Denna pro gradu-avhandling är en fallstudieundersökning över vuxenstuderandes behov av undervisningsmaterial i svenskundervisningen vid ett vuxenutbildningscenter. Avhandlingens syfte är att sammanställa riktlinjer för undervisningsmaterialet vid vuxenutbildningscentret. Delsyftet är att förklara hur kommunikationen i klassrummen fungerar i svenskundervisningen. I denna kvalitativa undersökning användes tre olika insamlingsmetoder: observationsanteckningar, enkätrespons från fem olika studerandegrupper med sammanlagt 54 respondenter samt intervju med språkläraren. Målgruppen bestod av 5 grupper som fick yrkesinriktad svenskundervisning under 1 studievecka vid vuxenutbildningscentret. Dessa var grupper inom utrikeshandel, social- och hälsovård, restaurang- och försäljningsbranschen. Teoridelen presenteras under huvudrubrikerna språkinlärningen hos vuxna och vuxenstuderandes interaktion i klassrummet. Bland annat följande aspekter framgår i forskningsresultaten: De studerande vid vuxenutbildningscentret studerar svenska helst i par- eller i gruppform eller med hjälp av självständiga övningsuppgifter. Kommunikationen på målspråket sker huvudsakligen via lärarens input i klassrummen. Interaktion och anknytning till det blivande yrket är viktiga för vuxenstuderandena. För att uppnå tillräckliga inlärningsresultat borde de studerande få mer närundervisning i svenska. En del av de studerande blir frustrerade över att de inte hinner lära sig mycket under kursen, vilket dels beror på dålig motivation och attityder, dels även på att kunskaperna i språket inte motsvarar nivån på övningsuppgifterna. Endast en liten del av de studerande skulle vilja lära sig mer svenska. Målet med svenskundervisningen vid vuxenutbildningscentret är att öka på yrkesordförrådet samt att sänka tröskeln till språkanvändningen. Mer samarbete bland vuxenutbildningsarrangörer som undervisar språk skulle behövas. I resultaten syns de studerandes olika inlärningsbehov. Det går inte att lösa inlärningsbehoven enbart med hjälp av fungerande undervisningsmaterial i svenskundervisningen. För att försäkra att motivationen inte sjunker på grund av föråldrad undervisningsmaterial, borde materialet ändå förnyas med jämna mellanrum inom de branscher som undersöktes. I framtiden skulle det löna sig att utveckla ett nätunderlag för där material för svenskundervisningen kunde utvecklas och användas bland vuxenutbildningscenter och andra läroverk. / Tämä pro gradu-tutkielma on tapaustutkimus erään aikuiskoulutuskeskuksen opiskelijoiden ruotsin kielen opetusmateriaalitarpeesta. Työn tarkoituksena on antaa suuntaviivoja ruotsin kielen opetusmateriaalille aikuiskoulutuskeskuksessa. Osatarkoituksena on selvittää miten luokkahuonevuorovaikutus toimii ruotsinopetuksessa. Tässä laadullisessa tutkimuksessa käytettiin kolmea eri aineistonkeruumenetelmää: havainnointimuistinpanoja, kyselytutkimuksen vastauksia viideltä opiskelijaryhmältä, joissa yhteensä 54 informanttia, sekä kieltenopettajan haastattelua. Tutkimuksen kohderyhmänä oli 5 opiskelijaryhmää jotka saivat alakohtaista ruotsinopetusta 1 opintoviikon verran aikuiskoulutuskeskuksessa. Ryhmät koostuivat ulkomaankaupan, sosiaali- ja terveysalan, ravintola-alan sekä myynnin alan opiskelijoista. Teoriaosuus esitellään aikuisten kieltenoppiminen sekä aikuisten luokkahuonevuorovaikutus -pääotsikoiden alla. Muun muassa seuraavia tuloksia tuli esille tutkimustuloksissa: Aikuiskoulutuskeskuksen opiskelijat käyttävät mieluiten pari- tai ryhmätyöskentelymuotoa tai itsenäisiä harjoitustehtäviä ruotsin opiskelussa. Luokassa kommunikaatio ruotsin kielellä tapahtuu pitkälti opettajan kielensyötön avulla. Vuorovaikutus sekä kielen yhteys tulevaan ammattiin ovat tärkeitä opiskelijoille. Riittävien oppimistulosten saavuttamiseksi ruotsin lähiopetustunteja tulisi lisätä. Osa opiskelijoista