Abstract Good day-nursery education and its development require increased participation by the parents in the planning, implementation and evaluation of their children's day-care process. It is therefore the purpose of the current study to interpret and understand the conceptions of education held by the mothers of day-nursery children and their assessments of good day-nursery education. The theoretical frame of reference of this study is based on an existential-phenomenological approach to education and the holistic conception of man outlined by Rauhala (1983). The research data consists of individual and pair interviews with seven mothers selected in three day nurseries, and of their written evaluations of the summaries of these interviews. The data analysis made use of content analysis and an interpretational approach aiming at understanding meanings on the basis of wholes of thought. The Nud*ist analysis software was used as a technical tool. The study shows that the educational conceptions of the mothers of day-nursery children conform to the phenomenological approach to education. Their conception of the child focuses on individuality, the importance of the development of emotional life and self-esteem, as well as active subjectivity. The mothers have a mainly positive view on the possibilities of the day-nursery staff to support these areas of development. Their conceptions of the goals of education span between individual subjectivity and collectivity. The goals are crystallised in the individual who is a creative survivor capable of realising human dignity many-sidedly in relation to self and others. Day-nursery education is often a conscious choice by the parents to achieve these goals, although those interviewed also intervene in the social influences received by their children if necessary. The conceptions of the educational relationship and methods focus on a confidential and caring relationship in which open authority enables a genuine dialogue that creates something new between the child and adult. A democratic community of adults is also a source of modeling for the child. On this basis the personnel is authorised by the parents to act on behalf of the child. The conceptions of educational collaboration are based on the primary educational responsibility of the parents, and therein on the realisation of the parent's existential needs. Successful collaboration requires the parents to be well enough informed of day-nursery education and to have a positive emotional relationship with the day nursery and the child's educational situation. The parent also needs to have the opportunity to be fully involved in the child's educational process. The collaboration is mostly felt to support parenthood, but crisis situations may also cause value conflicts between the parents and staff. The results would suggest that knowledge and understanding of the parents' educational conceptions would promote the professionals' efforts to consider the differences between families and support educational companionship. In this way the parents' involvement would also be reinforced in terms of joint planning and evaluation in day-nursery education. The parents' ideas would thus also be conveyed to early childhood education planners and decision-makers to support them in their work. / Tiivistelmä Hyvän päiväkotikasvatuksen ja sen kehittämisen edellytys on vanhempien osallisuuden vahvistaminen lapsen päivähoitoprosessin suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa. Tästä syystä tämän tutkimuksen tehtävänä on tulkita ja ymmärtää päiväkotilasten äitien kasvatuskäsityksiä sekä heidän arviointiaan päiväkotikasvatuksesta. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen perustana on eksistentiaalis-fenomenologinen lähtökohta kasvatuksessa ja Rauhalan (1983) määrittelemä holistinen ihmiskäsitys. Tutkimusaineisto koostuu kolmesta päiväkodista valittujen seitsemän äidin yksilö- ja parihaastatteluista sekä kirjallisista arvioinneista, joita he antoivat haastatteluidensa tiivistelmistä. Aineiston analyysissä on sovellettu sisällönanalyysiä ja tulkinnallista otetta, joka pyrkii ajatuskokonaisuuksien pohjalta merkitysten ymmärtämiseen. Teknisenä apuvälineenä on käytetty Nud*ist-analyysiohjelmaa. Tutkimuksen tuloksena päiväkotilasten äitien kasvatuskäsitykset myötäilevät eksistentiaalis-fenomenologista lähestymistapaa kasvatuksessa. Käsitys lapsesta painottaa yksilöllisyyttä, tunne-elämän ja itsetunnon kehityksen tärkeyttä sekä aktiivista subjektiutta. äideillä on pääosin positiivinen käsitys päiväkodin henkilöstön mahdollisuuksista tukea näitä kehityksen alueita. Käsitykset kasvatustavoitteista keskittyvät yksilöllisen subjektiuden ja yhteisöllisyyden jännevälille. Tavoitteet kiteytyvät yksilöön, joka on luova selviytyjä ja kykenee toteuttamaan monipuolista ihmisarvoa suhteessa itseensä ja muihin ihmisiin. Päiväkotikasvatus on usein vanhempien tietoinen valinta näiden tavoitteiden saavuttamiseksi, joskin haastatellut myös puuttuvat tarvittaessa lapsensa saamiin sosiaalisiin vaikutteisiin. Käsitykset kasvatussuhteesta ja -menetelmistä painottavat luottamuksellista ja välittävää kasvatussuhdetta, jossa avoin auktoriteetti mahdollistaa aidon ja uutta luovan dialogin lapsen ja aikuisen välillä. Demokraattinen aikuisyhteisö on myös lapsen mallioppimisen lähde. Tältä pohjalta henkilöstöllä on vanhempien valtuutus toimia lapsen valtuutettuna. Käsitykset kasvatusyhteistyöstä nojaavat vanhempien ensisijaiseen kasvatusvastuuseen ja siinä vanhemman eksistentiaalisten tarpeiden toteutumiseen. Onnistunut yhteistyö edellyttää vanhemman riittävää tietotasoa päiväkotikasvatuksesta sekä tunnetasolla myönteistä kokemusta vanhemman omasta suhteesta päiväkotiin samoin kuin lapsen kasvatustilanteesta. Osallistumisen tasolla vanhemman tulee saada vaikuttaa lapsensa kasvatusprosessiin. Pääsääntöisesti yhteistyö on koettu vanhemmuutta tukevana. Kriisitilanteet kuitenkin saattavat nostaa esiin myös arvoristiriitoja vanhempien ja henkilöstön välillä. Tulokset antavat viitteitä siitä, että vanhempien kasvatuskäsitysten tunteminen ja ymmärtäminen voisivat parantaa ammattilaisten työtä perheiden erilaisuuden huomioimisessa ja tukea kasvatuskumppanuutta. Tällöin myös vanhempien osallisuus vahvistuisi yhteisenä suunnitteluna ja arviointina päiväkotikasvatuksessa. Vanhempien käsitykset tulisivat näin artikuloiduiksi myös varhaiskasvatuksen suunnittelijoiden ja päättäjien työn tueksi.