Abstract The topic of my study is the text type of alcohol education and the changes in it between the years 1755 and 2001. I had two research goals. The primary aim was to find out what kind of a text type alcohol education is. The secondary aim was to outline the changes in alcohol education during the study period. The data consisted of 55 texts, which were divided into five stages based on the changes in the Finnish alcohol policies. One underlying assumption of the study was that written alcohol education is a text type that specifically aims to influence the readers. I therefore utilized Chaïm Perelman's theory of argumentation along with the text type theory. I especially aimed to describe the different techniques of argumentation. In addition to this, I discussed the contents and cognitive key metaphors of the texts, the relationship between the writer and the reader and the use of hedging. I present a synthesis of the text type of alcohol education, aiming to describe as comprehensively as possible the alcohol education texts published at different times. The following textual features are characteristic of this text type: 1) Alcohol education texts refer explicitly to the reader, whereas explicit references to the writer are rare. 2) Readers' actions are guided implicitly by providing information about the effects of alcohol that is likely to negatively influence their attitudes towards alcohol. Readers are guided explicitly by using imperative verb forms and necessive constructions. 3) Alcohol education is targeted communication, and the most important criteria for defining the audience are age and gender. 4) Argumentation is mainly based on the demonstration of causes and consequences. The most typical indicators of the course of argumentation are connectors indicating causal and argumentative relationships. 5) The content of alcohol education typically pivots on the themes of health and family. 6) Alcohol education is based the personifying key metaphor ALCOHOL IS KING. 7) Alcohol education texts contain a lot of hedging, to show that the claims do not necessarily hold in all cases, but that they are valid in most individual cases. Alcohol education changed in many ways during the study period. Few of these changes were linear. The changes in alcohol educations texts could probably best be described as fluctuation. Some features also seemed to change cyclically. The changes in alcohol education were usually closely associated with extratextual reality. One of the most important changes was the institutionalisation of alcohol education and the increasing mildness of its style. / Tiivistelmä Tutkimukseni käsittelee alkoholivalistuksen tekstilajia ja sen muuttumista vuosien 1755 ja 2001 välisenä aikana. Sen tavoitteet ovat pääosin kahtalaiset: ensimmäisenä päätavoitteena on selvittää, millainen tekstilaji alkoholivalistus on. Toisena päätavoitteena on hahmottaa, miten alkoholivalistus muuttuu tarkastelujakson aikana. Tutkimusaineisto koostuu 55 tekstistä, jotka on jaoteltu viiteen vaiheeseen suomalaisessa alkoholipolitiikassa tapahtuneiden muutosten perusteella. Tutkimuksen yhtenä lähtökohtana on oletus alkoholivalistuksesta tekstilajina, jossa lukijaan vaikuttaminen on erityisen keskeistä. Siksi tutkimuksessa hyödynnetään tekstilajiteorian lisäksi Chaïm Perelmanin argumentaatioteoriaa. Tutkimuksen keskiössä on erilaisten argumentaatiotekniikoiden kuvaaminen. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan tekstien sisältöä ja kognitiivisia perusmetaforia, kirjoittajan ja lukijan suhdetta sekä varausten käyttöä. Tutkimuksessa luodaan alkoholivalistuksen tekstilajista synteesi, joka kuvaa mahdollisimman kattavasti eri aikoina julkaistuja alkoholivalistustekstejä. Tekstilajin keskeisimpiä ominaispiirteitä ovat seuraavat: 1) Alkoholivalistustekstissä viitataan eksplisiittisesti lukijaan, kun taas suora viittaaminen kirjoittajaan on harvinaista. 2) Lukijan toimintaa ohjaillaan implisiittisesti tarjoamalla lukijalle alkoholin vaikutuksista sellaista tietoa, joka oletettavasti vaikuttaa hänen alkoholiasenteisiinsa kielteisesti. Eksplisiittisesti lukijan toimintaa ohjaillaan käyttämällä imperatiivimuotoisia käskyjä ja nesessiivirakenteita. 3) Alkoholivalistus on kohdistettua viestintää, ja tärkeimpiä yleisön rajaamisen kriteerejä ovat ikä ja sukupuoli. 4) Argumentointi perustuu pitkälti syy- ja seurausargumenttien käyttöön. Tyypillisimmät argumentoinnin kulun indikaattorit ovat kausaalisia ja perustelevia suhteita osoittavia konnektoreita. 5) Alkoholivalistuksen sisällössä korostuvat terveys- ja perheteema. 6) Alkoholivalistuksen alkoholiajattelu pohjautuu alkoholia elollistavaan perusmetaforaan ALKOHOLI ON HALLITSIJA. 7) Alkoholivalistusteksteissä käytetään paljon varauksia osoittamaan, että esitetyt väitteet eivät pidä välttämättä paikkaansa kaikissa tapauksissa mutta että ne pätevät kuitenkin useimpiin yksilöihin. Alkoholivalistus myös muuttuu monin tavoin tarkastelujakson aikana. Muutokset ovat suhteellisen harvoin lineaarisia. Tavallisimmin alkoholivalistustekstien muutosta voisi kuvata aaltoilevaksi. Muutamia piirteitä tarkasteltaessa muutos näyttää myös sykliseltä. Tavallisesti alkoholivalistuksen muuttuminen on tiiviissä yhteydessä tekstinulkoiseen todellisuuteen. Keskeisimpiä muutoksia on alkoholivalistuksen institutionaalistuminen sekä sen sävyn lieveneminen.