turhautuu koska eivät opi paljon kieltä kurssin aikana, mikä osittain johtuu opiskelijoiden huonosta motivaatiosta ja asenteista, osittain myös siitä että kielitaito ja harjoitustehtävät ovat eri tasoa. Ainoastaan pieni osa opiskelijoista haluaisi oppia enemmän ruotsia. Aikuiskoulutuksen ruotsin opetuksen tavoitteena on lisätä ammattisanaston osaamista sekä alentaa kynnystä kielen käyttöön. Kieltenopetuksen järjestäjien välille kaivattaisiin lisää yhteistyötä aikuiskoulutuksessa. Tuloksissa näkyy selvästi opiskelijoiden erilaiset oppimistarpeet. Ryhmien ruotsinoppimistarpeita ei voida ratkaista pelkästään toimivan opetusmateriaalin avulla. Jotta voitaisiin varmistaa, että motivaatio kielen oppimiseen ei alenisi vanhentuneen opetusmateriaalin takia, tulisi materiaali kuitenkin uusia tasaisin väliajoin tutkimukseen osallistuneilla aloilla. Tulevaisuuden kehittämistarpeita ajatellen olisi hyvä saada Internetiin alusta, jossa aikuiskoulutuskeskukset ja muut oppilaitokset voisivat kehittää ja jakaa ruotsin kielen oppimateriaalia yhteiseen käyttöön.

No description available.

No description available.

No description available.

Översättning av utomspråkliga kulturella referenser utmanar översättaren och hens språk- och kulturkunskaper. Jan Pedersen har börjat forska i översättning av Extralinguistic Cultural References (ECR), utomspråkliga kulturella referenser (UKR), med tanke på tv-undertextning. Han utvecklade sin teori vid namnet ECR Transfer Strategies som han utgav 2005 i sin artikel How is Culture Rendered in Subtitles? Pedersens modell kan tillämpas i undersökning av översättning av UKRer i skönlitteratur. Hans modell för ECR-strategier är grunden för den här pro gradu-avhandlingen, och jag presenterar strategierna samt provar dem i en egen undersökning. Modellen har sju huvudkategorier för översättning av UKRer. Jag tar först upp översättarens förmåga att dra slutsatser (Inferencing) av källtexten och hens förmåga att hitta ändamålsenliga motsvarigheter (Equivalence) till UKRer för att återge dem. Översättaren borde förbli osynlig i översättningen vilket jag bedömer enligt min egen subjektiva läsupplevelse. Huvudsyftet är att se om översättaren har använt någon tydlig översättningsstrategi i sin översättning av UKRer. Jag vill se om översättaren har domesticerat måltexten (domesticering) eller om han har bevarat det främmande i texten (främmandegöring). Pedersen delar utomspråkliga kulturella referenser i olika domäner, och jag granskar också vilka domäner referenserna i materialet hör till. Till slut jämför jag mina undersökningsresultat med Pedersens resultat. Boken Jag är Zlatan Ibrahimović (2011) är skriven av Zlatan Ibrahimović och David Lagercrantz. Den heter på finska Minä Zlatan Ibrahimović (översatt av Miika Nousiainen). Jag har tagit med de två första kapitlen i min undersökning. Valet gjorde jag av praktiska skäl. Antalet exempel på UKRer är 148. Min undersökning är både kvalitativ och kvantitativ. I den kvalitativa fasen delade jag in referenserna i kategorierna och analyserade dem. Jag numrerade exemplen och skrev dem ut. För att kunna jämföra mina resultat med Pedersens resultat räknade jag ut antalet UKRer i olika kategorier och domäner. I min undersökning är överföring (48 %) den mest använda översättningsstrategin vilket beror på antalet egennamn i materialet. Specificering (14 %) och generalisering (13 %) har också använts speciellt vid översättning av egennamn. Översättaren har utnyttjat huvudstrategier etablerad motsvarighet/officiell ekvivalent (9 %), direkt översättning (6 %), ersättning (6 %) och utelämning (4 %) ganska jämnt i sitt arbete. Sammanlagt 68 % av UKRer är översatta med källspråksorienterade översättningsstrategier och 23 % med målspråksorienterade strategier. Huvudkategorin etablerad motsvarighet/officiell ekvivalens hör