"Congreso Internacional de Educadores UPC: innovación en educación para la formación integral de la persona", realizado del 14 al 16 de Febrero de 2017, en Lima. Perú, con el auspicio de la Universidad Peruana de Ciencias Aplicadas (UPC). / Conferencia presentada en el Congreso Internacional de Educadores UPC 2017 - Innovación en educación para la formación integral de la persona por la ponente Tiina Makela, investigadora en la Universidad de Jyväskylä, Finlandia.

Abstract The present study examines three novels by Finnish women – Johanna Sinisalo, Pirkko Saisio and Helena Sinervo – each of whom has received the Finlandia Prize for fiction. The novels Ennen päivänlaskua ei voi (2000), Punainen erokirja (2003) and Runoilijan talossa (2004) are analysed in the context of contemporary cultural change in which queer themes have become not only a visible part of cultural representations of gender and sexuality but also active constituents of the established cultural canon. The study considers the varieties of gendered and sexual meaning which are generated by this fiction and – as the novels in question deal with non-normative sexuality – it also discusses how these issues were manifested in their reception. Additionally, it investigates the problematics of a literary genre which thematises non-normative sexuality. Beyond its engagement with the interrelationship between the selected novels (along with their social context) and the present culture, institutions and canon, the study also concerns itself with the question of how non-normative sexuality is addressed and discussed in literature and its reception. The novels are examined as products of a context in which their publication had seemed like a swift, yet appropriate, response to a cultural need for the creation of new, 'liberal' and 'progressive' queer representations. In addition, they are approached as works with specific queer-political agendas, aimed at opposing and deranging the hetero establishment. The analysis of the novels is consequently grounded in the politics of performativity, queer theory and the problematics of its domestic contextualisation, taking account, too, of the intersection between performativity and queer reading. This methodology is called queer political reading. The novels under investigation participate in the cultural, societal, social and discursive processes that use gender and sexuality to construct meaning. The fact that they have also received the Finlandia Prize connects them to a wider context, into a contemporary culture and society, which places sexuality at its centre. Where wide and far-reaching gender issues, brought about by cultural, intellectual, judicial and political changes, marked the turn of the 20th century, the turn of the present century is more explicitly sexual in character, facilitated by contemporary phenomena – such as the epochal changes in theories of gender and sexuality, or legislation and presentations of sexual culture, which have manifested themselves over recent years. Nevertheless, it would seem that discussions of queerness tend to remain allusive and implied rather than explicit, taking not only peculiar but also traditional forms, in which the rhetoric of the closet is used extensively. On the one hand, queerness is quite visible in representations of sexuality. But on the other hand, the reception of that queerness remains largely in the closet. This suggests that – particularly on institutional levels – queer themes can be rendered explicit only when it remains contextually suitable. / Tiivistelmä Tutkimus tarkastelee kolmen kirjallisuuden Finlandia-palkinnolla palkitun naiskirjailijan, Johanna Sinisalon, Pirkko Saision ja Helena Sinervon palkintoromaaneja Ennen päivänlaskua ei voi (2000), Punainen erokirja (2003) ja Runoilijan talossa (2004). Teoksia analysoidaan osana nykyistä kulttuurista käännettä, jossa heteronormatiivisuutta kyseenalaistavat, queerit kulttuurituotteet ovat tulleet osaksi sukupuolen ja seksuaalisuuden kulttuurisia esityksiä ja jopa osaksi hyväksyttyä kulttuurista kaanonia. Tutkimuksessa kysytään, millaisia sukupuolen ja seksuaalisuuden merkityksiä Sinisalon, Saision ja Sinervon normienvastaista seksuaalisuutta käsittelevät teokset tuottavat ja miten aiheet tulevat esille vastaanotossa. Lisäksi pohditaan normienvastaisia seksuaalisuuksia käsittelevän kirjallisuuden lajiproblematiikkaa. Tutkimuksessa tarkastellaan paitsi teosten, myös