Abstract Ischemic heart disease is one of the leading cause of death in the Western world. There is convincing evidence that stem cell therapy improves cardiac function and reduces the scar formation following an acute myocardial infarction (AMI). The mechanisms involved in the recovery remain partly unknown. Direct injection of stem cells into myocardium is a widely used transplantation technique though there are few details available about the behavior of cells after transplantation. A cardiac explant culture model simulating tissue stress was developed in this study to examine in detail the properties of the stem cells after their transplantation. The migration range in myocardium and the number of adherent stem cells increased with time. In vitro and in vivo studies revealed that after their administration, the stem cells became localized in the slit-like spaces, such as in the capillaries. Even though the study outcomes regarding the impact of stem cell therapy in recovery after AMI have been largely promising, the results of the clinical studies have proved to be more controversial. If one wishes to evaluate the true contribution of the stem cell therapy to the recovery, it is essential to devise a reliable study method for cell targeting. Here, iron labeled stem cells in combination with magnetic resonance imaging (MRI) were used. The MRI data corresponded to the histological results. Thus, it is concluded that MRI is a feasible method for monitoring the effectiveness of cell targeting. Stem cell treatment was shown to increase cardiac function at three weeks after AMI. If there was a high number of stem cells in cardiac tissue after transplantation, this predicted a greater improvement in cardiac function. Improper stem cell injection may lead to leakage of the stem cells out of the myocardium, leading to unreproducible study results. Inflammation modulating factors secreted by the stem cells are considered as key mechanisms in the recovery after AMI. There were differences in the cytokine levels between the stem cell treated and control groups in a clinical and in vivo animal study i.e. stem cell therapy exerted a balancing effect on the inflammatory process, a crucial component in the optimal recovery after AMI. The present study reveals many properties of stem cells, importance of cell targeting and the influence of stem cell therapy on cytokine levels after AMI. / Tiivistelmä Iskeeminen sydänsairaus on yksi yleisimmistä kuolinsyistä länsimaissa. Tutkimusten mukaan kantasoluterapia parantaa sydämen toimintakykyä ja pienentää akuutin sydäninfarktin jälkeen sydämeen muodostuvan arpikudoksen määrää. Paranemiseen liittyvät mekanismit ovat edelleen osittain tuntemattomia. Kantasolujen ruiskutus suoraan sydämeen on paljon käytetty menetelmä, vaikka solujen käyttäytymistä ei tunneta tarkkaan.Tutkimuksessa kehitetyn kudoksen stressitilaa simuloivan sydänkudoksen kasvatusmenetelmän avulla tutkittiin siirrettyjen kantasolujen toimintaa yksityiskohtaisesti. Kantasolujen vaeltaman matkan sydänkudoksessa ja kiinnittyneiden kantasolujen lukumäärä havaittiin kasvavan ajan kuluessa. In vitro ja in vivo tutkimuksissa havaittiin kantasolujen sijaitsevan ruiskutuksen jälkeen rakomaisissa paikoissa kuten pienissä verisuonissa. Vaikka tutkimustulokset kantasoluterapian hyödyistä paranemisen suhteen ovat pääosin lupaavia, kliinisten tutkimusten tulokset ovat ristiriitaisia. Todellisen kantasoluhoidon vaikutuksen arvioimiseksi tarvitaan luotettava menetelmä varmistamaan kantasolujen hakeutuminen vaurioalueelle. Tässä tutkimuksessa rautaleimattujen kantasolujen paikantamisessa käytetty magneettikuvantaminen vastasi histologisia löydöksiä. Magneettikuvantaminen todettiin käyttökelpoiseksi menetelmäksi solujen paikallistamisessa. Kantasoluhoidon osoitettiin parantavan sydämen toimintakykyä kolme viikkoa akuutin sydäninfarktin jälkeen. Suuri kantasolumäärä sydänkudoksessa siirron jälkeen ennusti parempaa toipumista. Puutteellisesti suoritettu kantasoluruiskutus voi johtaa kantasolujen vuotamiseen pois sydänkudoksesta aiheuttaen vaihtelevuutta tutkimustuloksiin. Kantasolujen erittämiä tulehdusta sääteleviä tekijöitä pidetään tärkeimpänä mekanismina paranemisprosessissa. Tutkimus osoitti eroavaisuuksia kantasoluhoidetun ja kontrolliryhmän välillä. Kliinisessä ja koe-eläintutkimuksessa kantasolusiirrolla todettiin tulehdusreaktiota tasapainottava vaikutus, mikä on tärkeää optimaalisen sydänlihaskudoksen paranemisen kannalta akuutin sydäninfarktin jälkeen. Tutkimus toi esiin monia kantasolujen ominaisuuksia, solujen paikantamisen tärkeyden ja kantasoluhoidon vaikutuksen sytokiinipitoisuuksiin akuutin sydäninfarktin jälkeen.

