Introduktion: I den moderna prehospitala akutsjukvården kan ambulansens och ambulanshelikopterns samverkan ha stor betydelse för den svårt skadade eller sjuka patienten. Syfte: Syftet med studien var att undersöka vad sjuksköterskor inom ambulansen och sjuksköterska/läkare från helikoptern/akutbilen upplevde kunde påverka teamarbetet i den prehospitala miljön. Metod: En kvalitativ deskriptiv innehållsanalys med semistrukturerade intervjuer användes. 10 informanter från ett län i mellansverige inkluderades, fem kvinnor och fem män. Urvalet bestod i att informanterna skulle ha varit verksamma inom ambulansverksamheten i minst ett år samt ha erfarenhet av det prehospital samarbetet mellan ambulans och ambulanshelikopter. Intervjuerna spelades in, transkriberades till text och analyserades. Resultat: Studiens resultat presenterades i två teman med sju underkategorier. De två temana var: Ett dynamiskt teamarbete påverkas av tydliga roller och ett kontinuerligt förbättringsarbete och Teamarbete och kommunikation mellan kompetenserna i teamet. Konklusion: De olika rollerna vid teamarbetet har blivit tydligare med tiden och teamarbetet upplevdes ha blivit bättre med tiden. Hospitering och tid till övning beskrevs kunna optimera teamarbetet. Informanterna upplevde sig delaktiga i vården. Den prehospitala erfarenheten och bristen på den var av betydelse vid samverkan mellan enheterna. / Introduction: In the modern prehospital emergency care, ambulance and ambulance-helicopter's interactions play an important role for the severely injured or sick patients. Aim: The aim of the study is to examine what nurses in ambulance and nurse/doctor from the helicopter/emergency car experienced could affect the team work in the prehospital environment. Method: A qualitative descriptive content analysis of semi-structured interviews were used. 10 pieces of informants from a province in central Sweden were included five women and five men. The sample consisted of informants would have been active in the ambulance business for at least 1 year and have experience in the full spectrum of cooperation between ambulance and ambulance helicopter. The interviews were recorded, transcribed to text and analyzed. Results: The results of the study were presented in two themes with seven subcategories. The two themes were: A dynamic teamwork are influenced by clear roles and a continuous improvement and Team work and communication between the competencies of the team. Conclusion: The different roles in the cooperation has become clearer with time and team work was perceived to have become better with time. Site visits and time to exercise described to optimize teamwork. The informants perceived themselves involved in care. The prehospital experience and the lack of it was of importance to cooperation between units.

Prehospital management of patients who are traumatically injured within the state of Florida starts with the use of the Florida Adult Trauma Scorecard Methodology. The scorecard methodology may indicate that a patient is a Trauma Alert based on applied physiological and other judgment criteria. However, patients may be transported via Helicopter Emergency Medical Services (HEMS) without justified physiological needs. Rawls’ theory of justice posits that a fair and equal distribution of social resources is essential to public wellbeing. To evaluate this premise regarding prehospital trauma transports, archival 2015 data from the Florida Department of Health Trauma Registry was obtained. Using logistic regression, each trauma scorecard assessment criteria was individually and collectively evaluated regarding its predictive likelihood of a scene responder requesting HEMS versus ground ambulance transport. Controlling for trauma center locations, all five of the triage classifications illustrated a significant likelihood (p = 0.000) of HEMS transportation requests. Category 4 (EMS Judgment) predicted the highest likelihood of HEMS transport requests (b = 2.39, Wald X2(1) = 2026.88, OR = 10.9, p = .000, CI [9.83, 12.09]). Categories 4 (14.7%) and 6 (Local Criteria; [25.8%]) illustrated unexpectedly high percentages of emergency department discharge when Trauma Alert patients were HEMS transported. Over triage of patients to HEMS without meeting physiologic criteria provides less than an equal and fair distribution of public and private resources. State-level social change can be realized through HEMS transport criteria modifications applying more stringent application of physiologic patient condition scoring when determining the mode of prehospital scene response transport.

