Abstract User involvement in information systems design has recently gained interest in the media. Numerous systems have been digitalized during product development to help people’s everyday lives. But are information systems designed to meet users’ needs or support users’ goals? The goal of this research was to understand how user involvement is perceived in information systems design and how users are involved. Is the basis of user involvement what a user Says or what a user Does, or is a user actively participating in the whole design process? The informants of the present study entailed different design projects that were investigated with a qualitative method by interviewing 20 designers of selected design cases. At first an a priori model of user involvement in information systems design was created based on an analysis of extant literature. The model was used in the analysis of information systems design cases. Based on the empirical data a revised, a posteriori model, UICD model was developed. The UICD model provides on overall picture of user involvement in information systems design. UICD model can aid designers to understand user involvement comprehesively: what users Say, what users Do and what users Make in design process. Compared to the a priori model, UICD model includes the impact of other key stakeholders in information systems design process. / Tiivistelmä Käyttäjien osallistuttaminen tietojärjestelmien suunnitteluun on herättänyt julkista keskustelua. Monia yhteiskunnallisia ja yksityisiä palveluja on digitalisoitu sekä tuotteiden yhteyteen on suunniteltu järjestelmiä helpottamaan asiakkaiden toimintaa. Mutta ovatko suunnittelut ratkaisut käyttäjän tavoitteiden mukaisia ja vastaavatko ne käyttäjien tarpeisiin? Tämän tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää kuinka käyttäjien osallistuttaminen käsitetään informaatiojärjestelmien suunnittelussa ja miten käyttäjiä on osallistettu. Perustuuko käyttäjien osallistuttaminen tietoon siitä mitä hän sanoo tai mitä hän tekee vai osallistuuko hän koko suunnitteluprosessin ajan tulevan ratkaisun kehittämiseen? Tutkimuksen kohteina oli 20 erilaista projektia, joihin syvennyttiin laadullisella tutkimuksella haastattelemalla projekteissa toimineita suunnittelijoita. Tässä tutkimuksessa laadittiin ensin kirjallisuuskatsaukseen pohjalta malli käyttäjien osallistuttamisesta informaatiojärjestelmien suunnittelutyöhön. Mallia käytettiin empiirisesti kerätyn tiedon analyysin pohjana. Tämän jälkeen mallia muokattiin siten, että se selittää tutkimuksen havainnot. Näin saatu UICD malli luo kokonaiskuvan käyttäjälähtöisyyden ulottuvuuksista informaatiojärjestelmien suunnittelutyössä. UICD malli auttaa suunnittelijoita ymmärtämään käyttäjien osallistuttamisen kokonaisvaltaisesti: mitä käyttäjät sanovat, mitä käyttäjät tekevät ja miten käyttäjät osallistuvat informaatiojärjestelmien suunnitteluun. UICD malli laajentaa aiemman tutkimuksen näkemystä muun muassa keskeisten sidosryhmien vaikutuksesta informaatiojärjestelmien suunnitteluun.

