Abstract I analysed Finnish parties’ policies for developing sources of livelihood in Northern and Eastern Finland in 1951–1970. I used the minutes of the main organs of four parties – the Agrarian League/Centre Party, the Coalition Party, SKDL and SDP – as source material. Parliamentary documents were another important source. After World War II, Finnish society had to adapt to peacetime demands. To quickly provide productive work for people and to achieve self-sufficiency in food production as soon as possible, industrial policy embraced expansion of agriculture. As the 1950s arrived it was noticed that the new small farms were unable to support the growing rural population. Thus, an attempt was made to diversify rural sources of livelihood. At the same time, the parties competed earnestly for rural votes, turning this into a very political question. With the exception of the Agrarian League, the parties put forth new programmes in preparing for the 1958 election, which formed a turning point. After the election, a coalition cabinet – Fagerholm’s Cabinet III – was formed; it then had to resign due to foreign political pressure. After the so-called yöpakkaset crisis, the most important criterion of cabinet eligibility in Finnish government politics was that the party had to have the approval of the Soviet Union. Thereafter the parties were no longer able to cooperate in developing rural areas. The parties were in agreement that rural sources of livelihood had to be developed in order to employ Finland’s growing population. They were unable to agree on how this should happen in practice. The Agrarian League sought to develop rural areas through agriculture, small industry and the wood processing industry. SDP raised industrialisation as the main employment alternative. Un-fortunately, because of questions concerning persons, the party split into two competing camps. SKDL supported increasing state-run industry and foreign trade with the Soviet Union. The Coalition Party was for entrepreneurship and trade connections with the West. Regional development policy measures started up in the 1960s were already long overdue. Despite various regional policy measures, Finland was not able to employ the rural population, and Finns moved to Sweden to find work. This can be considered an indication that the implemented policy was not successful. / Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa käsittelen suomalaisten puolueiden Pohjois- ja Itä-Suomen elinkeinojen kehittämispolitiikkaa vuosina 1951–1970. Lähteinä ovat olleet neljän suurimman puolueen eli Maalaisliitto-Keskustapuolueen, Kansallisen Kokoomuksen, Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) ja Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) keskeisten toimielinten pöytäkirjat. Toisena keskeisenä lähdeaineistona ovat olleet valtiopäiväasiakirjat. Suomalainen yhteiskunta oli toisen maailmansodan jälkeen sopeutettava rauhanajan vaatimuksiin. Elinkeinopolitiikassa valittiin ratkaisuksi maatalouden laajentaminen, jotta kansa saataisiin nopeasti tuottavaan työhön ja saavutettaisiin elintarvikeomavaraisuus mahdollisimman nopeasti. 1950-luvulle tultaessa huomattiin, etteivät uudet pienviljelmät pystyneet elättämään maaseudun kasvavaa väestöä. Näin ollen maaseudun elinkeinojen kehittämistarve oli mitä ilmeisin Pohjois- ja Itä-Suomessa. Samalla puolueet kävivät kovaa kilpailua maaseudun äänestäjistä, joten kysymys politisoitui voimakkaasti. Käännekohdaksi muodostuivat vuoden 1958 vaalit, joihin puolueet valmistautuivat, maalaisliittoa lukuun ottamatta, uusilla ohjelmilla. Vaalien jälkeen muodostettiin laajapohjainen Fagerholmin III hallitus, joka joutui eroamaan ulko-poliittisen painostuksen jälkeen. Niin sanotun yöpakkaskriisin jälkeen suomalaisessa hallituspolitiikassa tärkeimmäksi hallituskelpoisuuden kriteeriksi muodostui se, että puolueella täytyi olla Neuvostoliiton hyväksyntä. Tämän jälkeen puolueet eivät enää pystyneet yhteistyöhön maaseudun kehittämistyössä. Puolueiden välillä vallitsi yksimielisyys siitä, että maaseudun elinkeinoja oli kehitettävä, jotta Suomen kasvava väestö saataisiin työllistettyä. Siitä ei päästy yksimielisyyteen, miten työllistäminen käytännössä tapahtuisi. Maalaisliitto pyrki maaseudun kehittämiseen maatalouden, pienteollisuuden ja puunjalostusteollisuuden avulla. SDP nosti teollistamispolitiikan keskeiseksi työllistämisvaihtoehdoksi. Valitettavasti puolue hajosi henkilökysymysten takia kahteen kilpailevaan leiriin. SKDL kannatti valtiojohtoisen teollisuuden lisäämistä ja ulkomaankauppaa Neuvostoliiton kanssa. Kokoomus oli yksityisyrittäjyyden ja läntisten kauppayhteyksien kannalla. 1960-luvulla aloitetut kehitysaluepoliittiset toimet olivat jo pahasti myöhässä. Erilaisista aluepoliittisista toimista huolimatta maaseudun väestöä ei pystytty työllistämään Suomessa, vaan suomalaiset muuttivat töiden perässä Ruotsiin. Tätä voidaan pitää osoituksena harjoitetun politiikan epäonnistumisesta.