inte till varkendera strategier vilket måste noteras i resultatet. Enligt Pedersens undersökningar hör de flesta av UKRer till domänen egennamn där de är namn på personer, platser och institutioner. I min undersökning är resultatet likadant. Enligt min subjektiva mening har översättaren lämnat ut och generaliserat för mycket av källtexten vilket resulterar i att översättaren inte förblir osynlig i översättningen. Användning av ECR-strategier kan hjälpa översättaren lösa problem med översättning av UKRer. / Kielenulkoisten kulttuuriviitteiden kääntäminen haastaa kääntäjän kielitaidon ja kulttuurintuntemuksen. Jan Pedersen on alkanut tutkia kielenulkoisia kulttuuriviitteitä (Extralinguistic Cultural References ECR) lähinnä tv-tekstityksessä. Hän esitteli teoriansa ECR Transfer Strategies 2005 julkaistussa artikkelissa nimeltä How is Culture Rendered in Subtitles? Mallia voidaan soveltaa myös kaunokirjallisuuden kulttuuriviitteiden tutkimuksessa. ECR Transfer Strategies -teoria on perustana tälle pro gradu -tutkielmalle, jossa esittelen Pedersenin käännösstrategiat sekä testaan niiden käyttöä omassa tutkimuksessani. Mallissa on seitsemän pääkategoriaa. Esittelen ensin kääntäjän kyvyn tehdä johtopäätelmiä (Inferencing) lähdetekstistä sekä taidon löytää tarkoituksenmukaisia käännösvastineita (Equivalence) kielenulkoisille kulttuuriviitteille. Kääntäjän kädenjäljen tulisi olla näkymätöntä käännöksessä, minkä onnistumisen arvioin oman subjektiivisen lukukokemukseni perusteella. Tarkoitukseni on selvittää, onko kääntäjä käyttänyt jotakin selvästi havaittavaa käännösstrategiaa kääntäessään kielenulkoisia kulttuuriviitteitä. Lisäksi tarkastelen, onko kääntäjä kotouttanut kohdetekstin (Domestication) vai onko hän säilyttänyt lähdekielen vieraat kulttuuriviitteet kohdetekstissä eli vieraannuttanut tekstin (Foreignisation). Pedersen jakaa kielenulkoiset kulttuuriviitteet aihealueisiin, ja tarkastelen, mihin aihealueisiin materiaalini viitteet kuuluvat. Lopuksi vertaan tutkimustuloksiani Pedersenin tuloksiin. Tutkin kirjan Jag är Zlatan Ibrahimović (2011) käännöstä ruotsista suomeen. Kirja on suomeksi nimeltään Minä Zlatan Ibrahimović. Kirjan ovat kirjoittaneet Zlatan Ibrahimović ja David Lagercrantz. Suomentaja on Miika Nousiainen. Tutkimukseeni olen käytännön syistä ottanut mukaan kaksi ensimmäistä tekstikappaletta, joista sain 148 esimerkkiä kielenulkoisten kulttuuriviitteiden kääntämisestä. Tutkimukseni on sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen. Laadullisessa osassa jaoin kulttuuriviitteet mallin kategorioihin sekä analysoin ne, minkä jälkeen numeroin sekä avasin tutkimusesimerkit. Voidakseni verrata tuloksiani Pedersenin tuloksiin laskin, kuinka monta kielenulkoista kulttuuriviitettä kussakin käännöskategoriassa ja aihealueessa esiintyy. Tutkimuksessani Retention (48 %) on kaikkein käytetyin käännösstrategia, mikä johtuu erisnimien määrästä materiaalissa, samoin strategioita Specification (14 %) ja Generalisation (13 %) on käytetty erityisesti erisnimien kääntämisessä. Käännösstrategioita Official Equivalent (9 %), Direct Translation (6 %), Substitution (6 %) sekä Omission (4 %) on käytetty tasaisesti. Yhteensä 68 % kielenulkoisista kulttuuriviitteistä on käännetty vieraannuttavilla ja 23 % kotouttavilla käännösstrategioilla. Pääkategoria Official Equivalent ei kuulu kumpaankaan ryhmään, mikä täytyy huomioida tuloksissa. Pedersenin tutkimuksissa suurin osa kielenulkoisista kulttuuriviitteistä on henkilöiden, paikkojen sekä instituutioiden nimiä. Minun tulokseni osoittavat samaa. Omakohtaisen lukukokemukseni mukaan kääntäjä on jättänyt pois tai yleistänyt liikaa lähdetekstin viitteitä, mikä johtaa siihen, ettei hän ole käännöksessä näkymätön. ECR-käännösstrategioiden avulla kääntäjä voi ratkaista kielenulkoisten kulttuuriviitteiden aiheuttamia käännösongelmia.