Abstract Old age brings several physical and cognitive challenges for elderly people, which complicates the utilization of modern information and communication technology (ICT) for daily task assistance and for caretakers and family support. One factor hindering the adoption of ICT is that most existing user interfaces (UIs) require prior knowledge of use metaphors that many elderly people cannot learn to master. Research on developing assistive technology exists, such as phones for the elderly, but these often have UIs that require prior knowledge and use experience. Recent research has introduced Ambient Assisted Living (AAL) concepts for users’ homes, for example projecting guidance into the environment. However, only a few empirical studies have attempted to define the type of projection-based UIs that would be intuitive for the elderly, and the system design processes that would help in developing such AAL have not been researched thoroughly. This work presents three design iterations and their empirical evaluations. From these, a body of knowledge was produced for designing and developing AALs with projected Augmented Reality (AR) UIs. The first iteration had a sentence-building UI implemented for a wearable Projector-Camera (ProCam) system, which had limits in technical suitability for the elderly. The second iteration changed the use metaphor to a simple icon-based menu, and produced a requirement guideline for UIs in AAL. In the final iteration, the wearable was replaced with a fixed ProCam, allowing the elderly to make menu selections effectively. This iteration supported sequential tasks, such as taking medicine, with visual guides. The suitability of the new UI was tested with computer literate young adults and elderly users, many of the latter having memory and motor skill limitations. The comparison showed that the two groups performed similarly; however, the elderly needed a slower and more direct interaction technique adapted to their preferences in the UI. Assistance for the sequential tasks was found feasible. This work produced a set of UI-related and technical factors that AAL designers should take into account when developing projector-based AR systems for the elderly with memory problems. In addition, this work offers suggestions on how to conduct UI testing sessions with this user group to reduce the amount of work and improve the success of the iterative development process. / Tiivistelmä Ikääntyminen tuo useita fyysisiä ja kognitiivisia haasteita teknologian käytölle mikä puolestaan mutkistaa modernin informaatioteknologian käyttöä hoivatyöntekijöiden ja omaisten tukemana päivittäisten askareiden tukemisessa. Yksi este käytölle on käyttöliittyminen hallitsemiseen tarvittava osaaminen mitä vanhuksilla on haastavaa oppia. Avustavan teknologian tutkimusta on olemassa laitteille kuten vanhusten käyttöön suunnitellut matkapuhelimet jotka tarvitsevat tietämystä ja aiempia käyttökokemuksia. Uusimmat tutkimukset esittävät tietotekniikka-avusteisen asuminen mahdollisuuksia käyttäjien koteihin esimerkiksi projisoitujen opastuksien muodossa, mutta vain muutamia empiirisiä tutkimuksia on tehty määrittelemään kuinka projektiopohjaiset käyttöliittymät voisivat olla intuitiivisia vanhuksille, ja tutkimuksia kuinka näiden systeemien suunnitteluprosessit voisivat avustaa tietotekniikka-avusteisen asumisen suunnittelijoille ei ole tuotettu tarpeeksi. Tämä työ esittelee kolmen iteroinnin ja empiirisen arvioinnin luoman tietämysperustan kautta ratkaisuja systeemien suunnittelun ja luonnin tarpeisiin projektiopohjaisen lisätyn todellisuuden käyttöliittymien luomiseksi. Ensimmäisen iteroinnin tulos on lauserakenteeseen pohjautuva käyttöliittymä päälle puettavalle projektiojärjestelmälle, jonka todettiin omaavan teknisiä puutteita vanhuskäyttöön. Toinen iterointi esittelee ikonipohjaisen käyttöliittymän ja tuottaa vaatimusmäärittelyohjeistuksia käyttöliittymille. Viimeisessä iteroinnissa korvataan päälle puettava kiinteästi asennetulla järjestelmällä, joka mahdollistaa vanhuksille tehokkaamman valintamenetelmän valikoille, sekä tukee sarjamuotoisten tehtävien suorittamista visuaalisia ohjeistuksia käyttäen esimerkiksi lääkkeen annostelun tukemisessa. Käytön soveltuvuutta vertailtiin tehokäyttäjien ja vanhusten, joilla on usein motoriikan ja kognition ongelmia, kesken, ja vaikka nämä kaksi ryhmää ovat hyvin samankaltaisia on vanhuksille sopivampi menetelmä hitaampi ja perustuu suoraan interaktioon. Myös sarjamuotoisen tehtävän suorituksen tukeminen osoittautui saavutettavaksi. Tämä työ tuotti käyttöliittymien ja teknisten toteutusten suunnitteluun tarkoitettuja ohjeistuksia joita tietotekniikka-avusteisen asumisen suunnittelijoiden tulisi ottaa huomioon projektiopohjaisten lisätyn todellisuuden järjestelmien kehittämisessä muistihäiriöisten vanhusten tarpeisiin. Lisäksi suosituksia käyttäjätestien luomiseen tämän käyttäjäryhmän kesken ehdotetaan jolla voidaan vähentää työmäärää sekä parantaa oikein iteratiivista prosessia.