No description available.

Abstract Biology and medicine rely heavily on images to understand how the body functions, for diagnosing diseases and to test the effects of treatments. In recent decades, microscopy has experienced rapid improvements, enabling imaging of fixed and living cells at higher resolutions and frame rates, and deeper inside the biological samples. This has led to rapid growth in the image data. Automated methods are needed to quantitatively analyze these huge datasets and find statistically valid patterns. Cell segmentation and tracking is critical for automated analysis, yet it is a challenging problem due to large variations in cell shapes and appearances caused by various factors, including cell type, sample preparation and imaging setup. This thesis proposes novel methods for segmentation and tracking of cells, which rely on machine learning based approaches to improve the performance, generalization and reusability of automated methods. Cell proposals are used to efficiently exploit spatial and temporal context for resolving detection ambiguities in high-cell-density regions, caused by weak boundaries and deformable shapes of cells. This thesis presents two cell proposal methods: the first method uses multiple blob-like filter banks for detecting candidates for round cells, while the second method, Cell Proposal Network (CPN), uses convolutional neural networks to learn the cell shapes and appearances, and can propose candidates for cells in a wide variety of microscopy images. CPN first regresses cell candidate bounding boxes and their scores, then, it segments the regions inside the top ranked boxes to obtain cell candidate masks. CPN can be used as a general cell detector, as is demonstrated by training a single model to segment images from histology, fluorescence and phase-contrast microscopy. This work poses segmentation and tracking as proposal selection problems, which are solved optimally using integer linear programming or approximately using iterative shortest cost path search and non-maximum suppression. Additionally, this thesis presents a method which utilizes graph-cuts and an off-the-shelf edge detector to accurately segment highly deformable cells. The main contribution of this thesis is a cell tracking method which uses CPN to propose cell candidates, represents alternative tracking hypotheses using a graphical model, and selects the globally optimal sub-graph providing cell tracks. It achieves state-of-the-art tracking performance on multiple public benchmark datasets from both phase-contrast and fluorescence microscopy containing cells of various shapes and appearances. / Tiivistelmä Biologia ja lääketiede nojaavat vahvasti kuvatietoon solujen ja kehon toimintojen ymmärtämiseksi sairauksien diagnostiikassa ja hoitojen vaikutusten seuraamisessa. Viime vuosikymmeninä mikroskopiassa on tapahtunut nopeaa teknistä kehitystä, mikä on mahdollistanut elävien solujen kuvantamisen tarkemmin, nopeammin sekä syvemmältä automatisoidusti useasta näytteestä. Tämä taas on johtanut kuvadatan nopeaan kasvuun ja suurempaan määrään biologisia kysymyksiä, joihin voidaan vastata. Kuvadatan räjähdysmäisen kasvun vuoksi kaikkia tuloksia ei voida enää tulkita pelkästään ihmistyövoimaa käyttämällä, mikä on johtanut tarpeeseen kehittää automaattisia menetelmiä analysoimaan kvantitatiivisesti suuria datajoukkoja ja löytämään tilastollisesti kelvollisia malleja. Solujen erottaminen niiden ympäristöstä ja toisista soluista (segmentointi) ja solujen seuranta ovat kriittisiä alkuvaiheen osia onnistuneessa automaattisessa analyysissä. Automaattisten menetelmien kehittämisessä solusegmentointi on kuitenkin osoittautunut hyvin haastavaksi ongelmaksi solujen muodon ja ulkonäön suurten muutosten vuoksi solutyypistä, näytteen valmistelusta ja kuvantamisjärjestelmästä johtuen. Tämä väitöskirja esittää uusia menetelmiä solujen segmentointiin ja seurantaan keskittyen koneoppimiseen perustuviin lähestymistapoihin, jotka parantavat automaattisten menetelmien suorituskykyä ja uudelleenkäytettävyyttä. Spatiaalista ja ajallista kontekstia tehokkaasti hyödyntäviä soluehdotelmia käytetään ratkaisemaan solujen heikosti erottuvista reunoista ja joustavista muodoista johtuvaa solujen muodon monitulkintaisuutta erityisesti silloin kun tutkittava solutiheys on suuri. Tämä väitöskirja esittää kaksi menetelmää soluehdotelmille; ensimmäinen menetelmä käyttää useita läikkätyyppisiä suodatinpankkeja ilmaisemaan kandidaatteja pyöreänmuotoisille soluille, kun taas toinen menetelmä nimeltään soluehdotelmaverkko (Cell Proposal Network, CPN) käyttää konvoluutionaalisia neuroverkkoja oppiakseen tunnistamaan solut niiden muodon sekä ulkonäön perusteella erityyppisissä mikroskooppikuvissa. CPN regressoi ensin solukandidaatteja ympäröivät suorakaiteet ja niiden pistemäärän, jonka jälkeen se segmentoi alueet parhaiten sijoittuneiden suorakaiteiden joukosta tuottaen solukandidaattimaskit. CPN:ää voidaan mahdollisesti käyttää yleisenä soluilmaisimena erityyppisilla kuvantamistekniikoilla tuotetuissa kuvissa mukaan lukien histologisen valo-, fluoresenssi- ja vaihekontrastimikroskooppian. Väitöskirja esittää solujen segmentoinnin ja seurannan soluehdotelmien valintaongelmina, mitkä ratkaistaan joko optimaalisesti käyttämällä kokonaislukuoptimointia tai likimääräisesti käyttämällä iteratiivista lyhimmän kustannuspolun hakua sekä ei-maksimien vaimennusta. Tämä väitöskirja esittää myös verkon leikkaukseen (graph cut) perustuvan menetelmän, mikä hyödyntää valmiiksi saatavilla olevaa reunanilmaisinta segmentoimaan tarkasti muotoaan voimakkaasti muuttavia soluja. Väitöskirjatutkimuksen keskeinen tulos on uusi solujen seurantamenetelmä, mikä käyttää CPN:ää solukandidaattien ehdottamiseen, esittää vaihtoehtoiset seurantahypoteesit verkkomallia hyödyntämällä, ja valitsee globaalisti optimaalisen aliverkon solujen kulkemille reitille. Verrattuna useisiin muihin julkisesti saatavilla oleviin kuva-analyysiohjelmistoihin tässä väitöskirjassa kehitetyt menetelmät olivat suorituskyvyltään parhaita vaihekontrasti- ja fluoresenssimikroskopialla tuotettujen kuva-aineistojen analyyseissa, joissa solujen ulkomuoto oli hyvin vaihteleva.