Abstract The original aim of the study was to examine the professional growth of pre-service teachers in a reformed system of long-term module training. Professional growth was approached in terms of the cyclic model of new professionalism developed by Niemi and Kohonen, and professional growth was explored and basic social processes and phenomena identifiable in data were sought. The key phenomenon that emerged from the data of the grounded theory study, carried out in four elementary schools in the spring 1995, was an internal feeling of power, which turned out to be synonymous with the concept of empowerment. The empirical results showed the following categories to be significant for the process of empowerment: freedom, responsibility, appreciation, confidence, context, climate and positive regard. The collection, analysis and interpretation of data were carried out in accordance with the grounded theory approach, using the constant comparative method. A detailed examination of the grounded theory methodology revealed two major schools of thought: the Straussian and the Glaserian schools. The major differences between these approaches were analyzed comparatively. The description of the different stages of data analysis in the present work draws attention to the roles of the inductive-deductive Straussian procedure and the inductive Glaserian procedure. After the empirical stage, the main goal of the study was to formulate a general formal theory of human empowerment. The basic assumption of the theory of empowerment developed in this work is that empowerment is an inherently human and individual process. It is a personal and social process, in which the inner power is nontransferable to another. The theory of empowerment is based on a combination of the empirical findings and the current research findings. The theory formulated here identifies the different subprocesses of empowerment. It does not aim to indicate the measurable qualities of an empowered person or the causal factors contributing to empowerment. The subprocesses of empowerment are classified into a framework which is a modification of Ford's Motivational Systems Theory (MST) and consists of goals, capacity beliefs, context beliefs and emotions. The theory postulates that a person may remain disempowered if he or she has difficulties with some of the subprocesses that constitute the framework. It also claims that empowerment has a catalytic effect on commitment: poor empowerment results in poor commitment, while strong empowerment results in strong commitment. On the basis of the theoretical discussion, it can be concluded that empowerment is not a permanent state. It is, however, possible to strengthen empowerment through subtle and supportive measures that open up possibilities through, for example, openness, freedom of action, encouragement and through strengthening a sense of security, trust and equality. Empowerment arises out of and gives rise to human well-being. The theory of empowerment can be used as the underlying theory in projects and studies aiming to maintain human resources and prevent exhaustion. Especially people working as superiors would benefit from knowledge of the theory of empowerment in their efforts to ensure the well-being of their subordinates in workplaces. The findings of this study can probably also be utilized in supporting the empowerment of the elderly, handicapped, marginalised and unemployed individuals and chronically ill patients. Teacher educators and teacher education supervisors can utilize the empirical findings and the formulated theory in planning their work of supporting students" processes of growth and professional commitment. The theory of empowerment is valuable for both preservice and inservice teacher education in working toward the well-being of students and teachers as well as