Diss. -- Helsingin kauppakorkeakoulu, 1996.

Diss. -- Turun kauppakorkeakoulu. / Myös verkkojulkaisuna.

Abstract The role of higher education as an essential component of the productive economy has been emphasized in the 21stcentury, resulting in a constant need to demonstrate compliance and excellence to various stakeholders. To achieve this, a large variety of internal and external evaluation processes have been developed. However, to connect these evaluations with continuous improvement has often proved challenging due to factors arising from organizational complexity. This compilation dissertation examines how various quality evaluations in higher education could be integrated in a meaningful and synergistic manner. Integration is analyzed both horizontally across the three missions of the university, as well as vertically ranging from external evaluations to self-assessment. The four research articles each support this whole from a different viewpoint. The results of the articles are complemented by a literature review of chosen relevant topics on quality management and evaluation in higher education. The results of this work suggest that a planned process of evaluations starting from the institution level could help evaluations build upon each other and to drive continuous improvement. A holistic view on evaluation and evaluation criteria could be of use in avoiding sub-optimization and ensuring that issues such as stakeholder engagement and societal impact are included in evaluations. The integration of evaluations would constitute a part of integrating an institution’s management system and advance unity of effort. The ubiquitous concept of excellence can be seen as linking factor in integration, and an excellence award model was used as an example of a holistic evaluation framework. The theoretical contribution of this study contributes in the discussion regarding quality evaluation, excellence and the integration of management activities in higher education. For practitioners this dissertation work provides both practical tools arising from the results of the research articles, as well as a synthesis of theoretical and practical issues that should be accounted for when developing quality evaluation approaches in institutions of higher education. / Tiivistelmä Korkeakoulujen rooli tuottavan talouden olennaisena osana on korostunut uudella vuosituhannella. Tästä on seurannut jatkuva tarve osoittaa vaatimustenmukaisuutta ja erinomaisuutta eri sidosryhmille. Tämän seurauksena on kehitetty suuri määrä erilaisia sisäisiä ja ulkoisia arviointiprosesseja. Kuitenkin näiden prosessien yhdistäminen toiminnan jatkuvan kehittämiseen on usein osoittautunut haastavaksi johtuen organisatorisesta monimutkaisuudesta. Tässä kokoomaväitöskirjassa tarkastellaan, kuinka erityyppisiä laadunarviointeja korkeakoulutuksessa voitaisiin integroida mielekkäällä ja synergistisellä tavalla. Integraatiota tarkastellaan niin horisontaalisesti yliopiston kolmen tehtävän läpi, kuin myös vertikaalisesti ulkoisista arvioinneista itsearviointiin. Väitöskirjaan liittyvät tutkimusartikkelit tukevat tätä tutkimusongelmaa eri näkökulmista. Kirjallisuuskatsaus tukee artikkelien tuloksia valittujen laatujohtamisen ja arvioinnin aiheiden tarkastelun kautta. Tämän työn tuloksien mukaan suunnitelmallinen arviointikokonaisuus lähtien korkeakoulutasolta voisi tukea arviointien tulosten kumuloitumista ja edistää jatkuvaa kehittämistä. Holistinen näkökulma arviointiin ja arviointikriteereihin voisi ehkäistä osaoptimointia ja varmistaa, että seikkoihin kuten sidosryhmien osallistuminen ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus huomioidaan arvioinneissa. Arviointien integrointi tukisi osaltaan korkeakoulun johtamisjärjestelmän integrointia ja edistäisi yhteisiin tavoitteisiin pyrkimistä. Erinomaisuuden yleistynyttä käsitettä voidaan pitää yhdistävänä tekijänä integraation toteutumisessa, ja siihen perustuvaa laatupalkintomallia käytettiin työssä esimerkkinä holistisesta arviointimallista. Väitöskirjatyön teoreettinen kontribuutio liittyy korkeakoulujen laadunarvioinnin, erinomaisuuden ja johtamistoimien integroinnin tieteelliseen keskusteluun. Käytännön työn kannalta tutkimustulokset tarjoavat käytännön työkaluja artikkelien tulosten kautta, sekä yhdistelmän teoreettisista ja käytännön seikoista jotka tulisi huomioida korkeakoulun laadunarviointia kehitettäessä.

