Diss. -- Turun kauppakorkeakoulu.

Abstract The rationale for this doctoral research derives from the escalating challenge posed by the media gap reducing learners’ school motivation. Today’s learners have been attracted to interactive media involving content creation, but such activating learning environments are rarely employed at school. To address this challenge, I started this research on pedagogical potentials of publishing-oriented learner-generated video production. The process, implementing new literacies, offered an alternative to traditional instruction as well as opportunities for multilevel social interaction. Online publishing of the videos as a natural continuation of the process enabled interaction between school and society. In this research, I examined through three case studies what kinds of social interaction emerge in this context and how interaction can be improved. I collected the data in primary and secondary schools by observing and video recording discussions in video projects and by interviewing students, teachers and parents. I employed a quantifying method to analyze group interaction and its development and used inductive qualitative methods to examine teacher–student interaction and interaction at the societal level. The findings emphasize the crucial role of the teacher in orchestrating social interaction. The observed peer group was actively involved in planning their joint video story, but the open-ended fictional task challenged interaction. Despite initial disputational and modest discussion the group learned to ‘intercreate’ due to minimal scaffolding provided by the teacher. Occasionally, whole-class discussions were dominated by the teacher and two to three students. Online publishing of the videos appeared to generate contradictory feelings. In primary schools videos were largely published online, but in secondary schools students were more reluctant to publish their school-context videos. Interaction was scarce between students, teachers and parents even though they were invited to discuss the media ground rules of online publishing activities. In order to improve interaction processes and environments, the teacher needs to designate carefully scripted subtasks, provide reflective scaffolding as well as implement media encouragement to enable interaction between school and society. / Tiivistelmä Väitöstutkimuksen taustalla on koulun ja arjen mediaympäristöjen välille viime vuosina syntynyt, koulumotivaatiota heikentävä kuilu. Oppijat ovat arjessaan tottuneet vuorovaikutteiseen, tuottavaan median käyttöön, mutta koululla on vaikeuksia hyödyntää aktivoivia oppimisympäristöjä. Vastauksena tähän haasteeseen aloin tutkia julkaisemislähtöisen yhteisöllisen videotuotannon mahdollisuuksia opetuksessa. Tämä monilukutaitoja toteuttava työmuoto tarjosi vaihtoehdon perinteiselle opetukselle ja tilaisuuksia monipuoliselle vuorovaikutukselle. Videoiden verkkojulkaiseminen prosessin luontevana jatkona mahdollisti vuorovaikutuksen myös koulun ja ympäröivän yhteiskunnan välillä. Tutkimuksessa selvitin millaista vuorovaikutusta tässä kontekstissa muodostuu ja millä tavoin vuorovaikutusta voidaan kehittää. Tutkimuksen toteutin kolmen tapaustutkimuksen sarjana. Aineistot keräsin ala- ja yläkoulussa observoimalla ja videoimalla videoprojektien keskusteluja sekä haastattelemalla oppijoita, opettajia ja vanhempia. Tutkin ryhmävuorovaikutuksen kehittymistä määrällistävällä menetelmällä. Lisäksi tarkastelin vuorovaikutusta opettaja–oppija-tasolla sekä koulun ja yhteiskunnan välillä aineistolähtöisen laadullisen analyysin keinoin. Tulokset osoittavat opettajan olevan keskeisessä asemassa vuorovaikutuksen orkesteroinnissa. Tarkastelemani oppijaryhmä suunnitteli innostuneesti videotarinoita, mutta avoin fiktiivinen tehtävänanto vaikeutti vuorovaikutusta. Vaikka keskustelu oli aluksi riitaisaa ja laadultaan vaatimatonta, ryhmä oppi opettajan antaman minimaalisen tuen avulla luomaan yhdessä itsenäisesti. Oppijalähtöinen ryhmittyminen vei aikaa ja vaikeutti työn aloittamista, kun taas opettajajakoiset ryhmät näyttivät käynnistyvän helpommin. Kokoluokkakeskustelua dominoivat opettaja ja pari oppilasta. Videoiden verkkojulkaiseminen herätti ristiriitaisia näkemyksiä. Alakouluissa julkaistiin videoita mielellään, kun taas yläkouluissa arkailtiin niiden julkaisemista. Verkkojulkaisemisen julkisuuskasvatukselliseen keskusteluun osallistamien osapuolten välinen vuorovaikutus jäi vähäiseksi. Vuorovaikutusprosessien ja -ympäristöjen kehittämiseksi opettajalta edellytetään selkeiden osatehtävien huolellista suunnittelua, reflektiivistä ohjaamisen taitoa sekä verkkojulkaisemiseen rohkaisemista mahdollistamaan vuorovaikutusta koulun sekä ympäröivän yhteiskunnan välillä.