Abstract This thesis investigated the national culture of the construction labourers in a migrant country and empirically found the impact of cultural behavior on the performance of construction projects and labourers while practicing the decent work indicators. The study culminates by helping to form a migration policy by both the sending and the receiving countries of migrants that would economically and socially benefit both the migrant labourer and his family at the individual level. This thesis therefore helps by adding to the theoretical knowledge and also in the successful completion of projects and successful temporary migration. The research involved multi-research methods, starting with the narratives of the construction labourers. The research methodology was further augmented through a case study approach with the participant observation method. The data were coded according to grounded theory into national cultural dimensions. Re-confirmation and cross-checking interviews were also conducted to confirm the correctness of the coding. The qualitative data collected were quantified to give meaning to the data collection through triangulation in data analysis. After introducing national cultures in the construction projects of the UAE, the national culture of the construction labourers within Geert Hofstede’s framework was identified, while observing the decent work practices indicators. This was achieved through narratives, observations and semi-structured interviews. The thesis investigates decent work practices indicators specific to the culture of migrant construction labourers from Indian, Pakistani, Bangladeshi and Chinese labourers in the UAE. The thesis reveals that the national culture of the migrant construction labourers in the UAE is not the same as that identified by Hofstede some four decades ago. Indian construction labourers revealed high Uncertainty Avoidance Index (UAI), Pakistani labourers showed high Masculinity (MAS), Bangladeshi labourers revealed low Long Term Orientation (LTO) and Individualism (IND) and Chinese construction labourers showed high IND and LTO. The study suggests that the management of cultural differences could help the successful completion of projects, which could be beneficial for both the migrant sending country and the host country and also for the individual migrant and his family. The study further investigated the difference in decent work practices in the UAE and the national culture (as seen in cultural behavior) of the migrant construction labourers in the UAE. Studying this difference in practice and learning about the cultural behavior of the construction labourers has economic and social implications for construction labourers, migrant receiving and sending countries. / Tiivistelmä Tässä väitöskirjassa tutkittiin toiseen maahan muuttaneiden rakennustyöntekijöiden kansallista kulttuuria ja todettiin empiirisiä tutkimusmenetelmiä käyttäen, kuinka kulttuurinen käyttäytyminen vaikuttaa rakennushankkeiden toteuttamiseen ja työntekijöiden työsuoritukseen, kun