Abstract The purpose of this research is to describe and comprehend the planning and realization of the Finnish Nurse Education from 1945 to 1957. The historical perspective of Nurse Education is examined from the Health Administration perspective, which utilizes the Intellectual and Administrative history research tradition. The phenomenon of education is studied holistically at macro and micro levels. At macro level the organizing of State Administration and the work of the leading nurses in development analysis is based on various documentation. At micro level the analysis concentrates on research knowledge based on memories of the contemporaries, i.e. experiences and conceptions of teachers and students of Nurse Education. The source materials are interpreted qualitatively. This approach structures the change in foundation and contents of education as well as the general nation-wide educational principles and the sympathies and frailties of human nature of the leading nurses that influenced the education. The research results present the changes in Nurse Education structure and content from 1945 to 1957, and the occurred change. The projecting of Nurse Education was effected by administrative and educational instructions. It was greatly influenced by the so-called Nurse Elite, which adopted an international perspective to nurse education supported by the Rockefeller foundation. The goal-oriented realization of education resulted in increase in theoretical education, concentration on social evaluation and holistic approach in teaching. Practical realizations intensified student guidance and systematic teaching, and also student independence and vocational education were intensified. The results structure research knowledge of Nurse Education, and present the identity of the current Nurse Education and the foundation for further development. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla ja ymmärtää sairaanhoitajien koulutuksen suunnittelua ja toteutusta Suomessa vuosina 1945 - 1957. Sairaanhoitajien koulutuksen historiankuvaa tarkastellaan terveyshallintotieteen näkökulmasta, jossa hyödynnetään aate- ja tapahtumahistoriallista tutkimusperinnettä. Koulutusta kokonaisuutena tutkitaan makro- ja mikrotasoilla. Makrotasolla analysoidaan erilaisten dokumenttien avulla valtionhallinnon organisointia sekä kehittämistoimintaa johtaneiden sairaanhoitajien työtä. Mikrotasolla analysoidaan aikalaisten muistitiedon avulla tuotettua tietoa eli opettajien ja sairaanhoitajaopiskelijoiden kokemuksia ja käsityksiä koulutuksesta. Lähdeaineiston tulkinnan perustana on aineistojen kvalitatiivinen lukutapa. Lukutapa auttaa ymmärtämään koulutuksen rakenteen ja sisällön muutoksen lisäksi myös koulukseen vaikuttaneiden kasvatusaatteiden ja sairaanhoitajien inhimillisen toiminnan merkitystä. Tutkimustuloksissa kuvaillaan sairaanhoitajien koulutuksen suunnittelua ja toteutusta vuosina 1945 - 1957 sekä siinä tapahtunutta muutosta. Suunnitteluun vaikuttivat sekä valtiohallinnolliset että kasvatusaatteelliset ohjeet. Sairaanhoitajien koulutuksen suunnittelua ohjasi erityisesti niin kutsuttu sairaanhoitajaeliitti, joka omaksui suunnitteluun Rockefeller-säätiön tukemana kansainvälisen ajattelun. Koulutuksen tavoitteellinen toteutus edisti sairaanhoidon opetusta siten, että teoriaopetus lisääntyi, yhteiskunnallinen painotus korostui ja opetuskokonaisuudet kehittyivät. Käytännöllisessä toteutuksessa tehostettiin opiskelijoiden ohjausta ja käytännön järjestelyjä sekä vahvistettiin opiskelijoiden itsenäisyyttä ja syvennettiin ammattikasvatusaatetta. Tutkimustulokset auttavat jäsentämään sairaanhoitajien koulutuksen tietoperustaa. Ne auttavat myös ymmärtämään nykyisen sairaanhoitajakoulutuksen identiteettiä ja ovat perusta sen edelleen kehittämiselle.

