Abstract The present study describes the learning experiences of social and health care students in the working-life projects of the Unit of the Pohjois-Savo Polytechnic in Iisalmi. The aim of the study is to describe, interpret and understand the students' experiences of the self-guided learning and to gain information and points of view for developing further the students' learning and the guidance practices. The study is based on the methodology of phenomenology and the theoretical perspective of the study on the socio-cultural view on learning. The data, consisted of the interviews and learning diaries of 13 students and data about the affectiveness of learning, was collected in 1998. The interviews and diaries were analysed qualitatively and the data gained by value measurement was analysed quantitatively. The systems for the categorisation of the qualitative part of the study were formed on the basis of the data and of the quantitative part of the study on the basis of theoretical points of view. The results showed, that learning was based on planning, problem-solving, participating, acting in a self-guided manner as well as taking part in the evaluation process and on taking responsibility. The descriptions of learning can primarily be positioned on the lowest level of critical reflection. The students thought that they had been able to utilize their experiences of work itself, its special conditions, different practices and client contacts in their learning and considered conditios as to be educational. Especially in skills of co-operation with fellow students, problem solving, self-evaluation and critical reflection the students need support to devolope the individual potential and to extend the sphere of activities. Basically, the students valued what they had learnt, especially the social interaction skills. According to them the most meaningful learning content was the substance of the work. As for factors behind their meaningful learning experiences, they first named, the challenging impact of a fellow student and behind their most meaningful learning experiences they found to be students' own backgrounds. That knowledge can be used when improving student-centered mentoring practices. The students perceived projects to promote the learnig of practical skills and comprehensive expertise. They thought they needed more mentoring than at present, especially more theacher's quidance even before entering the working-life as well during the project studies. They need support to develope further habits of the ongoing practises. The results help us to understand students' learning in daily work. These can be utilized in developing the learning method based on immediate network and carried out as a project. / Tiivistelmä Tutkimuksessa tarkastellaan Pohjois-Savon ammattikorkeakoulun Iisalmen koulutusyksikön sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden oppimiskokemuksia työelämäprojekteissa. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata, tulkita ja ymmärtää opiskelijoiden kokemuksia itseohjautuvasta oppimisesta ja sen perusteella saada tietoa ja näkökulmia opiskelijoiden oppimisen ja ohjauksen edelleen kehittämiseksi. Tutkimuksen metodologisena lähtökohtana on fenomenologia ja oppimisteoreettisena näkökulmana sosiokulttuurinen oppimiskäsitys. Tutkimusaineistona oli 13 opiskelijan haastattelu- ja oppimispäiväkirja-aineisto sekä oppimisen arvo-ominaisuuksia kartoittava aineisto, joka koottiin vuonna 1998. Haastattelu- ja oppimispäiväkirjatekstit analysoitiin kvalitatiivisesti ja affektimittarilla saatu aineisto kvantitatiivisesti. Tutkimuksen laadullisen osion luokitusjärjestelmät muodostettiin aineistolähtöisesti ja määrällisen osion teoreettisista lähtökohdista käsin. Tulokset osoittivat, että oppiminen perustui suunnitteluun, ongelmien ratkaisuun, toimintaan osallistumiseen, itseohjautuvasti toimimiseen, arviointiin osallistumiseen ja vastuun