Abstract The purpose of this study was to describe and understand the individualised integration of social and health services for frequent attenders by customer profile from the perspective of knowledge-based management. The study was carried out using the multi-method approach. Sub-study (Ⅰ) described what kind of customer profiles could be identified among municipal residents based on diaries (n=15) at the planning stage of the social and health care centre. Sub-study (Ⅱ) identified the customer profiles of frequent attenders based on service plans (n=56). Sub-study (Ⅲ) described, in the form of a register study, based on four customer profiles, the use of primary healthcare, emergency care and specialised healthcare services by frequent attenders (n=2388) and the social services decided to them. The data of the sub-studies was analysed by means of content analysis and systematic analysis as well as statistically. As a result of the study, customer profiles were generated both for municipal residents and for frequent attenders. The purpose of identifying customer profiles for municipal residents was to seek preunderstanding for the definition of frequent attenders’ customer profiles. With frequent attenders, physical, mental and social service needs are intertwined. The use of social and health services was highly individualised according to the customers’ current life situation. The study highlighted from the perspective of knowledge-based management the need for individualised integration of social and health services for frequent attenders and for the multi-disciplinary social and health information and the flow of information between different social and health service operators it requires. The results of the study can be utilised in the construction and management of the integration of social and health services for frequent attenders. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla ja ymmärtää paljon palveluja tarvitsevien asiakkaiden yksilöityä sosiaali- ja terveyspalvelujen (sote) integraatiota asiakasprofiileittain tietoperustaisen johtamisen näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin monimenetelmäisesti. Osatutkimus (Ⅰ) kuvasi, millaisia kuntalaisten asiakasprofiileja oli tunnistettavissa päiväkirjojen (n = 15) avulla hyvinvointikeskuksen suunnitteluvaiheessa. Osatutkimuksessa (Ⅱ) palvelusuunnitelmien (n = 56) perusteella tunnistettiin paljon palveluja tarvitsevien asiakasprofiileja. Osatutkimuksessa (Ⅲ) kuvailtiin rekisteritutkimuksena neljään asiakasprofiiliin perustuen paljon palveluja tarvitsevien asiakkaiden perusterveydenhuollon, päivystyksen ja erikoissairaanhoidon palvelujen käyttöä (n = 2 388) sekä heille myönnettyjä sosiaalipalveluja. Osatutkimusten aineistot analysoitiin sisällönanalyysillä, systemaattisella analyysillä sekä tilastollisesti. Tutkimuksen tuloksena syntyi sekä kuntalaisten että paljon palveluja tarvitsevien asiakkaiden asiakasprofiileja. Kuntalaisten asiakasprofiilien tunnistamisella haettiin esiymmärrystä paljon palveluja tarvitsevien asiakkaiden asiakasprofiilien määrittelyyn. Paljon palveluja tarvitsevilla asiakkailla fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset palvelutarpeet kietoutuivat toisiinsa. Sote-palvelujen käyttö oli vahvasti yksilöity asiakkaiden oman elämäntilanteen mukaan. Tutkimus nosti esille tietoperustaisen johtamisen näkökulmasta perusteen paljon palveluja tarvitsevien asiakkaiden yksilöityyn sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteen kokoamiseen ja sen edellyttämään monialaiseen sote-tietoon ja tiedon liikkumiseen eri sote-toimijoiden välillä. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää paljon palveluja tarvitsevien asiakkaiden sote-integraation rakentamisessa ja johtamisessa.

