Abstract The aim of this study was to investigate whether risk factors for psychosis are different among those with and without parental psychosis, and to study the interaction between parental psychosis and risk factors. Protective factors for psychosis were also examined. Data from the Northern Finland Birth Cohort 1966 (N = 10,458) was used. Biological risk factors in particular increased the risk for schizophrenia and other psychosis among those with parental psychosis. In the same group, the risk for schizophrenia was increased if the achievement of holding the head up and touching the thumb with the index finger was delayed. A new born’s large size, advanced maternal age and mother’s antenatal depressed mood had interactions with parental psychosis regarding risk for schizophrenia and the mother’s smoking during pregnancy regarding risk for other psychosis. Parental psychosis and delayed touching the thumb with the index finger had an interaction regarding risk for schizophrenia and other psychosis. Several variables were associated with the decreased risk for psychosis in the total sample. In the parental psychosis group, only a mother’s non-depressed mood and a mother’s working outside the home or studying associated to remaining unaffected. This study is one of the few studies to investigate risk factors for psychosis among those with and without parental psychosis and to examine interactions between parental psychosis and risk factors. This study showed that many risk factors increased the risk for schizophrenia and other psychosis only among those with parental psychosis. Hence, parental psychosis might even explain part of the association between some risk factors. Surprisingly few protective factors were found among those with parental psychosis. Further studies on the protective factors for psychosis are important in order to prevent psychosis in individuals at high risk. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, eroavatko psykoosien riskitekijät henkilöillä, joiden vanhemmalla oli psykoosi verrattuna niihin joiden vanhemmalla ei ollut psykoosia sekä tutkia vanhemman psykoosin ja riskitekijöiden yhdysvaikutusta. Myös psykoosilta suojaavia tekijöitä tutkittiin. Tutkimusaineistona oli Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortti (N = 10458). Erityisesti biologiset tekijät lisäsivät skitsofrenian ja muiden psykoosien riskiä henkilöillä, joiden vanhemmalla oli psykoosi. Viivästynyt pään kannattelun ja pinsettiotteen oppiminen lisäsivät skitsofreniariskiä henkilöillä joiden vanhemmalla oli psykoosi. Vastasyntyneen suurella koolla, äidin korkealla iällä ja raskaudenaikaisella masentuneella mielialalla oli yhdysvaikutus vanhemman psykoosin kanssa skitsofreniariskin osalta ja äidin raskaudenaikaisella tupakoinnilla muiden psykoosien riskin osalta. Vanhemman psykoosilla ja viivästyneellä pinsettiotteen oppimisella oli yhdysvaikutus sekä skitsofrenian että muiden psykoosien riskin osalta. Koko aineistossa useat tekijät liittyivät alentuneeseen psykoosiriskiin. Vain äidin ei-masentunut mieliala ja työskentely kodin ulkopuolella tai opiskelu suojasivat psykoosilta henkilöitä, joiden vanhemmalla oli psykoosi. Tämä on yksi harvoista tutkimuksista, jossa on tutkittu psykoosien riskitekijöitä erikseen henkilöillä, joiden vanhemmalla oli tai ei ollut psykoosia sekä vanhempien psykoosin ja riskitekijöiden yhdysvaikutusta. Useat riskitekijät lisäsivät skitsofreniariskiä ainoastaan henkilöillä, joiden vanhemmalla oli psykoosi, joten vanhemman psykoosi voisi selittää osan psykoosien riskitekijöistä. Psykoosilta suojaavia tekijöitä löydettiin yllättävän vähän niillä, joiden vanhemmalla oli psykoosi. Suojaavien tekijöiden tutkiminen on tärkeää, jotta suuressa psykoosiriskissä olevien sairastumista voidaan ennaltaehkäistä.