niiden yhteiskunnallisen kontekstin kautta nykyistä kulttuuriin ja sen instituutioihin ja jopa kaanoniin kytkeytyviä tapoja, joilla normien vastaisista seksuaalisuuksista puhutaan ja kirjoitetaan sekä kirjallisuudessa että sen vastaanotossa. Romaaneja tutkitaan siinä kulttuurisessa kontekstissa, jossa niiden julkaiseminen vaikuttaa äkkiseltään sopivalta vastaukselta kulttuurin tarpeeseen saada uudenlaista, "vapaamielisyydestä" ja "edistyksellisyydestä" kertovia queer-esityksiä. Toisaalta niitä lähestytään teoksina, joilla on queer-poliittisia, heterojärjestystä vastustamaan ja sekoittamaan pyrkiviä tavoitteita. Teosten tarkastelu liitetään osaksi performatiivisuuden politiikkojen sekä queer-teoretisoinnin ja sen kotimaisen kontekstualisoinnin problematiikan tutkimusta, performatiivisen ja queer-luennan risteyskohtaan. Tätä tutkimuksen menetelmää kutsutaan queer-poliittiseksi luennaksi. Sinisalon, Saision ja Sinervon romaanit osallistuvat osaltaan siihen kulttuuriseen, yhteiskunnalliseen, sosiaaliseen ja diskursiiviseen prosessiin, jossa työstetään ja rakennetaan sukupuolten ja seksuaalisuuksien merkityksiä. Se, että ne ovat saaneet myös kirjallisuuden Finlandia-palkinnon, kiinnittää ne laajempaan kontekstiin, nykykulttuuriin ja -yhteiskuntaan, joiden keskeiseksi kysymykseksi seksuaalisuus on muotoutunut. Siinä missä 1800–1900-lukujen vaihdetta kuvasti laaja ja kauaskantoinen sukupuoliproblematiikka, jolle aikaan sidottu kulttuurinen, intellektuaalinen, oikeusjärjestelmällinen ja poliittinen muutos raivasi tilaa, tämän vuosisadanvaihteen murros liittyy seksuaalisuuteen, jonka raivaajina ovat samankaltaiset, omaan aikaansa kytkeytyneet ilmiöt: jopa käänteentekevät muutokset sukupuoli- ja seksuaaliteorioissa, lainsäädännöissä ja seksuaalisuuden kulttuurisissa esityksissä. Näyttäisi kuitenkin siltä, että julkisissa keskusteluissa queeriudesta ei vieläkään puhuta kaikissa yhteyksissä suoraan vaan vihjaillen ja mitä eriskummallisimmin mutta usein silti hyvin perinteisin, kaapin retoriikkaa hyväkseen käyttävin sanankääntein: queer on yhtäältä kovin läsnä ja pinnassa seksuaalisuuden representaatioissa, mutta samalla esimerkiksi vastaanotossa monin ehdoin kaapissa. Näyttäisi siltä, että piilevästä queeriudesta huolimatta etenkin instituutiotasolla queer-tematiikka on näkyvää vain silloin, kun se on paikan ja tilanteen mukaan sopivaa.

While he was composing his important orchestral tone poem Finlandia in 1899–1900, Jean Sibelius (1865–1957) made his own piano arrangement of it. The purpose of this study is to compare the piano arrangement and orchestral version and to see further the similarities with Sibelius's other piano compositions from the same time period (1899-1904). Through this study I have found compositional patterns, which are typical for the composer and defined his composition style for piano during his "Kalevala-Romantic" phase. Sibelius's piano style was characterized as unpianistic and bulky by some. However, through my research I can show that with an analysis of certain harmonic structures, subtle use of pedal and correct voicings, his piano texture is indeed very thoughtful and transparent with a clear focus on counterpoint while remaining pianistic and comfortable to play. In order to fully understand the idiosyncrasies of the two versions of Finlandia, a detailed comparative analysis of the piano and orchestral scores is necessary. For this purpose, I primarily used the printed scores of both the piano and orchestral versions. In addition, the manuscript of the piano version of Finlandia was consulted as an important resource. From the orchestra manuscript, only one page has been found. The analysis focuses on the comparison between the textures of both versions, the score and the piano arrangement. I also applied the results of the comparison to the other scores of Sibelius's piano compositions from that time period to show his consistency in his use of the described arrangement techniques. With using the orchestration possibilities of the piano Sibelius's writing allows the instrument to stand completely on its own using all the possibilities of the piano sound while maintaining a highly pianistic texture. The goal of my research is to provide insight to understanding Sibelius's early piano style, introduce some performance practice ideas appropriate to this period, and highlight his smaller-scale works such as the character pieces and songs of this period.

