Abstract This research examines one three-generations' conceptions of the justification and educational effects of parental acceptance and rejection. The three-generations was comprised of 80-year-old lady, her 57-year-old daughter and 33-year-old granddaughter. Main interest of the research is to investigate those changes that can be found in grandmother's, mother's and daughter's ways of perceiving parental acceptance and rejection. In theoretical level of the research, constructively oriented child- and educational research and so called "empiric" social study are bridged. The research is a qualitative case study and its empirical data is collected by interviews. Three-generations, so called primary informants, are personally interviewed and interviewed all three being present at the same time. Geertz's interpretive basis are used as a theoretical basis for collecting and analysing the data. The actual research method of empirical data analysis has been Koski's method, which is based on Gadamer's hermeneutics. Results point out that the three-generations' conceptions of the justification of parental acceptance and rejection seem to be similar from one generation to another, but the women's speech of educational effects of acceptance and rejection includes more differences between generations. Results can partly be explained so that we can expect that behaviour in commonplace level often remains similar from one generation to another in spite of surrounding social trends. Accordingly, we can think that the speech of when a person has considered showing acceptance and rejection to a child acceptable in his/her behaviour, may remain similar from one generation to another because of its commonplace nature. Change in conceptions of the educational effects of acceptance and rejection may be explained by the aspect that the speech of educational effects detach itself from the level of commonplace behaviour, contrary to speech of justification. We can therefore assume that the abstract speech is affected by society's trends and educational atmosphere. / Tiivistelmä Tutkimuksessa tarkastellaan yhden sukupolvikolmikon käsityksiä lapseen kohdistettavan hyväksynnän ja torjunnan oikeutuksesta ja kasvatuksellisista vaikutuksista. Sukupolvikolmikon muodostavat 80-vuotias rouva, hänen 57-vuotias tyttärensä ja 33-vuotias tyttärentyttärensä. Ydinmielenkiinnon kohteena on kysymys siitä, millaisia muutoksia on havaittavissa sukupolvikolmikon isoäidin, äidin ja tyttären tavassa hahmottaa kotikasvatukseen liittyvä hyväksyntä ja torjunta. Teoreettisella tasolla tavoitteena on rakentaa siltaa "empiristisen" sosialisaatiotutkimuksen ja konstruktivistisesti orientoituneen lapsi- ja kasvatustutkimuksen välille. Tutkimus on otteeltaan laadullinen tapaustutkimus ja sen empiirinen aineisto on kerätty haastatteluin. Sukupolvikolmikkoa on haastateltu henkilökohtaisesti ja koko kolmikon ollessa yhtä aikaa läsnä. Haastatteluaineiston keruun ja analyysin teoreettisena pohjustuksena on käytetty Geertzin tulkinnallisia lähtökohtia. Varsinaisena metodina tutkimuksen empiirisen aineiston analysoinnissa on käytetty Kosken Gadamerin hermeneutiikasta eksplikoimaa menetelmää. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että sukupolvikolmikon käsitykset hyväksynnän ja torjunnan oikeutuksesta näyttävät säilyneen samantapaisia sukupolvesta toiseen, mutta kolmikon puhe hyväksynnän ja torjunnan kasvatuksellisista vaikutuksista sisältää enemmän eroavaisuuksia sukupolvien kesken. Tulosta selittää osaltaan se, että voi olettaa käyttäytymisen siirtyvän usein arkipäivän tasolla melko samantapaisena sukupolvesta toiseen välittämättä paljonkaan ympäröivän ajan ja yhteiskunnan virtauksista. Voi siis ajatella, että myös puhe siitä, milloin henkilö on toiminnassaan pitänyt oikeutettuna hyväksynnän ja torjunnan osoittamista lapselle, voi arkipäiväisyytensä vuoksi säilyä samantapaisena sukupolvelta toiselle. Hyväksynnän ja torjunnan kasvatuksellisia vaikutuksia koskevien käsitysten muuttumista sukupolvesta toiseen saattaa selittää osaltaan se, että puhe kasvatuksellisista vaikutuksista liikkuu enemmän irti arkipäiväisen käyttäytymisen tasosta kuin puhe oikeutuksesta. Voi siis olettaa, että abstraktimpaan puheeseen vaikuttaa enemmän kulloisenkin yhteiskunnallisen ajan aatevirtaukset ja yhteiskunnallinen kasvatusilmapiiri.