Abstract Several studies have highlighted the need for the provision of extra support for parenting and for the children of families with parental cancer, with particular emphasis on the need to protect the psychosocial wellbeing of these children. However despite this, child-centred work still rarely forms part of clinical practice in adult health-care settings. The aims of the present work were: 1) to calculate a population-based estimate for the number of Finnish children affected by parental cancer, 2) to investigate whether these children had used specialised psychiatric services to a greater extent than their peers, 3) to conduct a systematic review of the scientific literature regarding the current state of structured interventions directly targeted at children with parental cancer, 4) to outline the clinicians' experiences of the use of structured child centred interventions in long-term clinical practice, and 5) to assess whether the “Let’s Talk about Children” (LT) and “Family Talk Intervention” (FTI) approaches have any impact on the psychiatric symptom profile of seriously somatically ill parents and their spouses. It was found that every 15th child (6.6% of the children) had a mother or father who was treated for cancer during the years 1987 to 2008. Cases of parental cancer increased these children’s use of specialised psychiatric services significantly by comparison with their peers. A systematic review revealed that the existing number of structured child-centred interventions was small and their methodological content was highly heterogeneous. Clinicians’ long-term experiences of the use of structured child-centred interventions in everyday clinical practice highlighted: the flexible choice of interventions, the importance of taking the children’s needs into account, inter–team collaboration and the need to regard death as an essential topic when working with families with parental cancer. A significant improvement in the parent’s psychological symptoms was observed four months after the completion of the structured intervention. It can be concluded that children affected by parental cancer comprise a substantial part of the general population. Both the increased use of specialised psychiatric services by the children and the positive effect of interventions on the parents justify the pursuance of research-based child-centred work. / Tiivistelmä Useat viimeaikaiset tutkimukset ovat suosittaneet lisätukea vanhemmuudelle ja lapsille syöpäpotilaiden lasten psykososiaalisen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tästä huolimatta lapsikeskeistä työtä tehdään aikuisterveydenhuollossa vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli: 1) arvioida väestötasolla niiden suomalaisten lasten lukumäärä, joilla on syöpää sairastava vanhempi, ja verrata näiden lasten psykiatrisen erikoissairaanhoidon käyttöä muihin vastaavan ikäisiin, 2) selvittää systemaattisesti olemassa oleva tutkimustieto lapsikeskeisten strukturoitujen interventioiden käytöstä syöpää sairastavien vanhempien lapsilla, 3) tutkia työntekijöiden pitkäaikaisia kokemuksia strukturoitujen lapsikeskeisten interventioiden käytöstä osana jokapäiväistä kliinistä työtä, 4) selvittää kahden strukturoidun intervention, Lapset puheeksi -keskustelun ja Beardsleen perheintervention, vaikutusta vanhempien psykiatrisiin oireisiin neljä kuukautta intervention jälkeen verrattuna tilanteeseen ennen interventiota. Tulosten mukaan Suomessa 6,6 %:lla vuonna 1987 syntyneistä lapsista oli vanhempi, jota oli hoidettu syövän takia seurantajakson 1987–2008 aikana. Syöpää sairastavien vanhempien lasten psykiatrisen erikoissairaanhoidon käyttö oli tilastollisesti merkitsevästi kohonnut verrattuna muihin samanikäisiin. Lasten tukemiseen tarkoitettujen strukturoitujen interventioiden määrä oli vähäinen ja niiden tutkimuksellinen taso oli vaihteleva. Työntekijöiden kokemukset lapsikeskeisten interventioiden toteuttamisesta potilastyössä nostivat esille useita huomioonotettavia asioita: on tärkeää voida valita interventio joustavasti perheen tarpeiden mukaan, yli sektorirajojen ulottuva yhteistyö on keskeistä, lasten yksilöllisten tarpeiden huomioiminen on tärkeää, kuoleman teema nousee usein esille perheiden kanssa työskenneltäessä. Vanhempien psyykkisten oireiden todettiin vähentyneen intervention jälkeen tehdyssä mittauksessa verrattuna ennen interventiota tehtyyn mittaukseen. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan päätellä, että syöpäpotilaiden lapset muodostavat merkittävän ryhmän väestössä. Syöpäpotilaiden lasten lisääntynyt psykiatrisen erikoissairaanhoidon käyttö jo yksin ja myös interventioiden myönteiset vaikutukset puoltavat lapsikeskeisen työn kehittämistä aikuisterveydenhuoltoon. Kehittämistyön pohjana voidaan käyttää tässä tutkimuksessa käytettyjä strukturoituja lapsikeskeisiä interventioita.