Abstract The research observes the relations between Finland and Spain from the Finnish independence until the beginning of the Cold War by using an analysis of images and stereotypes. This era is characterized by the founding of the organization of Finnish foreign affairs, Spain’s transition from a dictatorship to a republic, from the Republic to the Spanish Civil War and the Second World War. During this time, Finland and Spain built their bilateral relations from the recognition of Finland through trade policy to have cordial relations around the Second World War when political conditions were favourable. The main idea of the Finnish foreign policy in Spain was to regain the lost market of timber and paper industry from the autonomous era. Spain was disturbed by the Finnish law of prohibition which prevented the trade within wine industry. Spain’s main focus in Finland was monitoring the foreign policy of Finland, the Soviet Union and the Baltic republics. Spain did fairly well in this task. Both Finland’s and Spain’s image of one another was based on stereotypes. The Finns were forest-living Asians while the Spaniards were lazy, uneducated bullfighters. The Finns had a chance to modify the image of Spain during the Spanish Civil War, but the modification didn’t take place. In Spain the image of the Finns, however, was transformed into a heroic nation defending the western civilization. The images could have affected the foreign policy. The diplomat who disliked and knew the posting country poorly could harm trade negotiations. The stereotype-based images delayed the development of the bilateral relations. On the other hand, an enthusiastic and politically suited person could have a significant positive impact on the relations, especially during the Second World War. The main source material consists of the reports from the Spanish delegation in Helsinki, the Finnish delegation in Madrid and the telegrams and documentation from both foreign ministries. / Tiivistelmä Tutkimuksessa tarkastellaan Suomen ja Espanjan välisiä suhteita historiallisen kuvatutkimuksen keinoin Suomen itsenäistymisestä kylmän sodan alkuun. Aikakautta leimaavat Suomen itsenäistymisen jälkeen alkanut ulkoasiainhallinnon perustaminen ja kehittyminen, Espanjan muutos diktatuurista tasavallaksi, tasavallasta sisällissotaan sekä toisen maailmansodan aika. Tänä aikana Suomi ja Espanja loivat keskinäiset suhteensa Suomen tunnustamisesta kauppapolitiikan kautta toisilleen ystävällismielisiksi maiksi, kun toisen maailmansodan poliittiset suhdanteet olivat suotuisia. Suomi halusi palauttaa itselleen edulliset puu- ja paperituotteiden markkinat, jotka sillä oli ollut autonomian aikana. Espanjaa haittasi Suomessa ollut kieltolaki, mikä merkitsi erityisesti tärkeiden viinien jäämistä pois maiden välisestä kaupasta. Espanja keskittyi suhteissa pitämään Suomea tarkkailu- ja tiedonkeruupaikkana Suomen, Neuvostoliiton ja Baltian suuntaan. Tässä tehtävässä Espanja onnistui verraten hyvin. Niin suomalaisten kuin espanjalaisten kuvat toisistaan rakentuivat suhteiden alussa stereotypioiden varaan. Suomalaiset olivat metsissä asuvia aasialaisia ja espanjalaiset laiskoja sekä kouluttamattomia härkätaistelijoita. Suomalaisille tarjoutui mahdollisuus korjata Espanja-kuvaa Espanjan sisällissodan julkisuuden vuoksi, mutta kuvassa ei tapahtunut muutosta. Sen sijaan Suomen saama julkisuus talvisodan aikana muutti espanjalaisten Suomi-kuvaa urheaksi läntistä sivistystä puolustaneeksi kansaksi. Mielikuvilla saattoi olla oikeissa olosuhteissa vaikutusta ulkopolitiikkaan. Huonosti asemamaansa tunteva ja kokeva diplomaatti saattoi olla haitaksi kauppaneuvotteluille. Alkuaikojen stereotypioihin nojannut mielikuva hidasti kehitystä. Toisaalta innostunut ja aikakauteen poliittisesti sopiva henkilö saattoi vaikuttaa huomattavasti suhteita edistävästi, kuten toisen maailmansodan aikana tapahtui molemmin puolin. Tutkimuksen keskeisin lähdeaineisto koostuu Espanjan Helsingin-lähetystön ja Suomen Madridin-lähetystön raporteista, sähkeistä sekä kummankin maan ulkoasiainhallinnon dokumenteista. / Resumen El studio observa las relaciones entre Finlandía y España por el medio del studio de las imagines históricas desde la proclamación de la