the realization of human rights. / Tiivistelmä Tutkimuksen alkuperäisenä tavoitteena oli tutkia luokanopettajaksi opiskelevien ammatillista kasvua uusimuotoisessa pitkäkestoisessa moduuliharjoittelussa. Ammatillista kasvua tutkittiin 1)  Hannele Niemen ja Viljo Kohosen kehittämän uusprofessionaalisen syklisen mallin pohjalta, ja ammatillisesta kasvusta etsittiin 2) aineistopohjaisesti perussosiaalisia prosesseja ja ilmiöitä. Neljällä kenttäharjoittelukoululla keväällä 1995 toteutetussa grounded theory -tutkimuksessa aineistosta nousi ammatillisen kasvun ydinilmiöksi sisäinen voimantunne, joka osoittautui synonyymiksi empowerment-käsitteelle. Tutkimuskirjallisuuden perusteella empowerment on voimaantumista. Empiiristen tulosten mukaan kategoriat vapaus, vastuu, arvostus, luottamus, konteksti, ilmapiiri ja myönteisyys ovat merkityksellisiä voimaantumisprosessissa. Havainnointiaineiston kerääminen, analysointi ja tulkinta toteutettiin grounded theory -metodologian mukaisesti jatkuvan vertailun menetelmällä. Grounded theory -metodologiaan tutustumisessa selvisi, että metodologian sisälle on muodostunut kaksi koulukuntaa: straussilainen ja glaserilainen. Suuntausten näkemyseroista on tehty vertaileva analyysi. Tässä tutkimuksessa kerätyn aineiston analyysiprosessin vaiheiden kuvaamisessa on otettu huomioon induktiivis-deduktiivisen straussilaisen ja induktiivisen glaserilaisen menettelyn osuudet. Tutkimuksen päätavoitteeksi muodostui empiirisen vaiheen jälkeen yleisen formaalin teorian rakentaminen ihmisen voimaantumisesta. Kehitetyn voimaantumisteorian keskeisenä ajatuksena on se, että voimaantuminen lähtee ihmisestä itsestään. Se on henkilökohtainen ja sosiaalinen prosessi, eikä voimaa voi antaa toiselle. Voimaantumisteoria on rakentunut empiiristen tulosten ja olemassa olevan tutkimustiedon yhdistämisen tuloksena. Muodostettu teoria jäsentää voimaantumisen osaprosesseja. Se ei pyri osoittamaan voimaantuneen ihmisen mitattavissa olevia ominaisuuksia eikä voimaantumiseen vaikuttavia kausaalitekijöitä. Voimaantumisen osaprosessit luokitellaan Martin Fordin motivoivien järjestelmien teoriasta (MST) sovellettuun kehikkoon päämäärät, kykyuskomukset, kontekstiuskomukset ja emootiot. Voimaantumisteoriassa väitetään, että ihminen voi jäädä voimaantumattomaksi (disempowered), jos hänellä on ympäristössään vaikeuksia tähän kehikkoon jäsentyvissä osaprosesseissa. Teoriassa myös väitetään, että voimaantuminen vaikuttaa katalyytin tavoin sitoutumisprosessiin: heikko voimaantuminen johtaa heikkoon sitoutumiseen ja vahva voimaantuminen johtaa vahvaan sitoutumiseen. Teoreettisen tarkastelun perusteella voidaan todeta, että voimaantuneisuus ei ole pysyvä tila. Voimaantumista voidaan kuitenkin yrittää tukea hienovaraisilla ja mahdollistavilla toimenpiteillä, esimerkiksi avoimuudella, toimintavapaudella, rohkaisemisella sekä turvallisuuteen, luottamukseen ja tasa-arvoisuuteen pyrkimisellä. Voimaantuminen on yhteydessä ihmisen hyvinvointiin. Voimaantumisteorian arvioidaan voivan toimia teoriataustana voimavarojen ylläpitämistä edistävissä ja uupumusta estävissä hankkeissa ja tutkimuksissa. Erityisesti esimiesasemassa oleville ihmisen voimaantumisprosessien tuntemisen ajatellaan olevan hyödyksi, kun he pyrkivät mahdollistamaan alaistensa hyvinvoinnin työpaikalla. Tätä tutkimusta arvioidaan voitavan hyödyntää myös mm. vanhusten, vammaisten, syrjäytyneiden, työttömien ja pitkäaikaissairaiden voimaantumisen tukemisessa. Opettajankouluttajat ja opetusharjoittelun ohjaajat voivat hyödyntää empiirisiä tuloksia ja tuotettua teoriaa suunnitellessaan työtänsä opiskelijan kasvu- ja sitoutumisprosessien tukemisen näkökulmasta. Oppilaiden ja opettajien hyvinvoinnin sekä ihmisoikeuksien toteutumisen vuoksi voimaantumisprosessien tuntemiseen tulisi kiinnittää huomiota sekä opettajien peruskoulutuksessa että täydennyskoulutuksessa.

