Abstract The resolution of humanitarian crises in, for example, ethnic conflict regions, is dependent on the interaction of different actors. They need to collectively engage to change the conflicting parties’ perception of one another and their ways of interacting. The efforts of these institution-changing networks can be seen as an integral element of a change process to transform harmful societal practices which have become institutionalized over decades into socially and economically conducive practices. Located at the cross-roads of sociological institutionalism and critical entrepreneurship discourse this study borrows from both the Industrial Marketing and Purchasing rooted business network mobilization approach and organizational legitimacy discussion. It provides processual and contextual understanding of how individual actors act in the process of forming collectives for institutional change as an early stage of a peace-building process. The data of this study consists of a set of conversations with governmental, non-governmental and private sector actors and observations and secondary data about the peace-building and democratization process in Myanmar/Burma. These were used to produce insight into individual actors’ acting for forming institution-changing networks. Pluralism, non-linearity and non-teleology were identified as characteristics of institutional entrepreneurial acting in turbulent and unpredictable contexts generally. Exploring the pluralist characteristic further, the study identifies in Myanmar/Burma’s peace-building context reticence, adaptability, incentivization, and perseverance as ways of acting to instigate the forming of networks and the creation of legitimacy therein. Due to the underlying non-linearity and non-teleology of these ways of acting the formation of networks is referred to as process of becoming. Theoretically this study responds to the need for processual conceptualizations of networks changing over time through a rich and locally contextualized understanding of network forming processes. Methodologically, it advocates for a network- or meso-level approach to help transcending the distinction between individual and structure levels of analysis which allows viewing institutional entrepreneurship processes where they are enacted. Practically, this study gives guidance to business actors about balancing the conduct of business and building society at the same time. / Tiivistelmä Humanitaaristen kriisien ratkaisu esimerkiksi alueilla, joissa on etnisiä konflikteja, riippuu eri toimijoiden vuorovaikutuksesta. Heidän täytyy pyrkiä verkostoissa vaikuttamaan konfliktin osapuolten vuorovaikutustapoihin ja näkemyksiin toisistaan. Näiden instituutioita muuttavien verkostojen pyrkimykset voidaan nähdä keskeisenä osana prosessia, joka muuttaa ajan saatossa institutionalisoituneita haitallisia yhteiskunnallisia käytäntöjä sosiaalisesti ja taloudellisesti hyödyllisiksi käytännöiksi. Tämä tutkimus sijoittuu sosiologisen institutionalismin ja kriittisen yrittäjyyden diskurssin yhtymäkohtiin. Se pohjaa keskusteluun organisatorisesta legitimiteetistä sekä liiketoimintaverkostojen mobilisoinnin lähestymistapaan, joka juontaa juurensa teollisten markkinoiden tutkimuksesta. Tämä tutkimus tarjoaa prosessuaalisen ja kontekstuaalisen näkökulman yksittäisten toimijoiden toimintaan kollektiivien muodostumisen prosessissa, joka tähtää institutionaalisen muutoksen aikaansaamiseen rauhanrakentamisprosessin varhaisessa vaiheessa. Tutkimuksessa hyödynnettiin kansalaisjärjestöjen, yksityissektorin ja valtiollisten toimijoiden haastattelujen lisäksi havaintoja ja sekundaariaineistoa rauhanrakentamisen ja demokratisointisoinnin prosesseista Myanmarissa/Burmassa. Aineiston pohjalta syvennettiin ymmärrystä yksittäisten toimijoiden toimimisesta instituutioita muuttavien verkostojen muodostumisessa. Pluralismi, epälineaarisuus ja epäteleologisuus tunnistettiin institutionaalisen yrittäjämäisen toimimisen ominaispiirteiksi turbulenteissa ja arvaamattomissa konteksteissa. Pluralistisia ominaisuuksia tarkasteltiin syvemmin ja Myanmarin/Burman rauhanrakennusprosessin kontekstissa pidättyväisyys, sopeutumiskyky, kannustimien asettaminen ja pitkäjänteisyys tunnistettiin tavoiksi käynnistää verkostojen muodostuminen ja niiden legitimiteetin luominen. Näiden toimintatapojen epälineaarisuuden ja epäteleologisuuden takia verkostojen luomiseen viitataan muodostumisen prosessina. Teoreettisesti tämä tutkimus vastaa tarpeeseen käsitteellistää muuttuvia verkostoja prosessuaalisesti luomalla moninaisen ja paikallisesti kontekstualisoidun ymmärryksen verkostojen muodostumisen prosessista. Metodologisesti tutkimus edistää verkosto- ja mesotason lähestymistapaa, joka auttaa ylittämään yksilön ja rakenteen tasojen erotuksen ja mahdollistaa institutionaalisen yrittäjämäisen prosessin tarkastelun sen toteuttamistasolla. Käytännössä tämä tutkimus antaa neuvoja liike-elämän toimijoille samanaikaisesti tapahtuvaan liiketoiminnan harjoittamiseen ja yhteiskunnan rakentamiseen.

