Abstract The aim of this work was to describe the clinical features and clinical course of Henoch-Schönlein purpura (HSP) in a prospective setting, to compare the efficacy of cyclosporine A (CyA) and methylprednisolone (MP) pulses for the treatment of severe HSP nephritis (HSN) and to study the effect of prophylactic prednisone treatment given at disease onset on the long-term outcome. A total of 223 children with newly diagnosed HSP were followed up prospectively for 6 months. Patients with severe HSN also had extrarenal symptoms more frequently during this time. Protein loss via the intestine was more common than previously described, occurring in 3% of the patients. HSN developed in the early course of the disease. The results suggest that weekly urine dipstick tests are indicated for 2 months after HSP onset and individually for over 6 months in cases of HSN or HSP recurrences. Prednisone did not affect the frequency or timing of the appearance of HSN. The efficacy of CyA and MP treatments was evaluated in a trial with a mean follow-up time of 6 years involving 24 paediatric patients (11 CyA, 13 MP), 15 of whom were randomized and 9 were treated according to the given protocol without randomization. Oral CyA was not inferior to intravenous MP pulses and proved to be an efficient, safe steroid-sparing treatment for severe HSN. All the CyA-treated patients achieved remission of nephrotic-range proteinuria within 3 months, while remission was achieved more slowly in the MP group and only in 6/13 (46%) with the initial treatment. There was no difference in the renal biopsy findings two years after initiation of the therapy. The 8-year outcome of HSP was assessed by means of a health questionnaire in 160 (94%) of the 171 former patients in the randomized placebo-controlled prednisone trial and in 138 (81%) with urine analysis and measurement of blood pressure. HSP carried a good prognosis, although skin relapses occurred up to a decade after the initial onset and could be accompanied by late-onset nephritis. Hypertension and/or renal abnormalities were recorded in 13% of the patients, being more frequent in those with an initial occurrence of HSN (OR 4.3, p=0.009, 95% CI 1.4–14.0) and warranting long-term follow-up of HSN patients. Early prednisone treatment did not affect the long-term outcome of HSP and should not be routinely used. / Tiivistelmä Väitöskirjan tarkoituksena oli kuvata Henoch-Schönleinin purppuran (HSP) oireita ja taudinkulkua, verrata siklosporiini A:n (CyA) ja metyyliprednisolonipulssihoidon (MP-pulssihoidon) tehoa vaikean HSP-nefriitin (HSN) hoidossa ja selvittää taudin alussa annetun prednisonihoidon vaikutusta pitkäaikaisennusteeseen. Taudinkulkua seurattiin prospektiivisesti 6 kuukauden ajan diagnoosista 223 lapsipotilaan aineistossa. Potilailla, joilla oli vaikea HSN, esiintyi myös muita oireita pitempään. Proteiinin menetystä suolistoon esiintyi 3 %:lla, mikä on aiemmin kuvattua yleisempää. HSN ilmaantui taudin alkuvaiheessa. Tutkimustulosten perusteella viikoittainen virtsanäytteiden seuranta riittää 2 kuukauden ajan taudin alusta. Seuranta-aikaa tulee pidentää yksilöllisesti yli 6 kuukauden, jos potilaalla todetaan HSN tai HSP uusiutuu. Prednisonilla ei todettu olevan vaikutusta HSN:n yleisyyteen tai ilmaantumisaikaan. CyA- ja MP-hoitojen tehoa vaikeaan HSN:n seurattiin 24 lapsipotilaan aineistossa (11 CyA, 13 MP) 6 vuoden ajan. Potilaista 15 satunnaistettiin hoitoryhmiin ja 9 hoidettiin tutkimussuunnitelman mukaan ilman satunnaistamista. Suun kautta otettu CyA vaikutti hoidoista tehokkaammalta, sillä kaikilla potilailla nefroottistasoinen valkuaisvirtsaisuus hävisi kolmessa kuukaudessa. MP-hoitoa saaneista vain 6/13 (46 %) pääsi remissioon MP-hoidolla ja hekin CyA-hoidettuja hitaammin. Kaksi vuotta tutkimuksen alusta otettujen munuaisbiopsioiden histologisissa löydöksissä ei ollut eroa ryhmien välillä. Varhaisen kortisonihoidon pitkäaikaisvaikutuksia arvioitiin 8 vuotta lumekontrolloidun prednisonihoitotutkimuksen jälkeen, jolloin aiemman tutkimuksen 171 potilaasta 160 (94 %) vastasi terveyskyselyyn ja 138 (81 %) osallistui virtsa-analyysin ja verenpaineen mittauksen sisältäneeseen seurantatutkimukseen. HSP:n ennuste oli hyvä, vaikka taudin iho-oireet saattoivat uusia jopa 10 vuoden ajan ja taudin uusiutumisen yhteydessä saattoi ilmaantua myöhäinen HSN. Kohonnut verenpaine ja/tai valkuais-/verivirtsaisuus todettiin 13 %:lla. Ne olivat yleisempiä potilailla, joilla oli ollut HSN taudin alkuvaiheessa (OR 4.3, p=0.009, 95 % CI 1.4–14.0). Siten HSN-potilaiden pitkäaikaisseuranta on tarpeen. Varhaisella kortisonihoidolla ei ollut vaikutusta taudin ennusteeseen, minkä vuoksi kortisonia tulee käyttää HSP-potilaiden hoidossa vain harkiten.