Abstract This study focuses on early attachment and its effects on later cognitive development and mental well-being in Finnish twins and singletons. Altogether 84 infants, including both singletons (N = 27) and twins (N = 57), were assessed at 18 months of age to determine their infant–mother and infant–father attachment using the Preschool Assessment of Attachment (PAA), a modification of the Ainsworth infant classification system. In the whole sample, approximately one third (37%) of the children were assessed as using avoidant/defended insecure (Type A), one third (35%) secure/balanced (Type B), one fifth (20%) resistant/coercive insecure (Type C) and the rest insecure other (IO, 8%) attachment strategy with their mothers, while the corresponding percentages of attachment strategies with fathers were 36%, 33%, 28% and 3%, respectively. The results yielded a difference in the maternal attachment between twins and singletons; the twins were more often Type B attached than the singletons. At 36 months the children were tested with the Stanford-Binet test for measuring their intelligence level. Children with Type A or Type B attachment pattern attained the highest IQ. High socio-economic status of the family and mature pregnancy (≥ 37 weeks) were also significantly linked with higher intelligence levels. At the age of 48 months, the children’s mental well-being was assessed by using CBCL (Child Behavior Checklist, Achenbach) questionnaires completed by the mothers of 22 singletons and 51 twins and the fathers of 20 singletons and 60 twins. Type A attachment strategy with the mother among singleton toddlers was significantly associated with higher CBCL scores reported by mothers, concerning withdrawal, somatic problems and total internalizing symptoms, whereas among twins there were no such correlations. In addition, on the basis of the parental reports singletons had significantly more behavioural and emotional symptoms than the twins. / Tiivistelmä Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten yksös- ja kaksoslasten varhaisen kiintymyssuhteen vaikutusta myöhempään lapsuusiän kehitykseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Yhteensä 84 lapsen, 27 yksösen ja 57 kaksosen, kiintymyssuhdestrategia arviointiin 18 kuukauden iässä äitiin ja isään PAA – menetelmällä (Pre¬school Assessment of Attachment), joka on modifikaatio Ainsworthin pikkulasten kiintymyssuhteen luokitusjärjestelmästä. Lapsista noin kolmanneksella (37%) oli suhteessa äitiin välttelevä kiintymyssuhdestrategia (A-tyyppi), toisella kolmanneksella (35%) turvallinen (B-tyyppi), viidenneksellä (20%) vastustava (C-tyyppi) ja loppuosalla muu turvaton (IO, 8%). Vastaavat osuudet lasten ja isien välisissä kiintymyssuhteissa ryhmittäin (A, B, C ja IO) olivat 36%, 33%, 28% ja 3%. Kaksosten kiintymyssuhdestrategia suhteessa äitiin oli yksösiä useammin turvallinen. Lasten kognitiivinen taso arvioitiin Stanford-Binet –testillä 36 kuukauden iässä. Lapset, joiden kiintymyssuhde äitiin tai isään oli joko A- tai B-tyyppinen, menestyivät testissä parhaiten. Korkea sosioekonominen status ja täysiaikaisuus (≥ 37 raskausviikkoa) olivat yhteydessä merkitsevästi parempaan suoriutumiseen testissä. Lasten psyykkistä hyvinvointia arvioitiin 48 kuukauden iässä CBCL-lomakkeella (Child Behavior Checklist), jonka täytti 51 kaksosen ja 22 yksösen äitiä sekä 60 kaksosen ja 20 yksösen isää. Yksösillä, joilla oli A-tyyppinen kiintymyssuhde äitiin, oli äitien raportoimana merkitsevästi enemmän vetäytymistä, somaattisia oireita ja ylipäätään internalisoivia (tunne-elämän) oireita. Lisäksi vanhemmat raportoivat yksösillä olevan merkitsevästi enemmän sekä käyttäytymisen että tunne-elämän oireita kaksosiin verrattuna.