sovelletaan ihmisarvoisen työn indikaattoreita. Maahanmuuttajien lähtö- ja tulomaa voivat käyttää tämän tutkimuksen tuloksia apuna laatiessaan maahanmuuttopolitiikkaa, joka hyödyttäisi taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti siirtotyöläistä ja tämän perhettä. Tämä väitöskirja auttaa toisin sanoen lisäämään teoreettista tietämystä ja sujuvaa tilapäistä maahanmuuttoa sekä saattamaan hankkeet onnistuneesti päätökseen. Tutkimuksessa käytettiin useita eri tutkimusmenetelmiä, ja lähtökohtana olivat rakennustyöntekijöiden omat kertomukset. Tutkimusmetodologiaa täydennettiin lisäksi tapaustutkimuksella käyttäen osallistuvan havainnoinnin menetelmää. Tutkimustiedot koodattiin käyttäen grounded theory -lähestymistavan mukaisia kansallisten kulttuurien ulottuvuuksia. Haastatteluille tehtiin lisäksi ristiintarkistus ja ne vahvistettiin uudelleen, jotta voitiin varmistua koodauksen paikkansapitävyydestä. Kerätty kvalitatiivinen aineisto ilmaistiin määrällisenä, jotta kerättyjä tietoja voitiin analysoida triangulaation avulla. Tutkimuksessa esiteltiin aluksi, miten kansalliset kulttuurit liittyvät Yhdistyneiden arabiemiirikuntien rakennushankkeisiin, minkä jälkeen määritettiin rakennustyöntekijöiden kansallinen kulttuuri käyttäen Geert Hofsteden teoriaa ja noudattaen ihmisarvoisen työn käytäntöjä koskevia indikaattoreita. Apuna käytettiin kertomuksia, havaintoja ja puolistrukturoituja haastatteluja. Väitöskirjassa tutkittiin rakennustyöntekijöitä, jotka olivat muuttaneet Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin Intiasta, Pakistanista, Bangladeshista ja Kiinasta. Tutkimuksessa todettiin, että ihmisarvoisen työn käytäntöjä koskevat indikaattorit ovat kytköksissä työntekijöiden omaan kulttuuriin. Väitöskirja paljastaa lisäksi, että Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin muuttaneiden rakennustyöntekijöiden kansallinen kulttuuri ei vastaa Hofsteden neljä vuosikymmentä sitten määrittämää kansallista kulttuuria. Intialaisilla rakennustyöntekijöillä havaittiin voimakasta epävarmuuden välttämistä, pakistanilaisilla työntekijöillä voimakasta maskuliinisuutta, bangladeshilaisilla työntekijöillä vähäistä pitkän tähtäimen orientaatiota ja individualismia ja kiinalaisilla rakennustyöntekijöillä puolestaan havaittiin voimakasta individualismia ja pitkän tähtäimen orientaatiota. Tutkimus osoittaa, että kulttuurieroja hallitsemalla voitaisiin edesauttaa hankkeiden viemistä onnistuneesti päätökseen, mikä puolestaan hyödyttäisi maahanmuuttajien lähtömaata ja isäntämaata sekä itse maahanmuuttajia ja heidän perheitään. Tutkimuksessa tutkittiin lisäksi, miten ihmisarvoisen työn käytännöt eroavat Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa ja maahan muuttaneiden rakennustyöntekijöiden kansallisessa kulttuurissa (mikä puolestaan ilmenee kulttuurisessa käyttäytymisessä). Tämän eroavaisuuden ja rakennustyöntekijöiden kulttuurisen käyttäytymisen tutkimisella on taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia rakennustyöntekijöihin sekä maahanmuuttajien lähtö- ja tulomaihin.