independencia de Finlandía hasta el comienzo de la Guerra Fría. La época esta caracterizada por la fundación y evolución del Ministro de Asuntos Exteriores de Finlandía después de la independencia, la transición de la dictatura a la Segunda República, la Guerra Civil Española y la Segunda Guerra Mundial cuando las coyunturas políticas eran favorables. La idea principal de la política exterior de Finlandía en España era volver a crear los mercados perdidos de madera y papelera de la época autónoma finlandesa. España en cambio estaba molesta por la ley seca de Finlandía, lo que bloquea el importante comercio de los vinos españoles. España se concentro en observer y coleccionar información de Finlandía, Unión Soviética y los países Bálticos. España tuvo bastante éxito en esta tarea. La imagen de uno y otro, tanto finlandesa como española estaba basado en los estereotipos. Los finlandeses eran nórdicos que vivían en el bosque y los españoles eran toreros maleducados y perezosos. En la Guerra Civil Española, los finlandeses ofrecen la oportunidad de cambiar su imagen, pero fue desaprovechada. En cambio, la publicidad de Finlandía durante la Guerra de Invierno cambió la imagen que España tenia de Finlandía en una nación de valientes defendiendo la civilización occidental. Bajo las circunstancias correctas las imagines podrian tener un efecto en la política exterior. El diplomático que conocía y no le gustaba su país de acreditación podria perjudicar seriamente las relaciones comerciales. Las imagines estererotipadas en el comienzo de las relaciones retrasaron el desarollo de las relaciones bilaterales. Por otra parte, el diplomático entusiasta y políticamente adecuado podría tener un impacto significativo y progresista, como ocurrido en ambos lados durante la Segunda Guerra Mundial. El material más importante consiste en los informes de la legación de España y de la legación de Finlandía en Madrid, los telegramas y los documentos de ambos Ministros de Asuntos Exteriores.

Abstract In the Swedish Kingdom, of which Finland was a part until the 19th century, the parish burial records specified the cause of death earlier than other European countries. Using the information contained in 1.2 million death records from 234 different parishes, the impact of the main infectious diseases inflicted upon the Finnish population, during the period 1749–1850, is analyzed. The study is focused on the temporal and geographical distribution of three of the main epidemics; gastroenteritis, malaria and smallpox. The Industrial Revolution, the Demographic Transition and the Bacteriological Era only arrived to Finland at the end of the 19th century. The population analyzed, living at a time prior those changes, was therefore rural, scattered and with high birth and mortality rates. It was, therefore, helpless in front of many illnesses. Infectious diseases were the main cause of death, especially among children. One sixth of all analyzed deaths can be attributed to these three causes of death studied. Acute gastroenteritis generated mortality, constantly in its endemic areas (southeast of the country and Ostrobothnian coast) and also in the form of large epidemics, accompanying other factors affecting the population, such as war or famine. Smallpox was endemic in the country and caused periodic epidemic peaks which generated high mortality among children. The most densely populated areas acted as reservoirs from which the disease spread outwards the rest of the country. The generalization of the practice of vaccination, from the first decades of the 19th century, modified both the spatiotemporal distribution of the epidemics and the age distribution of smallpox mortality. Under the period studied, malaria was endemic in the southwest of Finland, being of most importance in the Åland Islands. The temporal variations in the incidence of this disease do not seem to be related to crises in the population, but rather due to environmental factors. The above causes of death greatly influenced the modulation of mortality in 18th and 19th century Finland. / Resumen En el Reino de Suecia, al que pertenecía Finlandia hasta el siglo XIX, los registros parroquiales de enterramiento especificaban la causa de muerte más