Abstract Chocó is a remote and biodiverse region located on Colombia’s Northern Pacific Coast. The region is home to indigenous Embera and Afro-descendant communities. Both communities share and contest a legacy of colonisation, violence, dispossession and discrimination. This thesis explores the ways in which the local communities of Chocó challenge and transform the matters that concern them. It focuses on their concerns over the effects of biodiversity conservation, development, and drug trade on their communities. It first investigates the challenges associated with doing research concerning both global and local concerns. Then, based on ethnographic fieldwork conducted in Chocó, it develops a methodology to address environmental value conflicts over the use of Utría National Park, located in the region. Third, the thesis studies the social protest of both local communities for the construction of a small hydroelectric power plant inside the park, finding that this protest for electricity reflects a complex post-colonial politics complementary to the discourse concerning political resistance as expressed by local and indigenous communities protesting against development. Fourth, drift-cocaine has been arriving recently to the coastal region of Chocó as a side effect of the country’s war on drugs. In Chocó, this phenomenon is referred to as the White Fish and is investigated here by situating its associated practices and transformations within the local context. Fifth, Utría National Park is explored visually as a place of rhythms and temporalities. Lastly, it argues that the mechanisms, grounded in concepts of solidarity and co-existence, which are employed by the local communities in negotiating the matters that concern them, provide alternative narratives to the ones often used to described them as in “poverty” and in need of “development”. / Tiivistelmä Chocó on syrjäinen ja biologisesti monimuotoinen alue Pohjois-Tyynenmeren rannikolla Kolumbiassa. Kyseinen alue on koti useille Embera-alkuperäiskansan jäsenille sekä Afrikasta polveutuville yhteisöille. Ryhmät jakavat ja haastavat kolonialismin, väkivaltaisuuksien, riiston sekä sorron värittämän historian. Tämä väitöskirja tarkastelee tapoja, joilla Chocón paikalliset yhteisöt haastavat ja muokkaavat heitä koskevia kysymyksenasetteluja. Se keskittyy yhteisöjä koskeviin huolenaiheisiin, jotka liittyvät biologisen monimuotoisuuden suojelun vaikutuksiin, kehitysinfrastruktuuriin ja huumekauppaan Ensimmäiseksi väitöskirja tarkastelee haasteita, jotka liittyvät maailmanlaajuisten muutosten ja paikallisten huolenaiheiden tutkimiseen. Tämän jälkeen työ kehittelee Chocóssa kerätyn etnografisen aineiston perusteella metodologiaa käsittelemään ympäristöön liittyviä arvoristiriitoja liittyen alueella sijaitsevan Utrían kansallispuiston käyttöön. Kolmanneksi väitöskirja tutkii paikallisyhteisöjen sosiaalista protestia liittyen pienen vesivoimalan rakentamiseen puiston alueelle. Havainnot haastavat tulkinnan, jonka mukaan infrastruktuurin hyväksyntä tai vastustaminen alkuperäiskansojen toimesta liittyy suoraan myös alkuperäiskansojen elämäntapojen puolustamiseen tai uhmaamiseen. Neljänneksi, ajelehtivaa kokaiinia on viime aikoina päätynyt Chocón rannikkoalueelle maan huumeiden vastaisen sodan seurauksena. Chocóssa ilmiöön viitataan nimellä Valkoinen kala, ja tässä työssä aihetta lähestytään tarkastelemalla siihen liittyviä käytänteitä ja muutoksia paikallisessa kontekstissa. Viidenneksi, Utrían kansallispuistoa tutkitaan visuaalisesti rytmien ja ajallisuuksien paikkana. Lopuksi esitetään, että paikallisten yhteisöjen hyödyntämät mekanismit heitä koskevissa keskusteluissa horjuttavat valtasuhteita epävarmoissa oloissa ja tarjoavat vaihtoehtoisia solidaarisuuden ja rinnakkaiselon narratiiveja, joilla lähestyä huolenaiheita.

Abstract Knowledge of the determinants of the viability of populations is essential in order to undertake effective conservation and management of endangered species. In this study, long-term demographic data was combined with genetic data to study the viability of an endangered orchid species, Epipactis atrorubens. The genetic analyses revealed low levels of genetic variation and the presence of population genetic differentiation independent of the spatial scale. Low levels of seed-mediated gene flow, possibly linked to low seedling recruitment, is the likely cause of the low levels of gene flow. Indications of slow post-glacial colonisation rates were found, which together with the low gene flow predict a limited capacity of the species to shift its range to more suitable habitats after environmental change. Low genetic variation as a proxy for low evolutionary potential also suggests that the species has limited capacity to adapt to new environmental conditions. Furthermore, poor seedling recruitment lowers population viability in small populations, as highlighted by the low population growth rates. In addition, we found a strong effect of stochasticity that limits the viability of populations. Both the genetic and demographic analyses indicated low viability of the studied species and that seedling recruitment could be the main determinant for the viability. / Tiivistelmä Luonnonsuojelun perusta on populaatioiden elinkykyyn vaikuttavien tekijöiden tuntemus. Tässä väitöskirjatyössä tutkittiin uhanalaisen orkidean, tummaneidonvaipan (Epipactis atrorubens), elinkykyyn vaikuttavia tekijöitä yhdistämällä pitkäaikaisseurannoilla kerätyt demografiset aineistot geneettisin menetelmin kerättyihin aineistoihin. Lajin populaatioiden geneettisen muuntelun määrän havaittiin olevan pieni ja populaatioiden todettiin olevan geneettisesti erilaistuneita maantieteellisestä skaalasta riippumatta. Geneettisen erilaistumisen syy voi olla alhainen geenivirta, joka on seurausta vähäisestä siemendispersaalista ja huonosta taimettumisesta. Populaatioiden evolutiivista historiaa tutkittaessa havaittiin merkkejä hitaasta jääkauden jälkeisestä kolonisaatiosta, mikä yhdessä alhaisen geenivirran kanssa ennustaa, että lajilla on huono kyky siirtyä sille sopivammille alueille, jos ympäristö muuttuu. Huonoa evolutiivista potentiaalia kuvastava vähäinen geneettinen muuntelu ennustaa, että lajilla on huono kyky sopeutua uusiin ympäristöoloihin. Tämän lisäksi huono taimettuminen laskee elinkykyä etenkin pienissä populaatioissa, mikä näkyy muun muassa pienten populaatioiden matalina kasvukertoimina. Stokastinen vaihtelu vaikutti elinkykyä alentavasti, mikä pitäisikin huomioida nykyistä paremmin elinkykyanalyyseissä. Sekä geneettiset että demografiset analyysit osoittivat taimettumisen mahdollisesti olevan määräävä tekijä tummaneidonvaipan populaatioiden elinkyvylle.