Abstract Climate change and global warming are currently widely discussed topics, both of which potentially impact all the nations and industries. Carbon dioxide (CO2) and other green house gases (GHG) are seen as a major challenge. This doctoral dissertation aims to conduct techno-economic calculations on the possibilities of reducing the industrial use of fossil raw materials in Northern Finland. This doctoral dissertation analyses industrial CO2 emissions from five complementary perspectives: identifying significant potential industrial plants, analysing the replacement of fossil raw materials with wood biomass, considering combining different industrial sectors, the potential of biogas as industrial raw material, and estimating the economic significance of moisture in wood fuel. The study started by analysing all the relevant 262 regional environmental permits to find the significant industrial users of synthesis gas in the studied region. Processes used by each identified case were analysed carefully to identify the most potential change possibilities. Economic calculations were conducted for these cases using true production volumes. The aim was to reach solutions that were economically sound. Five industrial sites were identified as potential cases for replacing raw materials of synthesis gas or hydrogen with renewable alternatives. These sites include the Rautaruukki steel mill, Eka Chemicals’ hydrochloric acid plant, Kemira’s formic acid plant, Kemira’s hydrogen peroxide producing plant, and Talvivaara mining’s hydrogen plant. The main implications of this dissertation include providing tips for industrial managers, regional decision makers and legislators. Managers of companies with high energy consumption and/or high usage of fossil raw materials in their products can benefit from the results of this dissertation the most. Managers should conduct similar calculations, as in this study, by using exact figures relevant to their processes and raw materials. This doctoral dissertation also suggests finding new solutions for replacing fossil raw materials by combining two different industrial sectors, e.g. steel and chemical industries. Regional decision makers may utilise the calculations presented in this doctoral dissertation when developing regional strategies. / Tiivistelmä Ilmaston muutos ja globaali lämpeneminen ovat tällä hetkellä laajasti keskusteltuja aiheita, ja ne vaikuttavat kaikkiin maihin ja kaikkiin teollisuuden aloihin. Hiilidioksidi (CO2) ja muut kasvihuonekaasut nähdään suurena haasteena. Tämä väitöskirja pyrkii teknistaloudellisten laskelmien avulla tutkimaan mahdollisuuksia vähentää fossiilisten raaka-aineiden käyttöä Pohjois-Suomen alueella. Tämä väitöskirja analysoi teollisia CO2-päästöjä viidestä toisiaan täydentävästä näkökulmasta: identifioimalla merkittäviä teollisia tuotantolaitoksia, analysoimalla fossiilisten raaka-aineiden korvaamista puubiomassalla, tutkimalla erilaisten teollisten tuotantolaitosten yhdistämistä, tutkimalla biokaasun käyttöä mahdollisena teollisuuden raaka-aineena ja arvioimalla kosteuden taloudellista merkitystä puupolttoaineessa. Tutkimus alkoi analysoimalla kaikki alueen identifioidut 262 ympäristölupaa, jotta merkittävät synteesikaasun käyttäjät tulisivat esille. Jokaisen löydetyn tapauksen tuotantoprosessit analysoitiin huolellisesti, jotta potentiaalisimmat muutosmahdollisuudet huomioitaisiin. Teknistaloudellisia laskelmia tehtiin näille tapauksille käyttämällä todellisia tuotantolukuja. Tarkoituksena oli löytää taloudellisesti kannattavia vaihtoehtoja. Viisi teollista tuotantolaitosta identifioitiin tapauksiksi, joissa synteesikaasun tai vedyn raaka-aine voitaisiin korvata uusiutuvilla raaka-ainevaihtoehdoilla. Nämä tuotantolaitokset olivat Rautaruukin terästehdas, Eka Chemicalsin kloorivetyhapon tuotantolaitos, Kemiran muurahaishappotehdas, Kemiran vetyperoksiditehdas ja Talvivaaran kaivoksen vedyn tuotantolaitos. Tärkeimmät implikaatiot tästä väitöskirjatyöstä sisältävät pohdittavia ajatuksia teollisille toimijoille, alueellisille päätösten tekijöille ja lainsäätäjille. Korkean energian kulutuksen ja/tai suurten fossiilisten raaka-ainekäyttöjen yhtiöissä päätöksentekijät voivat hyödyntää parhaiten tämän väitöskirjan tuloksia. Päätöksentekijät voisivat käyttää esimerkkeinä tämän väitöskirjan laskelmia tehdessään omia analyyseja, jolloin heidän tulisi käyttää tarkkoja lukuja yritystensä prosesseista ja raaka-ainekäytöistä. Tämä väitöskirja ehdottaa myös etsimään uusia ratkaisuja fossiilisten raaka-aineiden korvaamisessa yhdistämällä tuotannollisesti erilaisia teollisia sektoreita esimerkiksi teräksen ja kemian tuotteiden valmistuksen. Alueelliset päätösten tekijät voivat hyödyntää väitöskirjassa esitettyjä laskelmia alueellisten strategioiden kehitystyössä.