Although schizophrenia is a biologically-based disorder, environmental stress (including stress within familial relationships) plays a major role in the onset and maintenance of symptoms. This study examined family variables that have implications for psychotherapeutic treatment of schizophrenia. Previous research has found Communication Deviance (CD), Expressed Emotion (EE), and family cohesion (FC) to be related to symptom severity. However, the exact nature of the relationship between these constructs is unclear. The current study tested a model whereby the tone and content of family member’s communication (EE) and the sense of family unity (FC) are hypothesized to mediate the relationship between CD and psychiatric symptoms. This model stems from the theory that high CD is likely to be experienced as frustrating because it hinders relatives’ communication goals. Thus, relatives may resort to more critical and hostile methods of expressing their thoughts (High EE). Simultaneously, inability to share experiences in a clear manner may lead patients and family members to feel more disconnected (low FC). High EE and low FC in turn were hypothesized to lead to increased symptoms. This study did not find support for the above model. Communication Deviance was not related to severity of psychiatric symptoms, and Expressed Emotion and family cohesion were also unrelated to communication deviance and psychiatric symptoms in the larger model. Higher family cohesion was related to fewer psychiatric symptoms when looking at individual correlations, but this relationship disappeared once other variables were included in analyses. The largely null study findings may be due to limited variance in many of our primary study variables (e.g., CD, family cohesion). Other explanations are also entertained.

Abstract Early recognition of schizophrenia could lead to a better clinical course and a better prognosis. Therefore, researchers have started to investigate the possible vulnerability markers of schizophrenia. Both genetic and environmental factors have been found to be essential in the understanding of the development of psychiatric disorders. The present study is part of an extensive Finnish adoptive family study of schizophrenia. The substudies of this thesis focused on investigating the predictive value of thought disorder measured by Thought Disorder Index (TDI) in terms of the future psychiatric disorders of adoptees at high risk (HR, biological mother with a diagnosis of schizophrenia or paranoid psychosis) and low risk (LR, biological mother with no diagnosed psychosis) for schizophrenia, who had no psychiatric diagnosis at the initial assessment (n = 171). The adoptees' psychiatric status was first re-assessed based on the DSM-III-R criteria in a re-interview 11 years later and then based on the available national hospital discharge registers 16 years later. The predictive value of thought disorder as a sign of vulnerability to mental disorder was clarified by examining the stability of thought disorder (n = 158). The adoptees' TDI scores were evaluated twice at a median interval of 12 years (the adoptees' median ages at evaluation were 22 and 36 years). Furthermore, the possible genotype-environment effect in the development of thought disorder was investigated by assessing the adoptees' thought disorders at the initial and follow-up assessments as well as the CD (Communication Deviance) of their adoptive parents at the initial assessment (n = 89). High scores on several TDI variables at the initial assessment were shown to predict a follow-up diagnosis of a psychiatric disorder among all adoptees. These TDI variables were found to be stable