Abstract The development of embedded systems is becoming increasingly challenging; it is intellectually demanding knowledge work that requires collaboration among a wide range of skills. Software development is a largely cognitive activity, based on the worker’s internal mental processes rather than on physical labour. Developers face several individual and team cognition-related challenges in their work, including complex decision-making and problem-solving processes. Therefore, it is suggested that the software development process should be modelled as a set of problem-solving activities. This thesis proposes that supporting the cognitive work of collaborative development requires addressing the entire system’s life cycle with practical solutions. In this work, the above-mentioned challenges are addressed in terms of communication and collaboration practices, knowledge management and coordination, and transparent tools and processes. Moreover, these solutions are integrated into a workflow that structures and supports the development process. Finally, a development process is outlined that addresses the decision-oriented nature of software development in such a manner that the necessary data is provided for decision points that guide and coordinate the development efforts. A qualitative research approach has been chosen, and the work is based on interviewing industrial experts. Several cases were set up to define the state of the practice in industrial organisations developing embedded systems for different domains. Current challenges were identified and solutions were developed and validated in case companies. The main result of the dissertation is a set of solutions integrated into the organisational workflow to support collaborative development. The main principles are that the necessary information must be provided and work and its objectives must be justified and put into the correct context. The industrial cases indicate that utilising the suggested solutions can improve collaboration among organisations and teams by helping disseminate and use the required information. Mitigating the cognitive burden speeds up the development work and reduces the effort required from developers and decision makers. In this manner, organisations may achieve better results, primarily because the produced data and results will fulfil their purposes better and provide less waste. / Tiivistelmä Ohjelmistotuotanto nykymaailmassa muuttuu koko ajan haastavammaksi, kehitysprojektit ovat monimutkaisia ja hajautettuja sekä vaativat monialaista osaamista. Tiukat aikataulupaineet puolestaan tuovat mukaan oman problematiikkansa. Ohjelmistokehitys on suurelta osin kognitiivista työtä, jossa tarvitaan erilaisia taitoja ja eri alojen asiantuntijoita. Kognitiivinen työ tarkoittaa abstraktin tiedon käsittelyä ennemmin kuin fyysistä työtä. Ohjelmistojen kehittäjät törmäävät useisiin henkilökohtaiseen sekä ryhmätyöhön liittyviin haasteisiin, näistä esimerkkeinä monitahoinen tiedon käsittely, päätöksenteko ja ongelmanratkaisu. Onkin ehdotettu, että ohjelmistonkehitysprosessit ymmärrettäisiin ongelmanratkaisu- ja päätöspainotteisina prosesseina. Tässä työssä ehdotetaan, että tukeakseen ohjelmistonkehitysprosessia koko tuotteen tekemisen elinkaari on otettava huomioon ja työntekijöiden roolit ja vastuut on linkitettävä kehitysprosesseihin sekä kehitysprosessin eri vaiheisiin. Havaittuihin kognitiivisiin ongelmiin ja tarpeisiin vastataan yhteistyö- ja kommunikaatiokäytännöin, tiedonhallinnan, läpinäkyvyyden, työnkulun, ja päätöspainotteisten prosessien kautta. Tulokset kerättiin käyttäen menetelmänä