Abstract This study focuses on early attachment and its effects on later cognitive development and mental well-being in Finnish twins and singletons. Altogether 84 infants, including both singletons (N = 27) and twins (N = 57), were assessed at 18 months of age to determine their infant–mother and infant–father attachment using the Preschool Assessment of Attachment (PAA), a modification of the Ainsworth infant classification system. In the whole sample, approximately one third (37%) of the children were assessed as using avoidant/defended insecure (Type A), one third (35%) secure/balanced (Type B), one fifth (20%) resistant/coercive insecure (Type C) and the rest insecure other (IO, 8%) attachment strategy with their mothers, while the corresponding percentages of attachment strategies with fathers were 36%, 33%, 28% and 3%, respectively. The results yielded a difference in the maternal attachment between twins and singletons; the twins were more often Type B attached than the singletons. At 36 months the children were tested with the Stanford-Binet test for measuring their intelligence level. Children with Type A or Type B attachment pattern attained the highest IQ. High socio-economic status of the family and mature pregnancy (≥ 37 weeks) were also significantly linked with higher intelligence levels. At the age of 48 months, the children’s mental well-being was assessed by using CBCL (Child Behavior Checklist, Achenbach) questionnaires completed by the mothers of 22 singletons and 51 twins and the fathers of 20 singletons and 60 twins. Type A attachment strategy with the mother among singleton toddlers was significantly associated with higher CBCL scores reported by mothers, concerning withdrawal, somatic problems and total internalizing symptoms, whereas among twins there were no such correlations. In addition, on the basis of the parental reports singletons had significantly more behavioural and emotional symptoms than the twins. / Tiivistelmä Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten yksös- ja kaksoslasten varhaisen kiintymyssuhteen vaikutusta myöhempään lapsuusiän kehitykseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Yhteensä 84 lapsen, 27 yksösen ja 57 kaksosen, kiintymyssuhdestrategia arviointiin 18 kuukauden iässä äitiin ja isään PAA – menetelmällä (Pre¬school Assessment of Attachment), joka on modifikaatio Ainsworthin pikkulasten kiintymyssuhteen luokitusjärjestelmästä. Lapsista noin kolmanneksella (37%) oli suhteessa äitiin välttelevä kiintymyssuhdestrategia (A-tyyppi), toisella kolmanneksella (35%) turvallinen (B-tyyppi), viidenneksellä (20%) vastustava (C-tyyppi) ja loppuosalla muu turvaton (IO, 8%). Vastaavat osuudet lasten ja isien välisissä kiintymyssuhteissa ryhmittäin (A, B, C ja IO) olivat 36%, 33%, 28% ja 3%. Kaksosten kiintymyssuhdestrategia suhteessa äitiin oli yksösiä useammin turvallinen. Lasten kognitiivinen taso arvioitiin Stanford-Binet –testillä 36 kuukauden iässä. Lapset, joiden kiintymyssuhde äitiin tai isään oli joko A- tai B-tyyppinen, menestyivät testissä parhaiten. Korkea sosioekonominen status ja täysiaikaisuus (≥ 37 raskausviikkoa) olivat yhteydessä merkitsevästi parempaan suoriutumiseen testissä. Lasten psyykkistä hyvinvointia arvioitiin 48 kuukauden iässä CBCL-lomakkeella (Child Behavior Checklist), jonka täytti 51 kaksosen ja 22 yksösen äitiä sekä 60 kaksosen ja 20 yksösen isää. Yksösillä, joilla oli A-tyyppinen kiintymyssuhde äitiin, oli äitien raportoimana merkitsevästi enemmän vetäytymistä, somaattisia oireita ja ylipäätään internalisoivia (tunne-elämän) oireita. Lisäksi vanhemmat raportoivat yksösillä olevan merkitsevästi enemmän sekä käyttäytymisen että tunne-elämän oireita kaksosiin verrattuna.