Abstract The aim of this work was to evaluate the outcome of childhood Henoch-Schönlein purpura (HSP), the effectiveness of Cyclosporine A (CyA) for treating severe HSP nephritis (HSN), and more particularly the possibility for influencing the course of HSP disease by early prednisone treatment. A total of 47 adults who had had childhood HSP were evaluated after a mean of 24.1 years (16.4–35.6). The outcome was highly dependent on the renal symptoms at onset, since 7 out of 20 adults (20%) who had severe renal symptoms at onset had renal impairment as adults, compared with 2 out of 27 (7%) with mild or no renal symptoms at onset (relative risk 4.7; 95% CI 1.3–18.7). 70% of pregnancies in women after childhood HSN were complicated by hypertension or proteinuria. The annual incidence of HSN with nephrotic-range proteinuria was 2 per million children under 15 years. After a mean follow-up of 4.6 years, only three patients out of 19 were in complete remission. Kidney biopsy did not predict the outcome in these patients. CyA seemed to be promising for the treatment of severe HSN with nephrotic-range proteinuria, since four out of seven patients treated with CyA achieved stable remission and three had preserved their renal function after a mean follow-up of 6.0 years. Treatment at an early stage in the disease was associated with stable remission. The efficacy of early prednisone treatment was evaluated in a randomized double-blind trial involving 171 patients (84 prednisone, 87 placebo). Prednisone, given at a dose of 1 mg/kg/day for 2 weeks, with weaning over the next two weeks, was effective in reducing the intensity of abdominal pain (pain score 2.5 vs. 4.8; t-test p = 0.029) and shortening its duration (1.5 days vs. 2.7 days; t-test p = 0.028) compared with the placebo. The mean scores for joint pain were lower in the prednisone group (4.6 vs. 7.3; t-test p = 0.030) and the improvement from joint symptoms was faster (log rank p = 0.007). Prednisone did not prevent the development of renal symptoms but it was effective in treating them, since renal symptoms resolved in 61% of the prednisone patients after treatment compared with 34% of the placebo patients (difference 27%, 95% CI 3–47%, p = 0.024). Prednisone was most effective for children aged 6 or more with renal symptoms at onset, since only two patients needed to be treated in order to save one from renal involvement (95% CI's for NNT 2–6). The long-term outcome of HSP is dependent on renal symptoms. Severe renal symptoms indicate early immunosuppressive treatment for HSN, and patients with renal involvement at the acute phase need long-term follow-up, especially women during and after pregnancy. Early treatment with prednisone is effective in reducing the abdominal and joint symptoms involved in HSP and is also effective in altering, but not preventing, the course of renal involvement. / Tiivistelmä Väitöskirjatyön tarkoituksena oli selvittää lapsuusiän Henoch-Schönleinin purppuran (HSP) pitkäaikaisennustetta, Siklosporiini-A:n (CyA) tehoa vaikean HSP-nefriitin hoidossa ja tutkia varhain aloitetun prednisonihoidon hyötyä HSP-taudin oireisiin. HSP:n pitkäaikaisennustetta selvitettiin tarkastamalla 47:n lapsena HSP-taudin sairastaneen aikuisen terveystilanne keskimäärin 24.1 vuoden (16.4-35.6) seuranta-ajan jälkeen. HSP-taudin ennuste oli vahvasti riippuvainen munuaisoireen vaikeusasteesta: 20 % niistä, joilla taudin alussa oli vaikeat munuaisoireet, kärsi vielä aikuisiällä munuaisoireista; vastaava luku munuaisoireettomilla ja niillä, joilla oli ollut vain lievää veri- tai valkuaisvirtsaisuutta, oli 7 %, (RR 4.7; 95 % CI 1.3–18.7). Raskauskomplikaatiot olivat yleisiä lapsuusiällä HSP-taudin sairastaneilla naisilla, sillä 70 % raskauksista komplisoi korkea verenpaine tai valkuaisvirtsaisuus. Vuosittain 2 lasta miljoonasta sairastuu vaikeaan nefroottistasoiseen HSP-nefriittiin Suomessa. Vain kolme nefroottistasoiseen HSP-nefriittiin sairastuneesta 19 lapsesta oli 4.6 vuoden seurannan jälkeen parantunut oireettomaksi. Ensimmäisen munuaisbiopsian vaikeusaste ei ennakoinut selviytymistä. CyA näytti olevan lupaavan tehokas lääke vaikean HSP-nefriitin hoidossa, sillä neljä seitsemästä CyA-hoitoa saaneesta lapsesta, oli oireeton 6.0 vuoden seurannan jälkeen. Mitä aikaisemmin vaikean nefriitin hoito oli aloitettu, sen parempi hoitotulos oli. Varhain aloitetun prednisonihoidon hyötyä HSP-taudin oireisiin selvitettiin satunnaistetulla kaksoissokkotutkimuksella, johon satunnaistettiin 171 lasta (84 prednisoni, 87 lumelääke) saamaan joko prednisonia 1 mg/kg/päivä 2 viikon ajan tai lumelääkettä. Prednisoni vähensi tehokkaasti vatsa- ja nivelkipuja ja se lyhensi merkitsevästi myös niiden kestoa. Prednisoni ei estänyt munuaisoireen kehittymistä lapselle, mutta niiltä, joille se kehittyi, oireet hävisivät merkitsevästi nopeammin lumelääkitykseen verrattuna (61 % versus 34 %, 95 % CI 3–47 %, p = 0.024). Kaikkein tehokkainta prednisoni oli yli 6 vuotiaille lapsille, joilla oli munuaisoire heti taudin alussa (NNT 2, 95 % CI 2–6). Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että lapsuusiällä HSP-nefriitin sairastaneet lapset tarvitsevat seurantaa aikuisiällä, erityisesti naiset raskauden aikana. HSP-nefriitin varhainen hoitaminen on tärkeää. Varhainen prednisonihoito ei estä munuaisoiretta, mutta hoitaa jo kehittynyttä nefriittiä ja vähentää vatsa- ja nivelkipuja tehokkaasti.