Abstract Oral health among older people is shown to be worse compared to younger people. The aim of this study was to evaluate oral health and associating factors among ageing Finns. A cross-sectional, descriptive epidemiologic survey was performed in Kirkkonummi in southern Finland and in the Lakeus District in northern Finland. Altogether 1,191 subjects aged 60 to 78 years, 625 from Kirkkonummi and 566 from Lakeus, were examined and interviewed. Edentulousness and poor occlusal stability were recorded clinically. Gonial angle, ramus height, condylar height and the amount of residual ridge resorption in the mandible and the presence of fixed prostheses were evaluated from panoramic radiographs. Based on the radiographs the scoring of infection foci was performed with an infection focus index. The signs of infection recorded were deep caries, periapical lesions, furcal lesions, vertical bone pockets and horizontal bone loss. The prevalence of edentulousness was 37%, being significantly higher among women than among men and significantly higher in the northern compared to the southern region. Edentulousness was more prevalent among subjects with primary school education than among those with higher education. The mean of the gonial angle was smaller among dentate subjects than among edentulous ones. Dentate subjects had significantly greater ramus height and condylar height than edentulous subjects. Women had significantly more often than men severe residual ridge resorption in the mandible. Poor satisfaction with dentures associated significantly with poor occlusal stability in both genders. More than three quarters of the subjects had severe risk of infection, more in the southern than in the northern region. In the dentate sample women showed higher prevalence of fixed prostheses than men. In the Kirkkonummi region both men and women had more fixed prostheses than subjects in the Lakeus region. Edentulousness was very frequent among ageing Finns. Mandibular bone morphology changed as a consequence of tooth loss. The prevalence of fixed prostheses was low and the prevalence of signs of infection of dental origin was high. The geographical differences in oral health should be considered by health authorities in order to promote good oral health in rural areas, especially focusing on older people with low socio-economical status and poor health. / Tiivistelmä Vanhusväestön suun terveydentila on useassa tutkimuksessa todettu huonommaksi kuin nuoremmilla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää suomalaisen ikääntyvän väestön suun terveydentilaa ja siihen liittyviä tekijöitä. Epidemiologinen poikkileikkaustutkimus tehtiin Kirkkonummella Etelä-Suomessa ja Lakeuden terveyskeskuksen alueella Pohjois-Suomessa. Tutkimukseen ja haastatteluun osallistui yhteensä 1191 iältään 60–78-vuotiasta henkilöä, 625 Kirkkonummelta ja 566 Lakeudelta. Kliinisessä tutkimuksessa selvitettiin hampaattomuus ja proteesien purentatasapaino. Alaleuan leukakulma, nousevan haaran ja nivellisäkkeen korkeus, hammasharjanteen korkeus ja kiinteiden proteesien esiintyminen arvioitiin panoraamaröntgenkuvista. Tulehdusriskiä kuvaava indeksi arvioitiin röntgenkuvien tulehdusmuutoksista, joina rekisteröitiin syvä karies, hampaan juurenpään tulehdus, tulehdus takahampaiden juurten haarautumassa, syventyneet luutaskut ja kiinnityskudoskato usean hampaan alueella. Hampaattomuuden vallitsevuus oli 37 %. Se oli tilastollisesti merkitsevästi korkeampi naisilla kuin miehillä ja pohjoisella alueella merkitsevästi korkeampi kuin eteläisellä. Hampaattomuus oli yleisempää vähiten koulutusta saaneilla kuin korkeamman koulutuksen saaneilla. Hampaallisilla oli pienempi alaleuan leukakulma kuin hampaattomilla, ja heillä oli myös korkeampi nouseva haara ja nivellisäke kuin hampaattomilla. Naisilla oli merkitsevästi useammin vakavaa hammasharjanteen madaltumista kuin miehillä. Molemmilla sukupuolilla tyytymättömyys proteeseihin liittyi merkitsevästi huonoon purentatasapainoon. Yli kolmella neljäsosalla tutkituista oli vakava tulehdusriski, eteläisellä alueella enemmän kuin pohjoisella. Hampaallisessa aineistossa naisilla oli enemmän kiinteitä proteeseja kuin miehillä. Kirkkonummen alueella tutkituilla oli enemmän kiinteitä proteeseja kuin Lakeuden alueella. Hampaattomuus oli hyvin yleistä 60–78-vuotiailla suomalaisilla. Alaleuanluun muoto muuttui hampaiden menetyksen seurauksena. Kiinteiden proteesien määrä oli vähäinen ja ikääntyvillä suomalaisilla oli röntgenkuvissa runsaasti hammasperäisten tulehdusten löydöksiä. Suun terveyden alueelliset erot tulisi ottaa huomioon suu- ja hammasterveyden edistämistyössä, jossa erityisesti tulisi huomioida alhaisen sosioekonomisen aseman ja huonon terveyden omaava vanhempi väestö.