over time, which enhanced the predictive value of thought disorder. There was an association between the thought disorder of the adoptees and the CD of their parents. Furthermore, the genotype - environment interactions were also related to the presence of thought disorder. The results of these investigations provide new information to the prevention of mental disorders, especially among person with prodromal symptoms of psychosis, such as mood disorders and cognitive dysfunctions. / Tiivistelmä Skitsofrenian varhaisen tunnistamisen myötä saattaa olla mahdollista kohentaa skitsofrenian ennustetta. Siksi tutkijat selvittävät mahdollisia skitsofreniaan altistavia ja ennakoivia tekijöitä. Sekä geneettiset että ympäristöstä johtuvat tekijät ovat nousseet olennaisiksi seikoiksi psykiatristen häiriöiden kehittymisen ymmärtämisessä. Tämä tutkimus on osa laajempaa Suomalaista adoptiolapsitutkimusta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ennustavatko Thought Disorder Index -asteikolla (TDI) mitatut ajatushäiriöt tutkimushetkellä oireettomien (eivät täyttäneet psykiatrisen diagnoosin kriteereitä) riski (biologinen äidillä skitsofrenia tai paranoidinen psykoosi diagnoosi)- ja verrokkiadoptiolasten (biologisella äidillä ei psykoosi diagnoosia) tulevaa mielenterveyttä (n = 171). Adoptiolasten psykiatrinen status arvioitiin 11 vuotta myöhemmin tehdyssä seurantatutkimuksessa DSM-III-R -kriteeristöllä ja tämän jälkeen vielä seuraamalla 16 vuotta kansallisia sairaaloiden uloskirjoitusrekistereitä. Ajatushäiriöiden ennustearvoa toimia haavoittuvuusindikaattoreina selvitettiin tutkimalla ajatushäiriöiden pysyvyyttä (n = 158). Adoptiolasten TDI pisteet arvioitiin kahdesti heidän ollessa 22- ja 36-vuotiaita, tutkimuksen alussa ja 12 vuoden (mediaani) seuranta-ajan jälkeen. Lisäksi mahdollista perimä-ympäristötekijöiden yhdysvaikutusta ajatushäiriöiden kehittymisessä tutkittiin arvioimalla adoptiolasten adoptiovanhempien kommunikaatiohäiriöt (CD) alkututkimuksessa ja adoptiolasten ajatushäiriöt sekä alku- että seurantatutkimuksessa (N = 89). Eräät alkututkimuksessa mitatut kohonneet TDI-muuttujat (TDR = TDI-astekon kokonaispistemäärä, 0.50 vakavuusaste ja omituinen sanojen käyttö) ennustivat seurannassa adoptiolasten psykiatrisen diagnoosin kriteerien täyttymistä. Kyseiset TDI-muuttujat olivat myös pysyviä ja täten niiden ennustearvo vahvistui. Adoptiolasten ajatushäiriöiden kehittyminen alku- ja seurantatutkimuksen välillä oli yhteydessä alkututkimuksessa mitattuun adoptiovanhempien kommunikaatiohäiriöiden esiintyvyyteen ja perimän ja ympäristön yhdysvaikutus tuli esille. Tämän tutkimuksen tulokset tuovat uutta tietoa ennaltaehkäisevälle mielenterveystyölle, erityisesti niiden henkilöiden kohdalla, joilla esiintyy joitakin huolestuttavia, erityisesti psykoosin ennakko-oireita kuten mieliala-oireita ja kognitiivisia muutoksia.

Abstract In interaction, a proposal projects an acceptance or a rejection as a sequentially relevant next turn. However, conversation does not always proceed so straightforwardly but it is possible for participants to respond to a proposal in many ways without taking an explicit stand. This thesis focuses on such responses and uses Conversation Analysis as a research method. The thesis analyses the sequences in which the recipient 1) does not verbally respond to a proposal, 2) responds to a proposal with a stand-alone particle, mm, jaa or joo, or 3) responds to a proposal by teasing, by shifting the focus to the procedural details of the activity or by rejecting the entire activity. Additionally, the thesis exploits the fact that the research data (22 psychological interaction tests) have already been analysed as part of a