Abstract This dissertation suggests that historical presentations should be understood as literary worlds. It studies how they are engaged with in the current media environment. The concept of a world offers a novel way of analysing how presentations are identified as being specifically historical presentations. In the case of the traditional written history, the identification of historical worlds is determined by contrasting their implied world-state at the present moment against the actual world’s world-state at the present moment with the help of counterfactual heuristics. This is done because the evidence of any e.g. past events can only be evaluated in the present as the past itself is inaccessible. The dissertation approaches the evaluation of history from a presentist point of view. It is argued that within the digital media environment, historical presentations are intuitively interpreted as incomplete presentations or as fragments of a larger whole. The functioning of historical presentations is examined as part of a large media network. History’s availability through a variety of media is then analysed through the concepts of transmedia and remediation. It is concluded that history is necessarily mediated and that the current media environment is changing how history is being engaged with. / Tiivistelmä Väitöskirja ehdottaa, että historiallisia esityksiä tulisi käsitellä kirjallisina maailmoina. Samalla tarkastellaan, kuinka historiallisia esityksiä kohdataan nykyisessä digitaalisessa mediaympäristössä. Maailmojen tarjoama käsitteellinen viitekehys antaa mahdollisuuden analysoida, kuinka historialliset esitykset tunnistetaan juuri historiallisiksi (eikä joksikin muuksi). Perinteisen kirjoitetussa muodossa esiintyvän historian tunnistamisen analyysin kohdalla esitetään, että historiallisten maailmojen implikoidun nykyhetken maailmantilaa verrataan kontrafaktuaalisen heuristiikan avulla aktuaalisen maailman nykyhetken maailmantilaan. Historiallisten väitteiden tueksi esitettävää todistusaineistoa on mahdollista arvioida vain nykyhetkessä, koska meillä ei ole pääsyä itse menneisyyteen. Näin ollen historiallisia maailmoja ei voida verrata suoraan aktuaaliseen menneisyyteen. Väitöskirja lähestyykin siis historian arviointia presentistisestä näkökulmasta. Väitöskirjassa esitetään myös näkemys, jonka mukaan nykyinen mediaympäristömme toimii siten, että se ohjaa meitä intuitiivisesti käsittelemään kaikkia historiallisia esityksiä epätäydellisinä sirpaleina, jotka näyttävät vain välähdyksen suuremmasta kokonaisuudesta. Historialliset esitykset nähdäänkin analyysissa osana laajempaa verkostoitunutta mediaa. Tämä laajennetaan transmedia-analyysiksi siitä, kuinka historiaa kohdataan ja levitetään populaarissa mediassa. Tämän pohjalta esitetään näkemys, jonka mukaan historia on välttämättä välittynyttä ja nykyinen mediaympäristö on muuttamassa suhdettamme historiallisiin esityksiin.