Abstract Respiratory distress syndrome, RDS, is a multifactorial lung disease of premature infants. The main cause of RDS is a deficiency of pulmonary surfactant, a lipoprotein mixture required to reduce surface tension at the air-liquid interface and to prevent generalized atelectasis of the alveolar ducts and alveoli. Prematurity is the most important factor predisposing to RDS. During the past decade the number of multiple pregnancies has increased significantly as a result of diversified infertility treatments and advanced maternal age. Due to the considerably higher rate of preterm births of multiples compared to singletons, RDS is one of the major causes of morbidity among them. The objectives of the present research were to evaluate the incidence and risk factors of RDS in twins compared to singletons, and to assess the role of SP-A and SP-B gene variations and gene-environment interactions in the susceptibility to the disease in a population of preterm twins and higher order multiples. This research showed that during the past fifteen years the gestational age-specific incidence of RDS has declined. Twin infants do not have increased risk of RDS except when born very immaturely at a very early gestational age. The presenting twin is less susceptible to RDS than the non-presenting twin or singleton infant after 28 weeks of gestation until term. Additionally the SP-B Ile131Thr polymorphism was shown to affect the susceptibility specifically in the presenting twin. The role of SP-A polymorphisms in the risk of RDS in twins turned out to be different from that in singletons. The major allele and genotype of SP-A1 were associated with a decreased risk of RDS in near-term twin infants. The threonine allele in SP-B Ile131Thr appeared interactively with SP-A1 to associate with the risk of RDS both in twins and in singletons: associating with a lower risk of RDS in singletons at very early gestation, but surprisingly associating with a protection in twins and multiples from RDS near term. The risk of RDS, defined by the interaction of SP-A and SP-B alleles, was additionally associated with the fetal mass. Thus, the difference in the susceptibility to RDS in premature singletons and multiples may depend on the size of the conceptus. In an evaluation of the genetic risk factors for RDS, the classical twin study method comparing the concordance of a disease between MZ and DZ twins underestimates the extent of heredity. Several predominant intrauterine and perinatal environmental factors contribute to disease susceptibility regardless of zygosity and are suspected to override the hereditary components of RDS. Twin gestation was shown to be an effect modifier in the genetic susceptibility to RDS. / Tiivistelmä Vastasyntyneen hengitysvaikeusoireyhtymä, RDS-tauti, on hyvin monitekijäinen ennenaikaisena syntyneiden lasten sairaus. Taudin tärkein syy on keuhkojen pintajännitystä alentavan aineen, surfaktantin, puute ennenaikaisessa synnytyksessä. Surfaktantti on rasva-proteiiniseos, joka alentaa keuhkorakkuloiden pintajännitystä ja estää rakkuloiden kasaan painumisen hengityksen aikana. Epäkypsyys on tärkein RDS-taudin kehittymiselle altistava tekijä. Viimeisen vuosikymmenen aikana monisikiöiset raskaudet ovat lisääntyneet merkittävästi keinohedelmöitysten ja synnyttäjien kohonneen iän seurauksena. RDS-tauti on monisikiösynnytyksissä tärkeä sairastavuutta aiheuttava tekijä, koska monisikiöraskaudet päättyvät huomattavasti useammin ennenaikaisesti kuin yksösraskaudet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää RDS-taudin ilmaantuvuutta ja riskitekijöitä kaksosilla verrattuna yksösiin, tutkia surfaktanttiproteiinien A ja B geenivaihtelua sekä geenien ja ympäristötekijöiden vuorovaikutusta kaksosten ja monisikiöisistä raskauksista syntyneiden lasten RDS-taudissa. Tutkimus osoitti, että viimeisten viidentoista vuoden aikana RDS-taudin raskausikäkohtainen ilmaantuvuus on vähentynyt. Vain hyvin epäkypsillä, ennenaikaisilla kaksosilla on lisääntynyt riski sairastua RDS-tautiin verrattuna yksösiin. 28 raskausviikon jälkeen ensimmäisenä syntyvällä kaksosella on pienempi riski saada RDS-tauti kuin toisena syntyvällä tai yksösellä. Lisäksi surfaktanttiproteiini B:n (SP-B) geenin eksonin 4 monimuotoisuus osoittautui vaikuttavan RDS-taudin alttiuteen erityisesti ensin syntyvällä kaksosella. Surfaktanttiproteiini A:n (SP-A) geenin yhteys RDS-taudin riskiin osoittautui olevan erilainen kaksosilla verrattuna yksösiin. Lähes täysiaikaisilla kaksosilla SP-A1 geenin valta-alleeli ja genotyyppi liittyivät RDS-taudin vähentyneeseen riskiin. SP-B geenin eksonin 4 treoniini alleeli osoittautui liittyvän yhdessä SP-A1 valtagenotyypin kanssa RDS-taudin riskiin sekä yksösillä että kaksosilla: hyvin ennenaikaisilla yksösillä geenien yhteisvaikutus lisäsi riskiä, kun taas lähes täysiaikaisilla kaksosilla sama geenien yhteisvaikutus yllättäen suojeli RDS-taudilta. SP-A ja SP-B geenien vuorovaikutuksen kautta välittyvä RDS-taudin riski oli lisäksi yhteydessä sikiön kokoon. Siten ennenaikaisena syntyneiden yksösten ja monisikiöisten RDS-taudin alttiuden ero voi olla riippuvainen sikiön koosta. Klassinen kaksostutkimusmenetelmä, jossa verrataan identtisten ja ei-identtisten kaksosten sairastuvuutta, aliarvioi perimän määräämien tekijöiden osuutta RDS-taudin synnyssä. Useat hallitsevat kohdunsisäiset ja synnytykseen liittyvät ympäristötekijät vaikuttavat RDS-taudin syntyyn ja kumoavat perimän osuutta. Kaksosuus osoittautui olevan periytymisen vaikutusta muokkaava tekijä RDS-taudissa.