Abstract Emergency medical services (EMS) are designed to provide prompt response, on-scene treatment and transport for definitive care in patients with acute illness or injury. In recent years, the growing number of missions for non-urgent matters has challenged emergency care to design risk assessment protocols and tools to support decision-making and resource management at both dispatch and on-scene. The present study was designed to examine the efficacy of a criteria based dispatch protocol and National Early Warning Score (NEWS) in the Finnish EMS system. In addition, the aim of the research was to obtain data on patient allocation and mortality in the Northern Finnish population. The study data included 13,354 EMS missions from a six-month cohort (1.1.2014 - 30.6.2014) of prehospital emergency patients in two hospital districts – Kainuu and Länsi-Pohja – in Northern Finland, using a retrospective, observational design. Prehospital data including patient clinical physiological variables were combined with the national Finnish registries (Care Registry for Health Care, Intensive Care Consortium Database and Cause of Death Registry) in order to examine risk assessment in EMS and prehospital patient outcomes. Based on the result, the risk assessment at the dispatch was correct in 67.5% of the cases and four out of ten EMS missions did not lead to transportation by an ambulance. The use of the Finnish dispatch protocol resulted in an overall rate of 23% of over-triage and a 9% rate of under-triage. The highest NEWS category showed a good sensitivity for 1-day mortality but failed to adequately discriminate patients in need of intensive care or who died within 30-days in a large, unselected, typical EMS population. In conclusion, the criteria based dispatch protocol resulted in over-triage of a quarter of missions and in a significant rate of EMS missions without ambulance transportation. In addition, the predictive value of prehospital NEWS regarding the patient´s risk of death and need for intensive care was low. / Tiivistelmä Ensihoitopalvelu on suunniteltu tarjoamaan nopeaa vastetta, paikalla tapahtuvaa hoitoa ja kuljetusta lopulliseen hoitopaikkaan potilaille, joilla on akuutti sairaus tai vamma. Viime vuosien lisääntyneet yhteydenotot ei-kiireellisissä asioissa on johtanut riskinarviotyökalujen kehittämiseen tukemaan päätöksentekoa ja resurssienhallintaa hätäpuhelun aikana ja tapahtumapaikalla. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kriteeripohjaista hätäpuhelun käsittelyä sekä varhaisen varoituspistejärjestelmän (NEWS) tehokkuutta suomalaisessa ensihoitojärjestelmässä. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa ensihoitopotilaiden hoitotuloksista ja kuolleisuudesta Pohjois-Suomessa. Tutkimukseen sisältyi 13 354 ensihoitotehtävää kuuden kuukauden kohortista (1.1.2014 – 30.6.2014) kahden sairaanhoitopiirin alueelta – Kainuu ja Länsi-Pohja – Pohjois-Suomessa käyttämällä retrospektiivistä havainnoivaa tutkimusmenetelmää. Ensihoidon aikana kerätty tieto, mukaan lukien potilaan kliiniset fysiologiset arvot, yhdistettiin kansallisiin rekistereihin (hoitoilmoitusrekisteri, tehohoitokonsortion laatutietokanta sekä kuolinsyyrekisteri) jotta ensihoitopotilaiden riskinarviota ja hoitotuloksia voitiin tutkia. Tutkimustulosten mukaan 67.5 prosentissa tapauksista riskinarvio hätäkeskuksessa oli oikea ja neljä kymmenestä ensihoitotehtävästä ei johtanut kuljetukseen ambulanssilla. Suomalaisen hälytysprotokollan käyttö johti yliarviointiin 23 prosentissa tapauksista ja aliarviointiin 9 prosentissa tapauksista. Korkeariskin NEWS-luokan herkkyys 1-päivän kuolleisuudelle oli hyvä, mutta se ei kyennyt erottelemaan riittävän hyvin potilaita, jotka tarvitsivat tehohoitoa tai kuolivat 30 päivän sisällä suuressa ei-valikoidussa tyypillisessä ensihoitopotilasväestössä. Yhteenvetona todettiin, että kriteeripohjaisen riskinarvion käyttö johti yliarvioon neljänneksestä tapauksista sekä huomattavaan ensihoitotehtävämäärään ilman ambulanssikuljetusta. Lisäksi ensihoidon aikana käytetyn varhaisen varoituspistejärjestelmän ennusteellinen arvo potilaan kuolemanriskin ja tehohoidon tarpeeseen oli matala.

