Abstract The general purpose of this study was to develop methodology for assessing counseling interactions. The first main objective of the research was to develop measures for assessing counselors’ responses and client-centeredness (Study I). Specific aims connected to the first objective were to assess the content validity and inter-rater reliability of the Counselor Response Coding System (CRCS) and the content validity, construct validity and inter-rater agreement of the Skilled Verbal Responding Scale (SVRS), which are measures included in the Counselor Response Observation System (CROS). The second main objective was to assess the applicability of heart-rate variability (HRV) to the measurement of emotions during clients’ verbal reports of unpleasant experiences (Studies II and III). The setting was analog with client-centered counseling aims in that the subjects produced verbal reports of their unpleasant experiences. Specific aims connected to the second objective were to examine the differences in subjects’ emotions between viewing and reporting unpleasant experiences and to examine the differences in their emotions between reporting pleasant and unpleasant experiences by measuring HRV. The results supported the content validity and inter-rater agreement of the CRCS and the content validity, construct validity, and inter-rater reliability of the SVRS. Overall, the results from the CROS testing can be considered a good starting point toward its further validation. The results from the HRV experiments were consistent with earlier findings and indicated that the subjects’ sympathetic activity was lower and that their parasympathetic activity higher when they reported unpleasant pictures than it was when they viewed them. This dynamic was not observed with the pleasant pictures. The results suggest that HRV and emotions during reporting should be interpreted in relation to the initial experiences and emotions in the viewing phase. / Tiivistelmä Tutkimuksen yleinen tavoite oli ohjausvuorovaikutuksen arviointimenetelmien kehittäminen. Tutkimuksen ensimmäinen päämäärä oli kehittää ohjaajan responsseja ja ohjaustoiminnan asiakaskeskeisyyttä arvioivia mittareita (Osajulkaisu I). Tarkempina ensimmäiseen päämäärän kytkeytyvinä tavoitteina oli arvioida Ohjausresponssien mittausjärjestelmään (CROS) sisältyvien Ohjausresponssien koodaussysteemin (CRCS) sisällön validiteettia ja interarvioitsijareliabiliteettia sekä Taitavan verbaalisen toiminnan skaalan (SVRS) sisällön validiteettia, rakennevaliditeettia ja interarvioitsijareliabiliteettia. Toisena päämääränä oli arvioida sykevariaatiomittauksen (HRV) soveltuvuutta asiakkaan emootioiden arviointiin puheen aikana (Osajulkaisut II ja III). Asetelma tässä oli analoginen asiakaskeskeisen ohjauksen tavoitteiden kanssa ja HRV -kokeissa koehenkilöt tuottivat verbaalisia kuvauksia emotionaalisesta kokemuksesta. Toiseen päämäärään kytkeytyvät tarkemmat tavoitteet olivat tarkastella eroja koehenkilöiden emotionaalisessa aktiviteetissa epämiellyttävien kuvastimulien katselun ja raportoinnin välillä sekä eroja miellyttävien ja epämiellyttävien kuvastimulien raportoinnin välillä HRV mittauksen avulla. Tulokset tukivat CRCS:n sisällön validiteettia ja interarvioitsija -reliabiliteettia sekä SVRS:n sisällön validiteettia, rakennevaliditeettia sekä interarvioitsija -reliabiliteettia. Kokonaisuudessaan CROS -arvioinnin tulokset ovat hyvä lähtökohta sen kehitystyössä. HRV -kokeiden tulokset olivat yhdenmukaisia aiempien löydösten kanssa ja indikoivat, että koehenkilöiden sympaattinen aktiviteetti oli matalampaa ja parasympaattinen korkeampaa, kun he raportoivat epämiellyttäviä stimuleita verrattuna stimulien katseluun. Tätä dynamiikka ei havaittu miellyttävien stimuleiden kohdalla. HRV -kokeiden tulokset indikoivat, että HRV ja emootiot tulisi tulkita suhteessa alkuperäiseen kokemuksen valenssiin, mikä on raportoinnin kohteena.