Abstract
In this study, I address the need for an in-depth understanding of the temporal nature of strategic change. Accordingly, I examine how strategic change emerges in time in a small Finnish software company. The data for the study consists of strategy-making discussions with three company managers during the course of two years.
With this study I contribute to process organization studies in general and post-processual strategy research in particular. By following a process-relational view of becoming reality and adopting an “in-time” view of temporality, I add to discussions on the temporal nature of strategy work. The in-time view enables me to examine strategic change as the fluidity of the present, in which both the past and the future are immanent. In addition to highlighting that processuality cannot be reduced to human actions, I follow the notion of agentic time, which analytically gives agency to relational events. With the in-time view, I aim to unpack especially two underlying tendencies behind theorizations of strategic change: first, the overemphasis on managers as the principle, controlling agents of strategic change, and second, the reduction of the complex and fluxing change processes into simple, static models.
With the empirical analysis, I identify five ways in which the agency of time perceptibly manifests in strategic change: unforeseen events, the becoming meaning of events, the immediacy and irreversibility of an emerging situation, the immanent past in the present, and the conditionality of time. I also show the paradoxical tension between organizing processes efficiently over time and experiencing and reacting to novel events in time. Furthermore, I illustrate the multi-event nature of strategic change and show how the managers’ intentionality emerges from within relational events.
In contrast to the prevailing view of strategic change as a pre-planned, future-oriented managerial activity, with this study I add to our understanding of strategic change as a continuous, unpredictable process emerging through the mutually constitutive relation between unowned events and human actions. Accordingly, I argue that temporality should be treated as a fundamental characteristic of reality, which defines the dynamics of strategic change, rather than as an objective background or subjective construction of strategy-making. / Tiivistelmä
Tällä tutkimuksella vastaan tarpeeseen ymmärtää syvällisemmin strategisen muutoksen ajallista luonnetta. Sen vuoksi tarkastelen tässä työssä, miten strateginen muutos kehkeytyy ajassa pienessä suomalaisessa ohjelmistoyrityksessä. Tutkimusaineistoni koostuu yrityksen kolmen johtajan kanssa käydyistä strategiakeskusteluista kahden vuoden ajalta.
Tutkimukseni kontribuoi yleisesti prosessuaaliseen organisaatiotutkimukseen ja erityisesti jälkiprosessuaaliseen strategiatutkimukseen. Tuon tutkimuksessani esille ajallisuuden näkökulman muutosprosessiin. Seuraan prosessi-relationaalista aikakäsitystä, jossa menneisyys ja tulevaisuus nähdään läsnä olevina alati kehkeytyvässä nykyhetkessä. Sen mukaisesti korostan ajan agenttista luonnetta prosesseissa ja keskityn analyysissäni yksilöiden sijaan relationaalisiin tapahtumiin keskeisimpänä muutosvoimana. Tällä näkökulmalla pyrin ohittamaan erityisesti kaksi vallitsevaa strategiatutkimuksen ongelmaa: yritysjohdon roolin ylikorostamisen muutoksen hallitsijana, sekä monimutkaisen ja dynaamisen muutosprosessin liiallisen redusoimisen staattisiksi malleiksi.
Tutkimuksessani tunnistan viisi ajan agenssin ilmenemismuotoa strategisessa muutoksessa: odottamattomat tapahtumat, tapahtumien ajassa muuttuva merkitys, elettyjen tilanteiden välittömyys ja peruuttamattomuus, menneisyyden läsnäolo nykyisyydessä, sekä ajan ehdollisuus. Lisäksi osoitan työssäni paradoksaalisen jännitteen ajan yli jatkumaan ja kehittymään suunniteltujen käytäntöjen, sekä ajassa kehkeytyvien hallitsemattomien tapahtumien kohdatessa. Korostan työssäni myös muutostapahtumien monitahoista ilmentymistä ja osoitan, kuinka johtajien tarkoitukselliset toimet muodostuvat tapahtumien sisällä.
Tutkimuksellani kyseenalaistan käsityksen strategisesta muutoksesta suunniteltuna, tulevaisuusorientoituneena prosessina. Sen sijaan kuvaan sen jatkuvana ja ennustamattomana prosessina, joka kehkeytyy hallitsemattomien tapahtumien ja yksilöiden toimien sisäisenä dynamiikkana. Väitän, että ajallisuus tulisi nähdä todellisuutta luovana voimana joka määrittää strategisen muutoksen prosessuaalisen luonteen, eikä pelkästään tapahtumien objektiivisena taustana tai ihmisten subjektiivisena tulevaisuuden ja menneisyyden tulkintana strategiatyössä.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:isbn978-952-62-1542-6 |
| Date | 02 May 2017 |
| Creators | Myllykoski, J. (Jenni) |
| Contributors | Mainela, T. (Tuija), Ahokangas, P. (Petri) |
| Publisher | Oulun yliopisto |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | English |
| Detected Language | English |
| Type | info:eu-repo/semantics/doctoralThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © University of Oulu, 2017 |
| Relation | info:eu-repo/semantics/altIdentifier/pissn/1455-2647, info:eu-repo/semantics/altIdentifier/eissn/1796-2269 |
Page generated in 0.0027 seconds