Abstract The purpose of this work was to determine on the basis of the national hospital discharge register and cause-of-death statistics the extent of the hospital treatment required for chronic obstructive pulmonary disease (COPD) in Finland over the period 1972–2001, i.e. the use made of hospital services, factors affecting the length of stay in hospital and the correlation of length of stay with the prognosis. Different intervals within this period were taken for study according to the themes of the individual papers. The results suggest that the length of stay in hospital varies both geographically and seasonally in Finland, the shortest times being recorded in Northern Finland in summer. The main explanations for this would appear to lie in regional differences in health care resources and treatment practises and in climatic variations. The mean length of stay in hospital in the total material in 1987–1998 was nine days. The longest periods applied to cases with concurrent pneumonia or a cerebrovascular disorder. The duration of treatment for the exacerbation stage of COPD decreased by two days between 1993 and 2001, with the longest periods of treatment observed in the case of elderly women. One week of treatment with current modalities may be regarded as optimal, as this was associated with the longest interval before the next exacerbation, just over six months. About 3% of all emergency admissions ended in death, most commonly on a Friday in winter or spring. Patients admitted at a weekend died within the first 24 hours more frequently than did those admitted on a weekday. The mean duration of treatment and frequency of hospitalization increased towards the terminal stage. About one fourth of the patients had died within a year of the first admission for COPD and about a half within five years. Hospital treatment for COPD intensified in Finland during the 1990s as the numbers of hospital beds decreased. Treatment times became shorter and deaths in hospital during exacerbation became less frequent. It will be necessary from now onwards, however, to anticipate the ageing of the population and to develop treatment modalities to replace hospitalization, in order to reduce the costs accruing from this disease. Early diagnosis and outpatient rehabilitation should be developed, and special attention should be paid to appropriate treatment at the terminal stage. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää valtakunnallisen hoitoilmoitusrekisterin ja kuolemansyytilaston avulla keuhkoahtaumataudista (KAT) aiheutunutta sairaalahoitoa Suomessa 1972–2001: sairaalapalvelujen käyttöä, hoitojakson pituuteen vaikuttavia tekijöitä sekä hoitoajan yhteyttä ennusteeseen. Lähdeaineistosta valittiin erilaisia ajanjaksoja tutkimusasetelman mukaan. Tulokset viittaavat siihen, että hoitoajan pituus vaihtelee Suomessa maantieteellisesti ja vuodenaikojen mukaan: lyhyin hoitoaika on Pohjois-Suomessa kesällä. Ilmiötä selittänevät pääosin terveydenhuollon resurssien ja hoitokäytäntöjen alueelliset erot sekä ilmasto-olosuhteiden vaihtelu. Vuosina 1987–1998 keskimääräinen hoitoaika koko aineistossa oli yhdeksän vuorokautta. Jos potilaalla oli samanaikaisina sairauksina keuhkokuume tai aivoverenkiertohäiriö, nämä johtivat pisimpiin hoitoaikoihin. KAT:n pahenemisvaiheen hoitoaika lyheni kaksi vuorokautta vuodesta 1993 vuoteen 2001. Iäkkäitten naisten hoitoajat olivat pisimmät. Viikon pituinen hoitoaika nykyisillä hoitomuodoilla oli optimaalinen, sillä tällöin aika seuraavan pahenemisvaiheen hoitojakson alkuun oli pisin: vähän yli puoli vuotta. Kaikista päivystyshoitojaksoista potilaan kuolemaan päättyi kolmisen prosenttia. Yleisimmin tällainen hoitojakso päättyi potilaan kuolemaan perjantaisin ja todennäköisimmin talvella tai keväällä. Viikonloppuna sairaalaan tulleista potilaista kuoli ensimmäisen vuorokauden aikana enemmän kuin arkipäivinä tulleista. Keskimääräinen hoitoaika oli pisin ja sairaalahoito runsainta sairauden loppuvaiheessa kuoleman lähestyessä. Ensimmäisen KAT:n aiheuttaman hoitojakson jälkeen noin neljännes potilaista oli kuollut vuoden sisällä ja viiden vuoden kuluessa noin puolet. Keuhkoahtaumataudin sairaalahoito on tehostunut Suomessa 1990-luvulla sairaansijojen vähentyessä. Hoitoajat ovat lyhentyneet ja pahenemisvaiheiden sairaalakuolleisuus on vähäistä. Väestön ikääntyminen on kuitenkin ennakoitava ja sairaalaa korvaavia hoitomuotoja kehitettävä taudista aiheutuneiden kustannusten hillitsemiseksi. Varhaisdiagnostiikkaa ja avokuntoutusta on kehitettävä ja erityinen huomio kiinnitettävä sairauden loppuvaiheen asianmukaiseen hoitoon.