No description available.

No description available.

Denna pro gradu-avhandling koncentrerar sig på semantiska förändringar som förekommer mellan Tove Janssons tre muminbilderböcker ”Hur gick det sen?”, ”Vem ska trösta knyttet?” samt ”Den farliga resan” och deras finska översättningar ”Kuinkas sitten kävikään?”, ”Kuka lohduttaisi nyytiä?” och ”Vaarallinen matka. Metoden som används i avhandlingen är kvalitativ och deskriptiv, men även kvantitativa drag finns med. Materialet genomgås med hjälp av närläsning och fall där översättaren har förändrat originaltextens betydelse skrivs ner i form av en kategoriserad lista. Teman som formar den teoretiska delen för arbetet är översättning som allmänt fenomen, barnlitteratur och bilderböcker samt deras översättning och semantik. Tyngdpunkten i delen som handlar om översättning är vilka krav som ställs på en översättning och hurdan är en ekvivalent översättning. I samband med barnlitteratur presenteras definitioner till begreppet ”barnlitteratur” och utredas hur barnlitteratur borde översättas. Vid sidan av barnlitteratur behandlas även översättning av poesi, eftersom forskningsmaterialet består av böcker som är skrivna i diktform. Bilderböcker och deras definitioner behandlas i följande avsnitt och i arbetet presenteras två olika sätt att kategorisera bilderböcker. Översättning av barnböcker och bilderböcker hänger tätt ihop, men i arbetet ges akt på några specifika saker som översättaren borde ta i beaktande när han eller hon översätter bilderböcker. Ordens betydelser och semantiska förhållanden till varandra behandlas i samband med begreppet ”semantik”. I analysdelen betraktas 60 exempel ur materialet där förändringar av olika slag förekommer. I detta arbete finns tre huvudkategorier för förändringarna: tillägg, utelämningar och ersättningar. Dessa tre omfattar sammanlagt elva underkategorier som är semantiska tillägg, explicitgörande tillägg, semantiska utelämningar, implicitgörande utelämningar, ersättning av ett element, subjektsförändring, förändringar i förhållanden, förändringar i handlingens säkerhet, förändringar i ordföljd som påverkar betydelsen, samma sak med andra ord och helt förändrade fall. Förändringar finns av olika slag och olika längd: från substantiv till adverb och från enstaka ord till hela meningar. I de flesta fallen hade materialets diktartade natur påverkat tillkomsten av förändringen: översättarna hade stävat efter slutrim eller rytmisk enhetlighet med originaltexten. När förekomster av olika slags förändringar i alla böcker tillsammans jämförs med varandra, var den största huvudgruppen ersättningar. Utelämningarnas andel var näststörsta och tillägg hade översättarna gjort minst. Den största enskilda kategorin var semantiska utelämningar och semantiska tillägg och samma sak med andra ord-ersättningar delar den andra platsen. Dessa resultat ger dock en felaktig bild av förändringarnas fördelning, eftersom både utelämningar och tillägg uppfattar endast två stora kategorier medan ersättningar har delats in i sju mindre grupper. Därtill behandlades varje bok enskild och några skillnader märktes mellan dem. Fördelningen av förändringarna i ”Hur gick det sen?” liknade mest fördelningen i alla böcker tillsammans och ingen kategori sticker fram. I ”Vem ska trösta knyttet?” var andelen av utelämningarna avsevärd medan ersättningar dominerade i ”Den farliga resan”. Förändringarna hade gjorts mest i Den farliga resan, näst mest i ”Vem ska trösta knyttet?” och minst i ”Hur gick det sen?”. Eftersom böckerna är av olika längd, måste förändringarna betraktas även i förhållande till sidantalet och då är andelen förändringar störst i ”Den farliga resan”, näst störst i ”Hur gick det sen?” och minst i ”Vem ska trösta knyttet?”