ottamiseen. Tutkittavien oppimista koskevat kuvaukset edustivat pääasiassa kriittisen reflektion alinta tasoa. Opiskelijat katsoivat hyödyntäneensä oppimisessaan työhön, sen erityisolosuhteisiin, erilaisiin työntapoihin ja asiakaskontakteihin liittyviä kokemuksiaan ja pitivät niitä opettavaisina. Erityisesti yhteistyötaidoissa opiskelijatoverin kanssa, ongelmanratkaisu-, itsearviointi- sekä kriittisen reflektion taidoissa tutkittavat tarvitsevat yksilökohtaista kehittymistä edistävää ja toimintamahdollisuuksia lisäävää tukea. Pääasiassa opiskelijat arvostivat oppimaansa, erityisesti vuorovaikutustaitojen oppimista. He pitivät erittäin merkityksellisenä oppimisen sisältönä työn substanssia. Keskeisenä oppimisen taustatekijänä he pitivät keskeisimmin yhteistyöhaasteita tuovia opiskelijatovereita ja erittäin merkityksellisten oppimiskokemusten taustana henkilökohtaisia tekijöitä. Saatua tietoa voidaan hyödyntää opiskelijalähtöisten ohjauskäytäntöjen edelleen kehittämiseen. Tutkittavat katsoivat projektiopintojen edistävän käytännön taitojen ja laaja-alaisen tietämyksen oppimista. He katsoivat tarvitsevansa nykyistä enemmän opettajan ohjausta projektiopintojen käytännöistä ennen työelämään menoa mutta myös sen aikana. Tutkittavat tarvitsevat kehittämistä edistävää tukea toimintakäytänteille. Tutkimuksen tulokset auttavat ymmärtämään opiskelijoiden oppimista työn arjessa. Niitä voidaan hyödyntää verkostotyöhön perustuvan ja projektina toteutuvan oppimismenetelmän kehittämiseen.

Abstract The main purpose of this study has been to examine the working life correspondence of education both theoretically and empirically. In this study, three different conceptual interpretations have been used to define working life correspondence: interpretation emphasizing the know-how needs of the working life, interpretation emphasizing the educational expectations of the working life and the interpretation emphasizing the career development of the individual. This phenomenon has been studied from the point of view of computer science education in particular. The interpretations emphasizing know-how needs and educational expectations are examined using gap analysis. The correspondence between the know-how capacities and the educational expectations is significantly different from that between the know-how capacities and the know-how needs. The gaps between the individual’s know-how capacities and the educational expectations are clearly more positive, less dependent upon external factors closely related to the respondent and there was considerably less variation among them than between the know-how capacities and the know-how needs. The results showed that the know-how needs of working life are very heterogeneous and strongly dependent on the external factors relating closely to the individual. The educational expectations were shown to be very homogeneous. Therefore it seems natural that the development of the contents of instructions and the structure of the education – particularly in the case of the compulsory core contents – should be based on the very homogeneous and independent educational expectations of the working life. In the light of the results, the educational expectations point of view brings a completely new and significant perspective to the examination of the working life correspondence and the effectiveness of the education, as well as the development of the contents of instruction. In terms of explaining and anticipating student satisfaction, the results turned out to be interesting. The results showed that learning results, the age of the respondent and the satisfaction in studying are significantly interconnected. The most significant external factor anticipating satisfaction in the field of computer science was the career development of an individual, which refers to the long-term effects of the education. In terms of method, this study was conducted as field research with the help of a questionnaire. The target group were students who had graduated from the department of Information Processing Science of the University of Oulu from 1976 through 2006. The questionnaire was sent to a total of 680 persons, 210 of whom replied. This was 31.3 % of the entire target group. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen pääasiallisena tarkoituksena on ollut tutkia sekä teoreettisesti että empiirisesti ilmiötä ”koulutuksen työelämävastaavuus”. Tutkimuksessa koulutuksen työelämävastaavuudelle on määritelty kolme erilaista käsitteellistä tulkintaa: työelämän osaamistarpeita korostava tulkinta, työelämän koulutusodotuksia korostava tulkinta sekä yksilön urakehitystä korostava tulkinta. Ilmiötä on tarkasteltu erityisesti tietojenkäsittelytieteiden koulutuksen näkökulmasta. Osaamistarpeita korostavassa tulkinnassa työelämävastaavuutta voidaan tarkastella osaamistarpeiden ja koulutuksen tuottamien osaamisvalmiuksien vastaavuutena. Koulutusodotuksia korostavassa tulkinnassa työelämävastaavuutta voidaan vastaavasti tarkastella koulutusodotusten ja koulutuksen tuottamien osaamisvalmiuksien vastaavuutena. Urakehitystä korostava tulkinta tarkoittaa sitä, kuinka hyvin koulutuksen tuottamat osaamisvalmiudet tukevat yksilön urakehitystä. Osaamistarpeita ja koulutusodotuksia korostavia työelämävastaavuuden tulkintoja on tarkastelu kuiluanalyysin avulla. Osaamisvalmiuksien ja koulutusodotusten keskinäinen vastaavuus poikkeaa merkittävästi osaamisvalmiuksien ja osaamistarpeiden vastaavuudesta. Osaamisvalmiuksien ja koulutusodotusten väliset kuilut ovat selvästi positiivisempia, riippumattomia vastaajaan kiinteästi liittyvistä ulkoisista tekijöistä ja niiden vaihtelu huomattavasti vähäisempää kuin osaamisvalmiuksien ja osaamistarpeiden välisten kuilujen tapauksessa. Koulutuksen vaikutuksia yksilön urakehitykseen ei ollut mahdollisuuksia tutkia, joskin ammattiryhmäkohtaiset kuiluanalyysien tulokset osoittivat, että muodollinen koulutus ei kykene tuottamaan yksilön urakehityksen myötä laajenevia ja kasvavia osaamistarpeita. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että työelämän osaamistarpeet ovat hyvin heterogeenisia ja ne ovat vahvasti riippuvaisia yksilöön kiinteästi liittyvistä ulkoisista tekijöistä. Tämä osaamistarpeiden heterogeenisuus muodostuu ongelmaksi tarvelähtöisen koulutuksen työelämävastaavuuden kehittämisessä. Sen sijaan koulutusodotukset osoittautuivat hyvin homogeenisiksi. Todella merkittävä havainto on nimenomaan se, että koulutusodotukset eivät ole yksilön osaamistarpeiden johdannaisia eivätkä lainkaan riippuvaisia vastaajien taustatekijöistä, vaan ne perustuvat mitä ilmeisimmin vastaajien näkemyksiin tietojenkäsittelytieteiden ydinalueista ja sisällöistä. Siksi tuntuu luonnolliselta, että opetussisältöjen ja rakenteen kehittäminen – etenkin pakollisten ydinsisältöjen osalta – tulisi perustua työelämän hyvin homogeenisiin ja riippumattomiin koulutusodotuksiin. Tulosten valossa koulutusodotusnäkökulma tuo täysin uuden ja merkittävän näkökulman koulutuksen työelämävastaavuuden ja vaikuttavuuden tarkasteluun sekä opintosisältöjen kehittämiseen. Opiskelijatyytyväisyyden selittämisen ja ennustamisen osalta tulokset osoittautuivat mielenkiintoisiksi. Tutkimuksessa opiskelijatyytyväisyys jakaantui kahteen osaan: opiskelutyytyväisyyteen ja koulutusalatyytyväisyyteen. Tulokset osoittivat, että oppimistuloksilla, vastaajan iällä ja opiskelutyytyväisyydellä on merkittävä keskinäinen yhteys. Ulkoisista tekijöistä merkittävimmäksi koulutusalatyytyväisyyttä ennustavaksi tekijäksi nousi yksilön urakehitys, joka viittaa koulutuksen pitkäaikaisiin vaikutuksiin. Menetelmällisesti tutkimus oli kyselymetodiin perustuva kenttätutkimus, jossa kohdejoukon muodostivat Oulun yliopiston tietojenkäsittelytieteiden laitokselta vuosina 1973–2006 valmistuneet opiskelijat. Kyselyt lähetettiin 680 henkilölle ja niihin vastasi 210 henkilöä, mikä on 31,3 % koko kohdejoukosta.