Abstract This research explored professional singers’ pronunciation of German in Frauenliebe und Leben, a song cycle, composed in 1840 by Robert Schumann (1810–1856). Adopting a two-fold approach, the thesis examined pronunciation from the viewpoints of normative German pronunciation and vocal pedagogy, paying special attention to the relationship between the two sets of norms. Normative German pronunciation is based on ‘reine Hochlautung’ as defined by Theodor Siebs, as well as on his instructions to classical singers. Norms of pronunciation used in vocal pedagogy were derived from 11 German pronunciation manuals for classical singers. At the centre of this study were 11 elements of the German language: the phonemes /s/, /r/, /b/, /d/ and /g/, the suffix -ig, double consonants, connecting consonants, the letter combination ng, liaison and diphthongs in a melismatic setting. Twelve professional singers’ – Anne Sofie von Otter, Barbara Bonney, Brigitte Fassbaender, Elly Ameling, Elisabeth Grümmer, Irmgard Seefried, Janet Baker, Jessye Norman, Kathleen Ferrier, Soile Isokoski, Marjana Lipovšek, Tamara Takács – pronunciation of these elements was studied via their recording of Frauenliebe und Leben between 1950 and 1997. Both descriptive statistical analysis methods and hierarchical cluster analysis were applied to the data. A reliability analysis was conducted using intra-category correlations and relative frequencies. This analysis indicated a reasonable degree of reliability. Descriptive statistical analysis methods yielded the result that the actual pronunciation of the professional singers, as evidenced by their recordings, was considerably more varied than what could be expected on the basis of normative or pedagogical norms. Hierarchical cluster analysis, too, showed that the professional singers shared the same category to a moderate degree. We may conclude that vocal pedagogical theory needs to be further developed, because pedagogical norms for pronunciation proved partially confusing and difficult to grasp. In addition, specific attention must be given to source critique. The actual pronunciation of professional singers challenges singing instructors to reflect on how they teach German pronunciation and what they can do to help their students develop the skills required for a critical listening of recordings. / Tiivistelmä Eksperttilaulajien saksan kielen ääntämistä havainnoitiin Robert Schumannin (1810–1856) vuonna 1840 säveltämässä laulusarjassa Frauenliebe und Leben, ja ääntämistä tutkittiin suhteessa sekä saksan kirjakielen ääntämisnormistoon että pedagogiseen ääntämisnormistoon. Tutkimuksessa syvennyttiin myös ääntämisnormistojen välisen suhteen tarkasteluun. Saksan kirjakielen ääntämisnormisto perustui Theodor Siebsin reine Hochlautung -ääntämistapaan sekä Siebsin klassisen laulun ohjeistuksiin. Pedagoginen ääntämisnormisto eli klassisille laulajille osoitetut saksan kielen ääntämisen oppaat oli rajattu yhteentoista teokseen. Tutkittavana oli yksitoista saksan kielen elementtiä: konsonantit s, r, b, d, g, suffiksi -ig, kirjainyhdistelmä ng, kaksoiskonsonantit, konsonanttien yhdistäminen, vokaalien sitominen ja diftongit. Laulusarjan levyttäneitä eksperttilaulajia oli kaksitoista: Anne Sofie von Otter, Barbara Bonney, Brigitte Fassbaender, Elly Ameling, Elisabeth Grümmer, Irmgard Seefried, Janet Baker, Jessye Norman, Kathleen Ferrier, Soile Isokoski, Marjana Lipovšek ja Tamara Takács. Äänitteet olivat vuosien 1950 ja 1997 väliseltä ajalta. Tutkimuksessa käytettiin perinteisiä kuvailevia tilastollisia analyysimenetelmiä ja hierarkkista ryhmittelyanalyysia. Aineiston luotettavuutta tarkasteltiin reliabiliteettianalyysin avulla. Reliabiliteettianalyysi osoitti, että aineistolle saavutettiin kohtuullinen luotettavuus. Kuvailevien tilastollisten analyysimenetelmien tuloksena oli havainto, että eksperttilaulajien ääntäminen äänitteissä oli huomattavasti monimuotoisempaa kuin saksan kirjakielen ja pedagoginen ääntämisnormisto antoivat olettaa. Hierarkkinen ryhmittelyanalyysi puolestaan osoitti, että eksperttilaulajien sijoittuminen samaan ryhmään oli maltillista. Tutkimus vahvistaa käsitystä, että laulupedagogista teoriaa tulee tarkastella dynaamisena, alati muuttuvana ilmiönä. Tutkimuksen perusteella myös havaitaan, että eksperttilaulajien ääntäminen noudattaa laulupedagogiikassa käytettyjä ääntämisen ohjeistuksia vain osin. Eksperttilaulajien ääntämisen käytäntö täten haastaa laulupedagogit pohtimaan sitä, kuinka he itse opettavat saksan kieltä, ja sitä, kuinka he liittävät opetustyöhönsä äänitteiden kriittisen kuuntelemisen taidon ja lauluoppaiden kriittisen käytön.