Abstract Continuous software engineering (CSE) has instigated academic debate regarding the rapid, parallel cycles of releasing software and customer experimentation. This approach, originating from Web 2.0 and the software-as-a-service domain, is widely recognised among software-intensive companies today. Earlier studies have indicated some challenges in the use of CSE, especially in the context of business-to-business and product-oriented, embedded systems development. Consequently, research must address more explicit definitions and theoretical models for analysing the prerequisites and organisational capabilities related to the use of CSE. This dissertation investigates various approaches to conducting empirical evaluations related to CSE. The study aims to improve existing models of CSE and to empirically validate them in the context of software companies. The study also aims to accumulate knowledge regarding the use of CSE, as well as its impacts. The case study method is applied for the collection and analysis of empirical data. Twenty-seven interviews are conducted at five companies. In addition, a systematic literature review is used to synthesise the empirical research on agile release engineering practices. Design science research is used to portray the model design and the evaluation process of this dissertation. Three approaches for evaluating CSE are constructed: (1) LESAT for software focuses on enterprise transformation using an organisational self-assessment approach, (2) STH+ extends the “Stairway to Heaven” model and evaluates company practices with respect to evolutionary steps towards continuous experimentation-driven development, and (3) CRUSOE defines 7 key areas and 14 diagnostic questions related to the product-intensive software development ecosystem, strategy, architecture, and organisation, as well as their continuous interdependencies. This dissertation states the relevance of CSE in the context of product-intensive software development. However, more adaptations are anticipated in practices that involve business and product development stakeholders, as well as company external stakeholders. / Tiivistelmä Jatkuva ohjelmistotuotanto on herättänyt keskustelua nopeasta, samanaikaisesta ohjelmistojulkaisemisesta ja asiakaskokeiluista. Toimintatapa on peräisin Web 2.0 ja software-as-a-service yhteydestä, mutta se tunnetaan nykyään yleisesti ohjelmistoja kehittävissä yrityksissä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet haasteita jatkuvan ohjelmistotuotannon käytössä. Erityisesti haasteita on havaittu yritykseltä yritykselle liiketoiminnassa ja tuotepainotteisten sulautettujen järjestelmien yhteydessä. Näin ollen on havaittu tarve tutkimuksen avulla kehittää täsmällisempiä määritelmiä ja teoreettisia malleja, joilla voidaan analysoida jatkuvan ohjelmistotuotannon käyttöön liittyviä edellytyksiä ja organisaatioiden kyvykkyyksiä. Tässä väitöskirjassa tutkitaan malleja, joilla voidaan empiirisesti arvioida jatkuvaa ohjelmistotuotantoa. Tutkimuksella pyritään parantamaan nykyisiä malleja ja arvioimaan niiden käyttöä ohjelmistoyrityksissä. Lisäksi tutkimuksella pyritään kasvattamaan tietoa jatkuvasta ohjelmistotuotannosta ja sen vaikutuksista. Tiedon keräämiseen ja analysointiin käytettiin tapaustutkimus menetelmää. Kaksikymmentäseitsemän haastattelua tehtiin viidessä yrityksessä. Lisäksi tehtiin ketterään ohjelmistojulkaisuun keskittyvä systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Väitöskirjassa käytetään Design Science Research menetelmää kuvaamaan tutkimuksen eri vaiheita, joissa malleja suunniteltiin ja arvioitiin. Tutkimuksessa rakennettiin kolme tapaa jatkuvan ohjelmistotuotannon arvioimista varten: (1) LESAT for Software keskittyy organisaation muutoskyvykkyyden arviointiin käyttäen itsearviointimenetelmää, (2) STH+, laajentaa ”Stairway to Heaven” mallia ja arvioi yrityksen käytäntöjä eri evoluutioaskelmilla matkalla kohti kokeilupainotteista tuotekehitystä, (3) CRUSOE määrittelee seitsemän pääaluetta ja 14 kysymystä liittyen tuotekehityksen ekosysteemiin, strategiaan, arkkitehtuuriin, organisointiin sekä näiden välisiin jatkuviin riippuvuuksiin. Väitöskirja osoittaa jatkuvan ohjelmistokehityksen olevan merkityksellinen myös tuotepainotteisessa ohjelmistokehityksessä. Nähtävissä kuitenkin on, että useita nykykäytäntöjä on tarvetta muokata. Erityisesti muokkaustarvetta on tuotekehityksen ja liiketoiminnan sidosryhmiin ja yrityksen ulkoisiin sidosryhmiin liittyvissä käytännöissä.