Abstract Strategy is the use of combats to accomplish the goal of the war, but because each war differs in terms of its background and motives, creating a universal strategy for military purposes may not be possible. The military can have one peacetime sourcing strategy, but their wartime strategy is highly situation dependent. If resources are not available in wartime, there may be enormous losses. Resources must be secured through an efficient peacetime sourcing strategy, which demands a high level of organizational ambidexterity. The military in Finland are known collectively as the Finnish Defence Forces, although here we refer to the organization here in the singular as the FDF. The FDF is highly dependent on private transportation, but is also an important driver trainer and buyer of logistics services. Because a transportation system is central to society’s basic services, and its functionality is important for citizens, the private sector, securing vital functions of the nation and for emergency supply security. There is strong mutual dependency between the private transportation sector and the FDF, which makes for an interesting context in which to study also strategic partnerships. The articles included in this thesis consist of two quantitative data sets. The first empirical data set was gathered from the LSP members of the Finnish Transport and Logistics (460 acceptable responses, 17.7 per cent). The second data set was collected from the military, the security-related public sector and private industrial companies (149 acceptable responses, 18.01 per cent). The analyses include descriptive statistics and structural equation modeling. The purpose of this study is to reveal possible problems and offer insights into the cooperation between the private transportation sector and the FDF, and the development of organizational ambidexterity in the FDF’s supply chain management. From a game theory perspective, how the FDF enhance supply security is important because the private transportation sector is extremely important for the FDF and vice versa. Logistics strategy influences direct logistics costs, so the FDF has a lesson to learn from its own practices, concentrating on quality instead of direct cost reductions considerably reduces total logistics costs while improving domestic transportation resources. / Tiivistelmä Strategia on taistelujen ohjausta sodan tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta koska jokainen sota eroaa taustoiltaan ja motiiveiltaan, lienee universaalin strategian luominen sotilaallisiin tarkoituksiin mahdotonta. Armeijalla voi olla yksi rauhanajan hankintastrategia, mutta sota-ajan hankintastrategia on voimakkaasti olosuhteista riippuvainen. Sota-ajan resurssien saanti on kuitenkin pyrittävä turvaamaan jo rauhanajan hankintastrategialla, mikä vaatii korkeaa organisaatiollista kaksikätisyyttä, koska sota-ajan puuttuvan resurssit voivat aiheuttaa valtavia menetyksiä. Suomessa Puolustusvoimat on erittäin riippuvainen yksityisen sektorin kuljetusyrityksistä, mutta toisaalta Puolustusvoimat on erittäin merkittävä kuljettajien kouluttaja sekä kuljetusyritysten asiakas. Suomessa kuljetukset ovat myös keskeisessä asemassa yhteiskunnan julkisten perustoimintojen turvaamisessa, lisäksi ne ovat erittäin tärkeitä kansalaisten, yksityisen sektorin ja huoltovarmuuden kannalta. Näin ollen kuljetusyritysten ja Puolustusvoimien välillä on vankka keskinäinen riippuvuus, jonka vuoksi ne ovat hyvä konteksti tutkia strategisia kumppanuuksia. Tähän väitöskirjaan sisältyvät tieteelliset aikakausilehtiartikkelit rakentuvat kahden tutkimusaineiston ympärille. Ensimmäinen tutkimusaineisto on kerätty Suomen Kuljetus ja Logistiikka (SKAL ry) yhdistyksen jäseniltä (460 hyväksyttyä vastausta edusten 17.7 prosenttia valitusta kohderyhmästä). Toinen tutkimusaineisto on kerätty Puolustusvoimien ja muun julkisen turvallisuussektorin (poliisi, sairaanhoito ja palolaitokset) logistiikkapalveluiden hankinnasta vastaavilta henkilöiltä sekä soveltuvilta yksityisen sektorin toimijoilta (149 hyväksyttyä vastausta edustaen 18.0 prosenttia valitusta kohderyhmästä). Molemmat tutkimusaineistot ovat analysoitu kuvailevilla tilastollisilla menetelmillä sekä rakenneyhtälömallinnuksella. Tämän tutkimuksen tavoitteena on löytää mahdolliset ongelmat ja tarjota alalla toimivien henkilöiden näkemys Puolustusvoimien ja yksityisten kuljetusyritysten yhteistyöstä. Näiden myötä pyritään kehittämään Puolustusvoimien toimitusketjun hallinnan organisaatiollista kaksikätisyyttä. Peliteoreettisesta näkökulmasta on tärkeää kuinka puolustusvoimat parantamaan huoltovarmuutta koska kuljetusala ja Puolustusvoimat ovat erittäin merkittäviä toimijoita toisilleen. Koska ilmeisesti Puolustusvoimien logistiikkastrategia pyrkii vaikuttamaan pääasiassa suoriin kuljetuskustannuksiin, on Puolustusvoimilla opittavaa omista käytännöistään. Keskittymällä kuljetusten laatuun suorien kuljetuskustannusten sijasta voidaan logistiikan kokonaiskustannuksia alentaa ja samalla turvata kotimaisten kuljetusresurssien säilymistä.