Abstract A model of intensive care nursing of patients and their significant others compatible with a data system was developed and evaluated by using an action research approach in 1997-2001. The study was carried out in Oulu University Hospital's ICUs for emergency and postoperative care and internal medicine. At stage I of the study, the model of intensive care nursing was developed and pilot-tested by collecting questionnaire data from the nurses who participated in the action research group (N = 14), from the texts produced by small groups made out of the action research group and the whole group (N = 33), by audio-recording oral report sessions (N = 57) and by using the researcher's written notes. The data for pilot testing were collected on a form from nursing documents (N = 17) and on a questionnaire from nurses (N = 11). The research data were analysed with methods of inductive and deductive content analysis. At stage II, the model was made compatible with the ICU data system. At stage III, the validity of the model was evaluated by analysing patient data drawn from the emergency and postoperative ICU's data system (N = 1464) and patient records filed by the researcher (N = 30). The patients' needs for nursing and the quantitative needs for staff were compared between the model of intensive care nursing and the Therapeutic Intervention Scoring System (TISS) based on the patient data drawn from the data systems of the emergency (N = 253) and postoperative (N = 579) ICU. The data were analysed using statistical methods and methods of content analysis. The model of intensive care nursing includes nursing diagnoses of the changes in the patient's vital functions, the restrictions and experiences caused by the disease and its treatment and the significant others' distress, the nursing to meet the severity of the health problems, the nursing interventions and the outcomes of nursing as well as the nursing workload. Based on the validity assessment, the model differentiated between the nursing interventions needed by the patients in different admission types and with different severity scores (p < 0.001). The model also provided a good prediction of the patients' risk of death (ROC 0.86-0.91). Contrary to TISS, the model gave higher nursing workload scores and a greater need for staff for the patients who were more ill on admission, and whose hospital stay was longer and mortality higher. The model can be used as a starting-point in developing evidence-based middle-range theory, which will provide a basis for demonstrating the efficacy of nursing in patients' overall care. / Tiivistelmä Tutkimuksessa kehitetään ja arvioidaan tietojärjestelmään soveltuva potilaan ja hänen läheistensä hoitotyötä kuvaava tehohoitotyön malli toimintatutkimuksen lähestymistapaa noudattaen vuosina 1997-2001. Tutkimusyhteisöinä toimivat Oulun yliopistollisen sairaalan päivystysalueen, postoperatiivinen ja sisätautien teho-osastot. Tutkimuksen I-vaiheessa kehitettiin ja esitestattiin tehohoitotyön malli keräämällä tutkimusaineisto kyselylomakkeen avulla toimintatutkimusryhmään osallistuneilta hoitajilta (N = 14), toimintatutkimusryhmästä muodostettujen pienryhmien ja toimintatutkimusryhmän tuottamista kirjallisista aineistoista (N = 33), äänittämällä raporttitilanteita (N = 57) ja tutkijan kirjallisista muistiinpanoista. Esitestausaineisto kerättiin lomakkeella hoitotyön dokumenteista (N = 17) ja kyselylomakkeella hoitajilta (N = 11). Tutkimusaineistot analysoitiin induktiivisella ja deduktiivisella sisällönanalyysillä. II-vaiheessa yhteensovitettiin malli tehotietojärjestelmään. III-vaiheessa arvioitiin mallin luotettavuutta päivystysalueen ja postoperatiivisen osaston tietojärjestelmästä kerätyn potilasaineiston (N = 1464) ja tutkijan arkistoitujen potilasasiakirjojen (N = 30) analyysien avulla. Potilaiden hoitoisuutta ja hoitohenkilökunnan määrällistä tarvetta verrattiin tehohoitotyön mallin ja Therapeutic Intervention Scoring System-luokituksen (TISS) kesken tietojärjestelmästä kerätyn päivystysalueen (N = 253) ja postoperatiivisen (N = 579) teho-osaston potilasaineiston perusteella. Tutkimusaineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin ja sisällönanalyysin avulla. Tehohoitotyön malli kuvaa potilaan elintoimintojen muutoksiin, sairauden ja sen hoidon tuomiin rajoituksiin ja kokemuksiin sekä läheisten hätään liittyviä hoitotyön diagnooseja, terveysongelmien vaikeusasteita vastaavaa hoitotyötä, hoitotyön toimintoja ja hoitotyön tuloksia sekä hoitoisuutta. Luotettavuustutkimuksen mukaan malli erotteli tulotyypiltään ja sairauden vaikeusasteiltaan erilaisten potilaiden hoitotyötä (p < 0.001). Mallin avulla voitiin kuvata hyvin potilaiden kuoleman riskiä (ROC 0.86-0.91). Malli antoi suuremmat hoitoisuuspisteet ja henkilökunnan määrällisen tarpeen päinvastoin kuin TISS potilaille, jotka olivat tulovaiheessa sairaampia ja joiden hoitoaika oli pitkä ja kuolleisuus suuri. Mallia voidaan käyttää lähtökohtana näyttöön perustuvan keskitason teorian kehittämiseen, jolla voidaan antaa perusteet osoittaa tehohoitotyön vaikuttavuutta potilaan kokonaishoidossa.