. / Tämä pro gradu -tutkielma keskittyy semanttisiin muutoksiin, joita ilmenee Tove Janssonin kolmen muumikuvakirjan ”Hur gick det sen?”, ”Vem ska trösta knyttet?” sekä ”Den farliga resan” ja niiden suomenkielisten käännösten välillä, joita ovat ”Kuinkas sitten kävikään?”, ”Kuka lohduttaisi nyytiä” ja ”Vaarallinen matka. Tutkimuksessa käytetty metodi on kvalitatiivinen ja deskriptiivinen, mutta mukana on myös kvantitatiivisia piirteitä. Materiaali käydään läpi lähiluvun avulla ja tapaukset, joissa kääntäjä on muuttanut alkuperäistekstin merkitystä, kirjoitetaan muistiin kategorisoidun listan muotoon. Työn teoreettinen tausta koostuu kääntämisestä yleisenä ilmiönä, lastenkirjallisuudesta ja kuvakirjoista sekä niiden kääntämisestä ja semantiikasta. Painopiste kääntämistä käsittelevässä osassa on käännökselle asetetuilla vaatimuksilla ja siinä, millainen on yhdenmukainen käännös. Lastenkirjallisuuden yhteydessä esitellään määritelmiä termille ”lastenkirjallisuus” ja selvitetään, miten lastenkirjallisuutta tulisi kääntää. Lastenkirjallisuuden ohella käsitellään myös runouden kääntämistä, sillä tutkimusmateriaali koostuu runomuotoon kirjoitetuista kirjoista. Kuvakirjoja ja niiden määritelmiä tarkastellaan seuraavassa osassa ja työssä esitellään kaksi erilaista tapaa kategorisoida kuvakirjoja. Lastenkirjojen ja kuvakirjojen kääntäminen kuuluvat tiiviisti yhteen, mutta työssä kiinnitetään huomiota erityisiin asioihin, joita kääntäjän tulisi kuvakirjoja kääntäessään huomioida. Sanojen merkityksiä ja semanttisia suhteita toisiinsa käsitellään semantiikan käsitteen yhteydessä. Analyysiosiossa tarkastellaan 60 materiallista poimittua esimerkkiä, joissa esiintyy erilaisia muutoksia. Tässä työssä on eritelty kolme pääkategoriaa muutoksilla: lisäykset, poistot ja korvaukset. Nämä kolme käsittävät yhteensä yksitoista alakategoriaa, joita ovat semanttiset lisäykset, eksplisiittiset lisäykset, semanttiset poistot, implisiittiset poistot, osan korvaaminen, subjektin muutos, muutokset suhteissa, muutokset toiminnan varmuudessa, merkitykseen vaikuttavat muutokset sanajärjestyksessä, sama asia eri sanoin ja täysin muutetut tapaukset. Muutoksia on erityyppisiä: substantiiveista adverbeihin ja yksittäisistä sanoista kokonaisiin virkkeisiin. Useimmissa tapauksissa materiaalin runonomainen luonne oli vaikuttanut muutoksen syntymiseen: kääntäjät olivat pyrkineet loppusointuihin tai rytmiseen yhdenmukaisuuteen alkuperäistekstin kanssa. Kun erityyppisten muutosten esiintymisiä kaikissa kirjoissa yhteensä verrattiin toisiinsa, korvaukset olivat suurin pääluokka. Poistojen osuus oli toiseksi suurin ja kääntäjät olivat tehneet vähiten lisäyksiä. Suurin yksittäinen kategoria oli semanttiset poistot ja semanttiset lisäykset ja korvaukset, joissa sama asia oli sanottu eri sanoin, jakoivat toisen sijan. Nämä tulokset antavat kuitenkin hieman virheellisen kuvan muutoksen jakautumisesta, koska sekä poistot että lisäykset sisältävät ainoastaan kaksi suurta kategoriaa, kun taas korvaukset on jaettu seitsemään pienempään ryhmään. Lisäksi jokaista kirjaa tarkasteltiin erillisesti ja niiden välillä huomattiin joitakin eroavaisuuksia. Muutosten jakautuminen kirjassa ”Kuinkas sitten kävikään?” muistutti eniten jakaumaa, jossa kaikki kirjat olivat yhdessä, ja mikään kategoria ei pistänyt esiin. Poistojen osuus oli huomattava kirjassa ”Kuka lohduttaisi nyytiä?”, kun taas korvaukset dominoivat kirjassa ”Vaarallinen matka”. Eniten muutoksia oli tehty kirjassa ”Vaarallinen matka”, toiseksi eniten kirjassa ”Kuka lohduttaisi nyytiä?” ja vähiten kirjassa ”Kuinkas sitten kävikään?”. Koska kirjat ovat eripituisia, täytyy muutoksia tarkastella myös suhteessa sivumäärään, ja silloin muutoksien osuus oli suurin kirjassa ”Vaarallinen matka”, toiseksi suurin kirjassa ”Kuinkas sitten kävikään?” ja pienin kirjassa ”Kuka lohduttaisi Nyytiä?”.

