Abstract This study aims at enhancing the understanding of outdoor adventure education and experience pedagogy as an alternative teaching method in schools. The purpose of the study is to develop outdoor adventure education, describe its practical implementation and report on the pupils' experiences. The sample is formed by the pupils of a single class in a fairly large town (N = 6, aged 10–12). The pupils had been classified as maladjusted for regular education. The research was carried out during one school year in the late 1990's. The research approach is an application of the ethnographic research tradition and action research. In this study the researcher has an active role shaping the research and trying to develop an alternative teaching method to make the pupils' action and experiences understandable by watching, listening and taking part in the activities. The study develops a method of outdoor adventure education and experience pedagogy, tests its functionality and describes the pupils' experiences of the method as it was applied into practice. The study is not about competition for the superiority or justification of the school's teaching, and the teaching culture is only discussed in terms of a single method. The study at hand consists of a theoretical and empirical part so that outdoor adventure education constitutes the theoretical frame of reference, while the research observations, analysis and interpretation form the empirical part of the study. The research background is described in Chapters 1 to 3, the research observations and their summaries in Chapter 4, conclusions of the analysis and interpretation of the observations in Chapter 5, consisting of discussions of reliability and repeatability. The last chapter of the study, Chapter 6, consists of discussions of the pedagogical conclusions. The observations would appear to show that outdoor adventure education and experience pedagogy is connected with the reform-pedagogical approach, constructivist interpretation of learning and reflective learning. Through these pedagogical approaches outdoor adventure education could be added in the comprehensive school curriculum as an alternative teaching and learning method. It could be implemented as a rehabilitative method of special education without any massive projects or resources. The pupils thought that their experiences of outdoor adventure education and experience pedagogy were positive from the viewpoint of their own development, social interaction and school satisfaction. We can maintain on the basis of the current study that the method implemented here provides one way to add to school motivation and thus to prevent exclusion from education. The observations would appear to show that the method could help to integrate the goals of growth and learning in the modern educational system so heavily focused on information and technology. "But the walking of which I speak has nothing in it akin to taking exercise, as it is called, as the sick take medicine at stated hours—as the swinging of dumb-bells or chairs; but is itself the enterprise and adventure of the day." (Henry Thoreau 1817—62) / Tiivistelmä Tutkimuksessa tarkastellaan seikkailu- ja elämyspedagogiikkaa kasvatus-, opetus- ja oppimisnäkemyksenä sekä peruskoulun yleiseen opetussuunnitelmaan sisältyvänä vaihtoehtoisena käytännön opetus- ja oppimismenetelmänä. Tehtävänä on kehitellä ja selkiyttää seikkailu- ja elämyspedagogiikan ilmiötä, kuvata sen käytännön toteutumista koulussa ja tuoda esille oppilaiden kokemuksia. Kohteena on suurehkon kaupungin erityiskoulun yhden luokan oppilaat (N = 6, ikä 10–12 v.). Oppilaat oli luokiteltu yleisopetukseen sopeutumattomiksi. Tutkimusajankohta oli yksi lukuvuosi 1990-luvun loppupuolella. Tutkimusotteena on etnografisen tutkimustradition, toimintatutkimuksen ja konstruktiivisen tutkimusotteen sovellus. Tutkimusessa tutkijalla on aktiivinen rooli. Hän koettaa kehitellä vaihtoehtoista opetusmenetelmää ja saada oppilaiden toimintaa ja kokemuksia ymmärrettäväksi katselemalla, kuuntelemalla ja ottamalla osaa toimintaan. Esitys on vain yksi esimerkki siitä, miten vaihtoehtoista opetusta voidaan tutkia ja kokeilla, eikä tarkoitus ole vertailla toisiinsa eri opetusmenetelmiä tai kulttuureita. Käsillä oleva tutkimus koostuu teoreettisesta ja empiirisestä osiosta niin, että seikkailu- ja elämyspedagogiikkaan liittyvä traditio muodostaa tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen ja tutkimushavainnot empiirisen osan, joista analyysin ja tulkinnan avulla laaditaan pedagogiset johtopäätökset. Seikkailu- ja elämyspedagogiikka kytkeytyy reformipedagogiseen suuntaukseen, konstruktivistiseen oppimisen tulkintaan ja reflektiiviseen oppimiseen. Näiden pedagogisten näkemysten avulla seikkailu- ja elämyspedagogiikka voitiin liittää peruskoulun opetussuunnitelman sisään kuuluvaksi vaihtoehtoiseksi opetus- ja oppimismenetelmäksi. Tutkimuksen perusteella näyttää, että seikkailu- ja elämyspedagogiikan avulla oli mahdollista tukea kouluoppiaineiden ulkopuolelle jääviä persoonallisen kasvun ja sosiaalisen toiminnan tavoitteita. Kokemukset seikkailu- ja elämyspedagogiikasta olivat oppilaiden mukaan myönteisiä oman kehittymisen, sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kouluviihtyvyyden ja kannalta. Voidaan todeta, että seikkailu- ja elämyspedagogiikka on yksi vaihtoehtoinen menetelmä haastavien oppilaiden kuntouttavassa kasvatuksessa, koulumotivaation lisäämisessä ja syrjäytymisen ehkäisemisessä. Havaintojen perusteella näyttäisi, että menetelmän avulla voidaan eheyttää kasvu- ja oppimistavoitteita tämän päivän tieto- ja teknologiapainotteisessa koulujärjestelmässä. "Mutta se kävely, josta minä puhun, ei muistuta lainkaan niin kutsuttua liikunnan harjoitusta, ei lääkkeiden nauttimista määrätunnein eikä käsipainojen tai tuolien nostelua, vaan on päivän tehtävä tai seikkailu" (Henry Thoreau 1817–62)