psychiatric schizophrenia study in which the methodological approach was the Communication Deviance (CD) Scale. Consequently, in the second phase of the thesis, Conversation Analysis and the CD Scale are compared as methodological approaches to interaction. The thesis shows that by not responding or by responding with a mere particle, a recipient does not accept the proposal and may also avoid explicit disagreement with the proposer. However, the particles under analysis constitute a continuum in terms of agreeing with a proposal, with mm at one end as the least encouraging particle, jaa in the middle as neutral and joo at the other end as the most encouraging. The responses that tease, shift to the procedural details of the test or reject the test task, in turn, do also other interactional work: they control and guide other participants and rebel against the test task. On the whole, participants orient to discontinuity in the course of action initiated by the proposal: they treat the responses under analysis as insufficient and pursue a more explicit acceptance or rejection. The thesis also shows that the CD Scale finds communication defects in the same sequences but that the defects do not primarily involve the discontinuity of interaction. Thus CA and the CD Scale look at interaction from different perspectives and disagree on what is considered an interactional problem. / Tiivistelmä Vuorovaikutuksessa ehdotus luo odotuksen hyväksynnästä tai hylkäyksestä sekventiaalisesti relevanttina seuraavana vuorona. Aina keskustelu ei kuitenkaan etene näin suoraviivaisesti, vaan ehdotukseen on mahdollista vastata monin eri tavoin ottamatta siihen eksplisiittisesti kantaa. Tässä väitöstutkimuksessa tarkastellaan keskustelunanalyysin menetelmää käyttäen tällaisia tapoja eli analysoidaan toimintajaksoja, joissa vastaanottaja 1) ei reagoi ehdotukseen kielellisesti tai kuultavasti, 2) vastaa ehdotukseen pelkällä dialogipartikkelilla mm, jaa tai joo tai 3) vastaa ehdotukseen kiusoittelemalla, puuttumalla toimintatapaan tilanteessa tai torjumalla koko toiminnan. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään sitä, että tutkimusaineisto eli 22 psykologista vuorovaikutustestiä on jo aikaisemmin analysoitu psykiatrisen skitsofreniatutkimuksen yhteydessä, jolloin menetelmänä käytettiin kommunikaatiohäiriöpisteytystä. Tutkimuksen toisessa vaiheessa verrataan siis keskustelunanalyysiä ja kommunikaatiohäiriöpisteytystä vuorovaikutuksen analyysimenetelminä. Tutkimus osoittaa, että jättämällä vastaamatta ehdotukseen tai vastaamalla pelkällä dialogipartikkelilla vastaanottaja ei hyväksy ehdotusta ja voi lisäksi välttää eksplisiittisen erimielisyyden ilmauksen. Tutkitut dialogipartikkelit asettuvat kuitenkin saman- ja erimielisyyttä kuvaavalle jatkumolle siten, että toisessa päässä on vähiten jatkamaan kannustava mm, keskellä neutraali jaa ja toisessa päässä kannustavin joo. Kiusoittelevat, toimintatapaan puuttuvat ja testitehtävän torjuvat responssit puolestaan tekevät myös muuta vuorovaikutustyötä, eli ne kontrolloivat ja ohjaavat toisten toimintaa sekä kapinoivat testitehtävää vastaan. Kaiken kaikkiaan osallistujat orientoituvat ehdotuksen aloittaman toimintalinjan jatkumattomuuteen: he käsittelevät tutkittuja responsseja riittämättöminä ja hakevat ehdotukselle eksplisiittisempää hyväksyntää tai hylkäystä. Lisäksi tutkimus osoittaa, että kommunikaatiohäiriöpisteytys löytää vuorovaikutusongelmia tutkituista toimintajaksoista mutta ongelmat eivät useinkaan liity vuorovaikutuksen jatkumattomuuteen. Siksi voidaankin sanoa, että keskustelunanalyysi ja kommunikaatiohäiriöpisteytys katsovat vuorovaikutusta eri näkökulmista ja näkevät eri piirteet ongelmallisina.

