by optimizing certain quality-of-service (QoS) features, including, spectral efficiency, fairness, and throughput. The problem of weighted sum-rate-maximization (WSRMax) has been identified as a central problem to many network optimization methods, and it is known to be NP-hard. An algorithm based on a branch and bound (BB) technique which globally solves the WSRMax problem with an optimality certificate is proposed. Novel bounding techniques via conic optimization are introduced and their efficiency is illustrated by numerical simulations. The proposed BB based algorithm is not limited to WSRMax only; it can be easily extended to maximize any system performance metric that can be expressed as a Lipschitz continuous and increasing function of the signal-to-interference-plus-noise (SINR) ratio. Beamforming techniques can provide higher spectral efficiency, only when the channel state information (CSI) of users is accurately known. However, in practice the CSI is not perfect. By using an ellipsoidal uncertainty model for CSI errors, both optimal and suboptimal robust beamforming techniques for the worst-case WSRMax problem are proposed. The optimal method is based on a BB technique. The suboptimal algorithm is derived using alternating optimization and sequential convex programming. Through a numerical example it is also shown how the proposed algorithms can be applied to a scenario with statistical channel errors. Next two decentralized algorithms for multicell MISO networks are proposed. The optimization problems considered are: P1) minimization of the total transmission power subject to minimum SINR constraints of each user, and P2) SINR balancing subject to the total transmit power constraint of the base stations. Problem P1 is of great interest for obtaining a transmission strategy with minimal transmission power that can guarantee QoS for users. In a system where the power constraint is a strict system restriction, problem P2 is useful in providing fairness among the users. Decentralized algorithms for both problems are derived by using a consensus based alternating direction method of multipliers. Finally, the problem of spectrum sharing between two wireless operators in a dynamic MISO network environment is investigated. The notion of a two-person bargaining problem is used to model the spectrum sharing problem, and it is cast as a stochastic optimization. For this problem, both centralized and distributed dynamic resource allocation algorithms are proposed. The proposed distributed algorithm is more suitable for sharing the spectrum between the operators, as it requires a lower signaling overhead, compared with centralized one. Numerical results show that the proposed distributed algorithm achieves almost the same performance as the centralized one. / Tiivistelmä Tässä väitöskirjassa tarkastellaan monisoluisten laskevan siirtotien moniantennilähetystä käyttävien verkkojen radioresurssien hallintatekniikoita. Väitöskirjassa keskitytään erityisesti kehittämään lineaarisia siirron keilanmuodostustekniikoita optimoimalla tiettyjä palvelun laadun ominaisuuksia, kuten spektritehokkuutta, tasapuolisuutta ja välityskykyä. Painotetun summadatanopeuden maksimoinnin (WSRMax) ongelma on tunnistettu keskeiseksi monissa verkon optimointitavoissa ja sen tiedetään olevan NP-kova. Tässä työssä esitetään yleinen branch and bound (BB) -tekniikkaan perustuva algoritmi, joka ratkaisee WSRMax-ongelman globaalisti ja tuottaa todistuksen ratkaisun optimaalisuudesta. Samalla esitellään uusia conic-optimointia hyödyntäviä suorituskykyrajojen laskentatekniikoita, joiden tehokkuutta havainnollistetaan numeerisilla simuloinneilla. Ehdotettu BB-perusteinen algoritmi ei rajoitu pelkästään WSRMax-ongelmaan, vaan se voidaan helposti laajentaa maksimoimaan mikä tahansa järjestelmän suorituskykyarvo, joka voidaan ilmaista Lipschitz-jatkuvana ja signaali-(häiriö+kohina) -suhteen (SINR) kasvavana funktiona. Keilanmuodostustekniikat voivat tuottaa suuremman spektritehokkuuden vain, jos käyttäjien kanavien tilatiedot tiedetään tarkasti. Käytännössä kanavan tilatieto ei kuitenkaan ole täydellinen. Tässä väitöskirjassa ehdotetaan WSRMax-ongelman ääritapauksiin sekä optimaalinen että alioptimaalinen keilanmuodostustekniikka soveltaen tilatietovirheisiin ellipsoidista epävarmuusmallia. Optimaalinen tapa perustuu BB-tekniikkaan. Alioptimaalinen algoritmi johdetaan peräkkäistä konveksiohjelmointia käyttäen. Numeerisen esimerkin avulla näytetään, miten ehdotettuja algoritmeja voidaan soveltaa skenaarioon, jossa on tilastollisia kanavavirheitä. Seuraavaksi ehdotetaan kahta hajautettua algoritmia monisoluisiin moniantennilähetyksellä toimiviin verkkoihin. Tarkastelun kohteena olevat optimointiongelmat ovat: P1) lähetyksen kokonaistehon minimointi käyttäjäkohtaisten minimi-SINR-rajoitteiden mukaan ja P2) SINR:n tasapainottaminen tukiasemien kokonaislähetystehorajoitusten mukaisesti. Ongelma P1 on erittäin kiinnostava, kun pyritään kehittämään mahdollisimman pienen lähetystehon vaativa lähetysstrategia, joka pystyy takaamaan käyttäjien palvelun laadun. Ongelma P2 on hyödyllinen tiukasti tehorajoitetussa järjestelmässä, koska se tarjoaa tasapuolisuutta käyttäjien välillä. Molempien ongelmien hajautetut algoritmit johdetaan konsensusperusteisen vuorottelevan kertoimien suuntaustavan avulla. Lopuksi tarkastellaan kahden langattoman operaattorin välisen spektrinjaon ongelmaa dynaamisessa moniantennilähetystä käyttävässä verkkoympäristössä. Spektrinjako-ongelmaa mallinnetaan käyttämällä kahden osapuolen välistä neuvottelua stokastisen optimoinnin näkökulmasta. Tähän ongelmaan ehdotetaan ratkaisuksi sekä keskitettyä että hajautettua resurssien allokoinnin algoritmia. Hajautettu algoritmi sopii paremmin spektrin jakamiseen operaattorien välillä, koska se vaatii vähemmän kontrollisignalointia. Numeeriset tulokset osoittavat, että ehdotetulla hajautetulla algoritmilla saavutetaan lähes sama suorituskyky kuin keskitetyllä algoritmillakin.