Abstract This research explores the development of Finnish Medical Laboratory Technologists based on education given in Turku covering the years 1955–1990. The data is limited into three time periods: education lasting for one year 1955–1963, education lasting for two years 1964–1983 and education 1984–1990 based on the secondary school reform. The development of the Finnish medical laboratory technologist education was connected with development of medical and natural sciences and technology. The representatives of the medicine were of vital importance in influencing the beginning of this education. The swift from industrial to service society speeded the development. The duration of education was extended gradually from one year to four and half year education. Even in the beginning of this education the students selected into training should have at least the basic general secondary school education which was not the case with other health care staff . Especially in the beginning the students should have good health in working with health hazard environment and substances. A distinctive change took place in the relationship of cognitive and practical teaching. In the beginning the greatest part of the educational training was practical given in health laboratories and hospital wards. Gradually the cognitive teaching was transferred into the school classrooms. Also the practical training in the hospital decreased. In the beginning of the educational training took place in the different faculties and institutes of Turku University given by medical staff. Later the teaching was moved to the nursing and health care colleges and the authority to teach was given to the permanent health care staff. The decrease of the infectious diseases and the development of internal medicine and surgery reflected in the changes of the selection of laboratory investigations from the bacteriological research to the chemical research. The manual research methods developed to automatic research methods was seen with a delay in the medical technologist education. Also the quality control appeared surprisingly late in the educational training. The education and training of the laboratory technologists were attached to the education of nursing instead of technical sector of health education. The intensive increase of the social and behaviorial sciences was part of wider international development. This research adds knowledge to the planning of laboratory technologist education. The analysis of the earlier actions helps to reveal the far reaching influences of the different choices made before and to explain why the situation is what it is. / Tiivistelmä Tutkimuksessa selvitettiin Suomessa toteutuneen laboratoriohoitajakoulutuksen kehittymistä Turussa tapahtuneen koulutuksen avulla. Tutkimus rajautui vuosille 1955–1990 ja jakautui ajallisesti kolmeen jaksoon: yksivuotiseen koulutukseen vuosina 1955–1963, kaksivuotiseen koulutukseen vuosina 1964–1983 ja keskiasteen koulunuudistukseen vuosina 1984–1990. Tutkimuksen tarkastelun kohteena oli: Mitkä tekijät johtivat laboratoriohoitaja-koulutuksen käynnistymiseen ja kehittymiseen? Miten opiskelijat valittiin? Miten tietopuolinen ja käytännöllinen opetus jakaantui? Minkälainen oli opettajien pätevyys? Minkälainen oli oppisisältö? Minkälaista tutkintonimikettä käytettiin? Laboratoriohoitajakoulutuksen kehittyminen oli yhteydessä lääketieteen, luonnontieteen ja teknologian kehittymiseen. Lääketieteen edustajat olivat keskeisiä vaikuttajia laboratoriohoitajakoulutuksen alkamiselle ja kehittymiselle. Teolliseen ja palveluyhteiskuntaan siirtyminen vauhdittivat kehitystä. Koulutus piteni asteittain yksivuotisesta neljä ja puolivuotiseksi. Koulutukseen valituilta opiskelijoilta vaadittiin jo alkuaikoina muista hoitohenkilöistä poik-keavasti vähintään keskikoulun oppimäärä. Suuri osa oli kuitenkin ylioppilaita. Koulutuksen alkuaikoina vaadittiin opiskelijoilta hyvää terveyttä tartuntavaarallisen ympäristön ja terveydelle haitallisten aineiden kanssa työskenneltäessä. Koulutuksen alkuaikoina suurin osa oli käytännöllistä opetusta terveydenhuoltoalan laboratorioissa ja vuodeosastoilla. Ajan kuluessa suhde muuttui selvästi koululla annattavan tietopuolisen opetuksen eduksi. Myös vuodeosastoharjoittelu väheni. Koulutuksen alkuaikoina tietopuolinen opetus tapahtui Turun yliopiston eri laitoksilla pääasiassa lääketieteilijöiden voimin. Myöhemmin koulutus siirtyi sairaanhoito- ja terveydenhuolto-oppilaitoksiin ja samalla vetovastuu siirtyi vakinaisille sairaanhoidon opettajille. Tartuntatautien väheneminen ja sisätautien ja kirurgian kehittyminen heijastuivat laboratorio-tutkimusvalikoiman muuttumiseen bakteriologian tutkimuksista kemiallisiin tutkimuksiin. Ihmisen elimistön tutkiminen kudos- ja elintasolta syveni solutasolle. Manuaalisten tutkimusmenetelmien kehittyminen automaatio-menetelmiksi näkyi viiveellä laboratoriohoitajien koulutuksessa. Samoin laboratorioissa voimakkaasti kehittyvä laaduntarkkailu tuli koulutukseen yllättävän myöhään. Laboratoriohoitajakoulutus määriteltiin hoitoalan koulutuksiin terveydenhuollon teknisen alan sijaan. Tämä määritteli hoidollisuutta korostavat raamit laboratoriohoitajakoulutukselle. Yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden voimakas lisääntyminen oli osa laajempaa kansainvälistä kehitystä. Opiskelijoita tuli kasvattaa myös ammatillisissa koulutuksissa yhteiskuntatietoisiksi, osallistuviksi ja sivistyneiksi kansalaisiksi ja perheenjäseniksi. Muiden maiden laboratoriohoitajakoulutukseen ne eivät kuitenkaan sisältyneet. Tämä tutkimus antaa lisää tietoa laboratoriohoitajakoulutuksen suunnitteluun. Aikaisemman toiminnan analysoiminen auttaa näkemään, minkälaiset, kauaskantoisetkin, vaikutukset erilaisilla valinnoilla on ollut, miksi ollaan siinä tilanteessa missä ollaan.