Abstract This dissertation, and the three original articles on which it is based, explore the nature of teaching physical skills in the particular context of three budo sports: judo, Brazilian jiu-jitsu, and aikido. In particular, this dissertation examines the way demonstrations of budo techniques are conducted in collaboration between the teachers, their partners and the students. Particular focus is on ‘whole class demonstrations’, situations where all the participants in the class are gathered in a shared participation framework, either to observe the demonstration or perform in it. This dissertation reveals how and by whom demonstrations are conducted by examining their depictive, supportive and annotative aspects. By using video recordings of naturally-occurring budo demonstrations and employing a multimodal conversation analytic method, the ‘demonstration’ is defined as a social event comprising of a physical depiction and context-establishing interactional aspects. The three original articles introduce and examine interactional phenomena directly related to the aforementioned three aspects. The first article explores the employment of communicative moves necessary to establish the physical, temporal and participatory space for the demonstration. The second article explores the way in which the teacher and the partner can facilitate easier observation of the technique through interactional parsing, the return-practice and phase-clarifying actions. The third article explores the interaction between the teacher and the partner, by illustrating the different modalities in which the partner can be guided through the demonstration. / Tiivistelmä Tämä väitöskirja, sekä kolme alkuperäistä tutkimusartikkelia joihin se perustuu, tutkivat fyysisten taitojen opetusta kolmen budolajin, judon, Brasilialaisen jujutsun ja aikidon kontekstissa. Väitöskirja perehtyy multimodaalisiin ja kollaboratiivisiin tapoihin, joilla budo-opettajat, heidän partnerinsa, ja oppilaansa esittelevät budotekniikoita koko luokan kattavissa demonstraatiossa, eli tilanteissa, joissa jokainen osallistuja on osa yhteistä osallistujuuskehikkoa, joko tekniikka suorittamassa tai seuraamassa. Väitöskirja paljastaa kuinka, ja kenen toimesta demonstraatiot toteutetaan tarkastelemalla niiden esittäviä, tukevia, ja selvittäviä piirteitä. Väitöskirja hyödyntää multimodaalisen keskustelunanalyysin tutkimusmetodia ja määrittää ’demonstraation’ sosiaalisena tapahtumana, joka muodostuu kehollisesta näytöstä ja kontekstia-rakentavista vuorovaikutuksellista piirteistä. Väitöskirjan kolme alkuperäistä tutkimusartikkelia tarkastelevat yllämainittuihin kolmeen demonstraation piirteeseen liittyviä vuorovaikutuksen ilmiötä. Ensimmäinen artikkeli tarkastelee kommunikatiivisia siirtoja, joita hyödynnetään, kun luodaan demonstraatioiden vaatima fyysinen ja ajallinen tila sekä osallistumiskonfiguraatio. Toinen artikkeli tutkii opettajien ja heidän partnereidensa hyödyntämiä budotekniikan tarkkailua helpottavia vuorovaikutuksellisia ilmiötä: vuorovaikutuksellista jäsentämistä, paluu-käytännettä, sekä budotekniikan vaiheita selventäviä toimintoja. Kolmas artikkeli perehtyy erityisesti opettajan ja tämän partnerin väliseen vuorovaikutukseen paljastamalla eri modaliteetit, joilla partneria voidaan ohjata demonstraation aikana.