I avhandlingen studeras språkhandlingar i 20 livsstils- och 20 forskarbloggtexter. Den har tre syften: Det första syftet är att kartlägga vilka grundläggande språkhandlingar, det vill säga påståenden, frågor, erbjudanden och uppmaningar, som används i de respektive bloggtyperna och hur ofta. Analysen kompletteras genom att ta med en femte grupp, andra språkhandlingar, där sådana språkhandlingar som inte tillhör någon av de fyra bastyperna klassificeras. Användningen av de olika språkhandlingarna studeras med tanke på hurdan relation de skapar mellan skribent och läsare samt vilka roller de konstruerar till dessa. Det andra syftet är att utforska språkliga realiseringar av de grundläggande språkhandlingarna. Jag studerar om språkhandlingarna uttrycks med kongruenta eller metaforiska formuleringar. Kongruenta formuleringar avser de prototypiska uttrycken för en viss språkhandling och metaforiska de icke-prototypiska. Exempelvis är frågesatsen den kongruenta realiseringen av en fråga, medan påståendesatsen är ett metaforiskt uttryck. Det tredje syftet är att exemplifiera hurdana olika typer av påståenden, frågor, erbjudanden och uppmaningar som förekommer i bloggtexterna. Metoden är jämförande interpersonell funktionell textanalys som är dels kvantitativ, dels kvalitativ. Resultaten visar att bloggtexter av båda bloggtyperna i materialet tydligt domineras av påståenden. Frågor används som minst i båda bloggtyperna. Den största kvantitativa skillnaden ligger i användningen av andra språkhandlingar som är den näst största gruppen i livsstilsbloggarna och den näst minsta i forskarbloggarna. Uppmaningar och erbjudanden används lite mer i forskar- än i livsstilsbloggarna. Metaforiska realiseringar är lite vanligare i forskar- än i livsstilsbloggarna. I båda bloggtyperna är uppmaningar den språkhandlingstyp som får metaforiska realiseringar som oftast, vilket troligen beror på artighetsskäl. Relationen som skapas mellan skribent och läsare i livsstilsbloggarna är dels en jämbördig vänskapsrelation där skribenten intar rollen av en vän till läsaren, dels en mindre jämbördig relation där skribenten försöker påverka läsarens agerande och åsikter från en något överordnad position. I forskarbloggarna är relationen ojämlik nästan genomgående. Skribenterna intar expertroller av lärare, informatörer och kritiker samt informerade rådgivarroller. Distansen som den ojämlika relationen medför minskas dock exempelvis med läsartilltal med pronomenen du och ni samt läsaromtal med pronomenet vi som skapar ett samband mellan skribenten och läsaren. / Tutkielmassa tarkastellaan puhefunktioita 20 elämäntyyli- ja 20 tutkijablogitekstissä. Tutkielmalla on kolme tavoitetta: Ensimmäinen tavoite on selvittää mitä perustavia puhefunktioita eli väitteitä, kysymyksiä, tarjouksia ja kehotuksia, käytetään näissä blogityypeissä ja kuinka usein. Analyysin täydentämiseksi mukaan on otettu viides kategoria, muut puhefunktiot, johon luokitellaan sellaiset puhefunktiot, jotka jäävät neljän perustyypin ulkopuolelle. Puhefunktioiden käyttöä tutkitaan siitä näkökulmasta, millainen suhde niiden kautta muodostuu kirjoittajan ja lukijan välille ja millaisia rooleja ne rakentavat näille. Tutkielman toinen tavoite on tutkia perustavien puhefunktioiden kielellisiä muotoja. Tutkin ilmaistaanko puhefunktioita kongruentein vai metaforisin muodoin. Kongruenteilla muodoilla tarkoitetaan puhefunktioiden prototyyppisiä ja metaforisilla epäprototyyppisiä muotoja. Esimerkiksi kysymyksen kongruentti ilmaus on kysymyslause. Väitelausetta voi puolestaan käyttää kysymyksen metaforisena muotona. Tutkimuksen kolmas tavoite on antaa esimerkkejä millaisia alatyyppejä blogitekstien