Abstract The aim of the study is to indicate the role of fiction in the institutionalisation and subsequent developments of the Finnish public library in view of the traditions of literary sociology and organisation studies. To indicate and open this connection, the study depicts the relationship of professional librarianship in the public library to the literary system, and scrutinises the options this cultural and historical connection could provide to both the public library and other agents of the literary system today and in the future. The public library acquires, stores, intermediates, and advances fiction, using methods developed as a kind of innovation, and spread from one country to another as a result of the institutional isomorphic change. The public library emerged in the 19th century to fulfil informational-educational aims, but it developed quickly into the library or the readers. In view of this study, the questions of book selection of fiction in particular became a challenge for the public libraries that had to make compromises demanded by their environments. Later, in the 1960s, the challenges related to fiction in public libraries became more typically social. The library’s functions and tasks started to widen, and fiction became only one type of material among others—though still one favoured by the users of the library. Within the public library too, as well as within the literary field, one still discussed the criteria of fiction selection in the 1980s. The role of the public library as a cultural agency further weakened in the 1990s, when new tasks based on the objectives of the information society were posed to the library. In light of this and in view of the modern hybrid library, fiction and all printed material started to seem old-fashioned. In the 2000s, one indeed started to build the public library as a modern service agency where the significance of the space was emphasised at the expense of the collection. The study indicates that by emphasising the particular role of the public library as an agent of the literary system, one perhaps could enrich the whole literary system and its concept as well as affect the legitimacy and sufficiency of the resources of small libraries especially. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoitus on osoittaa kirjallisuussosiologisen ja organisaatiotutkimuksen tutkimusperinteitä hyödyntäen, minkälainen rooli kaunokirjallisuudella on erityisesti suomalaisen yleisen kirjaston institutionalisoitumisessa sekä myöhemmässä kehityksessä. Yhteyden osoittamiseksi ja avaamiseksi kuvaillaan yleisen kirjaston ja kirjastoammatillisuuden suhdetta kaunokirjalliseen järjestelmään, sekä tarkastellaan mahdollisuuksia, joita tämä kulttuurinen ja historiallinen sidos voi tarjota tänä päivänä ja tulevaisuudessa sekä yleiselle kirjastolle että kirjallisen järjestelmän muille toimijoille. Yleinen kirjasto hankkii, säilyttää, välittää ja edistää kaunokirjallisuutta käyttäen eräänlaisina innovaatioina kehittyneitä erityisiä menetelmiä, jotka ovat levinneet maasta toiseen yleisen kirjaston ja kirjastoammatillisuuden institutionaalisen samankaltaistumisen seurauksena. Yleinen kirjasto syntyi 1800-luvulla toteuttamaan tiedollis-sivistyksellisiä päämääriä, mutta nopeasti siitä kehittyi lukijoiden kirjasto. Tämän tutkimuksen näkökulmasta erityisesti kertomakirjallisuuden kirjavalinnan kysymyksistä tulikin yleiselle kirjastolle haaste, jossa jouduttiin tekemään toimintaympäristöstä johtuvia kompromisseja. Myöhemmin 1960-luvulla yleisen kirjaston kaunokirjallisuuteen liittyvät haasteet muuttuivat enemmän yhteiskunnallisiksi. Sen toimintoja ja tehtäväkenttää alettiin laajentaa, ja kaunokirjallisuudesta tuli kirjastossa vain yksi – tosin kirjastonkäyttäjien edelleen suosima – aineisto. Tosin sekä yleisen kirjaston sisällä että kirjallisella kentällä keskusteltiin vielä 1980-luvullakin kaunokirjallisen kokoelman valintakriteereistä. Yleisen kirjaston asema kulttuurilaitoksena heikkeni edelleen, kun 1990-luvulla kirjastolle asetettiin tietoyhteiskunnan tavoitteiden mukaisia uusia tehtäviä. Kaunokirjallisuus ja koko painettu kirjallisuus aineistona alkoivat tässä valossa ja modernin hybridikirjaston näkökulmasta näyttäytyä vanhanaikaisina. Yleisestä kirjastosta alettiinkin 2000-luvulla rakentaa modernia palvelulaitosta, jossa tilan merkitys korostui kokoelman kustannuksella. Tutkimuksessa osoitetaan, että korostamalla yleisen kirjaston erityislaatuista roolia kirjallisen järjestelmän toimijana voitaisiin rikastuttaa koko kirjallista järjestelmää ja sen käsitettä sekä mahdollisesti lisätä erityisesti pienten kirjastojen legitimiteettiä ja resurssien riittävyyttä.