Abstract The retention of a complete denture and the patient’s adaptation varies considerably among different individuals. Resorption of the edentulous alveolar ridge differs greatly and some patients need implant-retained overdentures to enable adequate retention of their prostheses. In some extreme cases it is necessary to increase the volume of the alveolar ridge with bone grafts. The aim of this study was to examine the outcome of implant-supported overdenture treatment conducted in Oulu University Hospital. The aim was also to assess the impact of treatment on oral health-related quality of life and patient satisfaction. The study group was comprised of patients treated with a mandibular or maxillary implant overdenture and a group of patients with extreme mandibular bone resorption treated with extraoral bone grafts and implants. The treatments were performed in 1985–2013 thus also providing long-term results. The results of this study showed predictable and successful treatment outcomes also among elderly patients and in severe situations with bone deficiency. The most frequent complication in the clinical follow-up was loosening of the retention mechanism, commonly noted in other previous studies. Despite some minor mechanical defects in prosthetic structures or mild mucosal inflammation around the implants, they did not hinder everyday use of the prostheses. Neither the number of supporting implants nor the connection type seemed to have a great impact on patient satisfaction. Older patients with a mandibular overdenture seemed to be most satisfied. In conclusion, treatment with implant overdentures seems to be successful also in the long-term. / Tiivistelmä Kokoproteesin pysyvyys ja potilaan sopeutuminen proteesiin vaihtelee huomattavasti eri yksilöiden välillä. Hampaattoman luuharjanteen resorptiossa on eroja, ja osalle potilaista implanttikiinnitteinen peittoproteesi on välttämätön riittävän proteesin pysymisen mahdollistamiseksi. Hyvin pitkälle edenneissä luuharjanteen resorptioissa voi leukaluun lisääminen luusiirteillä olla tarpeellista. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Oulun yliopistollisessa sairaalassa tehtyjen implanttikiinnitteisten peittoproteesihoitojen tuloksia. Tavoitteena oli myös arvioida hoidon vaikutusta suunterveyteen liittyvään elämänlaatuun ja potilastyytyväisyyteen. Tutkittava ryhmä koostui potilaista, joille oli valmistettu alaleukaan tai yläleukaan implanttikiinnitteinen peittoproteesi, ja potilasjoukosta, jolle hyvin pitkälle edenneen luuresorption vuoksi implanttihoito oli tehty luusiirteiden avulla. Hoidot tehtiin vuosina 1985–2013, ja tutkimuksissa voitiin arvioida myös peittoproteesihoidon pitkäaikaistuloksia. Tutkimus osoitti, että hoitotulokset olivat ennustettavia ja onnistuneita myös iäkkäillä potilailla sekä potilailla, joilla luupuutos oli kaikkein vaikein. Yleisin todettu komplikaatio kliinisessä tutkimuksessa oli proteesin kiinnitysmekanismin löystyminen. Pienet proteesirakenteiden rikkoutumiset tai lievät limakalvon tulehdusreaktiot implanttien ympärillä eivät kuitenkaan haitanneet proteesin toimintaa ja päivittäistä käyttöä. Peittoproteesia tukevien implanttien määrällä tai kiinnitystyypillä ei todettu olevan suurta vaikutusta potilastyytyväisyyteen. Kaikkein tyytyväisimpiä vaikuttivat olevan iäkkäät potilaat, joille oli tehty alaleuan peittoproteesi. Tutkimus osoittaa, että implanttikiinnitteinen peittoproteesihoito on menestyksellistä myös pitkällä aikavälillä.