Abstract Nowadays, construction projects are implemented in highly demanding and complex built environments that require multisectoral and multidisciplinary efforts and collaboration between the project stakeholders with divergent interests, objectives, and backgrounds. Successful collaboration is one of the most efficient ways to enhance project value creation and gain better results, especially when it integrates stakeholders with different kinds of expertise and contributions. However, stakeholder management, involvement, and integration have been seen as a difficult issue, particularly in the early project phases, and have frequently resulted in conflicts and partial failures due to the lack of practical tools for managing the stakeholders and understanding their roles. The purpose of this dissertation is to enhance the understanding of how value creation can be enhanced through early stakeholder involvement and integration in the context of construction. The research applies a qualitative research approach and utilizes the case study methodology. The data for this research was collected through a survey and semi-structured interviews. The results indicate that project value creation can be increased by early stakeholder involvement and integration. However, it demands systematic stakeholder management practices in order to identify the different project-specific stakeholders and their requirements for the project. The results also show that the salience of the stakeholders varies within a project and from project to project, and some of the stakeholders are always more important than others. Nevertheless, all the stakeholders usually have the change to impact on and contribute to the project, positively or negatively. To exploit the expertise of a project stakeholder or to avoid the problems caused by the stakeholders, the framework for stakeholder identification and classification was created in this dissertation. / Tiivistelmä Rakennusteollisuuden projektien sekä rakennetun ympäristön muuttuminen yhä dynaamisemmaksi ja monimutkaisemmaksi edellyttää projektin sidosryhmien yhä aktiivisempaa ja syvällisempää osallistamista, yhteistyötä sekä vaatimusten huomioimista projektien määrittelyvaiheesta alkaen. Muilla teollisuuden aloilla sidosryhmien aikaisella osallistamisella projektin alusta alkaen on huomattu olevan positiivinen vaikutus projektien parempaan arvontuottoon ja tavoitteiden saavuttamiseen. Osoitetuista hyödyistä ja joistain hyvistä kokemuksista huolimatta, sidosryhmien osallistaminen ja integroiminen on osoittautunut yleisesti ottaen erittäin vaikeaksi ja haasteelliseksi, erityisesti vaativien ja kompleksisien projektien osalta. Pääsääntöisesti ongelmat johtuvat puutteellisesta toimintavavoista sekä tottumattomuudesta sidosryhmien kokonaisvaltaiseen osallistamiseen ja johtamiseen, mikä on usein johtanut sidosryhmien välisiin ristiriitoihin ja hankkeiden, ainakin osittaiseen, epäonnistumiseen. Tämän väitöstutkimuksen tavoite on tutkia, että miten rakennusprojektien arvontuottoa voidaan parantaa sidosryhmien aikaisella osallistamisella ja integroinnilla. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jonka empiirinen aineisto on hankittu kyselyllä sekä haastatteluilla eri rakennusteollisuuden projekteista. Tulokset vahvistavat käsityksen, että sidosryhmien aikainen osallistaminen ja integroinnilla projektin arvontuottoa kaikille sidosryhmille voidaan tehostaa. Tämä kuitenkin vaati systemaattisia toimintatapoja ja prosesseja, jotta projektin kannalta keskeisimmät sidosryhmät ja heidän vaateensa kyetään tunnistamaan sekä osaaminen voidaan hyödyntää. Tulokset myös osoittavat, että projektin sidosryhmät eivät ole tasavertaisia keskenään ja heidän keskeisyytensä vaihtelee sekä projektin aikana että projektikohtaisesti. Tästä huolimatta, yleensä kaikki sidosryhmät voivat vaikuttaa, tavalla tai toisella, projektiin joko positiivisesti tai negatiivisesti. Jotta sidosryhmät voitaisiin osallistaa mahdollisimman tehokkaasti, ja näin ollen hyödyntää heidän osaaminen ja välttää ongelmat, luotiin tässä tutkimuksessa viitekehys sidosryhmien tunnistamiseksi, arvioimiseksi ja luokittelemiseksi.