Abstract Both genetic and biological and psychosocial environmental risk factors contribute to the aetiology of schizophrenia spectrum disorders. Among the much studied environmental risk indicators are parental Communication Deviance (CD) and the winter or spring birth of a child. Genetic and environmental risk factors do not function in isolation from each other, but gene-environment interactions play a major role in the aetiology of psychotic disorders. The aim of this doctoral thesis is to investigate the role of parental CD as a risk factor (together with other risk indicators) for thought disorders and schizophrenia spectrum disorders in an adoptive child. A systematised review was performed concerning the association between parental Communication Deviance and schizophrenia spectrum and thought disorders in offspring. A meta-analysis could only be performed for the association of parental CD with schizophrenia spectrum disorders in offspring. A large overall effect size was found (0.79, 95%CI 0.21–1.37). The studies included in the systematised review suggest that frequent parental CD and thought disorders in the offspring are connected with each other. The two original studies are based on the data derived from the total sample of the Finnish Adoptive Family Study (n=382). First, the association between parental Communication Deviance scored from individual and family Rorschach protocols and the characteristics of the adoptive child and the parents themselves was investigated. The variability of CD in the adoptive parents in individual and family Rorschach situations was most closely associated with the characteristics of the parents themselves. The association of an adoptive child’s thought and schizophrenia spectrum disorders with the child’s genetic risk for schizophrenia spectrum disorders, winter or spring birth, and parental Communication Deviance, and their interactions was also explored. The adoptive child’s thought disorders were associated only with parental CD. None of the risk indicators or their interactions predicted the adoptee’s schizophrenia spectrum diagnosis. In conclusion, the results indicate that the amount of Communication Deviance is a stable trait of an individual. It may be considered as a risk indicator for schizophrenia spectrum disorders in offspring and, with a lower level of confidence, also for thought disorders in offspring. / Tiivistelmä Skitsofreniaspektrin sairauksien varsinaisia syytekijöitä ei tunneta, mutta niillä on lukuisia sekä perimään että biologiseen ja psykososiaaliseen ympäristöön liittyviä riskitekijöitä. Nykytietämyksen mukaan riskitekijät eivät vaikuta sairauden syntyyn itsenäisesti, vaan perimän ja ympäristön vuorovaikutuksella on merkittävä osuus. Paljon tutkittuja ympäristöön liittyviä riskitekijöitä ovat lapsen talvi- tai kevätsyntymä ja vanhempien hajanainen kommunikaatio. Tässä väitöskirjassa tutkitaan vanhempien hajanaista kommunikaatiota adoptiolapsen ajatushäiriöiden ja skitsofreniaspektrin sairauksien riskitekijänä. Vanhempien hajanaisen kommunikaation ja lapsen skitsofreniaspektrin sairauksien ja ajatushäiriöiden yhteydestä laadittiin systemaattinen katsaus. Meta-analyysi voitiin tehdä vain skitsofreniaspektrin sairauksiin liittyen. Vanhempien hajanaisen kommunikaation ja lapsen skitsofreniaspektrin sairauksien välisellä yhteydellä havaittiin olevan suuri efektikoko (0,79, 95 % luottamusväli 0,21–1,37). Katsaukseen sisällytetyt tutkimukset viittaavat siihen, että vanhempien hajanaisella kommunikaatiolla ja lapsen ajatushäiriöillä on myös yhteys. Väitöskirjan alkuperäistutkimukset perustuvat Suomalaisen adoptiolapsiperhetutkimuksen aineistoon (n= 382). Aluksi tutkittiin vanhempien yksilö- ja perhe-Rorschach-tilanteissa mitatun hajanaisen kommunikaation määrän ja lapsen ja vanhempien ominaisuuksien välistä yhteyttä. Hajanaisen kommunikaation määrän vaihtelu selittyi pääosin vanhempien ominaisuuksilla. Seuraavaksi tutkittiin adoptiolapsen ajatushäiriöiden ja skitsofreniaspektrin sairauksien yhteyttä lapsen skitsofreniaspektrin sairauksille altistavan perimän, talvi- tai kevätsyntymän ja vanhempien hajanaisen kommunikaation kanssa. Huomioon otettiin myös riskitekijöiden yhteisvaikutukset. Mikään riskitekijä tai niiden yhteisvaikutus ei ollut yhteydessä lapsen skitsofreniaspektrin sairauteen. Lapsen ajatushäiriöt olivat yhteydessä ainoastaan vanhempien hajanaiseen kommunikaatioon. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että vanhempien hajanainen kommunikaatio on kohtalaisen muuttumaton piirre, joka on lapsen skitsofreniaspektrin sairauksien riskitekijä. Tulokset viittaavat myös siihen, että vanhempien hajanainen kommunikaatio voi olla lapsen ajatushäiriöiden riskitekijä.