Abstract The purpose of this study was to develop the patient classification at the Oulu University Hospital, establish the validity and reliability of the patient classification from the perspective of nursing care quality standards. The data were collected at the Oulu University Hospital through the use of content experts judgements (n=36) and by gathering inter-rater classifications (n=8129), by nursing care activity study (n=17599), focus-group interviews (n=8) and through the international literature review. Data were analyzed and described using Excel and SPSS programs and data driven content analysis. The inter-rater reliability was tested using per cent agreement, weighted per cent agreement, Gronbach’s alfa correlation coefficient, Phi correlation coefficient, ICC-(intraclass-coefficient) and Kappa coefficient. Associations between the variables in the amount of time spent with various activities were tested using chi-square test within and between medical and surgical wards. There was notable consensus among the experts showing that the items and categories of Oulu patient classification represented the known content of nursing care at the wards of the Oulu University Hospital. The agreement and the weighted agreement provided evidence of an acceptable level of agreement concerning the intensity of nursing care. Nurses performed inter-rater classifications regularly. The agreement between raters had approved during the study at many wards. However, the agreement between raters had also declined at some wards. The declining trend of inter-rater classifications showed problems in the consistent patient classification. The problems may due to changes of the environment affecting nursing care. Nurses performed most of their time with medication and patient physical nursing care activities. The nursing personnel spent least of their time with emotional support and guidance. The indirect nursing care activities consisted of charting and reporting. The study results indicate that the nurses do not use the patient classification for matching caregiver skills and patients or for anticipating the workload shift-by-shift. There are problems with using Oulu-patient classification for classifying the nursing care provided if the patient classification does not account the patients’ actual individual needs for nursing care. The basic question is does the nursing care provided respond to patients’ actual individual needs. If it does not, the patient classification does not quarantee high quality of nursing care. If it is possible to prove that the nursing care provided respond to patients’ individual needs, the patient classification information can be used in staffing and nursing cost accounting. The information obtained from the study can be used to assure the quality of nursing processes based on individual needs of the patients. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tehtävänä oli kehittää hoitoisuusluokitus Oulun yliopistolliseen sairaalaan, arvioida hoitoisuusluokituksen luotettavuus hoitoisuuden mittaamiseen ja arvioida hoitoisuusluokitus hoitotyön laatuvaatimusten näkökulmasta. Tutkimusaineistot kerättiin Oulun yliopistollisessa sairaalassa asiantuntija-arvioinneilla (n=36) ja rinnakkainluokituksilla (n=8129), ajanhavainnoinnilla (n=17599), ryhmähaastattelulla (n=8) ja kansainvälisellä kirjallisuuskatsauksella. Aineistojen analyysissa käytettiin Excel- ja SPSS-ohjelmistoja sekä sisällön analyysiä. Luokitusten vastaavuuden testaamisessa käytettiin yksimielisyysindeksiä, painotettua yksimielisyysprosenttia, yksisuuntaista varianssianalyysia (ANOVA), Cronbachin alfaa, Phin korrelaatiota, ICC- (intraclass-coefficient) kerrointa ja Kappa-tunnuslukua. Khiin neliön testiä käytettiin osoittamaan eroja sairaanhoitajien ajankäytössä kirurgisten ja sisätautien osastojen välillä. Oulu-hoitoisuusluokitus kattoi hoitotyön sisällön vuodeosastopotilaan hoidossa yliopistosairaalassa tutkimuksen lähtötilanteessa hyvin ja vastasi näkemystä hoitotyöstä. Rinnakkainluokituksia tehtiin säännöllisesti. Useilla osastoilla luokitusten välinen vastaavuus oli kehittynyt parempaan suuntaan tutkimusaikana. Luokitusten välinen vastaavuus oli toisaalta heikentynyt joillakin osastoilla. Tulosten aleneva trendi monilla osastoilla osoitti ongelmia luokituksen yhtenäisessä käytössä. Ongelmat voivat johtua ainakin osittain muutoksista toimintaympäristössä ja niiden vaikutuksesta hoitotyöhön. Eniten hoitohenkilökunnan aikaa kului lääkehoidon ja fyysisen hoidon toteuttamiseen. Vähiten aikaa käytettiin potilaan psyykkiseen tukemiseen ja potilaan ohjaukseen. Välillisessä hoitotyössä kaikilla osastoilla eniten aikaa käytettiin potilaan hoidon suunnitteluun ja raportointiin. Tulosten perusteella näytti kuitenkin siltä, että luokitusta ei hyödynnetty työvuoroittain päivittäin osaamisen kohdentamisessa tai työkuormituksen ennakoimisessa. Oulu-hoitoisuusluokituksen käyttäminen toteutuneen hoitotyön luokittelussa oli ongelmallista, jos luokitus ei ottanut huomioon potilaan yksilöllisiä hoitotyön tarpeita. Olennainen kysymys on, vastasiko toteutunut hoito potilaiden todellisia yksilöllisiä tarpeita. Jos toteutunut hoito on vastannut potilaiden yksilöllisiä tarpeita, on hoitoisuusluokitustietoja voitu käyttää myös henkilöstösuunnittelussa ja kustannusten selvittämisessä. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää potilaan yksilöllisen ja tarpeenmukaisen hoitotyön kehittämisessä.