laadullista tapaustutkimusta, ja työ perustuu useiden teollisten asiantuntijoiden haastatteluihin. Tutkimus toteutettiin useassa eri teollisuuden organisaatiossa. Aluksi määritettiin lähtötilanne organisaatioissa sekä kirjallisuuden perusteella, kartoitettiin ongelmat, jonka jälkeen kehitettiin tärkeimmiksi havaittuihin ongelmiin ratkaisuja. Työn tuloksena esitetään joukko ratkaisuja, jotka yhdistetään organisaation työnkulkuun. Lisäksi esitellään päätöksentekoon painottuva kehitysprosessi, jonka lähtökohtana on havainto, että vaadittavien tehtävien sekä työn tulosten on vastattava oikeaan tarpeeseen – työlle ja halutuille työn tuloksille on annettava riittävät tiedot, perustelut, päämäärä sekä oikea konteksti. Tapaustutkimukset osoittavat, että työn tulokset parantavat organisaatioiden välistä yhteistyötä helpottamalla oikean tiedon keräämistä, saamista ja käyttöä. Lisäksi ylimääräisen kognitiivisen taakan vähentäminen nopeuttaa kehitystyötä ja keventää kehittäjien ja päätöksentekijöiden työkuormaa. Täten organisaatiot voivat saavuttaa parempia työn tuloksia lähinnä siksi, että tuotettu tieto ja tulokset vastaavat paremmin tarpeisiin.

Abstract Kindergartens were established as part of the educational system in the period of autonomy under Russia, but they were subjected to social administration soon after independence. The causes of this decision and its consequences on the development of kindergarten work have been considered in various contexts. The current study aims to establish the kind of pedagogical frame of reference that the Finnish kindergarten institution was associated with in its early decades, how the administration of kindergarten work developed and how these approaches were reflected in the emergence of the first northern Finnish kindergartens by 1938. The theoretical frame of reference for my discussion is formed by the kindergarten philosophy based on Central European roots that was applied in Finland after the mid-19th century. The basis for this approach implemented in different forms was provided by kindergarten activities based on the views of Friedrich Fröbel (1782–1852). The goal has been to make visible the early times of local kindergartens, the main phases of change in the development of central administration, and the impact of administrative measures on municipal decisions in promoting, supporting and even restricting them. The most common growth factor in northern Finnish towns was the increase in industry and trade, with improved traffic communication as an essential prerequisite. Crowded living conditions of the industrial population in the suburban areas, the fact that both of the parents were working, and long working days made the living conditions of smallest children in particular insecure and unfavourable for growth. Meanwhile the northern border towns wanted opportunities for physical exercise and various activities for children to counterbalance the licentcious life on the streets and the bad influences arising from it. Due to a limitation of resources, the changes in this sector of administration in the early years of national independence did not meet the requirements set for kindergarten work. The act on the conditions for state subsidies promoted the foundation of kindergartens and expansion of the work, but obscured pedagogical goals led to a criticism of the changes in the administrative sector. A contradiction arose between early years education and kindergarten work, aiming at reincorporating kindergarten activities into popular education on the one hand, and fearing that its school-like nature would supersede the