Abstract In interaction, a proposal projects an acceptance or a rejection as a sequentially relevant next turn. However, conversation does not always proceed so straightforwardly but it is possible for participants to respond to a proposal in many ways without taking an explicit stand. This thesis focuses on such responses and uses Conversation Analysis as a research method. The thesis analyses the sequences in which the recipient 1) does not verbally respond to a proposal, 2) responds to a proposal with a stand-alone particle, mm, jaa or joo, or 3) responds to a proposal by teasing, by shifting the focus to the procedural details of the activity or by rejecting the entire activity. Additionally, the thesis exploits the fact that the research data (22 psychological interaction tests) have already been analysed as part of a psychiatric schizophrenia study in which the methodological approach was the Communication Deviance (CD) Scale. Consequently, in the second phase of the thesis, Conversation Analysis and the CD Scale are compared as methodological approaches to interaction. The thesis shows that by not responding or by responding with a mere particle, a recipient does not accept the proposal and may also avoid explicit disagreement with the proposer. However, the particles under analysis constitute a continuum in terms of agreeing with a proposal, with mm at one end as the least encouraging particle, jaa in the middle as neutral and joo at the other end as the most encouraging. The responses that tease, shift to the procedural details of the test or reject the test task, in turn, do also other interactional work: they control and guide other participants and rebel against the test task. On the whole, participants orient to discontinuity in the course of action initiated by the proposal: they treat the responses under analysis as insufficient and pursue a more explicit acceptance or rejection. The thesis also shows that the CD Scale finds communication defects in the same sequences but that the defects do not primarily involve the discontinuity of interaction. Thus CA and the CD Scale look at interaction from different perspectives and disagree on what is considered an interactional problem. / Tiivistelmä Vuorovaikutuksessa ehdotus luo odotuksen hyväksynnästä tai hylkäyksestä sekventiaalisesti relevanttina seuraavana vuorona. Aina keskustelu ei kuitenkaan etene näin suoraviivaisesti, vaan ehdotukseen on mahdollista vastata monin eri tavoin ottamatta siihen eksplisiittisesti kantaa. Tässä väitöstutkimuksessa tarkastellaan keskustelunanalyysin menetelmää käyttäen tällaisia tapoja eli analysoidaan toimintajaksoja, joissa vastaanottaja 1) ei reagoi ehdotukseen kielellisesti tai kuultavasti, 2) vastaa ehdotukseen pelkällä dialogipartikkelilla mm, jaa tai joo tai 3) vastaa ehdotukseen kiusoittelemalla, puuttumalla toimintatapaan tilanteessa tai torjumalla koko toiminnan. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään sitä, että tutkimusaineisto eli 22 psykologista vuorovaikutustestiä on jo aikaisemmin analysoitu psykiatrisen skitsofreniatutkimuksen yhteydessä, jolloin menetelmänä käytettiin kommunikaatiohäiriöpisteytystä. Tutkimuksen toisessa vaiheessa verrataan siis keskustelunanalyysiä ja kommunikaatiohäiriöpisteytystä vuorovaikutuksen analyysimenetelminä. Tutkimus osoittaa, että jättämällä vastaamatta ehdotukseen tai vastaamalla pelkällä dialogipartikkelilla vastaanottaja ei hyväksy ehdotusta ja voi lisäksi välttää eksplisiittisen erimielisyyden ilmauksen. Tutkitut dialogipartikkelit asettuvat kuitenkin saman- ja erimielisyyttä kuvaavalle jatkumolle siten, että toisessa päässä on vähiten jatkamaan kannustava mm, keskellä neutraali jaa ja toisessa päässä kannustavin joo. Kiusoittelevat, toimintatapaan puuttuvat ja testitehtävän torjuvat responssit puolestaan tekevät myös muuta vuorovaikutustyötä, eli ne kontrolloivat ja ohjaavat toisten toimintaa sekä kapinoivat testitehtävää vastaan. Kaiken kaikkiaan osallistujat orientoituvat ehdotuksen aloittaman toimintalinjan jatkumattomuuteen: he käsittelevät tutkittuja responsseja riittämättöminä ja hakevat ehdotukselle eksplisiittisempää hyväksyntää tai hylkäystä. Lisäksi tutkimus osoittaa, että kommunikaatiohäiriöpisteytys löytää vuorovaikutusongelmia tutkituista toimintajaksoista mutta ongelmat eivät useinkaan liity vuorovaikutuksen jatkumattomuuteen. Siksi voidaankin sanoa, että keskustelunanalyysi ja kommunikaatiohäiriöpisteytys katsovat vuorovaikutusta eri näkökulmista ja näkevät eri piirteet ongelmallisina.