tempranamente que en otros países de Europa. Utilizando la información contenida en 1,2 millones de registros de defunción, provenientes de 234 parroquias diferentes, se analiza el impacto de las enfermedades infecciosas en la población de Finlandia entre 1749 y 1850. Se estudia en especial la distribución temporal y geográfica de las mayores epidemias de gastroenteritis aguda, viruela y paludismo. Ni la revolución industrial ni la transición demográfica ni la era bacteriológica llegaron a Finlandia hasta finales del siglo XIX. La población en la época de estudio era, por tanto, rural, dispersa, con altos índices de natalidad y mortalidad y estaba indefensa ante la mayor parte de las dolencias. Las enfermedades infecciosas eran la principal causa de muerte, especialmente entre los niños. Al conjunto de las tres causas de muerte estudiadas, gastroenteritis, viruela y paludismo, puede atribuirse un sexto del total de las muertes analizadas. La gastroenteritis aguda causaba una importante mortalidad de manera constante en sus áreas endémicas (sureste del país y costa de Ostrobotnia) y una mortalidad catastrófica, en forma de grandes epidemias, en coincidencia con alteraciones en la población tales como guerras o hambrunas. La viruela era endémica en el país y se manifestaba en forma de picos epidémicos periódicos que generaban gran mortalidad entre los niños. Las zonas más densamente pobladas actuaban como reservorios desde los cuales la enfermedad se expandía al resto del país. La generalización del uso de la vacuna a partir de las primeras décadas del siglo XIX modificó tanto la distribución espaciotemporal de las epidemias como su perfil de mortalidad por edades. El paludismo era endémico en el suroeste de Finlandia durante el periodo de estudio, siendo especialmente importante en las Islas åland. Las variaciones en la importancia de esta enfermedad no parecen responder a crisis en la población sino a factores ambientales. Las causas de muerte estudiadas modularon de manera importante la mortalidad general de la Finlandia de los siglos XVIII y XIX. / Tiivistelmä Ruotsin kuningaskunnassa, johon Suomi 1800-luvulle saakka kuului, hautauksia koskevissa kirkonkirjoissa spesifioitiin kuolinsyy aikaisemmin kuin muissa Euroopan maissa. Tässä tutkimuksessa analysoidaan 234 eri kunnasta peräisin olevaa 1,2 miljoonan henkilön kuolintilastoon sisältyvää informaatiota infektiosairauksien vaikutuksesta Suomen väestöön vuosien 1749 ja 1850 välillä. Erityisesti tutkitaan akuutin mahasuolitulehduksen, isonrokon ja malarian merkittävimpien epidemioiden ajallista ja maantieteellistä levinneisyyttä. Teollinen vallankumous kuin myöskään väestöllinen muutos tai bakteriologinen aikakausi eivät saapuneet Suomeen 1800-luvun loppuun mennessä. Tutkittavan aikakauden väestö oli siten maaseudulla elävää, hajanaista, sillä oli korkea syntyvyys ja kuolleisuus ja se oli suojaton suurinta osaa sairauksia vastaan. Infektiosairaudet olivat pääasiallisin kuolinsyy, erityisesti lasten keskuudessa. Tämän kolmen tutkitun kuolinsyyn joukon, mahasuolitulehduksen, isonrokon ja malarian, voidaan katsoa aiheuttaneen kuudenneksen analysoitujen kuolemien kokonaismäärästä. Akuutti mahasuolitulehdus aiheutti tasaisesti merkittävän kuolleisuuden yleisillä esiintymisalueillaan (maan kaakkoisosa ja Pohjanmaan rannikko) ja katastrofaalisen kuolleisuuden suurten epidemioiden muodossa samanaikaisesti sellaisten väestössä tapahtuvien muutosten kuten sotien tai nälänhädän kanssa. Isorokko oli maassa yleisesti esiintyvää ja ilmeni jaksottaisten epidemiahuippujen muodossa, jotka aiheuttivat suuren kuolleisuuden lasten keskuudessa. Tiheimmin asutetut alueet toimivat reserveinä, joista sairaus levisi loppuun osaan maata. Rokotuksen käytön yleistyminen 1800-luvun ensimmäisistä vuosikymmenistä lähtien muutti niin epidemioiden alueellista ja ajallista levinneisyyttä kuin sen kuolleisuusprofiilia ikäluokittain. Malaria oli yleisesti esiintyvää Lounais-Suomessa, ja tutkittavana aikakautena se oli erityisen merkittävää Ahvenanmaan saaristossa. Muutokset tämän sairauden merkittävyydessä eivät vaikuta vastaavan väestökriisejä vaan ilmastollisia tekijöitä. Tutkitut kuolinsyyt muuttivat merkittävästi kuolleisuutta 1700- ja 1800-lukujen Suomessa.