1 |
Diskussion om röjningsrösen : med teorier om gravrösen i fossil åkermark och skärvstenshögarEmilsson, Andreas January 2009 (has links)
<p>This paper aims to investigate the connection between clearance cairns and burial cairns. From this point of view I try to answer the questions why they are built in the same area and why these two different types of cairns are so similary constructed. Further I consider different theories about mounds of fire-cracked stones.</p>
|
2 |
Diskussion om röjningsrösen : med teorier om gravrösen i fossil åkermark och skärvstenshögarEmilsson, Andreas January 2009 (has links)
This paper aims to investigate the connection between clearance cairns and burial cairns. From this point of view I try to answer the questions why they are built in the same area and why these two different types of cairns are so similary constructed. Further I consider different theories about mounds of fire-cracked stones.
|
3 |
The Burial Cairns and the Landscape in the Archipelago of Åboland, SW Finland, in the Bronze Age and the Iron AgeTuovinen, T. (Tapani) 24 November 2002 (has links)
Abstract
Mortuary rituals express and cope with disorder brought about by a member's death in the community. The autonomous connection of the deceased with the community is disrupted through mortuary rituals. In many cultures the subsequent contacts with the realm of the dead are maintained in formalized practices, sometimes including or referring to objects or patterns that can be traced in the archaeological record. In this study it is asked, if the Bronze Age and Iron Age burial cairns (1200 BC - AD 1000) in the SW archipelago of Finland might be interpreted as monuments establishing a link between the landscape and the religious context of symbolic meanings, thus making it meaningful to examine the spatial references of grave sites.
The field studies include excavations, surveys, boulder analyses, and weathering studies. The number of cairns in the area is 444. Examination of samples of boulders suggested that the stones were usually collected from the adjacent terrain. The Schmidt hammer technique was applied to measure the weathering differences between basal and lateral surfaces, and possible secondary interference.
The chronology of the archipelago cairns is based on previous studies related to general chronological characteristics and datings of archipelago graves. Using discriminant analysis, the size of the cairn, the convexity of the surface at the grave site, and the topography of the terrain were identified as the variables most related to the differences between Group P, having a Bronze Age character (147 cairns), from Group R of Iron Age character (218 cairns).
Two models representing the shorelines of 500 BC and AD 1000 were reconstructed using a digital elevation model (DEM). Monte Carlo-testing was applied when the visible areas around grave sites were compared to reference sets in four subareas. The grave sites in Group P were often directed towards the land, whereas the grave sites in Group R were typically directed towards the sea. The difference might be related to differences in subsistence strategies. The cairns represented a conservative burial custom that belonged to local communities in maritime and northern areas, as opposed to the southern agricultural environments. / Tiivistelmä
Vainajan omaehtoinen yhteys elävien yhteisöön katkeaa vasta yhteisöllisen kuolemanrituaalin lopullisesti päätyttyä. Monissa kulttuureissa kuolemanrituaalin jälkeiset yhteydet vainajaan kiteytyvät muodollisiksi käytännöiksi, jotka voivat tulla arkeologisesti näkyviin aineellisissa jäännöksissä tai luonnonmaiseman paikkojen, tilojen ja elementtien suhteissa. Työssä tarkastellaan, ovatko Turunmaan saariston pronssikauden ja rautakauden hautarauniot (1200 e.Kr. - 1000 j.Kr.) tulkittavissa monumenteiksi, jotka yhdistivät maiseman symbolisten merkitysten uskomukselliseen kontekstiin.
Kenttätutkimuksiin kuuluu kaivauksia, inventointi, lohkaretutkimuksia ja rapautumismittauksia. Hautoja on 444. Lohkaretutkimukset osoittivat kivien tulleen kerätyiksi hautapaikkojen läheisyydestä. Tapaustutkielmissa kiveyksen basaali- ja lateraalipintojen välistä rapautumiseroa ja sekundaarisia vaurioita tutkittiin kimmovasaramittauksin.
Hautaraunioiden kronologia perustuu aikaisempiin tutkimuksiin kronologisista tunnusmerkeistä sekä saariston ajoitettuihin hautoihin. Erotteluanalyysissa kiveyksen laajuus, hautapaikan maanpinnan kuperuus ja hautapaikan suhde ympäröiviin huippuihin osoittautuivat muuttujiksi, jotka selvimmin jakavat aineiston pronssikauden tyypin P-ryhmään (147 hautaa) ja rautakauden tyypin R-ryhmään (218 hautaa).
Numeerisesta korkeusmallista laskettiin kaksi maastomallia, jotka vastaavat rannansiirtymisen kehitysvaihetta 500 e.Kr. (P-ryhmä) ja 1000 j.Kr. (R-ryhmä). Hautapaikoilta näkyvissä olleita alueita verrattiin satunnaisesti valittuihin verrokkipaikkoihin Monte Carlo -testauksen avulla. Merkittävin ero oli, että P-ryhmän hautapaikat olivat tyypillisesti suuntautuneet merta ja R-ryhmän hautapaikat maata kohti. Ero liittynee toimeentuloon latautuneisiin odotuksiin ja epävarmuuksiin. Hautarauniot merkitsevät konservatiivista hautaustapaa, joka kuului enemmän mereisten ja pohjoisten paikallisyhteisöjen kuin agraarisen ja eteläisen asutuksen piiriin.
|
4 |
Jättiläisen hautoja ja hirveitä kiviröykkiöitä — Pohjanmaan muinaisten kivirakennelmien arkeologiaaOkkonen, J. (Jari) 08 November 2003 (has links)
Abstract
The subject of this study is ancient stone structures found in Middle and Northern Ostrobothnia. Their shape, distribution, topography and relation to the ancient shorelines of different ages are the main themes of the research. The sites are classified into different categories according to those attributes. The function and the cultural context of the stone structures are also discussed in the study. The dating of the stone structures is based solely on shoreline chronology. A model is proposed for the of social organization of Stone Age and Early Metal Age hunter-gatherer societies in Ostrobothnia.
