Abstract The purpose of this research is to describe and comprehend the planning and realization of the Finnish Nurse Education from 1945 to 1957. The historical perspective of Nurse Education is examined from the Health Administration perspective, which utilizes the Intellectual and Administrative history research tradition. The phenomenon of education is studied holistically at macro and micro levels. At macro level the organizing of State Administration and the work of the leading nurses in development analysis is based on various documentation. At micro level the analysis concentrates on research knowledge based on memories of the contemporaries, i.e. experiences and conceptions of teachers and students of Nurse Education. The source materials are interpreted qualitatively. This approach structures the change in foundation and contents of education as well as the general nation-wide educational principles and the sympathies and frailties of human nature of the leading nurses that influenced the education. The research results present the changes in Nurse Education structure and content from 1945 to 1957, and the occurred change. The projecting of Nurse Education was effected by administrative and educational instructions. It was greatly influenced by the so-called Nurse Elite, which adopted an international perspective to nurse education supported by the Rockefeller foundation. The goal-oriented realization of education resulted in increase in theoretical education, concentration on social evaluation and holistic approach in teaching. Practical realizations intensified student guidance and systematic teaching, and also student independence and vocational education were intensified. The results structure research knowledge of Nurse Education, and present the identity of the current Nurse Education and the foundation for further development. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla ja ymmärtää sairaanhoitajien koulutuksen suunnittelua ja toteutusta Suomessa vuosina 1945 - 1957. Sairaanhoitajien koulutuksen historiankuvaa tarkastellaan terveyshallintotieteen näkökulmasta, jossa hyödynnetään aate- ja tapahtumahistoriallista tutkimusperinnettä. Koulutusta kokonaisuutena tutkitaan makro- ja mikrotasoilla. Makrotasolla analysoidaan erilaisten dokumenttien avulla valtionhallinnon organisointia sekä kehittämistoimintaa johtaneiden sairaanhoitajien työtä. Mikrotasolla analysoidaan aikalaisten muistitiedon avulla tuotettua tietoa eli opettajien ja sairaanhoitajaopiskelijoiden kokemuksia ja käsityksiä koulutuksesta. Lähdeaineiston tulkinnan perustana on aineistojen kvalitatiivinen lukutapa. Lukutapa auttaa ymmärtämään koulutuksen rakenteen ja sisällön muutoksen lisäksi myös koulukseen vaikuttaneiden kasvatusaatteiden ja sairaanhoitajien inhimillisen toiminnan merkitystä. Tutkimustuloksissa kuvaillaan sairaanhoitajien koulutuksen suunnittelua ja toteutusta vuosina 1945 - 1957 sekä siinä tapahtunutta muutosta. Suunnitteluun vaikuttivat sekä valtiohallinnolliset että kasvatusaatteelliset ohjeet. Sairaanhoitajien koulutuksen suunnittelua ohjasi erityisesti niin kutsuttu sairaanhoitajaeliitti, joka omaksui suunnitteluun Rockefeller-säätiön tukemana kansainvälisen ajattelun. Koulutuksen tavoitteellinen toteutus edisti sairaanhoidon opetusta siten, että teoriaopetus lisääntyi, yhteiskunnallinen painotus korostui ja opetuskokonaisuudet kehittyivät. Käytännöllisessä toteutuksessa tehostettiin opiskelijoiden ohjausta ja käytännön järjestelyjä sekä vahvistettiin opiskelijoiden itsenäisyyttä ja syvennettiin ammattikasvatusaatetta. Tutkimustulokset auttavat jäsentämään sairaanhoitajien koulutuksen tietoperustaa. Ne auttavat myös ymmärtämään nykyisen sairaanhoitajakoulutuksen identiteettiä ja ovat perusta sen edelleen kehittämiselle.