väitteistä, kysymyksistä, tarjouksista ja kehotuksista esiintyy. Tutkimuksen metodi on vertaileva interpersonaalinen funktionaalinen tekstianalyysi, joka on osin kvantitatiivinen, osin kvalitatiivinen. Tuloksista käy ilmi, että molemmissa blogityypeissä väitteet ovat selvästi yleisin puhefunktio. Kysymykset ovat molemmissa blogityypeissä puhefunktioista harvinaisimpia. Suurin kvantitatiivinen ero blogityyppien välillä on muissa puhefunktioissa, jotka muodostavat elämäntyyliblogeissa toiseksi suurimman ja tutkijablogeissa toiseksi pienimmän ryhmän. Kehotuksia ja tarjouksia käytetään tutkijablogeissa hieman enemmän kuin elämäntyyliblogeissa, ja metaforiset ilmaukset ovat niin ikään vähän yleisempiä tutkija- kuin elämäntyyliblogeissa. Kehotuksia ilmaistaan puhefunktioista eniten metaforisilla rakenteilla molempien blogityyppien teksteissä, mikä luultavasti johtuu kohteliaisuussyistä. Elämäntapablogeissa kirjoittajan ja lukijan välille muodostuu osin tasavertainen ystävyyssuhde, osin vähemmän tasavertainen suhde, jossa kirjoittaja pyrkii vaikuttamaan lukijan toimintaan ja mielipiteisiin ylemmässä asemassa olevasta roolista käsin. Tiedeblogeissa suhde kirjoittajan ja lukijan välillä on epätasavertainen lähes jatkuvasti. Kirjoittajat ottavat lukijaan nähden ylemmässä asemassa olevia opettajan, tiedottajan ja kriitikon asiantuntijarooleja sekä asioista perillä olevan neuvojan rooleja. Epätasavertaisen suhteen luomaa etäisyyttä pienennetään tutkijablogeissa kuitenkin esimerkiksi lukijan puhuttelulla sinä- ja te-pronominien avulla sekä viittaamalla lukijaan me-pronominilla, joka luo yhteyden kirjoittajan ja lukijan välille.

Denna pro gradu-avhandling handlar om svensklärarnas åsikter om undervisning av muntliga språkkunskaper i gymnasiet. Undersökningens syfte har varit att undersöka lärarnas undervisningsmetoder och arbetsformer i undervisning av muntliga språkkunskaper, på vilket sätt den nya läroplanen påverkar lärarnas undervisning och hurdana uppfattningar lärarna har om de muntliga språkkunskapernas betydelse. Som insamlingsmetod användes ett frågeformulär, som skickades till svensklärarna runt om i Finland. Slutligen svarade 16 lärare på frågeformuläret i november 2016. Frågeformuläret innehöll utöver informanternas förkunskaper öppna frågor om undervisning av muntliga språkkunskaper, den nyaste läroplanen för gymnasiet samt kursinnehåll. Som undersökningsmetod har använts kvalitativ innehållsanalys och det insamlade materialet har delats till olika teman på basis av frågeformulärets frågor. I undersökningen kom det fram att lärarna prefererar pararbete som arbetsform för muntliga övningar. I början av gymnasiestudier använder lärarna helst långt strukturerade och instruerade övningar men lärarna börjar kräva mer av gymnasisterna under utvecklingens gång. Många lärare upplever repetitionen som en av de viktigaste aspekter i undervisning av muntliga språkkunskaper. Den nya läroplanen, Grunderna för gymnasiets läroplan 2015, påverkar nästa inte alls en del av lärarnas undervisning, för de har redan tidigare undervisat kommunikativ. Enligt många andra lärare blir undervisningen mer kommunikativ och digitaliserad på grund av den nyaste läroplanen. Även nya arbetsformer kommer att utnyttjas under den nyaste läroplanen. Betydelsen av muntliga språkkunskaper är enligt största delen av informanterna stor för de vanliga kommunikationssituationerna är enligt deras mening sådana, som studerandena förmodligen stöter på i vardagen. En del av lärarna ser muntliga språkkunskaper till och med som det viktigaste delområdet med tanke på hela språkkunskaperna. Majoriteten av lärarna upplever ändå att det inte finns