Spatial data relating to the sites was gathered both from the field and archives. The data is discussed on two levels. The cairns, dwelling sites and Giants' Churches have been studied in the larger Ostrobothnian study area. Other stone structures i.e. dwelling depressions in stone field, pits with walls and pits in stone fields, were studied in two limited research areas in Middle and Northern Ostrobothnia. The research database contains location and attribute data from 444 cairn sites with altogether 1133 cairns. There is also data from 34 Giants' Churches and 1191 other archaeological remains. The relations between the sites and ancient shorelines were analysed with GIS applications and digital elevation models.
The hypothesis is put forward that the first cairn building tradition originated in the study area by 3000-2500 cal BC. This Stone Age cairn tradition is related to the middle Neolithic "Giants? Church culture". This Cairn building tradition continued most likely without chronological gaps and gave rise to the Early Metal Age cairn tradition. The large number of cairns at the 2500 cal BC shoreline zone is clearly connected to its higher number of dwelling depressions. The explanation for the increasing number of dwelling depressions and dwelling planes of the period around 3000 and 2500 cal BC is the growth of population. Giants? Churches and cairns appear around the same time. These new features and changes in the archaeological record reflect developments which took place within the hunter-gatherer societies of Ostrobothnia. This development led to more complex social structures. / Tiivistelmä
Tutkimukseni aiheena ovat Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan rannikon esihistorialliset kiinteiksi muinaisjäännöksiksi luokiteltavat kivirakennelmat. Kohteissa olevien rakennelmien muoto, sijoittuminen ympäristöön ja suhde eri muinaisrantapintoihin ovat työn keskeisiä teemoja. Kohteita ryhmitellään rakennelmien muodon, kombinaation ja topografisten piirteiden perusteella. Tarkastelussa ovat sekä rakennelmien käyttötarkoitus että kulttuurinen konteksti. Röykkiöiden ja kivirakennelmien ajoitusta hahmotellaan rannansiirtymiskronologialla. Lisäksi tutkimuksessa esitetään tulkinta tutkimusalueen kivikauden ja varhaismetallikauden yhteisöjen sosiaalisesta rakenteesta.
Kohteiden paikkatiedot on koottu sekä maastokäynneillä että arkistolähteistä. Kerätyn aineiston tarkastelu tapahtuu kahdella tasolla. Röykkiöitä, asuinpaikkoja ja jätinkirkkoja tarkastellaan laajan osan Pohjanmaata kattavalla tutkimusalueella. Toinen taso on maantieteellisesti suppeampi, mutta aineistoltaan laajempi. Siinä tarkastellaan kaikkia kivirakennelmatyyppejä kahdella rajatulla tutkimusalueella Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla. Pohjanmaan tutkimusalueen aineisto koostuu 444:stä röykkiökohteesta, joissa on yhteensä 1133 röykkiötä. Tämän lisäksi tutkimusta varten kerättiin sijainti- ja ominaisuustiedot 34:stä jätinkirkosta ja 1191:stä muusta kiinteästä muinaisjäännöksestä.
Aineiston topografisessa analyysissä tarkastellaan röykkiökohteiden sijaintikorkeutta ja sijoittumista eri muinaisrantavyöhykkeille. Kohteiden suhdetta toisiinsa ja muihin muinaisjäännöskohteisiin käsitellään lähimpään naapuruuteen perustuvassa analyysissä. Lisäksi kohteiden hierarkiaa selvitetään arvo-koko-analyysillä. Muinaisjäännöskohteiden tarkasteleminen suhteessa eri muinaisrantoihin toteutettiin GIS-paikkatietosovelluksen ja korjatun yleistetyn korkeusmallin avulla hahmottelemalla yhdeksän muinaista rantavyöhykettä. Oletuksena on, että vyöhykkeillä sijaitsevat kohteet ovat olleet merenrantasidonnaisia.
Röykkiöiden rakentaminen Pohjanmaalla alkaa noin 3000-2500 eKr., ja traditio liittyy keskineoliittiseen "jättiläiskirkkokulttuuriin", kuten Aarne Europaeus vuonna 1925 kirjoittamassaan artikkelissa otaksui. Röykkiöiden määrän nousu kivikauden muinaisrantavyöhykkeillä näyttäisi liittyvän asumuspainanteiden, asuinpaikkapintojen ja jätinkirkkojen määrän nousuun. Kehityksen taustalla on rannikon metsästäjä-keräilijä-yhteisöjen sosiaalisten rakenteiden muutos. Kivikauden loppu ja varhaismetallikausi merkitsevät muutosta kohti yksinkertaisempia sosiaalisia rakenteita. Röykkiöiden rakentamisen perinne jatkui Pohjanmaalla kivikaudelta varhaismetallikaudelle, mutta rakentamisen takana ollut ideologia muuttui. Röykkiöiden määrä nousee yhdessä keittokuoppien määrän kanssa rautakauden alussa 500 eKr. tienoilla uudestaan. Mutta huippukausi jää lyhyeksi, sillä röykkiökohteiden ja muidenkin muinaisjäännösten määrät laskevat tämän jälkeen nopeasti ja lopullisesti.
|
Page generated in 0.0632 seconds