Abstract Acute rhinosinusitis (ARS) is a common condition often treated with antibiotics, even though the cause is usually viral. Despite the commonness of ARS, there is limited evidence on the development and diagnosis of bacterial cases. So far, we lack prospective studies where the bacterial cause would have been confirmed with a bacterial culture of the paranasal sinus aspirate. The purpose of the study was to investigate the course of ARS with a prospective inception cohort study among young adults with ARS, using sequential and standardized methods. To differentiate viral and bacterial ARS, maxillary sinus aspiration and a bacterial culture were used as a reference standard for bacterial ARS. Fifty conscripts with ARS were recruited between February and April 2012. Eight patients (16%) had a positive culture from the maxillary sinus aspirate at 9–10 days and thus, had bacterial ARS. Viral and bacterial coinfection resulted in extensive paranasal mucosal abnormalities and increased symptoms during the episode. The paranasal mucosal abnormalities developed rapidly and remained relatively constant during the episode in both bacterial and non-bacterial ARS. A change in inflammatory biomarker levels indicated both local and systemic inflammatory responses, which were strongest at the onset of symptoms. Symptoms or their changes were of little use in diagnosing bacterial ARS, but secretion seen in the nasal cavity, posterior pharynx or middle meatus predicted bacterial ARS quite well. These results suggest that bacterial infection may modify symptoms and paranasal abnormalities already at the beginning of an ARS episode, although the spread of paranasal abnormalities may not be an etiological factor in the development of bacterial ARS. ARS involves local and systemic inflammatory responses, which are strongest at the beginning of the episode. Examination of the nose and throat is recommended for diagnosing bacterial ARS. / Tiivistelmä Nenän äkillinen sivuontelotulehdus on tavallinen tauti, jonka hoitoon käytetään paljon antibiootteja, vaikka sen aiheuttaja on useimmiten virus. Bakteerin aiheuttaman tautimuodon kehittymisestä ja diagnostiikasta ei ole julkaistu tutkimuksia, joissa potilaita olisi seurattu taudin alusta lähtien ja bakteerin olemassaolo olisi varmistettu nenän sivuontelosta otetulla bakteerinäytteellä. Tämän väitöskirjatyön tarkoituksena oli selvittää nenän äkillisen sivuontelotulehduksen kulkua käyttämällä toistuvia, standardisoituja menetelmiä. Bakteerin aiheuttama tauti todettiin poskiontelopistolla ja bakteeriviljelyllä. Tutkimukseen osallistui viisikymmentä (50) äkilliseen ylähengitystieinfektioon sairastunutta varusmiestä keväällä 2012. Kahdeksalla (16 %) potilaalla todettiin bakteerin aiheuttama tauti poskiontelopiston avulla 9–10 päivää oireiden alkamisen jälkeen. Viruksen ja bakteerin sekainfektio aiheutti laajemmat sivuonteloiden tulehduslöydökset ja voimakkaammat oireet kuin pelkän viruksen aiheuttama tauti. Sivuonteloiden tulehduslöydökset kehittyivät nopeasti ja pysyivät sekä bakteerin että viruksen aiheuttamassa taudissa varsin muuttumattomina. Tulehdusmerkkiaineiden muutokset osoittivat sekä paikallisen, että yleisen tulehdusreaktion, jotka olivat voimakkaimmillaan taudin alussa. Oireet tai niissä taudin aikana tapahtuneet muutokset eivät osoittautuneet hyviksi merkeiksi bakteerin aiheuttaman taudin toteamiseksi, mutta eritteen näkyminen nenässä, nielussa tai keskikäytävässä ennakoi hyvin bakteerin aiheuttaman sivuontelotulehduksen toteamista. Bakteeri saattaa vaikuttaa oireisiin ja sivuonteloiden tulehduslöydöksiin jo nenän äkillisen sivuontelotulehduksen alussa, mutta tulehduslöydösten laajuus ei välttämättä liity bakteerin aiheuttaman taudin kehittymiseen. Nenän äkilliseen sivuontelotulehdukseen liittyy paikallinen ja yleinen tulehdusreaktio, jotka ovat voimakkaimmillaan taudin alussa. Potilaan nenän ja nielun tutkiminen on tärkeää bakteerin aiheuttaman nenän sivuontelotulehduksen toteamiseksi.