Abstract Trauma patients are a significant patient group for emergency medical services (EMS). Not only are injuries a significant cause of death, they also have a significant long-term impact on functionality and quality of life. Previous studies have shown that the injury-related mortality rate is higher in sparsely populated areas and that the majority of patients die before the arrival of EMS. Intensive care mortality is significant, and half of seriously injured patients develop multiple organ dysfunction. Airway management is one of the most important procedures that EMS provide for a critically injured patient, but making high-quality care available in a sparsely populated area is challenging. Seriously injured patients also appear to benefit from being transported directly to a trauma centre. In recent years particular attention has been given to the level and availability of EMS. Hospitals’ readiness to provide acute surgery is also being reorganised. More information is needed about the frequency, circumstances, outcome and acute care of serious and fatal injuries so that health care resources can be allotted appropriately and requirements for prevention can be identified. The purpose of this research was to investigate the frequency and circumstances of injury-related deaths in Northern Finland and the prognosis of trauma patients encountered by the Finnish helicopter emergency services (FinnHEMS). A particular objective was to examine differences between rural and urban areas. The National Advisory Committee for Aeronautics (NACA) severity score’s ability to predict 30-day mortality was also examined. The fourth part of the study aimed to investigate the pre-hospital airway management performed by non-physicians in Northern Finland. The study material was comprised of trauma deaths that occurred in Northern Finland in 2007–2011, trauma patients encountered by FinnHEMS units in Northern Finland in 2012–2013, patients encountered by HEMS in Northern Norway in 1999–2009 and a questionnaire regarding pre-hospital airway management to non-physicians. The study concluded that the rate of trauma deaths is high in Northern Finland, and the influence of alcohol was found in nearly half of pre-hospital trauma death cases. A larger portion of pre-hospital deaths also took place in rural areas. Trauma patients encountered by FinnHEMS units in urban areas who survived to hospital, appeared to have higher 30-day mortality than patients injured in rural areas. The most probable explanation for this difference is that patients injured in urban areas survive to hospital, while trauma patients in rural areas die pre-hospital. The NACA score was found to reliably predict 30-day mortality. Due to its simplicity, the NACA score can be used to compare patient material from different HEMS bases. It was found that non-physicians seldom performed airway management. On average, the frequency of performing airway management was low, and there is a need to improve maintenance of skills. / Tiivistelmä Vammapotilaat ovat merkittävä ensi- ja tehohoidon potilasryhmä. Paisi, että vammautumiset ovat merkittävä kuolinsyy, aiheuttavat ne myös merkittäviä pitkäaikaisvaikutuksia toimintakykyyn ja elämänlaatuun. Aikaisemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että vammakuolleisuus on yleisempää harvaanasutuilla seuduilla ja valtaosa potilaista kuolee jo ennen ensihoidon saapumista paikalle. Tehohoitokuolleisuus on merkittävää ja puolet vaikeasti loukkaantuneista potilaista kärsii monielinvauriosta. Ensihoidon tärkeimpiä tehtäviä kriittisesti vammautuneilla on hengitystien varmistaminen, mutta korkeatasoisen hoidon saatavuus harvaanasutulla seudulla on haasteellista. Vaikeasti vammautuneet potilaat näyttävät myös hyötyvän kuljetuksesta suoraan lopulliseen hoitopaikkaan. Viime vuosina ensihoidon tasoon ja saatavuuteen on kiinnitetty erityistä huomiota. Lisäksi sairaaloiden päivystysvalmiuden uudelleenorganisointi on käynnissä. Lisätietoa tarvitaan vakavien ja kuolemaan johtavien vammojen esiintyvyydestä ja olosuhteista, ennusteesta sekä akuuttihoidon toteutumisesta, jotta terveydenhuollon resursseja voitaisiin kohdentaa tarkoituksenmukaisesti ja ennaltaehkäisyn tarpeet voitaisiin tunnistaa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vammakuolemien esiintyvyyttä ja olosuhteita Pohjois-Suomessa sekä suomalaisten lääkintä- ja lääkärihelikopteriyksikköjen (FinnHEMS) kohtaamien vammapotilaiden ennustetta. Erityisenä tavoitteena oli tutkia maaseutu- ja kaupunkialueiden eroja. Lisäksi tutkittiin National Advisory Committee for Aeronautics (NACA)- vaikeusasteluokittelun kykyä ennustaa 30 päivän kuolleisuutta. Neljännen osatyön tavoitteena oli tutkia ensihoitajien suorittaman hengitystien varmistamisen käytäntöä Pohjois-Suomessa. Tutkimusaineisto koostui vuosina 2007‒2011 Pohjois-Suomessa tapahtuneista vammakuolemista, FinnHEMS:in yksiköiden kohtaamista vammapotilaista Pohjois-Suomessa vuosina 2012‒2013, Pohjois-Norjan pelastushelikopterin kohtaamista potilaista vuosina 1999‒2009 sekä ensihoitajille tehdystä kyselytutkimuksesta hengitystien hallintaan liittyen. Tutkimuksessa todettiin, että kuolemaan johtaneiden vammojen esiintyvyys on korkea Pohjois-Suomessa. Lisäksi havaittiin, että lähes puoleen sairaalan ulkopuolella tapahtuneisiin vammapotilaiden kuolintapauksiin liittyi alkoholi. Maaseudulla myös suurempi osa menehtyi sairaalan ulkopuolella. FinnHEMS:in yksiköiden kaupunkialueella kohtaamilla vammapotilailla, jotka selvisivät sairaalaan, havaittiin viitettä korkeampaan 30 päivän kuolleisuuteen verrattuna maaseudulla vammautuneihin. Ero johtuu todennäköisemmin siitä, että kaupunkialueella vammautuneet ehtivät sairaalaan kun taas maaseudulla vammapotilaat kuolevat jo ennen ensihoitopalvelun saapumista. NACA-vaikeusasteluokittelun todettiin ennustavan luotettavasti 30 päivän kuolleisuutta. Yksinkertaisuutensa vuoksi se soveltuu potilasmateriaalin vertailemiseen eri tukikohtien välillä. Ensihoitajan suorittama hengitystien varmistaminen havaittiin olevan harvinaista. Keskimääräisesti suoritteita tapahtui harvoin, ja taitojen ylläpitämisessä oli parantamisen varaa.