social-pedagogical objectives of kindergarten work on the other hand. The pedagogical content of kindergarten work was guaranteed, however, by the Act on State Subsidies for Kindergartens. / Tiivistelmä Lastentarhat luotiin autonomian aikana osaksi opetusjärjestelmää, mutta toiminta siirrettiin pian itsenäistymisen jälkeen sosiaalihallinnon alaisuuteen. Ratkaisun syitä ja vaikutuksia lastentarhatyön kehittymiseen on arvioitu eri yhteyksissä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää, millaiseen pedagogiseen viitekehykseen maamme lastentarhainstituutio liitettiin alkuvuosikymmeninään, millä tavoin lastentarhatoiminnan hallinto kehittyi ja miten ratkaisut heijastuivat Pohjois-Suomen ensimmäisten lastentarhahankkeiden toteutumiseen vuoteen 1938 mennessä. Tarkastelun teoreettisen viitekehyksen muodostaa 1800-luvun puolivälin jälkeen Suomessa sovellettu ja keskieurooppalaisiin juuriin perustunut lastentarha-ajattelu. Lähtökohtana oli Friedrich Fröbelin (1782–1852) kasvatusfilosofisiin näkemyksiin perustunut lastentarhatoiminta, josta oli kehittynyt jo Saksassa kaksi suuntausta: yleistä kansanopetusta palveleva, koulukokonaisuuteen kuuluva opetus ja sosiaalipedagogisesti painottunut, ensisijaisesti turvattomien ja vähäosaisten lasten auttamiseen keskittyvä huolenpito ja kasvatus. Tässä kasvatuksen historiaa käsittelevässä tutkimuksessa yhdistyvät makro- ja mikrotason tutkimusmenetelmät. Tavoitteena on ollut tuoda näkyväksi paikallisten lastentarhojen alkutaivalta, keskushallinnon kehittymisen tärkeimpiä muutosvaiheita ja hallinnon toimenpiteiden vaikutusta kuntakohtaisiin ratkaisuihin niiden edistäjänä, tukijana ja rajoittajanakin. Pohjois-Suomen kaupunkien yleisin kasvutekijä oli teollisuuden ja kaupankäynnin lisääntyminen, jonka keskeisenä edellytyksenä olivat parantuneet liikenneyhteydet. Teollisuusväestön ahdas asuminen esikaupunkialueilla, molempien vanhempien työssäkäynti ja pitkät työpäivät tekivät varsinkin pienimpien lasten elinolot turvattomiksi ja kasvun kannalta epäedullisiksi. Pohjoisessa rajakaupungissa taas kaivattiin lapsille liikunta- ja toimintamahdollisuuksia vastapainoksi katujen epäsiveelliselle elämänmenolle ja siitä saataville huonoille vaikutteille. Valtiollisen itsenäisyyden alkuvuosina toteutunut hallinnonalan muutos ei kaventuneitten toimintaresurssien vuoksi vastannut lastensuojelutyölle asetettuja vaatimuksia. Valtionavun ehdot määrittävä laki edisti lastentarhojen perustamista ja työn laajentumista, mutta pedagogisten päämäärien hämärtyminen johti hallintoalan muutokseen kohdistuneeseen arvosteluun. Alkuopetuksen ja lastentarhatyön välille kehittyi vastakkainasettelu, jossa ajettiin toisaalta lastentarhatoiminnan palauttamista kansanopetuksen yhteyteen ja toisaalta taas pelättiin, että koulumaisuus syrjäyttää lastentarhatyön sosiaalipedagogiset päämäärät. Kasvatuksen arvostuksen lasku kulminoitui lastensuojelulaissa: lastentarhatyöstä tuli kuntahallinnossa huoltolautakunnan alaista toimintaa. Ratkaisussa määriteltiin lastentarhat ennaltaehkäiseväksi lastensuojeluksi ja rinnastettiin varsin ylimalkaisesti irtolaisten ja alkoholistien parissa tehtävään huoltotyöhön. Lastentarhatyön pedagogisen sisällön takasi kuitenkin laki lastentarhojen valtionavusta. Se määritteli lasten kasvuolosuhteiden vähimmäisvaatimukset ja edellytti pätevän henkilökunnan käyttöä, joten vankan koulutuksen saaneiden lastentarhanopettajien työssä säilyi lastentarhapedagogiikan ja sosiaalisen auttamistyön yhteys. Lastentarhatyön taustavoimissa toimi enimmäkseen eri alojen opettajia, jotka olivat työssään todenneet lastentarhakasvatuksen myönteisen merkityksen.