tillräckligt tid för muntliga övningar. Detta motiveras delvis med att studentskrivningarna inte innehåller någon muntlig del och delvis med att studerandenas språkkunskaper är så pass knappa att det tar mycket tid att gå igenom grundläggande innehåll. Ändå anser en del av lärarna att alla slags övningar kan göras muntligt. Undersökningen visade att i takt med den nya läroplanen blir de muntliga språkkunskapernas betydelse i svenskundervisningen allt större. Tidsbristen och studerandenas kunskapsnivå påverkar förstås förverkligande av undervisning men precis som undersökningen visade kan alla slags övningar göras muntligt. Lärarnas uppdrag är att uppmuntra gymnasisterna till att använda språket och att inte vara rädd för att göra fel. / Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee ruotsinopettajien käsityksiä suullisen kielitaidon opettamisesta lukiossa. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut tutkia opettajien käyttämistä metodeista ja työskentelymuodoista suullisen kielitaidon opetuksessa, uuden opetussuunnitelman vaikutuksesta suullisen kielitaidon opetukseen sekä opettajien kokemuksista suullisen kielitaidon merkityksestä. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin kyselylomaketta, joka lähetettiin lukion ruotsinopettajille ympäri Suomea. Tutkimukseen osallistui lopulta 16 opettajaa, jotka vastasivat kyselyyn marraskuussa 2016. Kyselylomake sisälsi osallistujien esitietojen lisäksi pelkästään avoimia kysymyksiä koskien suullisen kielitaidon opettamista, uutta lukion opetussuunnitelmaa sekä kurssisisältöjä. Tutkimusmetodina on käytetty laadullisen sisällönanalyysin metodeja ja kerätty materiaali on jaettu eri teemoihin kyselylomakkeen kysymysten pohjalta. Tutkimuksessa tuli ilmi, että opettajat suosivat parityöskentelyä suullisten harjoitusten työskentelymuotona. Opettajat suosivat ensimmäisten lukion ruotsin kurssien aikana pitkälle strukturoitua ja ohjattuja suullisia tehtäviä mutta kielitaidon karttuessa alkavat opettajat vaatia opiskelijoilta enemmän. Monet opettajat kokevat toiston olevan yksi tärkeimmistä aspekteista suullisen kielitaidon opetuksessa. Uuden opetussuunnitelman, Lukion opetussuunnitelman perusteet 2015, voimaantulo ei ole muuttanut joidenkin opettajien opetusmetodeja ja -sisältöjä lähes ollenkaan, sillä he ovat jo aiemmin opettaneet kommunikatiivisesti. Monien opettajien mielestä kommunikatiivisuus, sähköistyminen ja työtapojen monipuolistuminen ovat merkittävimpiä uuden opetussuunnitelman mukanaan tuomia muutoksia suullisen kielitaidon opetuksessa. Suullisen kielitaidon merkitys on monien tutkimukseen osallistuneiden mielestä todella suuri, sillä tavalliset suulliset kommunikaatiotilanteet ovat heidän mielestään niitä tilanteita, joihin opiskelijat todennäköisimmin arkielämässään törmäävät. Osa opettajista pitää suullista kielitaitoa jopa tärkeimpänä kielitaidon osa-alueena. Suurin osa opettajista kokee kuitenkin suullisiin harjoituksiin jäävän ajan riittämättömäksi. Tätä perusteltiin osittain sillä, että ylioppilaskirjoitukset eivät sisällä suullista osuutta ja osittain sillä, että opiskelijoiden kielitaito on sen verran vähäistä, että perusasioiden läpikäyminen vie paljon aikaa. Osa opettajista toteaa kuitenkin, että kaikenlaisia harjoituksia voidaan tehdä suullisesti. Tutkimus osoitti, että uuden opetussuunnitelman myötä suullisen kielitaidon merkitys voimistuu ruotsinopetuksessa. Ajanpuute ja opiskelijoiden taitotaso vaikuttavat toki opetuksen toteutukseen, mutta kuten tutkimuksessa tuli ilmi, voidaan kaikenlaisia tehtäviä tehdä suullisesti. Opettajien tehtävänä on rohkaista opiskelijoita käyttämään kieltä ja olemaan pelkäämättä virheiden tekemistä.