Abstract The infrastructure and construction industry has for decades suffered from problems such as cost overruns, delays, disputes and low productivity. To transform old adversarial practices and industrial culture into more collaborative and innovative ways of working, new operational models for project delivery have been introduced. A project alliance is among the models developed to improve infrastructure and construction project performance by addressing problems of fragmentation and lack of integration. However, the growing body of conceptual and empirical research on project alliances within the field of project management does not include any in-depth investigation of the capability requirements and relevant processes for managing alliance projects. The goal of this dissertation is to contribute to the project alliance literature within the field of project management by exploring the capabilities needed by an inter-organizational alliance project organization and participating organizations to manage project alliances in the infrastructure and construction context. The research adopts a qualitative approach, utilizing the case study method and in-depth interviews as research methods. The empirical results, which relate to the first project alliances in the Finnish infrastructure and construction industry, highlight the importance of the alliance project organization’s collective capabilities for managing project alliances. Among these capabilities, inter-organizational integration management, collaborative project identity formation and opportunity management are of particular importance. In addition, each participating organization requires specific project alliance capability, which comprises both the ability to implement key activities over the project life cycle and the skills required by project-based organizations and participating individuals. Together, these organizational and project network-level capabilities form the basis for managing such projects. / Tiivistelmä Infrastruktuuri- ja rakennusteollisuus on kärsinyt kustannusten ylityksistä, myöhästymisistä, erimielisyyksistä ja heikosta tuottavuudesta jo kymmenien vuosien ajan. Jotta vanhat, vastakkainasetteluun perustuvat käytännöt ja toimintakulttuuri voitaisiin muuttaa, uusia projektien toteutusmalleja on otettu käyttöön. Projektiallianssi on yksi yhteistoiminnallisista malleista, joka on kehitetty vähentämään toimialan sirpaloitumista ja edistämään integroitumista tavoitteena infrastruktuuri- ja rakennusalan projektien suorituskyvyn parantaminen. Lisääntyvästä konseptuaalisesta ja empiirisestä tutkimuksesta huolimatta, projektiallianssiin kohdistuva tutkimus ei ole tarkastellut organisaatioiden kyvykkyysvaatimuksia ja keskeisimpiä allianssin johtamiseen liittyviä prosesseja riittävän syvällisesti. Väitöskirjan tavoite on edistää projektiallianssin tutkimusta tuottamalla uutta tieto allianssihankkeisiin osallistuvien organisaatioiden kyvykkyysvaatimuksista sekä yhteisistä kyvykkyyksistä, joita projektiorganisaatio tarvitsee allianssiprojektin hallintaan infrastruktuuri- ja rakennusalalla. Tutkimus on toteutettu laadullisena tapaus- ja haastattelututkimuksena. Suomen ensimmäisistä infrastruktuuri- ja rakennusalan allianssihankkeista saadut empiiriset tulokset korostavat allianssiprojektiorganisaation yhteisten kyvykkyyksien merkitystä. Kyvykkyysvaatimukset kohdistuvat erityisesti organisaatioiden välisen integraation johtamiseen, yhteistyötä korostavan projekti-identiteetin muodostamiseen ja mahdollisuuksien hallintaan allianssiprojektissa. Näiden yhteisten kyvykkyyksien lisäksi jokainen organisaatio tarvitsee projektiallianssikyvykkyyden, joka koostuu allianssihankkeiden käynnistämiseen ja hallintaan tarvittavista taidoista ja kyvystä toteuttaa eri elinkaaren vaiheen kannalta keskeisiä toimintoja. Hankkeeseen osallistuvan organisaation projektiallianssikyvykkyys ja yhteiset projektiverkoston kyvykkyydet luovat perustan allianssihankkeen hallinnalle.