Abstract Leukemia treatment has been implicated to be responsible for a diversity of long-term adverse effects (Pui 2008), which can occur even years after diagnosis and can seriously impair survivors’ performance status and quality of life (Campbell et al. 2007, Zeltzer et al. 2008). The aim of the present work was to assess health-related quality of life in long-term survivors of acute lymphoblastic leukemia (ALL), and to find out whether vocational rehabilitation can promote the coping at work of young people who take part in a training intervention or help them find employment. Neuropsychological testing was performed on 64 survivors. Cranial irradiation had been administered to 44 of the survivors, while 20 survivors had been treated solely with chemotherapy. A control group consisted of 45 healthy young adults. We found that young adult survivors of childhood ALL treated with cranial irradiation had clear progressive deficits in their neurocognitive functioning at a mean of 20 years after diagnosis compared with healthy controls. Non-irradiated ALL survivors performed significantly better, but even they had statistically significant impairments in some of the neuropsychological test scores compared with the controls. Rand-36-Item health Survey (RAND-36) was used to assess subjective HRQoL, depressive symptoms were assessed with Beck Depression Inventory (BDI-21), and mental distress with General Health Questionnaire (GHQ-12) in 74 survivors of ALL. The control group consisted of 146 healthy young adults selected from local population registry. ALL survivors showed good HRQoL scores in comparison to the control group. Patients who had been treated for an ALL relapse and had received the most intensive chemo- and radiotherapy had significantly higher scores on mental health and vitality than the controls. Survivors of ALL report fewer depressive symptoms and equal mental well-being compared to healthy controls. Nine out of 63 survivors were selected for rehabilitation based on their occupation and psychosocial difficulties. The occupational rehabilitation course improved physical fitness and decreased overweight in long-term survivors of ALL, but impaired their HRQoL. Our findings support the idea that ALL survivors’ subjective experience of well-being is possibly affected by a repressive adaptive style. / Tiivistelmä Leukemiahoidoilla on todettu olevan pitkäaikaisvaikutuksia (Pui 2008), jotka voivat ilmetä jopa vuosia diagnoosin jälkeen heikentäen sairaudesta selvinneiden toimintakykyä ja elämänlaatua (Campbell et al. 2007, Zeltzer et al. 2008). Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida akuutista lymfaattisesta (ALL) leukemiasta selvinneiden terveyteen liittyvää elämänlaatua pitkällä aikavälillä sekä selvittää, voidaanko ammatillisen kuntoutuksen avulla edistää interventioon osallistuneiden työssä selviytymistä tai työllistymistä. Neuropsykologiseen tutkimukseen osallistui 64 ALL pitkäaikaisselviytyjää. Heistä 44 oli saanut pään alueen sädehoitoa ja 20 pelkästään solunsalpaajahoitoa. Verrokkiryhmässä oli 45 tervettä nuorta aikuista. Havaitsimme, että lapsuudessa pään alueen sädehoitoa saaneilla ALL-selviytyjillä oli verrokkeihin verrattuna selkeitä progressiivisia muutoksia neurokognitiivisessa toimintakyvyssä keskimäärin 20 vuotta diagnoosista. Ne, jotka eivät olleet saaneet sädehoitoa suoriutuivat huomattavasti paremmin, mutta heilläkin havaittiin tilastollisesti merkittäviä puutoksia joillakin neuropsykologisten testien osa-alueilla verrokkeihin verrattuna. 74 entisen ALL-potilaan terveyteen liittyvää elämänlaatua (HRQoL) mitattiin Rand-36 -mittarilla, masennusoireita Beckin masennustestillä (BDI-21) ja henkistä hyvinvointia General Health Questionnaire -mittarilla (GHQ-12). Verrokkiryhmäksi valittiin väestörekisteristä 146 tervettä nuorta aikuista. ALL-ryhmässä tutkittavien terveyteen liittyvää elämänlaatua mittaavat pisteet olivat hyvät verrokkiryhmään verrattuna. Ne potilaat, joita oli hoidettu leukemian uusiutumisen takia ja jotka olivat saaneet intensiivisintä solunsalpaaja- ja sädehoitoa saivat huomattavasti paremmat pisteet psyykkisen hyvinvoinnin ja vitaalisuuden osa-alueilla kuin verrokit. ALL -selviytyjät raportoivat vähemmän masennusoireita, ja he arvioivat psyykkinen hyvinvointinsa yhtä hyväksi kuin verrokit. Yhdeksän ALL pitkäaikaisselviytyjää osallistui heille suunnattuun ammatilliseen kuntoutusinterventioon. Ammatillinen kuntoutuskurssi paransi ALL -selviytyjien fyysistä suorituskykyä ja vähensi ylipainoa, mutta heikensi terveyteen liittyvää elämänlaatua. Tutkimustulokset tukevat ajatusta, että repressiivinen adaptaatio voi vaikuttaa lapsuusiän leukemiasta selvinneiden subjektiiviseen hyvinvoinnin kokemukseen.