Abstract Trauma patients are a significant patient group for emergency medical services (EMS). Not only are injuries a significant cause of death, they also have a significant long-term impact on functionality and quality of life. Previous studies have shown that the injury-related mortality rate is higher in sparsely populated areas and that the majority of patients die before the arrival of EMS. Intensive care mortality is significant, and half of seriously injured patients develop multiple organ dysfunction. Airway management is one of the most important procedures that EMS provide for a critically injured patient, but making high-quality care available in a sparsely populated area is challenging. Seriously injured patients also appear to benefit from being transported directly to a trauma centre. In recent years particular attention has been given to the level and availability of EMS. Hospitals’ readiness to provide acute surgery is also being reorganised. More information is needed about the frequency, circumstances, outcome and acute care of serious and fatal injuries so that health care resources can be allotted appropriately and requirements for prevention can be identified. The purpose of this research was to investigate the frequency and circumstances of injury-related deaths in Northern Finland and the prognosis of trauma patients encountered by the Finnish helicopter emergency services (FinnHEMS). A particular objective was to examine differences between rural and urban areas. The National Advisory Committee for Aeronautics (NACA) severity score’s ability to predict 30-day mortality was also examined. The fourth part of the study aimed to investigate the pre-hospital airway management performed by non-physicians in Northern Finland. The study material was comprised of trauma deaths that occurred in Northern Finland in 2007–2011, trauma patients encountered by FinnHEMS units in Northern Finland in 2012–2013, patients encountered by HEMS in Northern Norway in 1999–2009 and a questionnaire regarding pre-hospital airway management to non-physicians. The study concluded that the rate of trauma deaths is high in Northern Finland, and the influence of alcohol was found in nearly half of pre-hospital trauma death cases. A larger portion of pre-hospital deaths also took place in rural areas. Trauma patients encountered by FinnHEMS units in urban areas who survived to hospital, appeared to have higher 30-day mortality than patients injured in rural areas. The most probable explanation for this difference is that patients injured in urban areas survive to hospital, while trauma patients in rural areas die pre-hospital. The NACA score was found to reliably predict 30-day mortality. Due to its simplicity, the NACA score can be used to compare patient material from different HEMS bases. It was found that non-physicians seldom performed airway management. On average, the frequency of performing airway management was low, and there is a need to improve maintenance of skills. / Tiivistelmä Vammapotilaat ovat merkittävä ensi- ja tehohoidon potilasryhmä. Paisi, että vammautumiset ovat merkittävä kuolinsyy, aiheuttavat ne myös merkittäviä pitkäaikaisvaikutuksia toimintakykyyn ja elämänlaatuun. Aikaisemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että vammakuolleisuus on yleisempää harvaanasutuilla seuduilla ja valtaosa potilaista kuolee jo ennen ensihoidon saapumista paikalle. Tehohoitokuolleisuus on merkittävää ja puolet vaikeasti loukkaantuneista potilaista kärsii monielinvauriosta. Ensihoidon tärkeimpiä tehtäviä kriittisesti vammautuneilla on hengitystien varmistaminen, mutta korkeatasoisen hoidon saatavuus harvaanasutulla seudulla on haasteellista. Vaikeasti vammautuneet potilaat näyttävät myös hyötyvän kuljetuksesta suoraan lopulliseen hoitopaikkaan. Viime vuosina ensihoidon tasoon ja saatavuuteen on kiinnitetty erityistä huomiota. Lisäksi sairaaloiden päivystysvalmiuden uudelleenorganisointi on käynnissä. Lisätietoa tarvitaan vakavien ja kuolemaan johtavien vammojen esiintyvyydestä ja olosuhteista, ennusteesta sekä akuuttihoidon toteutumisesta, jotta terveydenhuollon resursseja voitaisiin kohdentaa tarkoituksenmukaisesti ja ennaltaehkäisyn tarpeet voitaisiin tunnistaa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vammakuolemien esiintyvyyttä ja olosuhteita Pohjois-Suomessa sekä suomalaisten lääkintä- ja lääkärihelikopteriyksikköjen (FinnHEMS) kohtaamien vammapotilaiden ennustetta. Erityisenä tavoitteena oli tutkia maaseutu- ja kaupunkialueiden eroja. Lisäksi tutkittiin National Advisory Committee for Aeronautics (NACA)- vaikeusasteluokittelun kykyä ennustaa 30 päivän kuolleisuutta. Neljännen osatyön tavoitteena oli tutkia ensihoitajien suorittaman hengitystien varmistamisen käytäntöä Pohjois-Suomessa. Tutkimusaineisto koostui vuosina 2007‒2011 Pohjois-Suomessa tapahtuneista vammakuolemista, FinnHEMS:in yksiköiden kohtaamista vammapotilaista Pohjois-Suomessa vuosina 2012‒2013, Pohjois-Norjan pelastushelikopterin kohtaamista potilaista vuosina 1999‒2009 sekä ensihoitajille tehdystä kyselytutkimuksesta hengitystien hallintaan liittyen. Tutkimuksessa todettiin, että kuolemaan johtaneiden vammojen esiintyvyys on korkea Pohjois-Suomessa. Lisäksi havaittiin, että lähes puoleen sairaalan ulkopuolella tapahtuneisiin vammapotilaiden kuolintapauksiin liittyi alkoholi. Maaseudulla myös suurempi osa menehtyi sairaalan ulkopuolella. FinnHEMS:in yksiköiden kaupunkialueella kohtaamilla vammapotilailla, jotka selvisivät sairaalaan, havaittiin viitettä korkeampaan 30 päivän kuolleisuuteen verrattuna maaseudulla vammautuneihin. Ero johtuu todennäköisemmin siitä, että kaupunkialueella vammautuneet ehtivät sairaalaan kun taas maaseudulla vammapotilaat kuolevat jo ennen ensihoitopalvelun saapumista. NACA-vaikeusasteluokittelun todettiin ennustavan luotettavasti 30 päivän kuolleisuutta. Yksinkertaisuutensa vuoksi se soveltuu potilasmateriaalin vertailemiseen eri tukikohtien välillä. Ensihoitajan suorittama hengitystien varmistaminen havaittiin olevan harvinaista. Keskimääräisesti suoritteita tapahtui harvoin, ja taitojen ylläpitämisessä oli parantamisen varaa.